Joskus tuntuu kuin Jumala kohtelisi omiansa epäoikeudenmukaisesti. Monesti näyttää myös siltä, kuin joillakin Jumalaan välinpitämättömästi tai kielteisesti suhtautuvilla ihmisillä olisi asiat paremmin kuin uskovaisilla. Näin on pohdiskellut esim. Aasaf psalmissaan: ”Katso nämä ovat jumalattomat, kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.” (Ps. 73:12)
Nykyään teologiassa ei haluta antaa oikeastaan minkäänlaisia vastauksia kärsimyksen ongelmaan. Sanotaan: ”Emme tiedä miksi sitä ja sitä tapahtuu ihmisille.” Kieltämättä asia on vaikea. Joku on voinut vuosikausia rukoilla tietyn vaivan, sairauden tai vastoinkäymisen loppumista. Miksei Jumala vastaa?
Esitän väitteen, että kärsimyksestä on myös hyötyä! Vaikeassa tilanteessa ihminen voi huomata ihmisten avun olevan turhan (Ps. 60:13). Silloin on syytä rukoilla apua Jumalalta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Emme saa epäillä, ettei Jumala tahtoisi ja voisi auttaa. Apu tulee ajallaan ja vaikkei kärsimys poistuisikaan, on lupa odottaa ainakin huojennusta tilanteeseen.
Vastoinkäymiset ovat Jumalan kasvatuskeino. Jos niitä ei olisi, ihminen voisi lähteä omille teilleen. Jumala voi myös kurittaa ja jopa rangaista kärsimyksen kautta, niin kuin isä lastaan. ”Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana, äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa” (Sananlaskut 3:11). ”Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa” (Hebr. 12:5). Kaiken keskellä on lohdullista tietää ja uskoa: ”mutta armoani minä en ota häneltä (heiltä) pois.” (Ps. 89:34)
On siis oikein rukoilla spitaalisen miehen tavoin: ”Herra, jos tahdot sinä voit minut puhdistaa.” (Ks. Matt. 8:2, Mark. 1:40 ja Luuk. 5:12) Martti Luther kirjassaan Huonepostilla selittää, että tämä on oikea rukous ajan vaivoihin. Jumalan mielestä voi olla hyödyllisempää vaikeuden jatkuminen. Kun on kysymyksessä syntien anteeksiantamus, edellä mainittu rukous ”jos tahdot” on väärä. Emme saa epäillä Jumalan antavan meille anteeksi syntejämme. Kun pyydämme niitä anteeksi, vastaus on aina: ”Ne ovat anteeksiannetut ja pois otetut Jeesuksen ristintyön tähden.”
Pyydä siis Jumalalta apua ongelmiisi, valita hänelle hätääsi, kyllä hän kuulee! Ei sinun tarvitse olla monisanainen (vrt. Matt. 6:7). Lyhyt huokaus: ”Jeesus auta” riittää. Vastaus tulee! Ja tosiaankin, vaikkei vaiva poistuisikaan, on lupa odottaa, että saat ainakin kärsivällisyyttä sen kestämiseen. Apostoli Paavalikin rukoili ”pistimensä” (täyttä varmuutta siitä, mikä tämä vaiva todella oli, ei ole) poistumista. Hän sai kuitenkin Herralta vastauksen: ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2 Kor. 12:9) Uskovaiset ovat siis aina ”voimistuneet heikkoudesta” (Hebr. 11:34). He voivat myös turvallisesti sanoa kaikissa elämän tilanteissa ja vaiheissa: ”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha” (1 Kor. 15:10).
Sittenkin siis jopa paha vaikuttaa kristityn parhaaksi. Uskallan näin sanoa, koska se on Raamatun oma varma totuus ja opetus! Mitä sanoikaan suuri kärsijä Job Vanhassa Testamentissa: ”Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” (Job. 2:10) On syytä huomata, miten Paavali käyttää ”kaikki” sanaa. ”Mutta me tiedämme, että KAIKKI (sekä hyvä että paha) yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room. 8:28)
Jumalan kaikkivaltiuteen kuuluu myös ja mikä kuitenkin tietyllä tavalla jää salaisuudeksi: ”minä (Jumala, Herra), joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.” (Jes. 45:7) Pääasia on aina samanaikaisesti oleva: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on HYVÄ TAHTO!” (Luuk. 2:14) Näin Jumalaa ylisti paimenten kuullen enkelikuoro maailman Vapahtajan ja Pelastajan, Jeesuksen Kristuksen, syntymäyönä! ”Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” (Ps. 106:1, 107:1, 118:1, 136:1)
”minä (Jumala, Herra), joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.”
Hyvä lainaus. Todentaa sen mistä jaksan aina muistuttaa: Jumala on Raamatusta nousevan logiikan mukaan kaiken pahan aiheuttaja ja luoja.
Jos siis vaikka sairastuu vakavasti, se on Jumalan aiheuttamaa, johon rukoillaan parantumista samalta kaverilta joka sairauden aiheutti. Sama kuin anelisi taskuvarasta palauttamaan lompakon, ja jos näin käy, taskuvarasta ylistettäisiin estoitta. Miten jaloa. 🙂
Sinänsä on tietenkin totta, että vastoinkäymisillä on taipumus opettaa. Mitä sitten esimerkiksi tappava sairaus opettaa lapselle, jää arvoitukseksi.
Antero luet kuin piru Raamatun tekstejä. Ota nyt hyvä mies joku eksegetiikan kirja avuksi vaikka tuohon Vt:n kohtaan, niin sumu hälvenee ja näkyvyys paranee. Tutustu kristinuskoon pääset edes jotenkin selville sen sisällöstä.
Lukee kuin piru Raamattua -sanonta tarkoittaakin käytännössä sitä, että lukee Raamattua kuten se on kirjoitettu.
Jatkan sitä kyllä jatkossakin, vaikka se ei kaikille täällä maistukaan. Olisi siis ehkä kannattavampaa keskittyä esittämääni asiaan sen sijaan että heittelee aina samat argumentit, jotka eivät vastaa esitettyihin asioihin mitenkään.
Ota, Antero, huomioon myös nekin Raamatun kohdat, joissa puhutaan Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Kärsimys aiheena on vaikea ja siihen liittyy myös salattu Jumala. Jumala ei ilmaise Raamatussa kaikkea itsestään.
Sehän siinä jännittävää onkin. Että Jumala aiheuttaa kaiken pahan mutta koska hän aiheuttaa joskus jotain hyvääkin, kaikki se tarkoituksellinen julmuus ja pahuus pitäisi sitten jollain logiikalla unohtaa.
Sama kuin sarjamurhaaja luovuttaisi jollekin munuaisen. Pitäisikö murhat nyt painaa villasella? Ihan kiva kaveri sitten kuitenkin?
”Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8). Tämä on Raamatun pääsanoma ja ihmisten turva. Minä ainakaan en halua mennä tämän sanan ohitse ja yli.
Luther Aamos 3:6 johdosta: ”Miksi profeetta sanoo pahan tulevan Jumalalta, vaikka Jumala itse ei sitä tuota, vaan antaa sen tapahtua muiden kautta? … Tarkoituksena on, että me pysyisimme uskonkohdissamme, joissa tunnustamme ja uskomme ainoastaan yhden Jumalan, emmekä tee monta Jumalaa niinkuin harhaoppinen Mani, joka teki kaksi: toisen, jolta tulee hyvä, ja toisen, jolta tulee paha…. Herra Jumala tahtoo meitä turvautumaan häneen, kävipä meille hyvin tahi pahoin.”
Voihan sitä todeta murhaajastakin, että tämä on rakkaus tai rakkaudellinen. Muuttaako se murhaajan CV:tä jotenkin?
Jumalaa ja ihmistä ei voi samaistaa ja rinnastaa keskenään.
1.Johanneksen kirje:
4:10 Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Monen usko on suuri mutta logiikka pieni.
Antero, voitko osoittaa Raamatusta kohdan, tai kaksi kohtaa, joiden välittämät kuvat Jumalasta ovat selkeästi ristiriidassa. Siis siltä pohjalta tarkasteltuna että tulkitset että Raamatun Jumala on ”joskus hyvä, joskus paha”.
Aattelin oikeastaan että olisit jo päässyt tästä epä-ateistimaisesta näkemyksestä ettäRaamatun jumalakuva olisi täysin johdonmukainen ja ehyt…
Kristitylle se onkin. Juurikin, koska kristitty ymmärtää että Jumala ei voi (esim) samanaikaisesti haluta ja olla haluamatta kaikkien pelastuvan.
Ja että Jumala ei valehtele sanoessaan ettei hyväksy viattomien surmaamista. Tai joskus hyväksyy, joskus ei.
Ja että Jumala ei tahdo edes syyllisen kuolemaa.
Eli mitkä kohdat, mitkä kuvaukset Jumalasta Raamatussa eivät sovi tuohon näkemykseesi, että ”Jumala on paha, joka joskus tekee hyvääkin”.
Se on aivan yhtä järjetön niin ateistin kuin uskovankin näkemyksenä. Koska tämä tulkinta sisältäisi aivan liian ilmeisiä ristiriitaisuuksia.
(Sori sekavuus, bussipysäkillä kirjoitin.
Eli Antero, oikeastaan minua kiinnostaa huomioitko tai tiedostatko millään tasolla niitä Raamatun kohtia joissa Jumala sanoo mitä hän ihmisiltä tahtoo ja mitä hän ei hyväksy.
Ja muutenkin, mielekkäämpää minusta olisi keskustella jokainen oman näkemyksensä pohjalta, ja kysymyksiä esittäen.
Mika: ”Jumalaa ja ihmistä ei voi samaistaa ja rinnastaa keskenään.”
Tällä onkin hyvä väistellä vaikeita kysymyksiä. Mutta ei mene läpi. Jumalan moraalisuutta ja moraalittomuutta voidaan oikein hyvin tarkastella erilaisten rinnastusten ja vertauksien avulla.
Vaikka uskovat haluavatkin kuvitella, että logiikka tai yleiset oikeus- tai moraaliperiaatteet eivät kosisi Jumalaa, niin kyllä ne vain koskevat. Itse asiassa ne koskevat aivan erityisesti juuri Jumalaa, joka kertoo olevansa kaikkivaltias. Silloin myös Jumalaan liittyvät vaatimukset ovat hyvin korkealla.
Ja muutenkin, mielekkäämpää minusta olisi keskustella jokainen oman näkemyksensä pohjalta, ja kysymyksiä esittäen.
No noinhan A ntero juuri tekeekin?
Ja Sari,on ennekin S inule todettu, ettei Raamattua ja raamatuntulkintoja koskeva kritiikki voi ottaa huomioon kaikkia mahdollisia subjektiivisia tulkintoja,joita on pilvin pimein. Kritiikki on toki riittävän mielekäs ottaessaan lähtökohdikseen Raamatun sellaisena kun se on kirjoitettu ja uskontunnustusta, jonka siihe pitäisi nojata mutta joka suhteessa Raamattuun monin paikoin perin ohut ja se tekstit myös monin osin ohittava.
”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.” (Jes. 43:1)
Jos ei olisi sairauksia, kuka osaisi arvostaa terveitä päiviä?
Jos ei olisi huonoja päiviä, kuka osaisia arvostaa hyviä päiviä?
Jos ei olisi pimeyttä, kuka osaisia arvostaa valoa?
Jos ei olisi tietämättömyyttä, kuka osaisi arvostaa tiedon pelastavaa voimaa?
Jos ei olis valheita, kuka osaisi arvostaa totuutta?
”Katso kaikkia korkeimman tekoja, ne ovat kaikki kaksittain, toinen toisensa vastakohta.”
Toista ei voi olla ilman toista, ja se, mikä meistä on tavallista ja miten kaiken pitäisi olla, kirkastuu ja näyttää suorastaan tavoittelemisen arvoiselta, kun esiin nousee sen vastakohta poistamaan sen tavallisen.
Sairas haluaa tulla terveeksi, vajonnut haluaa nousta, yöllä odottaa päivän tuloa, tietämätön hankkii tietoa, ja valhettelijat saavat etsimaan totuutta.
Sar iWeckroth: ”Aattelin oikeastaan että olisit jo päässyt tästä epä-ateistimaisesta näkemyksestä ettäRaamatun jumalakuva olisi täysin johdonmukainen ja ehyt…”
Raamatun jumalakuva on hyvin sekainen, paradoksaalinen ja täynnä logiikan kukkasia. En tiedä mistä keksit että olisin joskus ajatellut sen jumalakuvan olevan jotenkin johdonmukainen tai ehyt. Kun kerron Jumalan julmasta ja raakalaismaisesta luonteesta, kerron siitä mistä Raamattu kertoo. Jos tässä on mielestäsi jotain vaikeasti hahmotettavaa, en tiedä mitä kommentoida.
Sari: ”kristitty ymmärtää että Jumala ei voi (esim) samanaikaisesti haluta ja olla haluamatta kaikkien pelastuvan.”
Kysymys Jumalan halusta tässä asiassa on yhdentekevä. Oleellista on, millaisen systeemin Jumala on pelastukselle luonut. Ja koska hän on luonut systeemin, jossa lähellekään kaikilla ei ole edes mahdollisuutta pelastua, niin kaikki jotka eivät pelastu menevät Jumalan loputtoman pitkälle sarjamurhattujen uhrien listalle.
Sari: ”Eli Antero, oikeastaan minua kiinnostaa huomioitko tai tiedostatko millään tasolla niitä Raamatun kohtia joissa Jumala sanoo mitä hän ihmisiltä tahtoo ja mitä hän ei hyväksy.”
En. Jumalan vaatimukset eivät esimerkiksi uskoon liittyen ole perusteltuja ja koko uskon vaatimus on täysin absurdi, jolloin on muutenkin aivan yhdentekevää mitä hän hyväksyy tai ei hyväksy.
Antero Syrjänen. Kerrot Jumalasta ja hänen luonteestaan. Lieneekö järjellä selitettävissä? Olisikohan sinulta jäänyt jotakin huomaamatta sen suhteen, kenen Raamattu kertoo olleen alusta asti murhaaja ja valheen isä?
Se onkin yksi Raamatun logiikan kukkasista. Jumala toi maailmaan kaiken, myös pahuuden, murhat ja valheen. Hän on silloin niiden kaikkien isä, ei suinkaan joku hänen luoma entiteetti.
Niin. Mitäpä tuohon sanoisi. Katsot asiaksesi toimia Jumalan syyttäjänä. Luonnollisesti. Sitähän me kaikki, jotka olemme syntiinlangenneet omalla tavallamme, varsinkin kun kärsimys osuu kohdallemme.
Kosti, Antero ei lähtökohtaisesti syytä Jumalaa mistään. Hän vain kertoo miten Raamattu Jumalan kuvaa. Jos tämän koet Jumalan syyttämisenä on siis Raamatun ’väärä’ siteeraaminen Jumalan syyttämistä.
Seppo. Aivan samoin minäkin kirjoitan siitä mistä Raamattu kertoo. Pitäisikö sitten mielestäsi ensimmäisten ihmisten syntiinlankeemus ohittaa, jotta päästäisiin sitten syyttämään Jumalaa kaiken pahan alkusyynä? Kutsun sitä valikoivaksi raamatuntulkinnaksi.
Jumalakin, kuten ihminen, laittaa pahuuden jonkun toisen (langennut enkeli) hartioille. Se onkin kätevää ulkoistaa, ettei vaan olisi itse vastuussa. Teodikea-ongelmaan suhtaudutaan kirkossa ”Jumalan salaisuutena”, koska ei osata/haluta sanoa totuutta. Sitä, että Jumala sallii paha ja on siis itse osallinen.
Charlotta. Kyllä pahuus on ihan meidän omilla hartiollamme ja se on ihan meidän oma syymme. Sitä voi sitten miettiä, miksi epäilimme Jumalan sanaa ja lankesimme epäuskoon ja kenen syystä?
”Uskovat” syyttävät omista pahoista teoistaan ”saatanaa”, kuka hän lieneekin.
Niin. Evlut-kirkko ei ole enää keskittynyt kysymykseen Paholaisesta, mutta pahuus on todellista. Se kaiketi on ainakin myönnettävä ja vielä sekin, että Saatana on persoona.
Eräs ystäväni kirjoitti: ”Kaameita kommentteja muutamilla sinun blogissa. 😨 Mietin että tällaiseen Jumalan syyttelyyn joudutaan, kun ei tunneta Kristusta ja kun asioita tarkastellaan Kristuksen ja evankeliumin ulkopuolella. Tulee mieleen Lutherin voimakas varoitus, että meidän ei pidä tavoitella paljasta Jumalaa. Siinä käy huonosti. Vain Kristuksessa löydämme armollisen Jumalan.”
Kun siis kysytään: ”Synti riippuu aina ihmisessä, joten kuinka hänet näin ollen voidaan pestä lunta puhtaammaksi?”, vastaa näin: Ihmistä tulee tarkastella, ei sellaisena kuin hän itsessään on, vaan sellaisena kuin hän on Kristuksessa. Silloin huomaat, että uskova on pesty puhtaaksi ja puhdistettu Kristuksen verellä.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 79, Concordia ry, 2022.
Synnintunnustuksessa, tai oikeammin sanoaksemme synninpäästössä ja avainten käytössä, on ilon kuuleminen: ”Usko, sinun syntisi on sinulle anteeksi annettu Kristuksen kuoleman tähden.”
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 82, Concordia ry, 2022.