Tämä blogi on selityksensä mukaisesti yksityinen. Poikkeuksellisesti palaan tässä Kirkko ja kaupunki –lehden artikkeliin Taistelu Israelista (K&k 28.5.). Tämä sopiikin hyvin, sillä näistä teemoistahan on kivaa kirjoittaa, ja ehjänä ja integroituneena persoonana vastaan mielelläni kaikesta, mikä tähän artikkeliin liittyy, niin yksityisajattelijana kuin journalistin eettisiin ohjeisiin sitoutuneena ammattilaisena.
Kirjoitan, koska valtiotieteilijä Timo R. Stewart otti artikkeliin kantaa blogikirjoituksessaan, josta Kotimaa24 teki referaatin. Kyse on vain blogista, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun joku edes yritti jotenkin vastata.
Stewart esittää artikkelin lähdeaineistoa koskevia kriittisiä huomioita. Hän arvioi kriittisesti sitä, että jutussa käytettiin oikeistolaisen Jerusalem Center of Public Affairs -ajatushautomon materiaalia.
Tämä materiaali tarkoittaa amerikkalais-israelilaisen oikeusoppineen Justus Weinerin haastattelututkimuksia. Kyseistä aineistoa ei Stewartin mielestä kannata pitää luotettavana siksi, että Weiner palvelee oikeistolaisessa ajatushautomossa, jota johtaa entinen YK-suurlähettiläs ja Benjamin Netanjahun poliittinen avustaja Dore Gold. Voin ainoastaan arvailla, pitäisikö Stewart sitten luotettavina vasemmistolaisia järjestöjä – esimerkiksi siksi, että ne ovat vasemmistolaisia.
Tosiasiallisesti tässä kävi nyt niin, että miespuolinen tutkija tuli kiistäneeksi raiskattujen naisten kokemukset, koska nämä olivat puhuneet nimettöminä. Tavallisesti tällainen tutkija kenties herättäisi epäilyksiä, siitä ehkä saisi otsikon – juuri sellaiseen tämän blogin lainausmerkkeihin pantu otsikko viittaa. Asian toinen puoli on se, että toisaalla olen jo näyttänyt EAPPI:n luottomiehen Michel Sabbah’n epäluotettavaksi lähteeksi, koska hän valehtelee.
Stewart myös huomauttaa, että aineisto on vanhaa – peräti yhdeksän vuoden takaa. EAPPI:a luotiin 2001. Sillä on ollut aikaa tuoda esiin tasapuolisena ja puolueettomana ihmisoikeustarkkailijana näitä samoja asioita. Se vain ei ole tehnyt niin.
Lisäksi Stewart pitää kyseenalaisena sitä, että jutun lähdeluetteloon sisältyy myös Jerusalem Institute of Justice.
Jerusalem Institute of Justice on lähdeluettelossa siksi, että sen julkaisu Hidden Injustices nojasi Palestinian Human Rights Monitoring Groupiin. Harmillisesti tämän järjestön nettisivut eivät kuitenkaan ole tänä keväänä ja kesänä enää toimineet. Kyse on raportista, jonka mukaan PA:n tutkintavankeudessa kuoli 1994–2009 välisenä aikana yhteensä 49 ihmistä.
Kyseessä onkin siis palestiinalaislähde, ja leipätekstissä se sanotaan!
49 ihmistä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin se, että Suomen poliisi olisi vuosien 1994–2009 välisenä aikana kiduttamalla tappanut tutkintavankeudessa noin sata rikoksesta epäiltyä.
Sitten – vielä kerran BDS.
Kriitikot koettavat vähätellä tilannetta selittämällä, että minun argumenttini perustuu ”assosiaatioon”.
Haastattelussa Kirkon Ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen itse myönsi EAPPI:n ja KMN:n Kairoksen yhteyden Boycott, Sanctions, Divestment (BDS) -liikkeeseen. Pentikäinen sanoi: ”Tällainen koalitiohan on olemassa.” Hän ei siis puhunut ”kytkeytymisestä” vaan ”koalitiosta”. Se lause jäi pois jutusta, koska asia on itsestään selvyys. Niinpä Pentikäinen tyytyi ainoastaan toteamaan: ”Erilaisiin koalitioihin voidaan osallistua, koska sitä kautta hankitaan tietoa ja verkostoidutaan.” Kytkeytymisen sijaan olisi voitu sanoa: Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-ohjelma verkostoituu toimintaan, jota tukevat useat terroristijärjestöt.
Kenenkään ei ole syytä sitä kiistää, koska Antti Pentikäinenkään ei kiistä.
Faith under Occupation ja kairospalestine.ps aktiivisesti tukevat BDS-liikkeen tavoitteita. Ne promotoivat BDS-sanomaa. Kairos-julistus vaatii koko Israelin boikotointia. EAPPI-piispa Atallah Hanna, joka myös toisen intifadan aikana puolusti itsemurhaiskuja, on BDS-konferensseissa arvostettu puhuja. Ketju Kirkkojen Maailmanneuvoston hurskaista papereista terroristiorganisaatioiden koordinoimaan toimintaan on yksinkertaisempi kuin Keskustan vaalirahakohu.
Stewart kysyy, mitä vikaa boikotoimisessa. Sehän todistetusti toimi myös Etelä-Afrikan apartheidia vastaan. Näin siis Stewart pitää Israelia apartheid-maana, ja se sama ajatus käy ilmi myös EAPPI:n materiaaleista. Ongelmana ei ole se, että Stewartin ja EAPPI:n mielestä Israel on apartheid-valtio. Se on teidän mielipiteenne. Ongelma on se, että te naamioitte tällaisen leimaamisen ”kristilliseksi rakkaudeksi” ja kutsutte EAPPI:a puolueettomaksi rauhan rakentamiseksi.
BDS:n tavoite on eristää Israel taloudellisesti, poliittisesti, kulttuurisesti ja akateemisesti kansainvälisestä yhteisöstä. Vaihtakaapa Israel vaikka Venäjäksi tai Ruotsiksi. Kyse on puhtaasta demonisoimisesta, jossa Venäjän tai Ruotsin passin omistaminen tekisi ihmisoikeusrikolliseksi. Demonisoiminen on täysin BDS-liikkeen koordinointia tukevien terroristijärjestöjen tavoite. Sen tähden Hamasin johtaja Ismail Hania siunaa länsimaiden liberaaleja. He toteuttavat Hanian tavoitteita tässä asiassa. Libanonilais-amerikkalainen valtiotieteen professori As’ad Abu Khalil selitti 2012:
”BDS:n todellinen tavoite on tuhota Israelin valtio…. Tämä pitäisi lausua yksiselitteisenä päämäärä. Ei pitäisi olla mitään kiertelemistä tässä aiheessa. Oikeudenmukaisuus ja vapaus palestiinalaisille on yhteensovittamaton Israelin valtion olemassaolon kanssa.”
Sinänsä näistä boikoteista ei kai ole vielä toistaiseksi ollut sanottavaa hyötyä. EU on Israelin tärkein kauppakumppani. Aaro Rytkösen alkuperäinen vastaus Kirkko ja kaupungille (K&k 28.5.) esitti, että näillä perusteilla EU:n komissiokin voisi liittyä terroristijärjestöjen tukemaan BDS-liikkeeseen. Ikävä kyllä väite esittää, että EU:n komissio haluaisi vahingoittaa Israelin ja EU:n kauppasuhteita. Näin ei taida olla, mutta kirkot sen sijaan koettavat tätä kiilaa lyödä. Näin toimii muun muassa Antti Pentikäisen johtama Aprodev-järjestö.
Kun KUA ja EAPPI esiintyvät Jeesuksen esimerkkiä noudattavina kristillisen uskon airuina, ne eivät voi pysyä puolueettomana, jos tavoitteisiin sisällytetään aggressiivinen boikottiohjelma. Koko Israelin boikotoiminen ja nimittäminen ”apartheid”-maaksi on yhtä hyödyllinen ja puolueellinen leima kuin rasistinen kaikkien palestiinalaisten väittäminen ”terroristeiksi”. Juuri tällainen mustavalkoinen ajattelu (rasismi) ja siitä juontuva radikalisoituminen on KMN:n, KUA:n ja EAPPI:n ydinongelma. Tämä ei muutu edes sillä, että huudetaan apuun Lapuan piispa ja Kirkkojen Maailmanneuvoston eksekutiivikomitean kunnianarvoisa jäsen Simo Peura väittämään jotain muuta.
Yksi näiden tahojen valheista on, että kaikkien palestiinalaisten ongelmat ovat peräisin Israelin miehitysvallasta. Gazaa Israel ei ole miehittänyt yhdeksään vuoteen. Vuodesta 2007 sitä on pitänyt vallassaan Hamas. Gazassa kristittyjen määrä on tuossa ajassa pudonnut 3000:sta jo alle 1400:aan. Vuosi sitten yksi kristittyjen koulu poltettiin ja useita suljettiin viranomaispäätöksellä. Lokakuussa 2007, vain kuukausia sen jälkeen kun silloinen EAPPI-ja nykyinen Kairos-koordinaattori Rifat Kassis oli kirjoittanut EAPPI:n ChainReaction-lehden pääkirjoituksessa, että Israelia ei olisi pitänyt edes perustaa, Gazan ainoa kristillinen kirjakauppa räjäytettiin. Tämän jälkeen kyseisen kirjakaupan omistaja, kristitty Rami Khader Ayyad, pahoinpideltiin ja lopuksi murhattiin.
Länsirannankin palestiinalaisista 95 prosenttia elää Palestiinan oman siviilihallinnon alaisena. Erityisesti uskonnonvapaus ja sananvapaus ovat Palestiinassa huolestuttavassa tilassa. EAPPI-puolustajat ovat raivostuneet siitä, että tämä ilmiö on nyt tuotu esiin. Kuten se, että heinäkuussa 2012 oikeus tuomitsi Jerikossa kristityn miehen vankilaan kuukaudeksi, koska hän oli ramadanin aikaan syönyt julkisella paikalla. Siis: oikeus tuomitsi. Se on Palestiinan itsehallinnon lakiin säädetty käsitys uskonnonvapaudesta. Tämä käsitys on ymmärrettävä siinä valossa, että Palestiinan itsehallinnon lainsäädäntö perustuu Koraaniin.
EAPPI esittää, ettei se muka sotkeudu politikointiin, mutta sen vaikuttamistoiminnassa eli lobbaamisessa ei ole mistään muusta kyse kuin politikoinnista. Olkoon niin – mutta olisi reilua kyetä selittämään juridisesti Oslon sopimusta, joka jakoi Länsirannan kolmeen alueeseen, mikä tarkoittaa sitä, että Israelin läsnäolo sen jälkeen alueella C on kokonaan eri asia kuin vuosien 1967–1993 miehitys. Alue C on täysin legitiimi järjestely, joka sisältyy Arafatin allekirjoittamaan rauhansopimukseen. Siinä ei ole mitään laitonta.
On aivan selvä, että alueen C siirtokuntalaiset sortuvat rasistisiin viharikoksiin, jotka ovat tuomittavia. On ilmeistä, että sotilashallinto konfliktialueella aiheuttaa ongelmia. Nämä seikat pitää tuoda julki.
Silti edelleen on vielä kokonaan eri asia kiistellä juridisesti siitä, voiko Israel rakentaa alueelle C. Tuoreessa 25.6. julkaistussa Washington Instituten gallupissa vain 19,7 prosenttia Länsirannan ja Gazan palestiinalaisista piti Israelin rauhantahtoisuuden uskottavuusongelmana sitä, että se rakentaa alueella C. Siis hieman alle viidennes näki tämän ydinongelmaksi. Sitä vastoin 45 prosenttia piti uskottavuusongelmana sitä, että Israel ei vapauta terrorismista syytettyjä palestiinalaisvankeja. Samassa gallupissa palestiinalaiset toivoivat Israelilta työpaikkoja. Samaan aikaan he kuitenkin ideatasolla ilmoittivat fantasiakseen, ettei Israelia olisi olemassakaan.
Kun vaaditaan miehityksen lopettamista, näytetään itse asiassa vaadittavan Oslon sopimuksen purkamista. Tämä saattaisi tarkoittaa Palestiinan itsehallinnon purkamista, mikä taas tarkoittaisi, että haaveet itsenäisestä Palestiinan valtiosta murennettaisiin aivan alkutekijöihinsä. Siihen samaan tilanteeseen, jolloin Israel valtasi Länsirannan miehitysvalta Jordanialta.
Viime kädessä miehitysretoriikka osoittaa, kuinka lähelle EAPPI tulee ”yhden valtion mallia”, jolla islamistit tietenkään eivät tarkoita Israelia vaan sunnalaista teokratiaa, jonka perustuslain perustana on sharia. Sitten ovat tietenkin todellisuudesta vieraantuneet länsimaiset liberaalihumanistit, jotka kauniin sanoin puhuvat demokratiasta, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia. Israel on Lähi-idässä ainoa valtio, jossa tällainen idealisaatio on edes jollain tasolla toteutunut. Silti näiden ihmisten mielestä juuri Israel on kaikkien ongelmien syy. Kun Suomessa vietetään nyt Pridea, muistettakkoon, että Israel on ainoa Lähi-idän maa, jossa seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet ovat yleiseurooppalaisella tasolla.
Veronmaksajien kannalta on reilua kertoa, että Kirkon Ulkomaanapu on mukana toiminnassa, joka on poliittisesti orientoitunut voimakkaasti jo sen perustamisesta alkaen. EAPPI on keskeisellä tavalla ruotsalainen innovaatio. Tosin siinä tietenkin merkittävä panos on myös Peter Weiderudin rouvalla, kyproslaisella ortodoksilla Salpy Eskidjian-Weiderudilla. Tietyssä mielessä EAPPI siis oli lähtökohdissaan eräänlainen ”perheprojekti”.
Kun boikoteista puhutaan, saattaa ennen pitkään ilmetä, että myös seurakunnat keksivät itselleen boikotoitavaa.
_______________
Kuva: Pariisilaisessa mielenosoituksessa tammikuussa 2009 Israelin lippuun kuvattiin BDS-tyyliin hakaristi.
Täällä originaali artikkeli:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/taistelu-israelista
BLOGIA ON PÄIVITETTY 30.6. KELLO 15.29 LAINAUSMERKKEJÄ KOSKEVAN OTSIKON OSALTA.
Otsikon vuoksi lähestyin. Se on osuva.
Muusta en osaa sanoa mitään. Huttunen kylläkirjoittaa hyvin.
Off the topic: Juhani Huttunen, onko tulossa sitä etelän uutta mediaa?
Kiitos Juhani Huttuselle kirjoituksista. Suhtautuminen Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin on usein hyvin yksipuolista ja tunnepitoista. Suomessa ei taida olla montaa ihmistä kuka todella ymmärtää tuon kriisin eri näkökulmat ja juuret. Itse en ainakaan väitä olevani sellainen.
Ns. Israelin ystävät harvoin kritisoivat Israelia, mutta toisaalta ”virallisempi” kirkko on puolestaan aika yksipuolisesti palestiinalaisten puolella. Kumpikin taitavat olla kädet veressä.
Käsittääkseni Juhani Huttunen peräänkuuluttaa avoimuutta ja rehellisyyttä tässä EAPPI-asiassa. Saa olla kenen puolella tahansa, mutta on reilua kertoa se avoimesti. KUA:n uskottavuus on ainakin omissa silmissäni mennyt, kunnes se esittää perusteellisen vastineen Huttusen esittämiä ”todisteita” vastaan.
Olen seurannut EAPPIen toimintaa jo pitkän aikaa. He eivät raportoinnissaan IKINÄ mainitse sanallakaan palestiinalaisen tai islamistisen terrorin ja terrorikiihotuksen olemassaoloa. Sen sijaan kaikki Israelin toimet, joilla se yrittää suojata väestöään terroritoiminnalta, EAPPI-aktivistit esittävät rotusortona. Sama pitää paikkansa Amnestyn 300-sivuiseen raporttiin, jossa palestiinalainen terrorismi on täysin häivytetty kuvasta, ja Israelin legitiimi itsepuolustus esitetään ”apartheidin kontekstissa”. Nämä ja muut hengenheimolaisensa levittävät kritiikittömäst8 palestiinalaisiin terrorijärjestöihin kytköksissä olevilta ”ihmisoikeusjärjestöiltä” saamaansa tietoa. Näihin epäluotettaviin lähteisiin voi laskea mukaan sen kourallisen Israelissa rekisteröityjä ”ihmisoikeusjärjestöjä”, joiden agenda on oman valtionsa täydellinen eristäminen ja joiden toiminnan rahoitus tulee pääasiassa ulkomaisilta hallituksilta, kuten B’tselem.