Eläkkeelle jääneen perheneuvoja Saara Kinnusen (Kotimaa 12.10.) kolumni jätti minut Kalevi Virtasen (mielipidekirjoitus, Kotimaa 19.10.) tavoin pohtimaan ihmis- ja perhekäsitystämme. Kinnusella oli vahva näkemys siitä, miten päiväkodissa pitäisi puhua sukupuolen moninaisuudesta tai sukupuolivähemmistöistä. Hän ei haluaisi lapsia hämmennettävän esimerkiksi kahden äidin perheen tai monen sukupuolen ”ideologialla”.
Mutta ajattelepa omalle kohdallesi. Entä jos kasvatuskeskustelua käyvän vanhemman oma lapsi olisikin poika, joka haluaa pukeutua tytöksi tai päinvastoin? Entä jos tämä sama lapsi nuorena kokisi oman syntymässä määritellyn sukupuolensa niin sanotusti vääräksi? Entä jos pieni tyttö kokeekin teininä tai nuorena ihastuvansa toisiin tyttöihin eikä poikiin? Entä jos lapsesi paras kaveri asuisi kahden äidin perheessä?
Sukupuolen moninaisuudessa kyse on Luojan luomien ihmisten tosi elämästä. Pieni osa lapsista ei ole varmoja omasta sukupuolestaan tai he ailahtelevat sukupuolten välillä. Eikä tällä välttämättä ole mitään tekemistä heidän aikuisiän seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Pieni osa lapsista elää perheissä, joissa heillä on kaksi äitiä tai kaksi isää. Näistä asioista pitää voida kristillisessäkin kodissa puhua.
Vanhemmille lapsensa sukupuolisen erilaisuuden hyväksyminen ei aina ole ollenkaan helppoa. Koulussa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria kiusataan paljon useammin kuin muita nuoria.
Omien huolten ja ilojen jakaminen omien vanhempien kanssa sekä kannustava kodin ilmapiiri on lasten ja nuorten mielenterveyden perusta. Kouluterveyskyselyn perusteella kuitenkin tiedämme, että samaan tai molempiin sukupuoliin ihastuneilla nuorilla on kolme kertaa useammin keskusteluvaikeuksia vanhempiensa kanssa kuin muilla nuorilla.
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten mielenterveysongelmien taustalla on usein juuri syrjintää, ulkopuolelle jäämistä sekä vaikeutta olla oma itsensä.
Tästä syystä on hyödyllistä, että varhaiskasvatuksen ja opetuksen sekä hoitoalan ammattilaisilla on sukupuolen moninaisuudesta asiallista tietoa sekä välineitä tukea lapsia, nuoria sekä heidän vanhempiaan asiassa, joka voi olla monelle vieras. Vanhemmilla on ilman muuta ensisijainen kasvatusvastuu, mutta heillä on myös oikeus saada tukea omaan tehtäväänsä silloin, kun elämän moninaisuus heitä hämmentää.
Kirjoittaja on kirkolliskokouksen jäsen ja Väestöliiton puheenjohtaja.
YK: ”Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen. (Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, SopS 6/1976, 13 artikla, 3.)”
Kiitos Tuula tästä artiklan esille otosta. Vaikka eipä se taida enää mitään merkitä monellekaan uudistajalle.
Salme Kaikusalo,
Kiitos kiitoksesta Vuoden kristillisen kirjankin toimittaneen Eero Junkkaalan tänä vuonna kirjoittaman toisen kirjan otsikossa ”Uskon, jotta ymmärtäisin” on siteerattu Anselm Canterburylaisen kirjoittaman Proslogionin tekstiä. Meitä kaikkia yhdistää usko Jumalaan niin vahvasti, että voin sanoa: ”Uskon nimittäin myös, että ilman uskoa minun on mahdotonta ymmärtää” kuten Canterburylaisen teksti Proslogionissa jatkuu.
Kiitos, Maria Kaisa, erinomaisesta kirjoituksesta!
Aika ovelaa ettei enää ole lainkaan mielipiteen vapautta. Heti jos joku ilmaisee oman mielipiteensä, niin se ollaan jyrkästi monin sanoin tuomitsemassa. Ainakin jos se sattuu olemaan perinteisiä arvoja kunnioittava mielipide. Pidetään jopa oikeutena loukata kyseistä henkilöä, mikäli hänen mielipiteensä ei miellytä. Ei oikeastaan ole ihme , että monet ovat vetäytyneet pois keskusteluista.
Olen edelleen sitä mieltä, että meillä kaikilla, niin Saara Kinnusella, Pekalla, minulla ja kaikilla muillakin on oikeus omaan mielipiteeseen, vaikka se poikkeaisikin meneillään olevasta asenteiden muokkauksesta.
Hintana oman valtavirran vastaisen mielipiteen ilmauksesta voi olla piilotettua halveksuntaa, vanhanaikaiseksi nimittelyä, työn mitätöintiä, työhön epäkelvoksi leimaamista jne.
Salme: Mistä moinen marttyyrius? Kuka teiltä – sinulta, Pekalta, Saaralta tai kumppaneilta – on mitään ollut pois ottamassa? Mikä tässä spn-avioliitossa teitä oikeasti mättää, kun ei se teidän elämäänne hetkauta millään tavalla?
Seija,
koen, että et ole ehkä ymmärtänyt mistä on kysymys. Joten on vaikeaa vastata kysymyksiisi, koska ne eivät ole relevantteja suhteessa käsiteltäviin asioihin. Nyt käsitellään sitä saavatko kristityt kasvattaa lapsensa uskonsa mukaisesti ja ”turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen.” kuten Tuulan edellä esille ottamassa YK:n yleissoimuksen artiklassa sanotaan.
Salme Kaikusalo: ”Nyt käsitellään sitä saavatko kristityt kasvattaa lapsensa uskonsa mukaisesti”.
-mielestäni et itsekään täysin ymmärtänyt että kysymys tässä ei ole siitä että kukaan vanhempi ei saisi kasvattaa omia lapsiansa oman uskonsa mukaisesti, vaan toisesta asiasta !.
-Kysymys on siitä että meidän kaikkien suomen kansalaisten verorahoilla kustannettu julkinen koulutus, koululaitokset tai päiväkodit täytyy olla eri uskontojen tai vaikkapa maantieteen, luonnontieteen tai kieltenopetuksen, ihmisen kehityksen ja seksuaaliopetuksen suhteen täysin neutraaleja oppilähteitä ja niiden tulee siis välittää kullekin ikäluokalle sopivaa yleisesti hyväksyttyä perustietoa eri uskonnoista sekä ihmisen seksuaalisuudesta tai vaikkapa erilaisista parisuhteista jne.
-Julkinen koulutus tai hoito pitää olla kaikille kansalaisille samaa, riippumatta siitä että minkälaisista hyvinkin erilaisista kotiolosuhteista, uskonnoista tai vanhempien perinteestä, tuo kasvava lapsi tai nuori meidän julkiseen koulutukseen tulee !. Tämä on selkeästi lapsen ja nuoren etu !
-Tuulan esittämä YK:n artikla taas koski holhoojan vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja ja yksityiskoulut, kotiopetus tai yksityinen päivähoito on käsittääkseni suomessakin täysin laillista ja mahdollista.
Mitenpäin Pekka sinun kommenttisi pitäisi sijoittaa Aulalta tänne ’siepattuun’ viestiin.
Vaikka Aulan ’moderni’ puheenvuoro liikkuu marginaalissa suhteessa siihen, miten paljon särkyneitten perheiden lapsia ei saa kokea lainkaan turvallista kotia tai ehjää mallia isästä tai äidistä, täytyy sillekin, mm. näin kirkolliskokousviikon alle sattuvassa kontekstissa, olla oikeutuksensa.
Homoja voi loukata puhe synnistä. Minua taas luokkaa jollei siitä puhuta tässä yhteydessä. Kumman loukkaantuminen on oikeutettu?
Nyt täytyy Pekka todeta, että sanasi ovat kovia ja vastakkainasettelusi vaarallisen mustavalkea. Mennäänkö kuitenkin Pekka eteenpäin siinä perususkossa, että usein kohdalleen sattuva sana synnistä voisi ’loukata’ herkemmin niin homoja kuin heterojakin.
Pekka: ”Minua taas luokkaa jollei siitä puhuta tässä yhteydessä. ”
Miksi se sinua loukkaa? Kuvittelisi, että se voisi korkeintaan äärifundamentalististen uskovaisten käsityksen mukaan loukata Jumalaa. – Oletko sinä Jumala?
”Seksuaalisuudesta hän ajatteli yhtä perinteisesti, kuten kuopiolainen Minna Canth myöhemmin: että se on hyvä lahja, joka kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon”, Jolkkonen sanoi. (https://www.kotimaa.fi/artikkeli/piispa-jolkkonen-reformaatiojuhlassa-jumalan-armo-ei-anna-lupaa-porsastella/)
Tämä on hyvä lähtökohta. Ei kristilliseen elämään kuulu seksuaalisten mielijohteiden toteuttaminen. Aulan tapaiset seksin korostajat luovat uutta kristillisyydelle vierasta moraalia. Taustalla on yli-ihmismäinen ylpeys ja oman tahdon ja mielihalujen nostaminen ainoaksi elämänohjeeksi
”Ei kristilliseen elämään kuulu seksuaalisten mielijohteiden toteuttaminen.” Tämä onkin hyvä syy keskustella kristillisissä kodeissa avoimesti näistä ’mielijohteista’.
Martti Pentti tarkoitti tietysti Paavalin sanaa:
”Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen,
ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan”. (Rm 1).
Tuosta on hyvä jutella, miten hartautuneita me ihmiset olemme.
”Siksi…” Miksi? Roomalaiskirje kertoo tietysti ”He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoisen:den kuviin.”
Minä kiinnittäisin huomioni ilmauksiin ’ovat vaihtaneet luonnollisen’ ja ’ovat luopuneet luonnollisesta’. Mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta? Onko sama luonnotonta jokaiselle? Onko luontomme jokaisella sama? Tästäkin on hyvä keskustella.
Martti,
sinä olet sanakikkailun mestari.
Sehän alkoi jo alussa vaihdoimme Jumalaa. Nyt kannamme sen seurauksia, yksi niistä on homoseksuaalisuus.
Onko siis mielestäsi oikein, että seurakset sälytetään homoseksuaalien niskaan?
Martti Pentti :”Onko siis mielestäsi oikein, että seurakset sälytetään homoseksuaalien niskaan?”
Ai mikä on sälytetty homoseksuaalien niskaan? Heilehän on annettu lupa solmia avioliitoksi sanottu yhteiskunnallinen sopimus maistraatissa, mistä maistraateille kiitokset.
Vaidoimme Jumalaa? Tarkoitatko nyt juutalaisten Jahven vaihtamista kristittyjen Jumalaan, vai mitä?
”Heilehän on annettu lupa solmia avioliitoksi sanottu yhteiskunnallinen sopimus maistraatissa, mistä maistraateille kiitokset.” Pitäisikö heidä tosiaan olla meille ’ehjille’ heteroille tästä jalomielisyydestä kiitollisia?
Paavo. Kysyit kysymyksen ja vastasin kysymyksellä. Sillä tarkoitin sitä, että toki isovanhemmat voi kokea loukkaavana sen, että lapsenlapsille päiväkodissa ruvetaan aktiivisesti opettamaan homoseksuaalisuuden luonnollisuudesta. Asioista joista pieni lapsenlapsi ei kykene mitään käsittämään. Miksi pitäisi päiväkodissa asioista ruveta puhumaan? Jollei asia tule siellä mitenkään vastaan. Tällaisen opetuksen tuominen päiväkoteihin, hämmentää lasten maailmaa. Sellaiseen ei pitäisi olla mitään tarvetta.
Pekka: ”Asioista joista pieni lapsenlapsi ei kykene mitään käsittämään. Miksi pitäisi päiväkodissa asioista ruveta puhumaan? Jollei asia tule siellä mitenkään vastaan. Tällaisen opetuksen tuominen päiväkoteihin, hämmentää lasten maailmaa. Sellaiseen ei pitäisi olla mitään tarvetta.”
Sama koskee siinä tapauksessa tietysti myös uskonnonopetusta, ihan yhtälailla kristinuskon kuin muunkin sorttisten uskontojen.
Niistä ei tosin tajua mitään täysikasvuinen aikuinenkaan – vaikka jotkut uskovat (tai ainakin väittävät uskovansa) niihin sokeasti ja jopa toimivat niiden mukaan.
Paras kuulemani ohje on, että vastataan rehellisesti lapselle, joka jotain kysyy, mutta vain siihen mitä hän kysyy. ’Hys hys, et sinä kuitenkaan sitä tajuaisi’ vasta lasta hämmentääkin.
Martti: ”‘Hys hys, et sinä kuitenkaan sitä tajuaisi’ vasta lasta hämmentääkin.”
Asia on ihan justiinsa näin.
Aulan kirjoituksessa ei ole sitten niin mitään, mikä kieltäisi lapsilta kristillisen kasvatuksen. Ei ko. asioista kertominen sitä edellytä.
Ja sitten: jos lapsella on esim. munasarjat ja penis ei tämän aiheuttamat ongelmat rukousmaton alle lakaisemlla poistu eikä lapsen sukupuoli ole pätkääkään uskonnollinen mielipidekysmys.
”eikä lapsen sukupuoli ole pätkääkään uskonnollinen mielipidekysmys.” Seppo
Olen samaa mieltä. Kaikissa uskonsuunnissa, kristityissä tai muissa, tunnustetaan, että poikalapsi on poika ja tyttölapsi on tyttö. Se on päivänselvää.
“eikä lapsen sukupuoli ole pätkääkään uskonnollinen mielipidekysmys.” Seppo
Salme Kaikusalo: Olen samaa mieltä. Kaikissa uskonsuunnissa, kristityissä tai muissa, tunnustetaan, että poikalapsi on poika ja tyttölapsi on tyttö. Se on päivänselvää.
Kukaan ei ole kieltänyt tunnustamasta tai sanomasta poikaa pojaksi ja tyttöä tytöksi sikäli kun selvästi ja täysin kiistattomasti on kyseessä poika tai tyttö. Mutta kun se EI aina näy päältä edes lääkäreille, vanhemmille tai lapselle itselleenkään saati joillekin … no jääköön nimeämättä. Ihmisen omaa näkemystä on kunnioitettava.
Harvinaisia poikkeuksia on aina.
Salme: ”Harvinaisia poikkeuksia on aina.”
Eivät ne selvästikään kaksineuvoiset niinkään kovin harvinaisia ole jos lukumääriä ihmiskunnassa katsotaan ja sitten on vielä miljoonittain rajatapauksia.
Onko sinulla jotain tilastotietoa väitteesi perusteluksi?