Messu voi kasvaa!

En liene ainoa, jota järkytti YLE:n juttu siitä, että papit eivät arvosta messua kuten ennen. Toki valtaosalle messu oli vielä tärkeä, mutta yhä harvemmalle enää supertärkeä. Siis papeille!

Toinen jutussa pysäyttänyt tieto on, että tänä vuonna viikoittain kirkon jumalanpalveluksiin on osallistunut keskimäärin 35 000 ihmistä. Se on todella vähän! Kun tein kirjaa Yhteisöjen kirkko (Karas-Sana 2019), niin kävin läpi kirkon messutilastoja tiukalla kammalla ja havaitsin, että vuonna 2017 jumalanpalveluksiin osallistui normiviikkoina keskimäärin 48 084 ihmistä. Pudotus on siis ollut raju ja nopea. Korona ja ikäihmisten kuolleisuus selittänevät lukuja, mutta yhtäkaikki suunta ja vauhti järkyttävät.

Tilanne on jo niin paha, että piispojen pitäisi julistaa kirkollinen hätätila. Olisi ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin kehityksen kääntämiseksi. Vaikka kirkon jäsenmäärä syöksyy, niin messujen kävijämäärä ei ole mikään luonnonlaki. Siihen voidaan vaikuttaa!

Messun kävijämäärän kasvattaminen on kokemukseni ja tutkimustiedon mukaan aluksi yllättävän helppoa. Jos messussa käy tällä hetkellä vaikka 30 ihmistä, niin ei ole kummoinenkaan temppu saada se kasvamaan vuodessa pysyvästi yli 50 kävijän. Yleensä siihen riittää jo se, että ihmisiä osallistetaan paremmin ja heidän keskinäistä yhteyttään parannetaan.

Kun kävijämäärä on 60-90, niin kasvuloikan tekeminen on haastavampaa. Yhteyden lisäksi tässä vaiheessa tarvitaan vastuun jakamista niin, että työntekijä ei enää organisoi kaikkea valmiiksi, vaan jakaa seurakuntalaisille johtamisvastuuta. Myös messun tasalaatuisuuteen ja musiikin vetovoimaan pitää kiinnittää hiukan huomiota. Lastenohjelmaakin on tarpeen viritellä.

Kun haluaa nostaa osallistujamäärä pysyvästi yli 150, niin silloin tarvitaan merkittäviä uudistuksia ja paneutumista. Saarnojen pitää olla vetovoimaisia, musiikin sytyttävää ja vapaaehtoisista on pitänyt rakentaa oma organisaationsa. Lastenohjelman pitää olla silloin laadukasta ja innostavaa.

Messun kävijämäärää on mahdollista kasvattaa vielä reilusti ylöspäinkin. Isommissa kaupungeissa on täysin mahdollista, että messussa käy keskimäärin 300-600 ihmistä. Sellainen edellyttää vuosien työtä ja toimintatapoja, joita voi käydä opiskelemassa ulkomailla. Itse olen johtanut messuyhteisöä, jossa kävi säännöllisesti noin 350 osallistujaa (satunnaisesti jopa 500-600) ja se kävi jo täysipäiväisestä työstä.

Määrä ei tokikaan ole messun ainoa eikä edes paras mittari. Haluan kuitenkin rohkaista, että messun kävijämäärään voi vaikuttaa. Meidän ei tarvitse alistua jatkuvaan alamäkeen, vaan voimme haaveilla, rukoilla ja toimia niin, että messun kävijämäärä alkaakin kasvaa ja yhä uudet ihmiset löytävät Kristuksen!