Yleisradion uutiset kertoivat eilen lomakauden mukanaan tuoman kiireen helpottamisen saavan monet suomalaiset pohtimaan oman elämän kannalta keskeisiä kysymyksiä. Jotkut alkavat lomalla punnita tarvetta vaihtaa työpaikkaa ja toiset arvioida keskeisten ilmisuhteidensa tilaa. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä maininta tuossa Ylen uutisjutussa oli se, että lomalla moni pysähtyy pohtimaan sitä, mikä on elämän tarkoitus ja lähtevät tämän kysymyksen heräämisen saattelemana hakemaan siihen vastausta erityisiltä elämänvalmentajilta.
Uutisjuttu palautti jälleen mieleen sen, että ihmiset pohtivat maailman muuttumisesta huolimatta nykyajassa perimmäisiä kysymyksiä aivan kuten ovat tehneet meitä edeltävätkin sukupolvet. Jokainen joutuu elämänsä jossain vaiheessa muodostamaan kantansa tähän asiaan. Uutta on se, että siinä missä aiemmin useampi lähti hakemaan vastausta uskonnon suunnasta, moni nykysuomalainen kääntyy elämänvalmentajan tai vastaavan ammattilaisen puoleen.
Yleisradion eilistä juttua lukiessa pohdin, että onko käynyt niin, että kirkko ei nykyaikana pysty tarjoamaan riittävästi foorumeita modernin kyselevän ja usein kyseenlaistavan ihmisen tulla pohtimaan elämän tarkoitusta? Perimmäisten kysymysten pohdiskelun tulisi olla kirkon ydinosaamista, mutta silti se tuntuu olevan nykyään jotenkin vaikeampaa kuin ennen. Tätä taustaa vasten voisi olla hyvä, että seurakunnissa eripuolilla maata pohdittaisiin sitä, että miten kirkko voisi paremmin vastata tarpeeseen pohtia niin lomalla kuin arjessakin samaa ikiaikaista kysymystä siitä miksi täällä nyt olemme.
Elämän tarkoitus !
Yksinkertaiseti. Yhteiselämän rikkaus lähimmäisen rakkaudessa. Siihen ei kirkkoa tarvita.
Ripikoulussa kysyttiin papilta, mikä on elämän tarkoitus. Vastasin virren säkeellä: ”Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu.”
Yrjö Sahama: ”Ripikoulussa kysyttiin papilta, mikä on elämän tarkoitus. Vastasin virren säkeellä: “Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu.”
Raamatun Psalminkirjoittaja Psalmissa 115 taas sanoo: ”16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.”
Onko Jumala siis luopunut alkuperäisestä tarkoituksestaan, antanut ”luovutusvoiton” kaikelle pahuudelle ja sekasorrolle maan päällä ja jättänyt sen täysin Raamatussa ”tämän maailman hallitsijaksi ja jumalaksi” määritellyn vastujansa Saatana Panettelijan haltuun?
Ville Jalovaara: ” Tätä taustaa vasten voisi olla hyvä, että seurakunnissa eripuolilla maata pohdittaisiin sitä, että miten kirkko voisi paremmin vastata tarpeeseen pohtia niin lomalla kuin arjessakin samaa ikiaikaista kysymystä siitä miksi täällä nyt olemme.”
Ei kai se nyt voi olla pelkästään jotain ”luterilaiseen tyyliin”, että kärsitään aikansa täällä maan päällisissä ”sotkuissa” jotain 70-90 vuotta, sitten mahdollisesti päästäisiin taivaaseen huilaamaan ja nautiskelemaan. 🙂 jotain muutakin selitystä asialle pitäisi löytyä Jumalan henkeytetystä Sanasta, kuten löytyykin.
Linkeissä hyviä kirjoituksia aiheeseen liittyen:
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2004567?q=el%C3%A4m%C3%A4n+tarkoitus&p=par
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2003121?q=el%C3%A4m%C3%A4n+tarkoitus&p=par
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/102005844?q=el%C3%A4m%C3%A4n+tarkoitus&p=par
Ville Jalovaara: ”että lomalla moni pysähtyy pohtimaan sitä, mikä on elämän tarkoitus ja lähtevät tämän kysymyksen heräämisen saattelemana hakemaan siihen vastausta erityisiltä elämänvalmentajilta..”
Useimpia ihmisiä on pohdituttanut jossain vaiheessa elämää kysymykset kuten: Mistä tulemme, mikä on alkuperämme ja miksi? Mihin olemme menossa ja miksi ja mitä kuoleman jälkeen? Miksi ihmisen elämä nykyisin on niin kovin usein täynnä kärsimystä ja sairautta? ja vastaavia asioita.
Mahtaako kirkolla ja niillä erilaisilla elämäntapavalmentajilla olla valmiuksia antaa kysymyksiin vastauksia, jos esim. eivät hyväksy Raamattua Jumalan henkeytyksestä kirjoitetuksi oppaaksi ja oppikirjaksi. Epäilen suuresti, että ei ole.
Kun katsoo kuinka valtavat määrät elämää joka sekunti maapallolla tarkoituksetta tuhoutuu, on syytä epäillä ettei elämällä ole mitään erityistä tarkoitusta.
Seppo Heinolalle: Elämän tarkoituksen pohdinnalla ymmärretään yleensä ihmisen tietoisen olemassaolon mielekkyyden kyselemistä. Mutta kyllä toki voidaan kysyä myös biologisen elämän tarkoitusta. Eläin- ja kasviyksilöt täyttävät tehtäväänsä ravintoketjun osasina. Biosfääri on pitkäkestoinen ja äärimmäisen monimutkainen kemiallinen reaktio, jolla toki on alkunsa ja loppunsa. Mikä on tämän tarkoitus, ja onko tarkoitusta ylipäänsä ollenkaan, jäänee lopulta arvoitukseksi ja .uskon varassa vastattavaksi.
Elettiin syksyäa 2005 ja työpalaverissa käsiteltiin yrittäjyyttä. Yritysneuvoja alkoi pohtia elämän tarkoitusta malliin: ”Kuka minä oikein olen? Millainen haluaisin olla? Millaisena haluaisin ihmisten minun näkevän?”
Pohdinnan kuuntelu iski kuin satatuhatta volttia – meni puoli vuotta ja meikäläinen tuli ulos kaapista. Elämälle löytyi kuin löytyikin tarkoitus!
Minna Maaria Lax: ”Pohdinnan kuuntelu iski kuin satatuhatta volttia – meni puoli vuotta ja meikäläinen tuli ulos kaapista. Elämälle löytyi kuin löytyikin tarkoitus!”
Täytyy vain toivoa, että firmasi pystyisi pystyssä ja sinulla riittäisi terveyttä, että voisit jatkaa mahdollisimman pitkään samaan tyyliin, jos se on se, joka on elämäsi ”peruspilari (ja toiminta ei aiheuta muille mitään haittaa).” Aina niin ei välttämättä kaikilla käy, ja ”pilarit” saattavat sortuakin.
Vesa:
Tuo oppi on logoterapiaa, johon liittyy myös se, että peruspilareita ei ole vain yksi vaan useampia. Silloin yhden pilarin sortuma ei tuhoa koko elämää.
Sama totuus pätee kehen tahansa. Ei kannata rakentaa elämäänsä yhden kortin varaan (työ, perhe, identiteetti, harrastus jne.), koska yksi ohikiitävä hetki voi pistää elämän täysin uusiksi, eikä itsellä välttämättä ole osaa eikä arpaa tapahtuneeseen.
”Pohdinnan kuuntelu iski kuin satatuhatta volttia – meni puoli vuotta ja meikäläinen tuli ulos kaapista. Elämälle löytyi kuin löytyikin tarkoitus!”
Hienoa, Minna-Maaria! Joskus oivallukset tapahtuu just noin – jä elämä muuttuu. Kaikkea kivaa sinulle!
Yrjö Sahama,kyllä tajuiostakin elämää tuhoutu valtavia märiä aivan järjettömästi joten ei näytä olevan silläkään mitään mieltä.
Seppo Heinolalle: Kristillisen uskon ja siis minunkin uskoni mukaan ihmiselämä ei pääty ruumiilliseen kuolemaan.
Olen pakottanut itseni ymmärtämään sen, että varis nappaa vastakuoriutuneen linnunpoikasen. Luonnon kiertokulku. Variksen on syötävä myös tänään
Mutta sitä en ymmärrä miksi viisi miestä joukkoraiskaa kaksi teini-ikäistä tyttöä Intiassa ja hirttää heidät nautintonsa päätteeksi kaiken kansan nähtäville. Tytöt kuuluivat alimpaan kastiin.
Varis syö nälkäänsä. Minkä tarpeen pahantekijät itsessään täyttävät?
Olemme vielä kaukana hyvästä maailmasta, joka olisi kuin taivas.
Onko se edes mahdollista?
Onko elämän tarkoitus olla koko ajan matkalla, kohti parempaa, kohti rakastavampaa, kohti suvaitsevampaa maailmaa, kuten esim. tilannetta, jossa tankit eivät enää aja viattomien erilailla ajattelevien yli?
Ora et labora, kajautti vanha rehtorini aina aamurukousten jälkeen pamauttaessaan raamatun kannet kiinni.
Maria senkun rukoili ja Martta paiskoi töitä, ajatteli ja suunnitteli miten ruokkia ja majoittaa kotiin saapunut mieslauma. Yhdistää rukoilu ja työnteko. Onko se elämän tarkoitus?
May Roth-Edelmann: ”Yhdistää rukoilu ja työnteko. Onko se elämän tarkoitus?”
Kristillisyyden mukaisen elämäntarkoituksen voisi sanoa olevan Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistustyön lisäksi pitää mielessään sen sisältämät lupaukset ja tulevaisuuden odotteet.
Eläminen Jumalan tahdon ja päätösten tahdissa ja ne tärkeimmällä sijalla elämässään pitämisenä. Ne Jumalan päätöksethän pitävät sisällään lupaukset maailmanaikojen muutoksesta, paremmista olosuhteista ja ajoista. Kristuksen tulemuksesta/läsnäolosta. Hänen taivaallisesta kuninkaallisesta vallasta ja hänelle annetusta ihmiskunnan tuomiovallasta.
Niiden ympärille voi myös rakentaa elämän ja uskon ”rakennelman.” Etusijalla siinä on Jumalan tahdon, lupausten ja päätösten toteutuminen, eläminen ikään kuin niiden mukana ja tahdissa. Ei omien, jotka epätäydellisten ja kuolevaisten ihmisten suhteen lepäävät hyvin hauraalla pohjalla ja varsin usein aiheuttavat pettymyksiä.
May Roth-Edelmann. ”Minkä tarpeen pahantekijät itsessään täyttävät?”
Huonojen ja pahojen halujen ja himon tarpeen. Ilman niiden ja niiden alkusyiden poistamista ei ikinä saada aikaan sitä parempaa maailmaa.
Vesa Ahlfors,
mitä mieltä olet poliittisista virkanimityksistä ja esim. siitä, että valtiovarainministeriksi tuli vasemmiston ay-johtaja vailla minkäänlaista demokraattista prosessia?
Mitään synnynnäistä tarvetta pahaan ei ole kenelläkään.Kaikki palautuu pojimmiltaan yksilön ja lajinsäilymisvaistoon. Hitler ei olisi koskanaloittanut II maaiolmasotaa,jos olisi sattunut pääsemään sinne taidekouluunsa ja sanut kaipaamansa arvostuksen sieltä.
Seppo Heinola:
Mitään synnynnäistä tarvetta pahaan ei ole kenelläkään.Kaikki palautuu pojimmiltaan yksilön ja lajinsäilymisvaistoon.
Jos noin on, niin eikö silloin ylimalkaan kaikki mitä nimitetään ”pahaksi”, palaudu siihen yksilön ja lajinsäilymisvaistoon? Miksi olisi jotain ei-synnynnäistä pahaa joka ei palaudu yksilön ja lajinsäilymisvaistoon?
Tuula Hölttä: ”Vesa Ahlfors, mitä mieltä olet poliittisista virkanimityksistä ja esim. siitä, että valtiovarainministeriksi tuli vasemmiston ay-johtaja vailla minkäänlaista demokraattista prosessia?”
En ota kantaa ”maailman” poliittisiin asioihin, mutta onhan niitä ollut ennenkin niillä ”posteilla” henkilöitä, joiden meriitit rajoittuvat lähinnä vain oman ryhmittymän tukeen asiassa. Hallituskumppanit eivät yleensä halua asioita riitauttaa pelkkien henkilökysymysten vuoksi.
Poliitikkojen asema sinänsä nykytilanteessa ei ole kadehdittava, kun valtioiden budjetit ovat alijäämäisiä ja velat kasvavat. Ne ”leikkaukset” ja veronkorotukset kun pahimmin yleensä koskettavat köyhiä ja pieni- ja keskituloisia. Mitä se entinen pääministeri ja nykyinen EU:n pääkomissaariehdokas Jean Claude Juncker sanoikaan kerran: ”Tiedämme kyllä mitä meidän pitäisi tehdä, mutta emme sitä kuinka sen jälkeen voisimme tulla uudelleen valituiksi.”
Vesa Ahlfors :”Ne “leikkaukset” ja veronkorotukset kun pahimmin yleensä koskettavat köyhiä ja pieni- ja keskituloisia.”
Sepä se. Valtion tulisi tasoittaa eri eturyhmien välistä taistelua ja ”jakaa oikeudenmukaisuutta”, mutta sitä se ei ainakaan elämäni aikana ole tehnyt. Omien havaintojeni mukaan ay-liike on yksi pahimmista tuloerojen tasoittamista vastustavista, ja sen jos jonkin kohdalla pätee tälläkin hetkellä periaate ”valtaa ei anneta, vaan se otetaan”.
Raamattu kertoo ihmisen alkuperän (1Ms.1:27, 28; 2:7). Ja Jumalan tahto pelastaa ihmiset synnistä Taivasta varten käy läpi Raamatun. Tiivistettynä se on esim. Apt.17:26,27: ”Ja Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” Jakeissa 30,31 on Jumalan tahto, että kaikkien ihmisten on tehtävä parannus, sillä koko maanpiirin tuomitsee Jeesus, Jumalan Poika, edestämme kuollut ja ylösnoussut Vapahtajamme. Aito parannuksen teko Jeesuksen edessä on elämämme polttavin tarve, että elämme täällä Jeesuksen onnellisina opetuslapsina valona ja suolana ja että pääsemme sitten ihmeelliseen, ihanaan Taivaan Kotiin.
Aivan, Annikki Salo! Ja meillä on taivaskaipuu!
Jumalan vastustaja vain sen saa aikaan, sen etteivät kaikki
tavoittele iankaikkista elämää.