Tämä blogi on selityksensä mukaisesti yksityinen. Poikkeuksellisesti palaan tässä Kirkko ja kaupunki –lehden artikkeliin Taistelu Israelista (K&k 28.5.). Tämä sopiikin hyvin, sillä näistä teemoistahan on kivaa kirjoittaa, ja ehjänä ja integroituneena persoonana vastaan mielelläni kaikesta, mikä tähän artikkeliin liittyy, niin yksityisajattelijana kuin journalistin eettisiin ohjeisiin sitoutuneena ammattilaisena.
Kirjoitan, koska valtiotieteilijä Timo R. Stewart otti artikkeliin kantaa blogikirjoituksessaan, josta Kotimaa24 teki referaatin. Kyse on vain blogista, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun joku edes yritti jotenkin vastata.
Stewart esittää artikkelin lähdeaineistoa koskevia kriittisiä huomioita. Hän arvioi kriittisesti sitä, että jutussa käytettiin oikeistolaisen Jerusalem Center of Public Affairs -ajatushautomon materiaalia.
Tämä materiaali tarkoittaa amerikkalais-israelilaisen oikeusoppineen Justus Weinerin haastattelututkimuksia. Kyseistä aineistoa ei Stewartin mielestä kannata pitää luotettavana siksi, että Weiner palvelee oikeistolaisessa ajatushautomossa, jota johtaa entinen YK-suurlähettiläs ja Benjamin Netanjahun poliittinen avustaja Dore Gold. Voin ainoastaan arvailla, pitäisikö Stewart sitten luotettavina vasemmistolaisia järjestöjä – esimerkiksi siksi, että ne ovat vasemmistolaisia.
Tosiasiallisesti tässä kävi nyt niin, että miespuolinen tutkija tuli kiistäneeksi raiskattujen naisten kokemukset, koska nämä olivat puhuneet nimettöminä. Tavallisesti tällainen tutkija kenties herättäisi epäilyksiä, siitä ehkä saisi otsikon – juuri sellaiseen tämän blogin lainausmerkkeihin pantu otsikko viittaa. Asian toinen puoli on se, että toisaalla olen jo näyttänyt EAPPI:n luottomiehen Michel Sabbah’n epäluotettavaksi lähteeksi, koska hän valehtelee.
Stewart myös huomauttaa, että aineisto on vanhaa – peräti yhdeksän vuoden takaa. EAPPI:a luotiin 2001. Sillä on ollut aikaa tuoda esiin tasapuolisena ja puolueettomana ihmisoikeustarkkailijana näitä samoja asioita. Se vain ei ole tehnyt niin.
Lisäksi Stewart pitää kyseenalaisena sitä, että jutun lähdeluetteloon sisältyy myös Jerusalem Institute of Justice.
Jerusalem Institute of Justice on lähdeluettelossa siksi, että sen julkaisu Hidden Injustices nojasi Palestinian Human Rights Monitoring Groupiin. Harmillisesti tämän järjestön nettisivut eivät kuitenkaan ole tänä keväänä ja kesänä enää toimineet. Kyse on raportista, jonka mukaan PA:n tutkintavankeudessa kuoli 1994–2009 välisenä aikana yhteensä 49 ihmistä.
Kyseessä onkin siis palestiinalaislähde, ja leipätekstissä se sanotaan!
49 ihmistä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin se, että Suomen poliisi olisi vuosien 1994–2009 välisenä aikana kiduttamalla tappanut tutkintavankeudessa noin sata rikoksesta epäiltyä.
Sitten – vielä kerran BDS.
Kriitikot koettavat vähätellä tilannetta selittämällä, että minun argumenttini perustuu ”assosiaatioon”.
Haastattelussa Kirkon Ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen itse myönsi EAPPI:n ja KMN:n Kairoksen yhteyden Boycott, Sanctions, Divestment (BDS) -liikkeeseen. Pentikäinen sanoi: ”Tällainen koalitiohan on olemassa.” Hän ei siis puhunut ”kytkeytymisestä” vaan ”koalitiosta”. Se lause jäi pois jutusta, koska asia on itsestään selvyys. Niinpä Pentikäinen tyytyi ainoastaan toteamaan: ”Erilaisiin koalitioihin voidaan osallistua, koska sitä kautta hankitaan tietoa ja verkostoidutaan.” Kytkeytymisen sijaan olisi voitu sanoa: Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-ohjelma verkostoituu toimintaan, jota tukevat useat terroristijärjestöt.
Kenenkään ei ole syytä sitä kiistää, koska Antti Pentikäinenkään ei kiistä.
Faith under Occupation ja kairospalestine.ps aktiivisesti tukevat BDS-liikkeen tavoitteita. Ne promotoivat BDS-sanomaa. Kairos-julistus vaatii koko Israelin boikotointia. EAPPI-piispa Atallah Hanna, joka myös toisen intifadan aikana puolusti itsemurhaiskuja, on BDS-konferensseissa arvostettu puhuja. Ketju Kirkkojen Maailmanneuvoston hurskaista papereista terroristiorganisaatioiden koordinoimaan toimintaan on yksinkertaisempi kuin Keskustan vaalirahakohu.
Stewart kysyy, mitä vikaa boikotoimisessa. Sehän todistetusti toimi myös Etelä-Afrikan apartheidia vastaan. Näin siis Stewart pitää Israelia apartheid-maana, ja se sama ajatus käy ilmi myös EAPPI:n materiaaleista. Ongelmana ei ole se, että Stewartin ja EAPPI:n mielestä Israel on apartheid-valtio. Se on teidän mielipiteenne. Ongelma on se, että te naamioitte tällaisen leimaamisen ”kristilliseksi rakkaudeksi” ja kutsutte EAPPI:a puolueettomaksi rauhan rakentamiseksi.
BDS:n tavoite on eristää Israel taloudellisesti, poliittisesti, kulttuurisesti ja akateemisesti kansainvälisestä yhteisöstä. Vaihtakaapa Israel vaikka Venäjäksi tai Ruotsiksi. Kyse on puhtaasta demonisoimisesta, jossa Venäjän tai Ruotsin passin omistaminen tekisi ihmisoikeusrikolliseksi. Demonisoiminen on täysin BDS-liikkeen koordinointia tukevien terroristijärjestöjen tavoite. Sen tähden Hamasin johtaja Ismail Hania siunaa länsimaiden liberaaleja. He toteuttavat Hanian tavoitteita tässä asiassa. Libanonilais-amerikkalainen valtiotieteen professori As’ad Abu Khalil selitti 2012:
”BDS:n todellinen tavoite on tuhota Israelin valtio…. Tämä pitäisi lausua yksiselitteisenä päämäärä. Ei pitäisi olla mitään kiertelemistä tässä aiheessa. Oikeudenmukaisuus ja vapaus palestiinalaisille on yhteensovittamaton Israelin valtion olemassaolon kanssa.”
Sinänsä näistä boikoteista ei kai ole vielä toistaiseksi ollut sanottavaa hyötyä. EU on Israelin tärkein kauppakumppani. Aaro Rytkösen alkuperäinen vastaus Kirkko ja kaupungille (K&k 28.5.) esitti, että näillä perusteilla EU:n komissiokin voisi liittyä terroristijärjestöjen tukemaan BDS-liikkeeseen. Ikävä kyllä väite esittää, että EU:n komissio haluaisi vahingoittaa Israelin ja EU:n kauppasuhteita. Näin ei taida olla, mutta kirkot sen sijaan koettavat tätä kiilaa lyödä. Näin toimii muun muassa Antti Pentikäisen johtama Aprodev-järjestö.
Kun KUA ja EAPPI esiintyvät Jeesuksen esimerkkiä noudattavina kristillisen uskon airuina, ne eivät voi pysyä puolueettomana, jos tavoitteisiin sisällytetään aggressiivinen boikottiohjelma. Koko Israelin boikotoiminen ja nimittäminen ”apartheid”-maaksi on yhtä hyödyllinen ja puolueellinen leima kuin rasistinen kaikkien palestiinalaisten väittäminen ”terroristeiksi”. Juuri tällainen mustavalkoinen ajattelu (rasismi) ja siitä juontuva radikalisoituminen on KMN:n, KUA:n ja EAPPI:n ydinongelma. Tämä ei muutu edes sillä, että huudetaan apuun Lapuan piispa ja Kirkkojen Maailmanneuvoston eksekutiivikomitean kunnianarvoisa jäsen Simo Peura väittämään jotain muuta.
Yksi näiden tahojen valheista on, että kaikkien palestiinalaisten ongelmat ovat peräisin Israelin miehitysvallasta. Gazaa Israel ei ole miehittänyt yhdeksään vuoteen. Vuodesta 2007 sitä on pitänyt vallassaan Hamas. Gazassa kristittyjen määrä on tuossa ajassa pudonnut 3000:sta jo alle 1400:aan. Vuosi sitten yksi kristittyjen koulu poltettiin ja useita suljettiin viranomaispäätöksellä. Lokakuussa 2007, vain kuukausia sen jälkeen kun silloinen EAPPI-ja nykyinen Kairos-koordinaattori Rifat Kassis oli kirjoittanut EAPPI:n ChainReaction-lehden pääkirjoituksessa, että Israelia ei olisi pitänyt edes perustaa, Gazan ainoa kristillinen kirjakauppa räjäytettiin. Tämän jälkeen kyseisen kirjakaupan omistaja, kristitty Rami Khader Ayyad, pahoinpideltiin ja lopuksi murhattiin.
Länsirannankin palestiinalaisista 95 prosenttia elää Palestiinan oman siviilihallinnon alaisena. Erityisesti uskonnonvapaus ja sananvapaus ovat Palestiinassa huolestuttavassa tilassa. EAPPI-puolustajat ovat raivostuneet siitä, että tämä ilmiö on nyt tuotu esiin. Kuten se, että heinäkuussa 2012 oikeus tuomitsi Jerikossa kristityn miehen vankilaan kuukaudeksi, koska hän oli ramadanin aikaan syönyt julkisella paikalla. Siis: oikeus tuomitsi. Se on Palestiinan itsehallinnon lakiin säädetty käsitys uskonnonvapaudesta. Tämä käsitys on ymmärrettävä siinä valossa, että Palestiinan itsehallinnon lainsäädäntö perustuu Koraaniin.
EAPPI esittää, ettei se muka sotkeudu politikointiin, mutta sen vaikuttamistoiminnassa eli lobbaamisessa ei ole mistään muusta kyse kuin politikoinnista. Olkoon niin – mutta olisi reilua kyetä selittämään juridisesti Oslon sopimusta, joka jakoi Länsirannan kolmeen alueeseen, mikä tarkoittaa sitä, että Israelin läsnäolo sen jälkeen alueella C on kokonaan eri asia kuin vuosien 1967–1993 miehitys. Alue C on täysin legitiimi järjestely, joka sisältyy Arafatin allekirjoittamaan rauhansopimukseen. Siinä ei ole mitään laitonta.
On aivan selvä, että alueen C siirtokuntalaiset sortuvat rasistisiin viharikoksiin, jotka ovat tuomittavia. On ilmeistä, että sotilashallinto konfliktialueella aiheuttaa ongelmia. Nämä seikat pitää tuoda julki.
Silti edelleen on vielä kokonaan eri asia kiistellä juridisesti siitä, voiko Israel rakentaa alueelle C. Tuoreessa 25.6. julkaistussa Washington Instituten gallupissa vain 19,7 prosenttia Länsirannan ja Gazan palestiinalaisista piti Israelin rauhantahtoisuuden uskottavuusongelmana sitä, että se rakentaa alueella C. Siis hieman alle viidennes näki tämän ydinongelmaksi. Sitä vastoin 45 prosenttia piti uskottavuusongelmana sitä, että Israel ei vapauta terrorismista syytettyjä palestiinalaisvankeja. Samassa gallupissa palestiinalaiset toivoivat Israelilta työpaikkoja. Samaan aikaan he kuitenkin ideatasolla ilmoittivat fantasiakseen, ettei Israelia olisi olemassakaan.
Kun vaaditaan miehityksen lopettamista, näytetään itse asiassa vaadittavan Oslon sopimuksen purkamista. Tämä saattaisi tarkoittaa Palestiinan itsehallinnon purkamista, mikä taas tarkoittaisi, että haaveet itsenäisestä Palestiinan valtiosta murennettaisiin aivan alkutekijöihinsä. Siihen samaan tilanteeseen, jolloin Israel valtasi Länsirannan miehitysvalta Jordanialta.
Viime kädessä miehitysretoriikka osoittaa, kuinka lähelle EAPPI tulee ”yhden valtion mallia”, jolla islamistit tietenkään eivät tarkoita Israelia vaan sunnalaista teokratiaa, jonka perustuslain perustana on sharia. Sitten ovat tietenkin todellisuudesta vieraantuneet länsimaiset liberaalihumanistit, jotka kauniin sanoin puhuvat demokratiasta, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia. Israel on Lähi-idässä ainoa valtio, jossa tällainen idealisaatio on edes jollain tasolla toteutunut. Silti näiden ihmisten mielestä juuri Israel on kaikkien ongelmien syy. Kun Suomessa vietetään nyt Pridea, muistettakkoon, että Israel on ainoa Lähi-idän maa, jossa seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet ovat yleiseurooppalaisella tasolla.
Veronmaksajien kannalta on reilua kertoa, että Kirkon Ulkomaanapu on mukana toiminnassa, joka on poliittisesti orientoitunut voimakkaasti jo sen perustamisesta alkaen. EAPPI on keskeisellä tavalla ruotsalainen innovaatio. Tosin siinä tietenkin merkittävä panos on myös Peter Weiderudin rouvalla, kyproslaisella ortodoksilla Salpy Eskidjian-Weiderudilla. Tietyssä mielessä EAPPI siis oli lähtökohdissaan eräänlainen ”perheprojekti”.
Kun boikoteista puhutaan, saattaa ennen pitkään ilmetä, että myös seurakunnat keksivät itselleen boikotoitavaa.
_______________
Kuva: Pariisilaisessa mielenosoituksessa tammikuussa 2009 Israelin lippuun kuvattiin BDS-tyyliin hakaristi.
Täällä originaali artikkeli:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/taistelu-israelista
BLOGIA ON PÄIVITETTY 30.6. KELLO 15.29 LAINAUSMERKKEJÄ KOSKEVAN OTSIKON OSALTA.
Juhani Huttunen kirjoittaa yllä ”Tosiasiallisesti tässä kävi nyt niin, että miespuolinen tutkija kiisti raiskattujen naisten kokemukset, koska nämä olivat puhuneet nimettöminä.”
Tämä on vääristelyä. Sen voi kukin halutessaan tarkistaa lukemalla blogitekstini. Juhani Huttunen ei sitä linkitä, joten teen sen itse:
http://ulkopolitist.fi/2014/06/25/mita-vikaa-on-boikotissa/
Käyn mielelläni asiakeskustelua. Tämä oli nyt jotain ihan muuta.
Anteeksi, että linkki blogiisi jäi laittamatta.
Lainaan jakson, johon viittaan, tähän:
”Mitä sitten tulee Palestiinalaishallintoon, jonka rikoksista ”kirkot vaikenevat”? Tietojen lähteenä on, Huttusta lainatakseni, ”oikeistolaisen Jerusalem Center for Public Affairs -ajatushautomon tutkijana työskentelevä amerikkalais-israelilainen oikeustieteen tohtori”, joka julkaisi nimettömiin haastateltaviin perustuvan raporttinsa yhdeksän vuotta sitten. JCPA on myös julkaissut raportteja, jotka kannustavat miehityksen jatkamiseen. Toinen lähde on Jerusalem Institute for Justice (JIJ), jonka tavoitteena on omien verkkosivujensa mukaan ”Enhancement of Israel’s public image among the nations and advancement of Israel’s international diplomacy through media initiatives, demonstrations, and rallies on behalf of the Jewish state.” Assosiaatiolla syyllistämistä voisi jatkaa, mutta kuten myös lähteenä toiminut arvostettu Human Rights Watchin vuosiraportti toteaa, myös Palestiinalaishallinnon valvomilla alueilla ja etenkin Hamasin hallitsemalla Gazan kaistalla on todella tapahtunut vakavia ihmisoikeusrikoksia.”
JCPA – nimettömät haastateltavat – yhdeksän vuotta sitten. Olen pahoillani. Taisin ymmärtää väärin sinut. Eli lähteeni ovat siis moitteettomat, jotenkin luin tekstistäsi, ettei mielestäsi niin ollut. Sorry.
Lisäys: Olen muokannut juttuani lisäämällä sinne Timo R. Stewartin blogin linkin. Ja mikäli todella on niin, että Stewartin mielestä lähteissäni ei ollutkaan moitittavaa, muokkaan myös juttuani mainitsemalla, että Stewartin mielestä lähteet sinänsä olivat hyvät, ja artikkelin kirjoittaja vain referoi niitä, eikä väittänyt itse mitään, ja että nimettömänä annetut haastattelut ovat täysin käsitettäviä tässä yhteydessä, eikä niiden kirjaajaa tule epäillä, ja että Ahmed El-Achwalin tapauksessa nimi poikkeuksellisesti voitiin sanoa, koska hänet oli jo tapettu. Muokkaan myös otsikkoon jotain muuta, koska nyt se niin ikävästi vihjaa, että Stewart muka näkisi lähteet ongelmallisina. Pahoittelen tätä.
Sekä Gaza että Länsirannikko ovat niin lähellä ghetoja kun nykyajassa voidaan ajatella.Kaksi muureilla ympäröityä, ahtaasti asutettua aluetta ilman omaa päätösvaltaa ,ilman kansalaisoikeuksia, sotilasvallan kontroloimana. Se on se rakenteellinen tilanne, josta tässä on kysymys. Molempiin alueisiin kohdistetaan aika ajoin kohtuuttomia ja suhtettomia rangastustoimia joissa suhteeton määrä sivilejä kuolee.
Tässä tilanteessa EAPPI ja muut human rights organisatiot yrittävät lievittää siviliväestön kärsimyksiä. Ei ole mikään ihme,, että paikalliset vapaustaitelija järjestöt ns terroristit. tukevat näitä .
Heidän tukensa ei tee ihmisoikeusjärjestöjä automaattisesti heidän poliittisen agendansa puoltajia. Israelin harjoittama valtioterrorismi siviliväestöä kohtaan on moninkertaisesti vakavampaa palesitiinalaisiin liikkeisiin verraten.
Kutsun Israelin toimintaa valtioterrorismiksi koska se on sitä. Siitä huolimatta sydämmeni sykkii sen Israelin puolesta, joka historiallisesti haluaa olla juutalaisen tradition mukainen ja äärimmiltään koko maailman parantaja.Tällä hetkellä se on unohtanut missionsa, mutta sen valtion sisäinen dynamiikka on siksi perusteellisesti ankkuroitu noihin juutalaisiin arvoihin, että meillä on hyvät syyt odottaa heidän uudelleen heräämistään ihmisarvojen puolustajien rintamaan,rintamaan jonka historialliset juuret ovat juutalaisuudessa.
Minäkin ymmärsin niin, että Timo R. Stewart nimenomaan kiisti Juhani Huttusen lähteiden arvon. Itse asiassa minulle jäi epäselväksi, mitä ”assosiaatiolla syyllistäminen” tarkoittaa tuossa Huttusen lainaamassa kappaleessa, jossa mainitaan nuo Stewartin kritisoimat lähteet? Hamasin ja muiden terroristijärjestöjen kohdalla assosiaatiolla syyllistäminen tarkoitti – siis Stewartin argumentaatiossa – sitä, että ”Huttusen maailmassa” niiden toiminta assosioituu lähtökohtaisesti johonkin väärään, vaikka ne ajavat samaa hyvää BDS-asiaa EAPPI-ohjelman kanssa. Mikäli ymmärsin oikein, niin assosiaatiolla syyllistämisen tuossa jälkimmäisesä kappaleessa tarkoittaa sitä, että Huttusen esittämät todisteet PA:n ihmisoikeusrikkomuksista ovat assosiaatiota, koska ne perustuvat oikeistolaisiin lähteisiin, ovat vanhoja ja sisältävät nimettömien uhrien todistuksia. Mielestäni tämä on Huttusen esittämien lähteiden – myös niiden nimettöminä pysyneiden naisten – todistuksen mitätöintiä. Ehkä onkin niin, että Stewart itse syyllistyy siihen, mistä hän Huttusta syyttää eli mitätöi assosiaatioihin perustuen lähteitä, joiden todistusvoimasta tulee kumota asiaperustein.
”Kutsun Israelin toimintaa valtioterrorismiksi koska se on sitä. Siitä huolimatta sydämmeni sykkii sen Israelin puolesta, joka historiallisesti haluaa olla juutalaisen tradition mukainen ja äärimmiltään koko maailman parantaja. Tällä hetkellä se on unohtanut missionsa, mutta sen valtion sisäinen dynamiikka on siksi perusteellisesti ankkuroitu noihin juutalaisiin arvoihin, että meillä on hyvät syyt odottaa heidän uudelleen heräämistään ihmisarvojen puolustajien rintamaan, jonka historialliset juuret ovat juutalaisuudessa.”
Markku Hirnin kommentti antaa aiheen seuraaviin havaintoihin. Viittaako kirjoittaja mahdollisesti raamatullisten tekstien näkemyksiin Israelista kansojen valona? Kirjoittaja näyttää kuitenkin seuraavan Paavalin näkemystä siitä, että peite on Israelin silmillä, ja että se on jotenkin menettänyt tai kadottanut tehtävänsä yhden Jumalan todistamisesta ja Tooran mukaisen elämästä: tämä kaikki olisi seurausta siitä, kuinka ”kansa” hylkäsi sanoman Kristuksesta. Vai onko kirjoittaja sittenkin Jesajan linjoilla, jonka mukaan ”peite on kansojen päällä siihen saakka kunnes ne ymmärtävät, kuka on Herra”? Hirnin ilmaus ”sellaisen Israelin puolesta, joka haluaa olla juutalaisen tradition mukainen, ja äärimmiltään koko maailman parantaja”, ilmentää selkeimmillään sen linjauksen, että (monet) kristityt vieläkin elättelevät utopiaa siitä, että he ponnistuksillaan onnistuvat herättämään Israelin ja luomaan Israelin sellaisena, kuin he itse idealisaationa haluavat sen olevan. Hirnin näkemys joko tähtää Israelin (valtion) uudistumisen mahdollisuuteen, tai kuten mieluummin arvelen, että tämän valtion tulisi uudistua siten, että se täyttäisi (kristittyjen) sille asetetun moraalisen ideaalin ihmiskunnan suurimman parhaan edistämisessä. Tämän ajatuksen tausta ei ole kaukana sellaisesta aksioomasta, että ”juutalaisvaltio” saisi olla vain sellainen, kuin se ulkoa määritellään, ja toisaalta. Ja oikeastaan juutalaisvaltio ei kuitenkaan saisi olla juutalaisvaltio, sillä paljon ideologis-aatteellista voimaa käytetään nimenomaan sen näkemyksen ajamiseen, että Israelin tulee olla avoin ja demokraattinen kotivaltio kaikille kansalaisilleen.
Hirn kirjoittaa myös, että Israel olisi valtiona kadottanut missionsa. Viittaako kirjoittaja mahdollisesti David Ben Gurionin julistukseen valtion synnyinhetkillä 1940-luvun lopulla? Vai niihin yleismaailmallisiin humaniteettilausumiin joita sorvattiin Toisen maailmansodan jälkeen seurauksena paljolti siitä, että Euroopan juutalaiset lähes totaalisesti pantiin uuniin? Kansojen valona olemisesta ja maailman parantamisesta voisi vielä kysellä, mihin juutalaiseen traditioon kirjoittaja tarkemmin viittaa. Vaihtoehtoja on paljon. Esimerkeiksi kelpaavat vaikka Mooses ja ihmisen kyky moraaliseen harkintaan ja dekalogin ymmärtämiseen, Jeesus ja ihmisen kyky ymmärtää toista ihmistä hänen kärsimyksessään, vain onko kyseessä Marx ja ihmisen kyky ajatella silloin, kun vatsa on täynnä, tai Freud ja ihmisen kyky tiedostaa tiedostamattoman ja sukuvietin voima, tai lopulta Einsteinin näkemykseen, että kaikki on suhteellista. Kuriositeettina voisi todeta, että taitaa Niel Bohrin atomimallikin olla alkujaan juutalainen, joten onhan näitä tradition polkuja, mistä valita. Tai vielä voisi mainita Kafkan esimerkin siitä, että yksilö (kansa) voi joutua sellaiseen tuomioistuimeen, jota ei oikeasti ole, ja jossa kukaan ei puolusta, kaikki ovat hiljaa, ja loppu kuolemineen on vuorenvarma.
Israel on siis illuusio, tai se on väärinkäsitys niin kuin Amos Oz kirjoittaa Tel Avivin olevan. Lopulta, toivon kaikin voimin, että Lähi-idän poliittiseen tilanteeseen saataisiin jonkinlainen ratkaisu. Toivon myös, että väkivalta, alistaminen ja kaikki paha lakkaa. Kaikesta huolimatta kirkollisten organisaatioiden ja toiminnan piirissä on Israelin parantamisessa kuitenkin sellaisia piirteitä, että voi kysyä, onko pohjimmiltaan kysymys kristittyjen vaikeasta suhteesta juutalaisiin? Kristikunta ei ole sittenkään tainnut katkoa napanuoraansa omaan lähtötraditioonsa siten, että haavat olisivat parantuneet tai kunnolla arpeentuneet. On vaikea havaita, että samantasoista islamilaisen maailman peruskorjaamisohjelmaa kirkoilla olisi.
Urpo Karjalainen
Puolueettomista lähteistä, kuten kansainväliset uutistoimistot, ei ole tullut tietoa isoista ihmisoikeusloukkauksista palestiinalaishallinnon alueilla. Alueen kristityt pääsääntöisesti kiistävät itsekin sen.
Puolueettomista lähteistä, kuten kansainväliset uutistoimistot, ei ole tullut tietoa isoista ihmisoikeusloukkauksista palestiinalaishallinnon alueilla. Alueen kristityt pääsääntöisesti kiistävät itsekin ne.
Kiitos Urpo Karjalaiselle kyselyistä.
Käsitykseni mukaan, nykytilanne palestiinalaisten ja israelilasten kohdalla on luonnut molemmille suuren hengellisen kriisin.Kumpikaan osapuoli ei voi soveltaa omaa hengellisestä perinnöstä lahtevää eettistä asennettaan arkielämässä.
Israelin kohdalla, joka tällä hetkellä on vahvempi osapuoli, voisi kysyä raamatullisesti että ” Mitä se hyödyttää ihmistä vaikka hän voittaisi koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon.”
Israelin miehityspolitiikka vahingoittaa israelilaisten sieluja . Tästä todistavat monet IDFssä palvelleet nuoret jotka ovat palveluksensa johdosta traumatisoituneet.
Jesaja on lähempänä sitä mitä ajan takaa. En todellakaan halua olla käännyttämässä juutalaisia kristityiksi.
Juutalaiseen eettisyyteen kuuluu hyvin keskeisenä käsite ” Tikun Olam ” käsite joka tarkoittaa maailman pelastamista tai eheyttämistä tai parantamista.
Jesaja moittii juutalaisia siitä, että he eivät ole vapauttaneet orjiaan kuuden vuoden jälkeen niinkuin laki sanoo vaan ovat orjuuttaneet ne uudelleen tehden ”tikun olam” pyrkimyksen tyhjäksi.
Kristityillä ei omasta takaa ole mitään opettamista eettisissä kysymyksissä juutalaisille. Ongelma on sama kun kristityilläkin :
Lain ja käskyt ja eettiset velvoitteet tunnemme mutta emme niitä sovella niitä kun maalliset valtaedut painavat päälle.
Siionistinen Israel -idea, joka oli sekulaari liike , oli mitä suurimmassa määrin idealistinen . Juutalaisille tuli suurena shokkina arabien nouseva vastarinta juutalaisia kohtaan ,kun juutalaisten määrä ylitti kriittisen pisteen.
Myös palestiinalainen islam on ajautunut hengelliseen kriisiin tilanteen myötä, jossa he eivät voi soveltaa heille pyhiä vieraanvaraisuuden lakeja.
Siellä pelätään myöskin sielunsa menettämistä.
Siksi Hamasin tapaiset liikkeet ,liike joka alkoi hyväntekeväisyys organisationa ,veti puoleensa islamilaisen identiteettinsä kanssa painiskelijoita.
Samoin kuin kristityille äärifundamentalisteille niin samoin ääriislamisteille demokratia ei ole korkein arvo. Siksi on vaikeata löytää yhteisiä tavoitteita yhteiselämälle.
Huomio. Blogia on päivitetty kohdasta, joka käsitteli otsikointia.
Yritykset sahata artikkelini lähteitteni pohjaa panivat pohtimaan lisää. Miksi Lähi-idästä kerrottaessa toiset lähteet otetaan automaattisesti ”puolueettomina” ja ”luotettavina”, ja miksi toisia lähteitä pidetään lähtökohtaisesti epäilyttävinä?
Esimerkiksi tämän blogin ja tähänastisten kommenttien jälkeen joku saattaa edelleen pitää epäselvänä, kykeneekö Jerusalem Institute of Justice, jos se itse on lähtökohtaisesti epäluotettava, myöskään oikein viittaamaan käyttämiinsä lähteisiin, kuten Palestinian Human Rights Monitoring Groupiin.
PHRMG:n nettisivut ovat siis pois käytöstä, mutta webarchive on tallentanut 10 vuoden takaisia tilastoja.
Tässä pidätettyinä kuolleiden luettelo 1994-2003:
http://web.archive.org/web/20050425163646/http://www.phrmg.org/phrmg%20documents/Death%20in%20Custody/Tables/death%20in%20custody%20english.htm
EAPPI-aktivistit ovat toistuvasti vedonneet sellaisiin järjestöihin kuin B’Tselem. Palestinian Human Rights Monitoring Groupin (PHRMG) perustaja on Bassam Eid. Hän on entinen B’Tselemin työntekijä.
Kun Israel tappoi Hamasin hengellisen johtajan, itsemurhapommitusten teologisen arkkitehdin sheikki Ahmed Jassinin 2004, PHRMG tuomitsi iskun. Maaliskuussa 2004 se julkaisi lehdistötiedotteen, joka totesi mm.:
”The PHRMG condemns this assassination. Yassin was known for his moderation and acted as a control on more militant elements in Hamas. Therefore the assassination represents a very dangerous act. It further opens the doors wide to violence. (…) Assassination attacks are not in the interest of the Israeli population, either. Thousands of angry Palestinians gathered in the streets minutes after the attack, calling for revenge against Israel. Violence begets violence, and Hamas has stated that retaliation attacks will follow. In this way, Israel is bringing disaster to its own people.”
En yritä sanoa muuta kuin että jos PHRMG:ia pidetään automaattisesti puolueettomana luotettavana, niin en näe periaatteellista syytä, miksi sitten jokin oikeistolainen israelilaislähde ei olisi automaattisesti ihan yhtä luotettava ja puolueeton. Vasemmistolaiset lähteethän ovat monien mielestä sellaisinaan luotettavuuden, älyn ja valistuksen mallikappaleita.
Kukaan ei ole kiistänyt PHRMG:n luotettavuutta. En edes minä. Sen mukaan vuosina 1994-2009 yhteensä 49 ihmistä on kuollut pelkästään tutkintavankeudessa. Ongelma olisi, jos kävisi ilmi, että tämä tieto itsessään ei pidä paikkaansa. Jospa (kidutettaessa) kuolleita onkin 50. Tai 48.