Raamattua on ”peukaloitu” aikojen kuluessa. Mihin haluamme uskoa?
Keskustelussa Raamatusta ja raamatullisuudesta meidän olisi hyvä ottaa huomioon myös raamatuntutkijoiden löydökset, jotka lienevät aika harvojen kristittyjen tiedossa. Tänään Ylen uutisissa julkaistiin oheinen mielenkiintoinen uutinen joka inhimillistää Raamatun tekstejä.
Myös edesmenneen ja tutkijana arvostetun Heikki Räisäsen löydökset (Suomen Akatemian huippuyksikön tutkimustiimin monen vuoden työ) olisi hyvä olla useamman ajattelevan ja aikuista uskoa tavoittelevan tiedossa.
Ylessa julkaistiin tänään su 18.11 myös uutinen n. 2000 v. vanhojen Jeesuksesta kertovien lyijykirjojen löydöstä ja niiden todennäköisestä alkuperäisyydestä.
Ohessa Ylen tämän päivän raamattusisältöinen uutinen:
Tutkija: Raamattua sensuroitiin aikojen alussa – naista häivytettiin taka-alalle
Raamattu 17.12.2016 klo 11:59 päivitetty 17.12.2016 klo 12:42 Tuomo Björksten, @TuomoB
Vanhaan testamenttiin tehtiin pitkän ajan kuluessa valtavasti muutoksia ideologisista tai poliittisista syistä. Ristiriitaisia kohtia leikattiin pois.
Näin lukee nykyisessä Raamatussa:
”Hanna rukoili näet hiljaa itsekseen(siirryt toiseen palveluun), huulet vain liikkuivat mutta ääntä ei kuulunut.”
Näin siinä luki alun perin:
”Hanna rukoili näet hiljaa itsekseen, huulet vain liikkuivat mutta ääntä ei kuulunut. Mutta Herra kuuli häntä.”
Raamattua sensuroitiin ja muokattiin ahkerasti muun muassa poliittisista syistä pitkän ajan kuluessa aina ensimmäisille vuosisadoille asti Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Suomen akatemian huippuyksikössä Helsingin yliopistossa tutkitaan Vanhaa testamenttia ja siihen tehtyjä muutoksia.
Lähteenä tutkimukselle ovat erityisesti niin sanotut Kuolleenmeren kääröt, jotka löydettiin alun perin 1940–1950-luvuilla sekä Septuaginta, Vanhan testamentin varhainen kreikkalainen käännös. Niiden avulla tutkivat ovat voineet vertailla eri varhaisia versioita.
Kiinnostavaa on, että Hannan tarinasta poistetuissa kohdissa naisen roolia on peukaloitu vähäisemmäksi kuin se on ollut alun perin.
– On koettu vaikeana, että nainen on pyhimmällä paikalla rukoilemassa, ja Herra täyttää hänen toiveensa, sanoo asiaa tutkinut emeritaprofessori Anneli Aejmelaeus.
Raamatusta luettiin pitkään versiota, jossa ylipäätään se, että Hanna astuu Herran eteen, oli poistettu. Tällä hetkellä käytössä olevaan, vuonna 1992 tehtyyn suomenkieliseen käännökseen(siirryt toiseen palveluun) se on kuitenkin lisätty takaisin. ”Mutta Herra kuuli häntä” -lausetta siellä ei ole vieläkään.
”Jeremian kirjasta yksi kollega totesi, että sitä kirjaa on työstänyt sadan vuoden aikana sata kättä.”
EMERITAPROFESSORI ANNELI AEJMELAEUS
Näin lukee nykyisessä Raamatussa:
”Eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan käyskentelemään kuninkaanpalatsin katolla, hän näki sieltä naisen, joka oli peseytymässä(siirryt toiseen palveluun). Nainen oli hyvin kaunis. Daavid lähetti sananviejiä noutamaan naista, ja tämä saapui hänen luokseen. Nainen oli juuri puhdistautunut, ja Daavid makasi hänen kanssaan. Sitten nainen palasi kotiinsa.”
Aejmelaeuksen mukaan tässä kohdassa on alkuperäistekstissä ollut kieliopin maskuliininen ja feminiininen muoto päinvastainen. Siitä on jäänyt elämään tulkinta, että nainen tuli Daavidin luo, kun alun perin teksti on ilmaissut, että Daavid meni naisen luo.
Muutos siirtää vastuuta seksuaalisesta kanssakäymisestä Daavidilta naiselle.
Daavid ja Goljat -kertomus(siirryt toiseen palveluun) on puolestaan kokonaisuudessaan esimerkki muokkausten tuloksesta. Alkuperäisessä tekstissä Daavid on nuori soturi, joka voittaa kokeneemman soturin. Nykyisessä versiossa Daavidista on tehty paimenpoika, jolloin tarina on vielä ihmeellisempi.
– Kertomus ei ole enää uskottava, sanoo Aejmelaeus.
– Nuoresta sankarista tulee heti sotapäällikkö ja hänelle tarjotaan kuninkaan tyttären kättä. Tämä jatko sopii vanhempaan, lyhyempään kertomukseen, mutta ei paimenpoikakertomukseen.
Politiikkaa ja kielen modernisointia
– Jeremian kirjasta(siirryt toiseen palveluun) yksi kollega totesi, että sitä kirjaa on työstänyt sadan vuoden aikana sata kättä. Voi olla, että Jeremian kohdalla edes se sata ei riitä, sanoo Aejmelaeus.
Osa Vanhaan testamenttiin tehdyistä muutoksista on esimerkiksi kiillottanut kulloinkin tarinassa seikkailevan kuninkaan julkisuuskuvaa. Myös uskonnollisesti ristiriitaisia kohtia on leikattu pois.
Tutkijan mukaan on joka tapauksessa tärkeää, että ainakin Raamatun kieltä hiotaan.
– Jos sanamuoto pidetään vuosisadasta toiseen samana, asia muuttuu. Jos halutaan pitää asia muuttumattomana, pitää muuttaa sanoja. Kun kieli kehittyy, ihmiset eivät enää ymmärrä joitakin asioita tai ymmärtävät väärin, hän sanoo.
Ajatus siitä, että Raamattua pitäisi lukea kirjaimellisesti, on syntynyt tutkijan mukaan vasta 1600-luvulla. Teksteille tekee hänestä enemmän oikeutta, jos katsotaan niiden asiaa ja suuria linjoja enemmän kuin kirjainta.
– Jotta me löytäisimme tämän päivän kysymyksiin vastauksia, meidän pitää tulkita tekstiä.
Tarja, ei se ollut lipsahdus, mutta hyvä kun huomasit. Eikä Raamatun manipulaatio vain tuohon naiskysymykseen jää. Siellä on mm. monijumaluus paikkapaikoin manipuloitu yksijumalisuudeksi.
Jumala kutsuu ihmisiä monin eri tavoin, mutta ihminen keksii kaikki keinot välttääkseen kohtaamasta Jumalan. Raamattu on riittävän selkeä virheineen päivineen, jotta sieltä löytyy se mikä riittää ihmisen Pelastukseen.
Raamatun ilmoituksen päämäärä, on, että ihminen tulee Kristuksen tuomasta Pelastuksesta osalliseksi. Vanhan testamentti on ilmoitusta tulevasta Siemenestä, joka rikki polkee valheen pään (eli alkajan) Uusi testamentti on ilmoitus, siitä kuinka tuo Luvattu Pelastus (1.Moos.3:15) on tullut, vaimosta syntynyt.
Raamatussa on kysymys on ihmisen pelastamisesta. Kaikki muu on epäolennaista, Kristuksen kautta ihmiselle annetaan kaikki, eikä ilman Kristusta ole Elämää, on vain kuolema. Älkää eksykö, sillä maailmassa on vahva henki, joka pyrkii riistämään ihmisiltä uskon. Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää, vahvistukaa uskossa, että kestäisitte perkeleen kiusan. Ei hän omiaan kiusaa, mutta ne, jotka luottavat kaikessa Jumalaan Kristuksen kautta, joutuvat koville ja kaiken pilkan kohteeksi.
”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä; mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.
Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne.
Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.
Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?”
(Joh.5)
”Iso kirja ei tarjoa lopullista totuutta. Sen ottavat käsiinsä tekstien tulkitsijat”, kuten mm. Juha Pakkala näyttää tekevän artikkelissaan (Tiede 8.4.2015)
Minulle riittää vallan mainiosti Martin Lutherin akateemisena ryhmätyönä (Vanhan Testamentin osalta) kääntämä Biblia vuodelta 1545; ”Das ist die ganze heilige Schrift Deutsch” kuolemaan asti ilman, että Helsingin teologisen tiedekunnan huippututkimusyksikön ”peukaloinnilla” on siihen mitään vaikutusta.
Ei noita Pakkalan kirjoituksia kannata käydä vastaan kuin asiaan liittyvällä. Tämän Tiedelehden kirjoituksen taso oli sitä luokkaa, että jos tekisin oppimistehtävän noin yliopistoon, niin tuskin menisi läpi. Kaikki lukijaa kunnioittavat lähteet puuttuvat ja kukaan ei saa kiinni, mihin juttu on perustettu. Kriittinen lukija huomaa kyllä, että mitään muita konkreettisia lähteitä ei löydy kuin Pakkala itse. Sen Vanhan Testamentin tilkkutäkkimäisyyden voi havaita jo Vanhasta kirkkoraamatusta. Se on siinä jätetty näkyviin.
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/raamatun_sana_on_niin_kuin_luetaan
Ja silti Pakkalan kirjoitus on ihan mainstreamea.
Monet hänen esittämät väitteensä ovat nykytietämyksen mukaan ihan itsestäänselvyyksiä, eikä tuollaisessa artikkelissa tarvitsekaan olla jokaisen väittämän jälkeen jokin viite!!!
Jos lukijan pohjatietämys on tarpeeksi hyvä, hän näkee nopeasti ettei Pakkala esitä ’ihan mitä vaan’.
Luulen, että tietämykseni joissain asioissa sen verran hyvä, että ohitan itsestään selvyydet, vaikka laitoinkin viestin loppuun vihjeen väärinkäsitysten välttämiseksi. Jo kouluja käymätön äitini tiesi, ettei Markuksen evankeliumin lopun ongelman. Kritisoin nimen omaa tämän tapaista, että…
”Tutkimusten mukaan suhtautuminen Jahveen on muuttunut toisellakin tapaa. Alkuaikoina hänellä oli puoliso, Asera, mutta myöhemmin vaimosta ei näy Raamatussa merkkiäkään, vaikka muut tekstilöydöt osoittavat, että Jahvella todella oli puoliso.” Kysymýs kuuluu, minkä tutkimusten ja mitkä tekstilöydöt?
Tarkoitatko, ettet pysty googlaamaan mitään tuosta Aserasta?
http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tarkastelutapoja/arkeologia3.html
Juha Pakkala on yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa . Jos siinä olisi kirjoittanut Juha Pakkala, niin tilanne olisi eri. Alkuperäinen kirjoitus oli painetussa lehdessä. Artikkelin sijaan hän kirjoitti vaikuttamaan pyrkivän mielipidekirjoituksen käyttäen asemaansa. Minä en todellakaan ole ainoa lukija, kuten jo täältä voi havaita ja alkuperäinen viestini lähti siitä kulmasta.
Mielestäni kaikista tärkeintä on se, että Raamatussa on selkeä pelastushistoriallinen ”lanka”, mikä kulkee Raamatun alusta sen loppuun. Joukossa on paljon eri aikojen hostoriallista kuvausta jne. Mutta ydin on se, että Jumala on rakastanut luomaansa ihmistä niin paljon, että lähetti Poikansa maailmaan sovittamaan ihmisten synnit, jotta ihmisillä olisi uskon kautta Jeesuksen sovitukseen pääsy Isän Jumalan valtaistuimen eteen jo maan päällä eläessään rukouksen kautta ja kerran kuoltuaan pääsy taivaan iloon.
Kyllä tuo ’lanka’ on Salme monasti pujoteltu väen väkisin jälkikäteen jo olemassaolevien tekstien silmukoihin. Tosiasiassa Raamatun 840 000 sanasta saa kehrättyä melkein millaisen ’punaisen langan’
hyvänsä.
Juuri näin Salme. Jumala on asettanut itsensä Kristuksessa Jeesuksessa Golgatalle, maailman keskipisteeseen pilkattavaksi ja kumarrettavaksi ja kaikkien ihmisten arvosteltavaksi ja nähtäväksi, heikkona ja kuitenkin ylösnousseena saatanan voittajana. Sana Kristuksesta on pian levinnyt kaikkeen maailmaan ja on tulossa ilta ja pimeä. Sytyttäkää kaikki lamppunne palamaan, että lapset osaavat sisälle.
Oli kolme ristillä, yksi pilkkasi ja kirosi loppuun asti, yksi tunnusti syntinsä ja yksi sovitti koko maailman synnin. Kertokaa se kaikille Ilosanomana ja että Herra on tulossa takaisin Voimassa ja Kunniassa, jolloin kaikki silmät saavat Hänet nähdä.
Valehteliko vapahtaja sitten opetuslapsille, kun puhui heille tuosta ”langasta”?