Masentunut ja väsynyt mies suri hiljaista kevättä, josta hän on varoittanut 50 vuotta. Hesarin kuukausiliitteessä oli riipaiseva Valkeakosken lintumiehen Pentti Linkolan haastattelu.
Where have all the flowers gone lauloi Pete Seger syntymäni aikoihin 55 vuotta sitten. Kun kävin rippikoulua 1978 lauloi Marlene Dietrich Sag mir, wo die Blumen sind.
1960-70 –lukujen hippisukupolvelle kukat merkitsivät rauhaa, kukat ja mehiläiset rakkautta, ruoho tajunnan laajentamista –kuten nikotinoidit.
Nyt näyttää siltä, että kukkien lisäksi mehiläiset ja muutkin hyönteiset ovat menneet – punkkia ja torakkaa lukuun ottamatta. Hyönteisten myötä ovat menneet pikkulinnut.
Tänään ottamassani kuvassa mehiläispesässä on jo neljä pesäosastoa. Lämmin kevät on vauhdittanut sikiöintiä.
Neonikotinoidit on kielletty Euroopassa mutta Suomi anoo poikkeuslupaa. Öljykasvin siemenet peitataan neonikotinoideilla tuholaisia vastaan. Samalla ne uhkaavat muitakin hyönteisiä. Tähän on havahduttu mehiläiskuolemien kautta (kirjoitin Euroopan laajuisesta hyönteiskadosta 2.9.2017 otsikolla Suru puhtaasta tuulilasista).
1960-luvulla DDT oli välttämätön maataloudelle, kunnes myrkky kertyi Itämeren silakoihin ja tappoi merikotkat sekä hylkeet. Sen jälkeen DDT:stä on luovuttu.
_ _ _
Nyt ei ole protestilaulajaa laulamassa, Where have all the insects gone. Neonikotinoideja epäillään syyllisiksi. Suurin syyllinen on kuitenkin luonnon ylikulutus. Syyllinen olen minä yhdessä muiden länsimaista kulutustasoa ylläpitävien kanssa.
Minusta vaikuttaa siltä, että harva kantaa oikeasti huolta kukista, mehiläisistä, linnuista ja metsistä, niin kauan kuin kaupasta saa ruokaa ja seinästä virtaa sähköautoon. Hippisukupolven seuraajat kantavat edelleen huolta vapaasta rakkaudesta ja huumeiden saatavuudesta. Myös kirkossa avioliittokysymys pysyy päällimmäisenä oikeudenmukaisuusasiana.
_ _ _
Onko enää paluuta lapsuuden mummolaan, jolloin lehmät, hevoset, siat, kanat ja lampaat elivät laitumillaan ja lantakasoissa elivät kärpäset ja kuoriaiset. Laidunten päällä lensivät kymmenet pääskyt, jotka kantoivat hyönteiskuormia nokassaan tallin räystään alustan savipesiin.
Ruoka oli luomua, ilman että siitä kukaan mainitsi. Ruokaa oli niukemmin, mutta niin oli niukemmin myös ylipainoa ja diabetesta sekä yliherkkyyksiä.
_ _ _
Viime talvi oli huono mehiläisyhdyskunnilleni, jotka olivat viileän kesän jälkeen heikkoja. Kaksi yhdyskuntaa kuoli talvella.
Lisäsin juuri neljännen pesälaatikon vahvan mehiläisyhdyskunnan päälle. Kaksi muuta yhdyskuntaa ovat heiveröisiä. Emot munivat ponnettomasti ja pesän edustalla liikkuu vain yksittäisiä mehiläisiä. Toinen pesä valmistautuu hiljaiseen emon vaihtoon: pariin emokennoon on munittu ja annan niiden kehittyä kypsiksi emokennoiksi. Ehkä sieltä nousee uusi kuningatar, joka panee puhtia pesään.
– – –
Jälkikirjoitus 3.7. Iloitsin eilisen Hesarin aukeaman laajuisesta artikkelista koskien hyönteisten ja pikkulintujen vähenemistä. Julkisuuden kautta asiaan toivottavasti havahdutaan ja ryhdytään välittömästi tarvittaviin toimiin.
– Mehiläisistä: hiljainen emonvaihto näyttää yhdessä pesistä onnistuneen. Siellä oli juuri alkanut muninta.
Viime viikolla tein vahvasta pesästä kaksi jaoketta ja sain tilaamani kaksi uutta emoa kirjeessä postilaatikkoon. Ainakin toinen niistä on jo alkanut munia. Toivon, että uudet pesät ehtivät vahvoiksi ennen syksyä. Satokausi jää nyt 3 viikkoa tavanomaista lyhyemmäksi kun horsmakin on kukkinut jo pari viikkoa.
Omenapuiden kukinta osui lämpimille viikoille. Ne olivat mehiläisille ja kimalaisille hyviä lentosäitä. Pihan omenapuut, herukkapensaat ja karviaiset sekä mansikat ovat pölyttyneet hyvin. Raakileita on paljon. Tarvitaan vielä sadetta ja lämmintä.
Kiitos kirjoituksesta. Jaan huolesi. Asiantuntijat ovat ilmaisseet näkemyksensä, että todella huonolta näyttää tulevaisuus, mitä ihmistenkin ruokaan tulee ellei radikaalia muutosta käyttäytymisessämme tapahdu luonnon riistämisen ja myrkyttämisen lopettamiseksi.
”Neonikotinoidit on kielletty Euroopassa mutta Suomi anoo poikkeuslupaa.” Tämä on minusta aivan käsittämätöntä! Järkytyin todella siitä luettuani. Onko Suomi maailman onnellisin ja toisaalta ainakin Euroopan hölmöin kansa?
Olen pahoillani mehiläisyhdyskunnistasi ja toivon todella, että uusi kuningatar löytyy puhtia antamaan! Nämä pikkukaverit ovat aivan ehdottoman tärkeitä meille kaikille.
Kiitos Tarja kommentista. Toivon sitä, että rypsin viljelijät löytävät korvaavan keinon torjua tuholaisia, kun neonikotinoideja ei enää käytetä. Kun mehiläisyhdyskunta kasvattaa itse emon, ei tulevan emon ominaisuuksista voi tietää. Yleensä nämäkin emot ovat hoitaneet hyvin tehtävänsä.
Tarkoitukseni on lisäksi tehdä pari jaoketta juhannuksen jälkeen, jos saan tilattua kasvatettuja emoja:
otan vahvasta pesästä 3-4 sikiökehää mehiläisineen (”sikiökakkua”) sekä muutaman hunajakehän ja siitepölykehän ja laitan ne pesälaatikkoon. Annan niille emon kalikassa (emon kuljetushäkki, jota sulkevan sokeritaikinatulpan mehiläiset syövät auki vuorokaudessa.). Näin perustetussa jaokeessa on muutaman päivän kuluttua muniva emo. Toinen mahdollisuus on laittaa jaokkeeseen kypsä emokenno tai vain avosikiökehä, josta mehiläiset kasvattavat emon. Näin aikaa menee useita viikkoja, ennen kuin pesässä on muniva emo – jos kaikki sujuu hyvin. Samalla lyhyt satokausi on pian ohi.
Jaan myös huolesi. Harrastelijaluonteisena lintubongarina minusta monet hyönteisiä syövät lintulajitkin ovat vähentyneet. Erityisesti västäräkkejä on havaintojeni mukaan ollut erityisen vähän.
Sama havainto hyönteissyöjälintujen vähenemisestä. Olin tänään Vuoksen rannalla Äyräpään pitäjänjuhlassa sodassa tuhotun kirkon raunioilla. Joen rannan puista kuului kuhankeittäjän vihellystä, jota en ole kuullut pitkään aikaan.
Suomen historian kannalta tärkeällä paikalla olet vieraillut. Ja hyvä että kuhankeittäjäkin saapui paikalle. https://m.youtube.com/watch?v=43-pLiHUdHE
Pekka Särkiö :”1960-luvulla DDT oli välttämätön maataloudelle…”
1950-luvulla DDT:tä tarvittiin muuhunkin kuin maatalouteen. Esim. henk.koht. olen kokenut päänahassani ainakin kaksi täijahtia, joihin käytettiin DDT:tä.
Itämeressä on muutakin kuin DDT. Itämereen on toisen maailmansodan jälkeen haudattu yli 290 000 tonnia kemiallisia aseita, jotka sisältävät neljäätoista erilaista myrkkyä.
Yli 35 000 tonnia aseista on sijoitettu lähelle Gotlantia ja Bornholmia. Yli 5000 tonnia sinappikaasulla täytettyjä pommeja on haudattu 70 kilometrin päähän Latvian rannikolla sijaitsevasta Liepajasta. Kaikkia saasteiden sijoituspaikkoja ei ole tiedossa. Meren pohjalla on säiliöitä, jotka sisältävät mm. lyijyä, sinappi- tai hermokaasua, fosforia, elohopeaa ja kadmiumia. WWF:n tiedote 25.1.05 kertoo, että ”Itämerestä pyydystetyt kalat ovat niin saastuneita, etteivät ne kelpaa EU:n markkinoille.” Ruotsin säteilyturvakeskuksen mukaan Itämeri on radioaktiivisten aineiden eniten saastuttama meri maailmassa.
Netistä löytynyt Tekniikka ja Talous –lehden 10.11.05 julkaisemassa artikkelissa Venäjän Demokratiarahaston tiedemies Juri Korobeinikov arvioi, että ”[myrkkyjen] dumppauksista ei voi syyttää ketään. Silloin uskottiin, että merivesi tekee myrkyt vaarattomiksi. 1990-luvun alussa, kun tiedot kemiallisista aseista tulivat julkisuuteen, Euroopassa taloudelliset intressit selättivät järjen.
”Kaikki työnsivät päänsä hiekkaan ja jäivät odottamaan, että myrkyt liukenevat itsestään. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi sinappikaasun ja veden sekoitusmodifikaatiot ovat useita kertoja myrkyllisempiä kuin itse kaasu”, Korobenikov sanoo.
jatkoa…
Entä tiedätkö mitä näille ”ikivanhoille” asioille kuuluu:
”Leningradissa on noin 1500 paikkaa, jossa radioaktiivinen säteily ylittää sallitun rajan, kertoi Komsomolskaja Pravda viikonvaihteessa. Ydinjätettä valuu lehden mukaan myös Suomenlahteen. Noin 150000 kuutiometriä maata on saastunut, eikä kaupunki ole vielä löytänyt sille säilytyspaikkaa.
Lehden kirjeenvaihtaja I. Potehina kertoo, että asiantuntijat ovat kolmessa vuodessa laatineet tarkan kartan Leningradin ydinsaasteista. Kaupungin rajojen sisältä on löytynyt 1500 kohtaa, jossa taustasäteily ylittää sallitun rajan. Asukkaiden vaatimuksista huolimatta karttaa ei ole julkaistu. Pahimmin saastunut paikka ympäröitiin köysin ja varoitustauluin, mutta ne on nyt otettu pois.
– –
Radioaktiivinen säteily on turmellut 150000 kuutiometriä maata, jolle etsitään nyt säilytyspaikkaa. Leningradissa on Sosnovoborskojen ydinjätevarasto, mutta ydinvoimalat täyttävät sen 3-4 vuoden kuluessa. Lisäksi Sosnovoborskojessa on havaittu vuoto. Radioaktiivisuutta pääsee ”hitaasti mutta jatkuvasti” pohjaveteen ja sitä kautta Suomenlahteen, Potehina kirjoittaa.” (HS-Ulkomaat 14.8.90: Ydinjäte saastuttanut Leningradin ympäristön)
Kiitos Tuula Itämeren myrkkyjen esiin tuomisesta. Ne ovat epäikemättä suuri riski. DDT on sikäli noussut esille, että sitä on tavattu aikanaan korkeita pitoisuuksia silakoiden ja hylkeiden rasvasta ja aiheuttanut esim hedelmällisyyden laskua. Onneksi tätä myrkkyä ei enää käytetä. Nyt olisi keskityttävä estämään oman aikamme myrkkyjen pääsyä luontoon.
Ministeri Raimo Sailas kirjoitti tänään Hesarin kolumnissaan ilmaston lämpenemisen torjunnan välttämättömyydestä. Euroopassa kasvihuonepäästöt ovat vähentyneet vuoden 1990 jälkeen 22%. Vielä on matkaa tavoitteeseen.
Saksa tuottaa kolmanneksen energiastaan hiilellä. Osuus on lisääntynyt sen jälkeen kun ydinvoimasta on päätetty luopua. Saksa on kuitenkin valmis luopumaan hiilestä – suurin kustannuksin.
Paavi Franciscus otti muutama päivä sitten vahvasti kantaa ilmastopäästöjen leikkaamiseksi. Yhteiskunnat tarvisevat energiaa elääkseen ja kehittyäkseen. Samalla yhteiskunnat vaarantavat tulevaisuutensa käyttäessään fossiilisia polttoaineita. Tämä on suuri ja vaikeasti ratkaistava kysymys samalla kun Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan väkirikkaissa valtioissa elintaso nousee ja hiilen sekä öljyn kulutus kasvaa.
Ilmaston muutos näkyy jo Suomessakin säiden ääri-ilmiöinä. Ennätyksellisen koleaa kesää on seurannut ennätyksellisen kuuma ja kuiva kevät.
Viljelijät ennakoivat jälleen katoa. Se taas merkitsee tilojen kannattavuusongelmia ja lakkautuksia. Ruokaa saa edelleen kaupasta. Samalla kun riippuvuus tuontiruoasta lisääntyy, kasvaa myös tulevaisuuden riski ruoan niukkuudesta.
Kiitos piispa Särkiö näistä huomioistasi.
Meidän tehtävänämme on ’viljellä ja varjella’. Nuo kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä.