Viimeisten viikkojen aikana mediaa ovat täyttäneet kaksi kristittyjen mielipiteen, uskonnon ja myös sananvapautta rajoittamaan pyrkivää uutisointia: Ulkoministeri Timo Soinin ja Porin Jazzin toimitusjohtajaksi valitun Aki Ruotsalan tapaukset. Molemmat ovat saaneet aikaan someraivon ja jälkimmäinen jopa somelynkkauksen, jonka johdosta vasta nimitetty toimitusjohtaja irtisanottiin.
Suomessa ihmisillä on yhdenvertainen oikeus uskonnon, sanan ja mielipiteen ilmaisuun. Tämä oikeus koskee yhtä hyvin konservatiivisia kristittyjä arvoja kannattavia politiikkoja kuin liberaaleja ei kristillisiä asioita ajavia. Valitettavasti silloin, kun kristilliset arvot joutuvat hyökkäyksen kohteeksi, puolustajat ovat harvalukuisia.
Kristittyinä elämme tässä yhteiskunnassa ja oikeutemme ja velvollisuutemme on puolustaa todeksi elämiämme arvoja. Liian usein tyydymme huokailuun ja voivotteluun, sen sijaan että rohkeasti ilmaisisimme mielipiteemme ja asettuisimme tukemaan kristillisiä arvoja tai kristittyjä henkilöitä.
Vuosia sitten työskennellessäni eräällä itäsuomalaisella koululla kouluterveydenhoitajana, välitunnin opettajainhuone keskustelussa pohdittiin koulukiusaamisen mekanismia. Eräs opettaja aprikoi asiaa laajemmin ja puki sanoiksi ajatuksen: ” Niin kiusaamista kuin muutakin epäoikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa ruokkii suuren yleisön vaikeneminen ja hiljainen hyväksyntä. Lähihistoriassakin on tästä pelottavia esimerkkejä”.
Nyt on kristittyjen aika nousta vastustamaan tätä kehitystä!
Rukous on voimakkain aseemme, mutta Jumala uskoi evankeliuminkin levittämisen ihmisen tehtäväksi. On aika kristittyjen herätä kantamaan vastuuta yhteiskunnassa! Kaikkien ei tarvitse kirjoittaa lehteen tai nousta barrikaadeille, mutta kansalaisoikeuksiin kuuluviin oikeus on äänestää vaaleissa.
Vaaleja on tulossa ryppäässä ensi vuonna: Tutki ehdokkaita, heidän arvojaan ja heidän kannattamien puolueiden arvoja ja ohjelmia. Tee viisaita valintoja ja vaikuta!
Satu Melkko
Liperi
Onnittelut valituille piispoille ja Viron luterilaiselle kirkolle.
Samalla kiitän vielä Urmas Viilmaa ja Joel Luhametsia mielenkiintoisista keskusteluista SRO:lla toissa viikolla.
Urmas Viilmaa oli jo tuolloin episcopus electus, mutta nyt sitten myös Joel Luhamets.
Oikein hyvä mielipidekirjoitus. Mietin itsekin ihan samaa tuosta vaikenemisesta ja äänensä kuuluville saattamisesta. Mieleeni nousi vanha tarina, jossa kerrottiin vainoista ja kuinka ensin haettiin ne ja ne. Kukaan ei suutansa avannut. Sitten haettiin ne ja ne. Kaikki loput olivat hiljaa. Sitten haettiin ne ja ne. Kukaan ei noussut puolustamaan tai vastarintaan. Sitten haettiin jäljelle jääneet, mutta silloin ei enää ollut ketään joka olisi voinut puolustaa tai avata suutansa.
Epäoikeudenmuaksita kohtelua ei pidä suvaita.
70-luvulta asti on Israel ollut vastaavan parjauksen kohteena. Me kristityt emme ole siihen puuttuneet. Olemme hyväksyneet hiljaa sen, että tapahtumista on jatkuvasti kerrottu vain osatotuus. Uutisointi on vuosikymmenet ollut ja on edelleen puolueellista. Nyt aivan samaa metodia aletaan käyttää kristittyjä vastaan. Kerrotaan asiasta jotain mikä on totta, mutta jätetään kertomatta jotain muuta. Nostatetaan kielteistä asennetta kaikkea kristillistä elämää kohtaan. Siitä tulevat kärsimään ensin konservatiivit ja sitten liberaalit ihan samaan tapaan.
Työssäni sain paneutua kiusaamisen problematiikkaan ja huomasin sen miten työyhteisössä huomaamatta saatetaan antaa lupa epäasialliseen kohteluun, kun siihen ei heti puututa. Missään yhteisössä ei kiusaamista voi olla jollei tuota ”lupaa” ole. Hyvä työilmapiiri ei kiusaamista, eikä epäasiallista kohtelua siedä. Siihen puututaan heti ja asiallisesti. Jos väki nauttii hyvästä ilmapiiristä, niin jokainen tajuaa sen, että epäasiallisen kohtelun sietäminen johtaa hyvän ilmapiirin katoamiseen.
Siksi mielestäni ei ole niin tärkeää yrittää puuttua kiusaamiseen, vaan on pyrittävä ahkerasti luomaan hyvää ilmapiiriä. Silloin kiusaamista ei voi olla.
Kun kiusaamisvertaus tuntuu viehättävän, olisiko hyvä myös miettiä legendaarista kysymystä ”kuka aloitti”? Jos Ville vetää Kallea välitunnilla turpaan ja Kalle lyö takaisin, joutuiko nimenomaan vain Ville kiusatuksi?
Ville hyökkäsi vuonna 1948 vastaitsenäistyneeseen Kalleen. Kun kuitenkin Ville hävisi, ei hän jättänyt asiaa siihen vaan on jatkanut vihanpitoa ja kutsunut tappeluun mukaan monia kavereitaan ja luvannut hävittää Kallen maan päältä.
Oho, enpä arvannut että tuon nappaisit kommentistani;) Puhun kiusaamisesta ja kiusaamissyytöksistä. Minun esimerkissäni Ville ja Kalle vastaavat Soinia ja Ruotsalaa sekä ”kiusaajia”.
Taisi jäädä vieläkin vaikealukuiseksi. Ville = Soini ja/tai Ruotsala, Kalle = kiusaamisesta syytetyt.
Valaiseva kirjoitus. Sain jälleen pienen palan ymmärrystä siitä, miten erilainen maailma saattaa olla ”kristityn silmin”. Kerron hieman siitä, miltä se voi näyttää ilman uskonnollista vakaumusta.
Kirjoittajan mielestä Soinin ja Ruotsalan kritisointi on ilmeisesti kristillisiä arvoja vastaan hyökkäämistä. ”Kristilliset arvot” on termi, johon usein vedotaan, kun on närkästytty jostain. Jumaluusoppia lukuunottamatta nuo arvot ovat kuitenkin samoja kuin kenellä tahansa voi olla.
Suomalainen yhteiskunta on (myös uskonnollisesti) monimuotoinen. Siihen kuuluu koko kirjo ihmisiä, aina kiivaimmista uskovista tiukimpiin ateisteihin. Kaikkia yhteiskunnan jäseniä kuitenkin koskevat samat, yhteisesti sovitut säännöt.
Kirjoittaja toteaa: ”Suomessa ihmisillä on yhdenvertainen oikeus uskonnon, sanan ja mielipiteen ilmaisuun.” Samalla hän näyttää ajattelevan, että kristillinen vakaumus on poikkeus säännöstä, eikä sana ja mielipide sitä kohtaan saisi olla vapaa. Siispä, kritiikki Soinin tai Ruotsalan ajatuksia kohtaan ei olekaan sallittua heidän kristillisyytensä takia.
Ajattelutapa muistuttaa pelottavasti selitystä Eläinten vallankumouksessa: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.” Kirja kuvaa yhteiskuntaa, jossa johtajat toimivat mielivaltaisesti omaksi edukseen, mutta naamioivat sen demokratiaksi. Sellaisia yhteiskuntia on todellisuudessakin, mutta onneksi ei Suomessa. (Jonkinlaisia miniversioita tosin taitaa löytyä joistakin uskonnollisista yhteisöistä.)
Suomen todellisuudessa sanan- ja mielipiteenvapaus koskee kaikkia ihmisiä ja aatteita. Myös kristittyjen kanssa saa olla eri mieltä. Moni pahastui aivan oikeutetusti Soinin aborttilausunnoista tai Ruotsalan ”ei ole homoja, vain homoutta (tjsp.)” -aivopierusta. Ei pidä hämmästyä, että se sanotaan ääneen.
Kirjoittaja väittää, että Soiniin ja Ruotsalaan olisi kohdistunut uskonnon- ja sananvapauden rajoittamispyrkimyksiä. En ole kyllä huomannut mitään sellaista. Soiniin kohdistui kritiikiä sen takia, että hän osallistui virkamatkallaan abortinvastaiseen protestiin. Eli teki virkamatkallaan sellaista, mikä ei kuulu lainkaan hänen virkaansa. Ruotsalan kihdalla Pori Jazzin hallitus totesi, ettei Ruotsala ole sopiva toimitusjohtajaksi (mikä toki olisi pitänyt huomata jo vähän aiemmin).
Miten Seija perustelet Ruotsalan kelvottomuutta?
Vaikka kysymys oli Seijalle, kysyn minäkin: miksi muiden pitäisi perustella Ruotsalan ”kelvottomuutta”, kun asian ratkaisi Jazzin hallitus? Eikö kannattaisi kysyä heidän perustelujaan mieluummin?
Sekö on paha että, Ruotsala haluaa kohdata kaikki ihmiset saman arvoisina. Eikä homoina, tai heteroina?
Sinusta ei ole paha, minusta on. Mielipiteenvapaus mähdollistaa tämän, sananvapaus sen kertomisen.
Jos Ruotsala todella haluaa ”kohdata kaikki ihmiset saman arvoisina”, se on minustakin hyvä. Hän lienee sitten muuttanut kantansa homojen olemattomuuden ja ”vain homouden” suhteen?
Ruotsalan sanomisia tarkistaessani löysin Eeva Lehtimäen kommentin asiasta. Se tiivistää minusta erinomaisesti, mistä oli kysymys. Se osoittaa myös hyvin, miten keinotekoista on tehdä tapauksesta kristittyjen vainoamista.
https://goo.gl/6o1vKE
Kristittyjä on vainottu aina siellä, missä Kristillinen vakaumus asettuu vastatustamaan maallista tai uskonnollista valtaa. Suomessa on saanut olla Kristitty ja elää vapaasti Raamatusta nousevan arvomaailman ja ihmiskuvan mukaan. Nyt on alkanut Suomessakin ilmestymään juuri sellainen ilmiö, mikä saattaa johtaa pian Kristittyjen syrjintään, kiusaamiseen hylkäämiseen ja lopulta vainoihin. Jos ajetaan yhteiskuntaa, jossa ketään ei syrjitä, niin on suvaittava myös Kristittyjä, vaikka he ovat ja pitäytyvät ikiaikaisessa ihmiskäsityksessä ja siitä nousevassa maailmankuvassa. Kristityt eivät ole uhka kenellekään, he haluavat elää rauhassa, mutta heistä nähdään usein syyllisinä ja rauhanhäritsijöinä, koska se tunnustavat synnin todellisuuden ihmisessä ja maailmassa. Siitä ei yleisesti pidetä, koska synnistä puhuminen ahdistaa ihmistä. Ihminen haluaa pitää lujasti kiinni siitä, mistä Kristityt ovat päästäneet irti (synti) ja sen tähden Kristittyjen vaimentamiseksi tehtävät toimenpiteen nähdään monesti hiljaisesti oikeutettuna. Juutalaiset kokivat ja kokevat samaa kohtelua myös maailmassa. Juutalaiset ovat Jumalan asettama elävä todistus maailmassa (Jumalan valittu kansa). Se ei sovi kaikille, vaan heidät on yritetty hävittää monet kerrat. Myös Kristityt ovat Juutalaisista lähtöisin ja samasta juuresta kasvaneet ja kasvavat. (Jumalan Sana)
Aikoinaan Roomassa Kristittyjä alettiin vainoamaan, koska he eivät kunnioittaneet keisaria Jumalana. Vaikka Rooman valtakunta oli uskonnollisesti monikulttuurinen ja suvaitsevainen, oli jokaisen sen kansalaisen palvottava keisaria Jumalana mistä Kristityt kieltäytyivät. Tämä johti järjestelmällisiin vainoihin keisari Domitianuksen aikana ennen ensimmäisen (100) vuosisadan tienoilla. (Kristittyjä kidutettiin ja heiltä vietiin normaaleja kansalaisoikeuksia uskonsa tähden.)
Kuulostaa ihan Mel Gibsonin elokuvalta. Suomalainen todellisuus on onneksi sentään vielä kaukana raflaavista kuvitelmistasi. Suomessa pahinta kristittyjen vainoa lienee se, että joku on heidän kanssaan eri mieltä. Sanoisin, että täällä on aika lokoisaa olla kristitty.
Jos minun pitäisi valita joko painiottelu leijonan kanssa tai se, että joku on kanssani eri mieltä, en epäröisi hetkeäkään. Mutta ehkä tämäkin on mielipidekysymys. (En valitsisi leijonaa.)
Jos vaino määritellään tuolla tavalla, pahimpia vainoajia taitavat sitten olla toiset kristityt. Sen verran erimielistä porukkaa ovat, ainakin näin sivusta seuraavan mielestä.
Tein tässä kirjoittaessani mielenkiintoisen havainnon. Ruotsalan ja muidenkin syytettyjen penkillä olleiden sanomisia on tulkittu tarkoitushakuisesti toisin kuin he ovat sanoneet ja tarkoittaneet. Sama ilmiö esiintyy aika ajoin myös täällä K24:ssä. Jokut lukevat/lisäävät minun kommentteihin omia ajatuksiaan, esittävät ne sitten minun ajatuksinani ja vaativat noille omille tulkinnoilleen perustelujani. Olen muutaman kerran huomauttanutkin asiasta, mutta eihän sillä ole juurikaan vaikutusta. Ilman tuollaista keljuilemista täälläkin kommentointi olisi mielekkäämpää ja rakentavampaa.
Miksi tuollaista toimintaa kutsutaan? No, ainakin se on yhdenlaista kiusaamista.
”… sanomisia on tulkittu tarkoitushakuisesti toisin kuin he ovat sanoneet ja tarkoittaneet.”
Olikos se Jeesus kenen kerrotaan sanoneen, että joka teistä on viaton, heittäköön ensimmäisen kiven.
Salme, melko pitkän tuttavuuden perusteella voin sanoa, että täällä kirjoittavista kristityistä varsin harva on tuossa mielessä viaton. Huti tuli;)
Risto,
mielestäsi kommenttisi ampui ohi maalin. Se ei liity minun kommenttiini mitenkään.
Aivan. Kuten toisaalla kirjoitinkin, säännöt muuttuvat kesken pelin;)
Sinun sääntösikö muuttuvat? No, ei sitten kannata vastata kommentteihisi.