Miksi pojat eivät pärjää yläkoulussa tytöille? Suomen muita Euroopan maita parempi PISA-menestys on tuudittanut siihen, että koulujen opetus on kohdallaan. Vähemmälle on silloin jäänyt se, että kouluviihtyvyyden ja työrauhan osalta rämmimme Euroopan häntäpäässä.
Samoin poikien tyttöjä huonompi koulumenestys on asia, jota on ryhdytty katsomaan hieman tarkemmin. Runsas viikko sitten uutisoitiin, että pääsykokeiden perusteella parhaimmiksi lukioiksi luokiteltavien lukioiden oppilaista selvä enemmistö on tyttöjä. Tämä heijastuu myös yliopisto-opiskelijoihin. Tyttöjä alkaa olla jo kohta kolme neljästä oikeustieteen ja lääketieteen opiskelijoista.
Lukioiden rehtoreilta kysyttiin HS:ssa kantaa asiaan. Oululaisen lukioin naisrehtori, jonka koulussa poikaoppilaita oli 18 prosenttia ja siis tyttöjä 82 prosenttia, ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Pojat pärjäävät yläkoulussa huonommin. Siis tytöt valtaavat jatko-opintopaikat. Ovatko siis pojat heikkolahjaisempia? Vai onko syytä järjestelmässä? Näkevätkö jotkut opettajat pojassa lähinnä levottoman häirikön ja hänen osaamisensa jää huomaamatta kun on arvioinnin paikka?
Itse muistan omalta kansakouluajaltani naispuolisen johtajaopettajan, joka jakoi keväällä omalla päätöksellään hymytyttöpatsaan luokan huolellisimmalle tytölle ja hymypoikapatsaan luokan toiseksi huolellisimmalle tytölle. Pojat eivät yltäneet samaan siisteyteen ja kiltteyteen. – Nehän puuhasivat välkällä sammakonkudun kanssa ja heittelivät käpyjä.
_ _ _
Nykyisin lapset kasvavat vielä enemmän naisten huomassa kuin 40 vuotta sitten. Voiko se vaikuttaa oppimiusympäristöön? Päivän Hesarissa asiantuntijat sanovat, että olisi tuettava yksilöitä. Poikien opetuksen pitäisi perustua enemmän ongelmanratkaisuun ja tekemiseen. Panin merkille koulutuksen arviointikeskuksen erityisasiantuntijan ajatuksen, että ”peruskoulujen arkipäivän seuraaminen on pöyristyttävää: Kun koe alkaa, puolella ei ole kynää. Tähän on ajauduttu lapsilähtöisyydessämme.”
Muiden maiden kouluissa opettajalla on vielä auktoriteettia. Se näkyy koulurauhassa ja koulutyön rutiineissa. Väitän, että järjestys ja selkeys ovat vahvuus, kun pojat tulevat armeijaan. Heikostikin koulussa menestynyt poika oppii 6-12 kuukaudessa omat sodan ajan tehtävänsä. Muualla maailmassa hämmästellään suomalaisten varusmiesten omaksumiskykyä vaikeiden tietojen ja taitojen oppimisessa. Se perustuu luottamukseen , mahdollisuuden antamiseen, tekemisen kautta oppimiseen, porukan kannustukseen.
Tässähän on selkeästi salaliitto! Opetusta on rukattu ilmeisesti siihen suuntaan, että maskuliiniset piirteet eivät sovi oppimisilmastoon ja näin alkaa yhteiskunta maksaa tuhansien vuosien naisten alistamis-synnistä kovaa hintaa.
Sukupuolisuuntautunut ja saman sukupuolen mukanaan tuoma oppimishalukkuus ilmeni mm. siinä, että naisista noin puolet halusi vain naisille suunnattuja johtamiskoulutusohjelmia. Tämä ilmeni kyselystä, joka tehtiin yli 600 naiselle Tampereen yliopiston naisyrittäjyystilaisuudessa lähes 30 vuotta sitten ministeriön tasa-arvotyöryhmän toimeksiannosta ja vastuullani. Kun käynnistin tutkimuksen pohjalta naisjohtajakoulutusohjelman, niin sain ikävää palautetta koulutusohjelman avaavana miehenä ja samoin sain sitä suuren massatilaisuuden avaajana kirjallisessa palautteessa Tampereen yliopistolla. Miksi mies avaa ja käynnistää tämän kaltaisia tilaisuuksia tai ohjelmaa? Jotkut naiset tulivat jopa pyytämään anteeksi selkeää vihamielisyyttä. Johtajakoulutusohjelman käynnistyksen yhteydessä pääsin TV-uutisten loppukevennykseen, joka sekin kertoi jotain mielialoista suhteessa tasa-arvoon. Kun ohjelma täytti 20 vuotta tuli juhliin tasavallan presidentti Tarja Halosen tervehdys ja onnittelu.
Onko ns. miesten koulu miehiä motivoiva ”puuhamaa” ja toiminnallinen sekä virikkeellinen ympäristö? Viekö miehille osin katkeroituneet ja osin jopa feminismiin suuntautuneet naiset pojilta kehitysedellytyksiä kohtelemalla poikia torjuvasti. Onko entisten sukupolvien miesten synnit nyt poikien kiusana lisääntyvässä naisten maailmassa, päiväkodeissa ja koulussa?
Kehitysapua on vaikea saada orpopojille, kun naiset ja tytöt on etusijalla. Tämän totesi minulle piispa Jacob Marineni Intiasta, kun hänellä on vastuullaan noin 4500 orpoa ja heidän tulevaisuutensa. Tyhjä tontti poikien teknisen koulun tarpeisiin on vuosia odottanut rahoitusta. Vuosia on toiminut jo lähinnä tytöille tarkoitettu terveydenhuollon koulutuskeskus, jossa on reilu 300 opiskelijaa.
Kun vastuullasi on sekä orpopoikia että orpotyttöjä haluaisit hoitaa molempia tasa-puolisesti ja luoda heille elämän edellytykset.
Asenteissa miesten ja naisten välillä on korjattavaa ja lisääntyvässä määrin ilmeisesti naisten kohdalla.
Naisten heikompi riskinottokyky ja alhaisempi rohkeus saattaa jopa heikentää kansakunnan luovuutta uusien tuotteiden syntymisessä. Teollisuuden kilpailukyvyn kehitys edellyttää vahvaa riskinottohalua ja maailmanvalloitusta, jossa perinteisesti naiset ovat olleet vähemmän aktiivisia. Näkyykö tämä jopa teollisuutemme kehityksen ja kasvun heikkenemisenä?
Armeijaan tulevat naiset on osajoukko naisista, joka ei kerro koko joukon todellisuutta, jota on tutkittu naisten ja miesten johtamisen sekä asenteiden ja erilaisten arvojen eroista.
’Naisten heikompi riskinottokyky ja alhaisempi rohkeus’ saattaisi jopa vahvistaa kansakunnan taloutta järkeistämällä sen tuotantoa ja tasaamalla sen suhdanneheilahteluja.
Missä vika? Eikös tuo suhde mene yhksiin opettajien sukupuolen mukaan? Miesten tulisi vihdoin katsoa peiliin. Kasvatus ja koulutus on jätetty hyvin pitkälti naisten harteille ja pojat ovat heitteillä ilman isiä ja miesopettajia.
Korkeasti koulutetut miehet ovat teollisuuden palveluksessa kovilla palkoilla ja aina töissä. Opettajiksi ei hakeudu juurikaan miehiä. Papat ja vaarit ovat jossain ja ihmettelen kuinka paljon kuulee siitä, kuinka naiset vieroittavat miehet lapsista (Yleistän tahallaan)
Pojat varsinkin kärsivät, jos eivät saa selkeää miehen mallia luotettavalta isältä. Oppiminen on monelle pojalle toisenlainen prosessi kuin tytöillä ja kuinka se olisikaan otettu huomioon, koska miehet loistavat poissa olollaan, sieltä missä opetus kuvioista päätetään ja niitä suunnitellaan.
Äitin merkitys korostuu, kun lapsi on pieni ja isän merkitys korostuu, kun lapsi kasvaa. Isä ei voi korvata täydelleen äitiä, eikä äiti isää. Tämän totuuden kiletäminen on pahimman luokan typeryyttä.
Pojat ovat Suomessa heitteillä.
Mainitsemani lehtiartikkelin asiantuntijoiden mukaan miesopettajat voisivat vaikuttaa myönteisesti poikien oppimistuloksiin. Positiivinen syrjintä muisopettajien saamiseksi ei tunnu olevan mahdollista. Aiemmin kuitenkin on positiivista syrjintää pidetty oikeana keinona naisten tasa-arvon edistämiseksi.
Olen virkani puolesta ollut siinä positiivisessa syrjinnässä mukana naisten tasa-arvon edistämiseksi. Nyt poikien osalta pitäisi jotain vastaavaa tehdä.
Onko päiväkodin työntekijöinä ja lastentarhanopettajina lainkaan miehiä? Ei ainakaan paljon ole, jos on.
Ei taida matalapalkkainen opetusala mieheiä kiinnostaa?
Jotenkin nurinkurista nillittää siitä, etteivät pojat pärjää koulussa mutta samalla olla hiljaa siitä Helsingin pörssin päälistalla on 123 yhtiötä. Niitä johtaa 121 miestä ja kaksi naista. Ja ennenkuin tähän Rautkoski ja kumppanit syytävät tähän sitä normaalia älämölöään, kannattaa lukea tämä Kauppalehden artikkeli: http://www.kauppalehti.fi/uutiset/miksi-nainen-ei-kelpaa-porssiyhtion-johtoon/WemxrVWs . Ei siis ole kyse naisten rohkeuden tai riskinottokyvyn puutteesta.
Kyllä kiinnostaa. Ja voin vielä sanoa, että olen palkkaani varsin tyytyväinen.
Perusta sinä pörssiyhtiö ja ryhdy itse johtamaan sitä. Siihen ei ole mitään estettä.
Seija Rantanen :”Ei siis ole kyse naisten rohkeuden tai riskinottokyvyn puutteesta.”
Mielestäni kysymys on siitä, että naiset ovat sielulliselta laadultaan sosiaalisempia kuin miehet ja heille tärkeintä ovat sosiaaliset siteet, jotka yhdistävät ihmisiä. Osallistuin joskus yhteen idänkaupan koulutukseen, jossa kouluttajana toimi venäläinen naispankinjohtaja, joka oli tehnyt työtä myös Wall Streetilla ja hänen näkemyksensä oli, että pörssiyhtiöiden toiminta on ”liian vaarallista” eikä se sovellu naisille. Joten ”Rouva Thatcher saattaa olla nainen, mutta sisaremme hän ei ole”.
Venäläiset pankinjohtajat eivät varmaankaan ole korkein auktoriteetti millään alalla?
Opettajat ovat pääosin naisia, jotka suosivat sukupuolineutraaleja kasvatusperiaatteita. Pojille sopivat kasvatustavat ovat heidän mielestään tyttöjä syrjiviä. Lopputuloksena pojat syrjäytyvät.
Sinänsä on selvää, ettei huippukouluihin voi ottaa huonosti pärjääviä poikia sukupuolensa vuoksi. Jotta muutos tapahtuisi koulun pitäisi muuttua ala-asteelta alkaen.
Ja siitä seurauksena siis koko maailmanlaajuisesti arvostettujen Pisa-tutkimusten tulosten romahtaminen?
Varmaan parantuisivat, jos pojatkin pääsisivät opetukseen mukaan poikina eivätkä tyttöinä.
Heh-heh! Et varmaan älykkäänä henkilönä itsekään usko tähän? Perehdy hieman tarkemmin opetusalan viimeisimpiin tutkimustuloksiin. Palataan sitten asiaan.
Seija Rantanen
Onko tasa-arvoa edistävää mielestäsi vain naisten ja tyttöjen suosiminen?
Tuon väitteen tueksi tarvittaisiin nyt joku tutkimustulos tai muu pätevä peruste. On se jotenkin kiinnostavaa, että on miehiä, jotka eivät pärjää elämässä, mutta löytävät siihen aina syyn naisista.
Nykykoulun ongelma, joka kohdentuu pahemmin poikiin kuin tyttöihin, on työrauhan puute. Tämä taas johtuu siitä, että viime vuosikymmeninä on suosittu semmoista epämuodollista pedogogiikkaa, joka tuo hyviä tuloksia vain jos opettajalla on riittävästi persoonallista auktoriteettia. Kun menneinä vuosikymmeninä ylläpidettiin muodollisempaa kuria, pärjäsi heikommatkin oppilaiden kohtaamisen taidot omaava opettaja paremmin kuin nykyisin.
Netissä on tarjolla runsaasti pedagogista tutkimusta viime vuosilta, jotka täysin kumoavat käsityksesi. Lähde liikkeelle vaikka Opetus- ja kulttuuriministeriön omilta sivuilta. http://www.hs.fi/kotimaa/a1441597314428 Tiedän: tieto lisää tuskaa 🙂
”Kun menneinä vuosikymmeninä ylläpidettiin muodollisempaa kuria, pärjäsi heikommatkin oppilaiden kohtaamisen taidot omaava opettaja paremmin kuin nykyisin.”
Tämä on totta. Tämä on havaitttavissa ihan koulumaailman arkielämässä.
Seijalle: Kommentttini perustuu 38 vuoden työkokemukseen lukion ja peruskoulun opettajana sekä opettajainkouluttajana.
No aika pitkä kokemus opetustyöstä on minullakin.
Sanoisin, että työrauhan puute juontuu paljolti ryhmäkokojen suurentumisesta. Toinen seikka näyttäisi olevan se, että rikkinäiset kotiolot heijastuvat poikien käytökseen enemmän kuin tyttöjen. Tämän sanon kyllä vain mutu-tuntumalla, mitään tutkimustulosta en tästä tiedä.