Rakas kirkkomme on tehnyt mahdottomasta mahdollista ja onnistunut uudistamaan julkisuuskuvaansa. Iänikuisen “homokeskustelun” sijaan olemme päässeet tilanteeseen, jossa ainakin YLE ja Iltalehti ovat julkaisseet artikkelit kirkon toimittamista henkien manaamisesta. Tuoreutta tämäkin! Papiston puolella huolimyky on päätynyt ainakin suuresti arvostamani Heikki Nenosen kolumniin, ja sen ulkopuolella taas tieteellisiltä meriiteiltään kova kognitiomestari, psykologian tohtori ja aivotutkija Jukka Häkkinen on ilmaissut huolensa YLEn jutussa.
Nenos-Heikki on syystäkin huolissaan vallan väärinkäytöstä. Soisi olevan itsestään selvää, että kiilusilmäinen manaaminen jää henkisen väkivallan muotona historian lehdille homehtumaan. En kuitenkaan tavoittele eksorkismeistä luopumista, vaan että lahkolaistyyppinen “naapurin Ripassa on demoni, koska se sätkii”-mentaliteetti pysyisi mullan alla. Nenonen esittää, että on väärin irrottaa antiikin ihmiskäsitykseen kuuluva pahan hengen käsite ja soveltaa sitä ihmisten ongelmiin nykyajassa. Tästä seuraa kuitenkin mielenkiintoinen tilanne, jonka selvittämiseksi vaaditaan moninaisia teologisia kuperkeikkoja. Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko tunnustavat eksorkismin toimituksena. (Kuvaavaa on, että esim. evl.fi-sanastosta on turha etsiä hakutuloksia sanoille manaus tai eksorkismi). Etenkin katolinen kirkko käyttää eksorkismeja “viime käden” keinona, jota edeltää psykiatristen lääkäreiden tutkimukset ja muiden, esim. neurologisten, syiden poissulkeminen. Eksorkismiin päädytään käytännössä siis hyvin harvoin, ja silloinkaan tilanteisiin ei juurikaan liity hämähäkkikävelyä, psykokinesiaa tai muuta Hollywoodista tuttua kuvastoa.
Nähdäkseni eräs teologinen probleema on seuraavanlainen:
Mikäli kiistämme “antiikin ihmiskäsityksestä” kumpuavan ajatuksen pahasta hengestä, tulemme samalla implikoineeksi että sekä ortodoksisen että katolisen kirkon ihmiskäsitys on jollain tavalla pielessä, ja että heidän toimittamat eksorkisminsa ovat jonkinlaista makaaberia teatteria, joka perustuu “vanhanaikaiseen” ajatteluun, jolla ei ole totuuspohjaa. On toki totta, että kaikenlaisissa uskonnollisissa herätyksissä, jotka edustavat tietynlaista äärilaitaa, voidaan nähdä henkiä ja saatanan vaikutusvaltaa vähän joka nurkan takana. Tämä lienee sitä ihmisjoukkoa, jonka mukaan paholainen on viime vuosina koittanut ottaa haltuun ihmisiä ilmeisesti ainakin koronarokotteiden, 5G-antennien ja ties minkä avulla. Ajatus tällaisissa ryhmissä toimitettavista manauksista on syystäkin huolestuttava. Oli niin tai näin, uushenkisyyden, okkultismin ja vaihtoehtouskomusten kasvattaessa suosiotaan ihmisten kokemukset henkien todellisuudesta eivät tule ainakaan vähenemään. Yksi vaihtoehto on kieltää kaikki ja ohjata sielunhoitoa kaipaava ihminen helluntailaisten tai katolisen kirkon piiriin, koska henget eivät sovi hengellisistä elintasosairauksista kärsivän kirkkomme pirtaan. Sielunhoidollisesta näkökulmasta tarkasteltuna henkien olemassaolon ontologia on tavallaan jopa irrelevantti: ihmisen kokemus tulee ottaa todesta, ja jos yhteinen rukoushetki tuo rauhan ihmisen elämään, miksi se pitäisi kieltää? Nähdäkseni eräs mahdollisuus olisi riistää aseet laitakristillisltä hurmahengiltä ja asettaa esim. kaksi tai kolme “virallistia” eksorkistia kuhunkin hiippakuntaan, jotka toimivat piispan alaisuudessa ja jotka hoitaisivat tällaiset erikoistapaukset, mikäli lääketieteellistä tai hermostollista syytä tilanteeseen ei löytyisi.
Närkästyneenä loppukaneettina YLEn jutusta täytyy vielä mainita Häkkisen esiin nostaman Noitavasaran, jonka tulkintoja katolinen kirkko piti vähintäänkin arveluttavana teoksen ilmestyttyä. Historioitsija Jenny Gibbonsin mukaan inkvisitio torjui Kramerin teoksessa esittämät lailliset proseduurit välittömästi teoksen ilmestyttyä ja sensuroi kirjan kirjoittanutta Krameria muutaman vuoden sisällä. Lisäksi on hyvä huomata, että teosta oikeusistuimissaan käytti maallinen, ei kirkollinen oikeus. Tämä toistuvasti ateistien ja uuspakanoiden nostama “todiste” “kirkon” “ajattelusta” on tänä päivänä eksorkismien kannalta yhtä relevantti teos kuin Egos Monizin teoriat lobotomiasta ovat ajankohtaisia mielen häiriöiden hoitamisessa. Toimittajain soisi olevan sen verran hereillä, että eivät sekoittaisi puuroja ja vellejä.
Verorahojensa käytöstä huolestuneille median kuluttajille suositan lähikirjastossa käyntiä ja Lea Kujanpään teoksen “Ettei tarvitse pelätä” alkuosan silmäilyä ja asiaan palaamista sen jälkeen. Ei tarvitse pelätä, ei henkimaailmaa, eikä sitäkään, että luterilainen papisto alkaisi sijoittamaan massiivisia manaussessioita muutenkin täyteen työkalenteriinsa.
Voisiko joku kertoa minulle, mikä kiista on puhjennut Suvivirrestä?
Tottakai se on kannanotto perinteisten asioiden puolesta. Kotimaa24 olisi voinut kiittää Hartwallia asiasta, sen sijaan että kyseli tyhmiä.
Kiitoksia tästä blogista!
Maallinen oikeus teki vain ns. likaisen työn. Kyllä kirkon opit saatanoista, noidista, demoneista ym, vastaavasta roskasta oli tuolloisessa täysin kristinuskon kyllästämässä yhteisössä maallistenkin tuomareitten ajatusmaailman indoktiroitunut. Ateismi ja toisinajattelu oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty!
Kyllä, mutta on huomattavaa, että reformaation jälkimainingeissa ns. noitavainoja toimitti kaikenlaiset ihmisjoukot. Koska painokone oli keksitty ennen Noitavasaraa, teos levisi tehokkaasto ympäri Eurooppaa. Russellin sanoin Guttenberg ei poistanut maailmasta perisyntiä.
Eksorkismi käytänteenä on yhdenlaista Ihmisen hoitoa, tosin onneksi usein viimeisenä mahdollisuutena.
Me Ihmiset vaivaannumme persoonakohtaisesti asioista mitkä niin samamuotoisina, jatkuvina, kuin antamatta seestymiselle tilaa hyvin voivat ajaa Ihmisen”hulluuden”, ja selittämättömän partaalle.
Hysteria on jollain tapaa vastaavanlainen asia.
Historiaan katsomatta 1800.taa lopulla sitä hoidettiin, ehkä kokeiluluonteisesti, nenäkuorikon kaapimisella, mistä tapauskertomuksen mukaan potilas kovasti kärsi.
Tohtorit Fliess ja Freud eivät tästä sulkaa hattuunsa saaneet, mutta Heidän kirjeenvaihtonsa kertoo Arkiston hoitajan esilletuomana paljon.
Nuoret Ihmiset tänäpäivänä haluaisivat uskoa tulevaisuuteensa niin seurustelevina, enemmän kumppaneina, kuin lastensa vanhempina.
Yhteiskuntamme näyttää haluavan kieltää Heiltä tätä mahdollisuutta tukien välttämättömässä laskemisessa.
Millainen olisi se transpolaatio mekanismissä nuorten yhä edelleen, ja eteenpäin, haluavan uskoa mahdollisuuksiinsa, ettei Kukaan jatkuvasti pettyneenä joudu oman mielen sokkeloissa mahdottomiin ajatuksiin vieden pois kaiken kauniin haastavissakin asiatilanteissa.
Poliitikkomme eivät ehdi tätä tod. näkösesti tuumata kun on monta jännää ja kivaa odotusta tulevalle viikolle.
Edellämainitut lääkärit kuvastivat hyvin lääketiedettä eteenpäin katsovina kuin innovaatioihin uskovina miehinä.
Nyt naisen genitaalialueesta osattiin epäillä yhteyttä nenäkuorikkoon, ja sen hoitamisella uskottiin vaivojen vähenevän. Muistaakseni kohdun poistoa ei tultu ajatelleeksi vaikka sitä aiemmin harjoitettiin.
Se jo 1600.taa luvun neuvo olisi ollut paras ottaa mies, ja omana lisäyksenä, huonompikin, jotta säällinen vuodekumppanuus ei enimpiä hysteria vaivoja synnyttäisi.
Mutta kuten aiemmin sanoin kovasti persoonakohtasta vaivojen esilletulo Meillä on, ja ne voivat yllättää.
Freud kyllä paransi työtään viettelyteoriassaan minkä Psykoanalyytikkojoukko Wienissä tyrmäsi.
Luin Lea Kujanpään kirjan pian sen ilmestyttyä. Tasapainoisempaa ja asiallisempaa tekstiä aiheesta voi tuskin kirjoittaa. Jos kirjoittaja olisi ollut joku muu kuin naispappi, se olisi todennäköisesti välittömästi tyrmätty tai vaiettu kuoliaaksi konservatiivien hörhöilynä.
Kirjassa oli myös koottuna liuta kirkon työntekijöiden omia ja varsin rankkoja kokemuksia aihepiiristä. Niistä kävi ikävä kyllä ilmi, kuinka pahojen henkivaltojen todellisuus on vähintäänkin vaikea pala hyväksyttäväksi monille kirkkomme työntekijöille. Vaikka jo Nikean-Konstantinopolin tunnustus paaluttaa: ”Uskomme… näkyväisten ja näkymättömien Luojaan”.
”pahojen henkivaltojen todellisuus”
Käytät sanaa ’todellisuus’ eli kykenet siis todistaman tieteellisesti asian?
Kosti, tuon ajan asiakirjat heijastivat tuon ajan maailmakuvaa. Erilaisten noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjat (siis ’asiakirjat’) ovat karmeata luettavaa.
En itsekään ole ollut mitenkään järin, hmm, henkiorientoitunut tai pitänyt kysymystä järin relevanttina tässä ajassa, mutta teos oli hyvä ja koulutukset aiheesta kuulemani mukaan hyviä. Kujanpään teos on mainio juurikin sen asiallisen ja aika kuivakan lähestymistavan ansiosta.
Niinpä niin Seppo. / Lainaus / ”Aamu kahdeksalta notaari Friis tapaa kellarimestarin vaimon, joka asuu oikeussalin alakerrassa. Nainen ihmettelee, tietääkö herra Friis, mikä kumma sai aikaan niin hirvittävää ja outoa meteliä edellisenä yönä. Friis kertoo hänelle yön tapahtumista. Hieman myöhemmin, komissoraalioikeuden istunnon alettua, notaari Friis tekee asiasta selkoa myös kunnianarvoisille tuomareille. ” Anders Friis kirjaa tapahtumat myös pöytäkirjaan, josta se on myös luettavissa. Ehkä kuitenkin kaikki kyseiset henkilöt olivat kuuroja koira mukaanlukien. Mistäpä sen tietää? Marko Lambergin kirjan lopussa on laaja kirjallisuus- ja asiakirjaluettelo.
Karmea on hieman seuraavakin tapahtuma Venäjän keisari Nikolai II:n ja hänen perheensä kannalta, joka tuli sittemmin koskemaan myös Suomea. Seuraavaan tapahtumaan olen myös viittannut aiemmin.
/ Lainaus / ”Inkerissä Kelton miehet olivat tavanomaisella matkalla Pietariin talvella 1914. Kuninkaan metsää sivuuttaessaan he näkivät taivaalla merkillisen näyn. Keisarin talvipalatsin päällä oli valtavan suuri enkeli terävä miekka kädessään. Miekka oli putomassa talvipalatsin päälle. Miehet katselivat koko matkan mennessään kaupunkiin tuota näkyä. Kaikki matkalla olijat ja myös monet muut ihmiset näkivät sen. Ilmiö oli nähtävissä pitkään, noin pari tuntia. Kesällä 1914 sota puhkesi. ” (Katri Kukkosen elämä, Ilon ja itkun Inkeri).
Seppo hyvä,
Mitä itse tarkoitat käsitteellä ”todellisuus”? Onko se jotain joka voidaan tieteellisesti (tai ns. tieteellisesti) todistaa? Mikä on olettamasi lähtökohta näkemyksellisellesi ja tiedekäsityksellesi?
Muistutan, että todistaminen kuuluu logiikkaan ja matematiikkaan, tiede ei ole asioiden todistamista vaikka enemmän tai vähemmän hyviä argumentteja pyritaankin käyttämään ja esittelemaan. Itsekin olet tuon tuostakin esittänyt moninaisia spekulaatioita ja niitä yrittänyt perustellakin. Ken uskoo? Todistamaan et liene onnistunut kuitenkaan. Muistettakoon, että tieteellinen ajattelu perustuu aina johonkin oletukseen maailman perusluonteesta tai -olemuksesta. Mukaan lukien oletus valitusta ihmiskuvasta ihmistieteista puhuttaessa.
Siinä lienet oikeassa että niin kristinuskon(non) kuin ateisminin tai muiden ”ismien” tai ideologioiden parissa ihminen on syntiä ja kauheuksia tehnyt. Kauheuksia tehdään nykint modernin tai postmoderninakin maailmankuvan aikana, kuten uutisissa kerrotaan. (Unohtamatta eräitä suuria maailmanuskontoja esim. Lähi-Idäntai aasian alueella).
Seppo. Oikeudesta puheenollen Marko Lamberg on kirjoittanut mm. kirjan – Noitaäiti. Siinä pääosassa ovat lapset, jotka onnistuivat jekuttamaan tuomareita ja jopa Ruotsin kuningasta kylläkin varsin traagisin seurauksin. Loppupuolella on teksti, jossa komissoriaalioikeuden toinen notaari Anders Friis vielä myöhään illalla puurtaa hovioikedelle menevän selostuksen parissa. Sisään astuvat kaupungintalon vahtimestari Holger Skarp koiran kanssa ja komissoriaalioikeuden renki Jonas Hans.
Vahtimestari Skarp kysyy Anders Friisiltä hieman kiusoitellen; ”eikö teitä yhtään pelota olla yksinänne täällä oikeusalissa, kun on tunnettua, että paholainen oleskelee mielellään paikoissa, joissa lausutaan tuomioita.” Myös Jonas Hans myötäilee vahtimestari Skarpia. Siihen Friis vastaa; ”Kelpo miehet, ette taida luottaa kovinkaan paljon kristilliseen uskoonne, koska olette valmiita pelkäämään Saatanaa samalla lempeästi miehiä soimaten”, mutta ei malta olla lisäämättä: ”Vaikka tämä oikeussali olisi täynnänsä piruja, saattaisin hyvin jäädä tänne yksinäni pilkkopimeään.”
Kun hän oli tämän sanonut ”samalla hetkellä kaapista, joka seisoo oikeussalin seinän vieressä kuuluu paukauksia, ikäänkuin joku olisi sisällä ja löisi kolmasti kuin ryhmysauvalla kaapin seiniin ja oviin. Lyönnit ovat niin voimakkaita, että miehet ihmettelevät, ettei kaappi hajoa.” Äänet säikäyttävät myös koiran, joka on nukkunut penkillä kaapin vieressä. ”Koira pinkoo ovelle, mutta kun se on kiinni koira kiertää ympäri salia muristen ja vinkuen kaappia tuijottaen”. Friisin kirjottamassa pöytäkirjassa ei ole mainintaa siitä avasivatko miehet kaapin oven katsoakseen metelin aiheuttajaa. Voinen epäillä. Pöytäkirjan teksti sisältää myös toisen kummallisen episodin.
Mielenkiintoinen t a r i n a Kosti, jonka todenperäisyyttä ja mahdollisen ilmiön luonnetta on mahdoton vahvistaa. Ja mahdollisia selityksiäkin on paljon. Kaapissa oli vaikka ulospyrkivä tai lintu joka lensi toistuvasti päin ovea kun pyrki ulos kohti valonkajoa.
Kesämökkini ikkunaan ’koputtivat’ usein isoja laseja päin törmäilevät linnut kun lasista heijastui metsä.
Olisiko Marko Lamberg tuon kirjan kirjoittanut kuitenkin asiakirjalähteisiin perustuen Tuo mitä kirjoitin on suoraan hänen tekstistään. Se selviää kun lukee tuon kirjan.
Seppo Heinola. Esiintymisen ammattilaisena osaat kieltämättä harhauttaa ja johdatella keskustelua taitavasti. Sinulle sopii sujuvasti puhua tieteellisistä faktoista yksissä yhteyksissä ja sivuuttaa ne vielä sujuvammin toisissa. Teosofiassakin on muuten varsin laajoja oppirakennelmia henkimaailmasta…
Evankelis-luterilainen kirkko pitää uskonsa ja elämänsä k o r k e i m p a n a ohjeena Raamatun kanonisia, profeetallisia ja apostolisia kirjoituksia. Raamattu, varsinkin Uusi testamentti, puhuu aika paljon pahoista henkivalloista ja niiden vaikutuksista. Itse asiassa enemmän kuin hyvistä, ts. enkeleistä eli Jumalan taivaallisesta sotajoukosta ja hoviväestä. Lisäksi aihepiiristä ja siihen liittyvistä ilmiöistä sekä käsityksistä on muun muassa antropologista ja teologian eri alojen tutkimusnäyttöä.
Miten siis itse selität t i e t e e l l i s e s t i vaikkapa Apistolien tekojen 16.luvussa kerrotun tapahtumaketjun Filippissä?
Tuona aikana esim. epileptistä kohtausta saatettiin pitää demonien aikaansaannoksena. Samoin nykyään selitettävissä olevia mielenterveyshäiriöitä. Tekstejä luettaessa on syytä kastoa ajan yleisen tietämyksen sisältöjä ja tasoa.
Viittaaminen teosofiaan on tässä argumentum ad hominem. Ja esiintymistaidon ja kirjallisen keskustelutaidon yhteenkytkeminen on tietysti virhe sinänsä. Korrelaatio kun ei ole samakuin kausaliteetti.
Todettakoon nyt kuminkin, että teosofia ei ole tiedevastainen, päinvastoin se on monessa asiassa ennakoinut tieteellistä kehitystä ja antanut sille jopa vauhtia. Teosofinen kirja ’Okkultinen kemia’ toteaa esim. atomin olevan jaollinen ja ennusti kvarkit kymmeniä vuosia ennen kuin tiede ne vahvisti.
Sama koskee esim. arkeologiaa, teosofit esittivät jo 1800 luvulla, että viidakoista tullaan löytämään suuria ennen tuntemattomia ikivanhoja kulttuureita ja juuri näin on laserskannauksen mahdollistamana tapahtunut.
Seppo Heinola. Et vastannut siihen, mitä kysyin Apostolien teot 16:ssa kuvatusta tapahtumasta.
Jukka Mikkola, viestini viitasi sanaparin ’henkivaltojen todellisuus’, joka sanapari sisälsi minusta implisiittisen väitteen, että todellisuus sisältää henkivaltoja eli todellisuudelle annettiin sisältöä; siis
henkivaltojen olemassaolo kuuluu ’todellisuuteen’ eli ts. niiden olemassa olo totta. Tällainen ontologinen väittämä ollakseen varmasti totta tule olla falsivoitavissa, mutta tuskin on.
Mihin tieteen alaan viittaat Apt 16 kertomuksen suhteen? Fysiikkaa, biologiaa ja kemiaa ei voi asiaan soveltaa, koska kohdetta ei sada enää tutkimuspöydälle. Ainoat tieteenalat jotka tulevat kysymyksen ovat kielitiede, kirjallisuustiede, historia, uskontotiede ja teologia. Kun en edusta mitään näistä tieteistä en kykene vastamaan tieteellisesti kysymykseesi.
Eri uskonnot maailmanuskonnot ovat yliluonnollisia ihmekertomuksia täynnä ja lienevät kaikki todellisuusarvoiltaan samalla viivalla. Ja monet selittyvät vertauskuviksi , sepitetyiksi, väärinkäsityksiin perustuviksi.
Sinänsä en pidä edes ihmeenä, että joku on voinut saada esim. jonkun hysteerikon rauhoittumaan.
Niin, Apt 16 ei kuvaa hysteriaa vaan riivaustilaa, jossa henki on asettunut orjatyttöön, joka tuottaa omistajilleen tuloja kertomalla halukkaille näiden tulevaisuudesta.
Ja mitä teosofien ennusteluihin viidakoista löytyvistä kaupungeista ja muusta, sille asialle sattuu olemaan erittäin luonnollinen selitys. Esimerkiksi mayakaupunki Palenquen sademetsän peittämät rauniot tunnettiin jo 1780-luvulla ja viimeistään 1840-luvulla ne olivat yleisesti tiedossa. Ei siihen erityistä ennustustaitoa tarvittu, jos sanoi raunioita löytyvän lisää.
Vai oliko tieto sittenkin peräisin henkimaailmasta kuten Filippin orjatytön ennustustaito?
”Niin, Apt 16 ei kuvaa hysteriaa vaan riivaustilaa, jossa henki on asettunut orjatyttöön, joka tuottaa omistajilleen tuloja kertomalla halukkaille näiden tulevaisuudesta.”
Hysteriaa tai jotain muuta psyykkistä kiihotustilaa, josta tytön omistaja on keksinyt tehdä hyvän bisneksen ja pakottanut tytön tekemää ennustuksia. Tämä on siis yksi luonnollinen selitys asialle.
Salaisesa Opissa on kerrottu mm Lemuria -nimisestä nykyään merenalaisesta mantereesta. jonka olemassaololle aikanaan naurettiin. Nut ko mantereeksi sopiva vedenalainen ylänköä on löydetty Intia ja Australian väliseltä merialueelta.
Teosofia puhui esim. ’ala-atomeita’ ja ’subatomeista’ kun virallinen tiede vielä uskoi atomin jakamattomuuteen.
Kosmologiassa teosofia jo 1800-luvulla kuvaasi kosmoksen multiuniversumeja sisältäväksi vuoroon laajenevaksi ja vuoroon supistuvaksi kaikkeudeksi. Nykyään tähtitiede on paljolti vahvistanut tämän maailmankaikkeuden mallin.
Teosofiset tiedot pohjaavat vanhaa intialaisen tietoperimään, jonka juuret palautunevat vieraiden sivilisaatioiden jättämään informatioon.
Seppo,
Tuo falsifioitavuusargumentti lienee eräs (ja vain eräs) tapa määritellä totuus tai todellisuus. Varsinkin kun ns. tieteellinen nykyinen perusoletus (eli naturalistinen lähtöoletus) on, että henkimaailmaa todellisuudessa ei ole. Tästäkö sitten tehdään johtopäätös, että henkimaailman olemassaoloa ei voitaisi (tieteellisesti) falsifioida?
Selityksiä tai/ja selitysmallejahan asialla kuin asialle voidaan antaa tieteessä(kin) usein moniakin, joista sitten voidaan kiistellä, mikä selitys edustaa parhaiten todellisuutta – riippuen kulloinkin vallitsevasta tieteellisestä (tai tieteenfilosofisesta) paradigma(sto)ta. Eli voinemme puhua ns. tieteellisestä (= nykyisen vallitsevan tieteellisen ajattelutavan mukaisesta) todellisuudesta ja sitten voimme puhua todellisesta todellisuudesta – ja tietenkin henkilökohtaisesta ”todellisuudesta”. Ne tuppaavat usein sekoittuvan.
Joo. Skeptikko voisi kysyä, miksi tuollaisiin muinaisiin ja ihmistä paljon edistyneempiin sivilisaatioihin kuuluvat henkimaailman tai ties minkä edustajat ovat vain vihjailleet erilaisista tärkeistä asioista, jotka on sitäpaitsi tunnistettu vasta tieteen myötä. Lisäksi herättää ihmetystä, miksi noista oletetuista sivilisaatioista ei ole löytynyt jälkeäkään, vaikka avaruustutkimus on edistynyt valtavasti viime vuosikymmeninä. Eivät taida haluta kommunikoida kanssamme enää? Vajonneita mannerlaattoja ja niiden osia on siellä ja täällä ja itse maa-alueiden vajoamisilmiö tunnettiin jo antiikin aikana. Ei siihenkään ole lemurialaisia ja salaisia oppeja tarvittu. Plinius Vanhempi ja Strabon riittävät.
”Joo. Skeptikko voisi kysyä, miksi tuollaisiin muinaisiin ja ihmistä paljon edistyneempiin sivilisaatioihin kuuluvat henkimaailman tai ties minkä edustajat ovat vain vihjailleet erilaisista tärkeistä asioista, jotka on sitä paitsi tunnistettu vasta tieteen myötä.”
Minkä muun myötä tieteellisen tosiasian voisi vahvistaa ellei juuri tieteen myötä?
Uusi testamentti on täynnä vihjeitä tekstien monikerroksellisuudesta. Ihmeellisin tieteellinen fakta on luvun 153 apostolien määrän 12 yhteydessä antama yksi maailmankaikkeuden tärkein e l ä m ä ä n liittyvä vakio eli protonin painosuhde elektroniin, joka on 1836:1. Nyt 12×153=1836, heprean sana elämä chaj = 18 ja 1836 alkaa luvulla 18, edelleen 36:2=18 ja 3×6=18 ja 1836 = vielä 102 x 18.
Geometriszesti ’kalastajien’ ’veneet’ muodostavatkin ’elämän kukan, josa on 12 soikeaa terälehteä, joista kukin on 153 yksikköä pitkä.
Seppo Heinola. Useat näennäistieteelliset ja uskonnolliset systeemit (ja joskus saarnaajatkin) vetoavat maallikkojen mielissä vakuuttavan oloisiin johtopäätöksiin. Islamin piirissä on suuntauksia, jotka väittävät Koraanin olevan jumalansanaa, koska siellä on täsmällisesti ennakoitu nykytieteen näkemykset erilaisissa asioissa. Sinun väitteesi menevät – ikävä kyllä – tähän samaan kategoriaan. Juju on siinä, että muinainen teksti ja tieteen tulokset pitää tulkita sekä jonkin tekstille (ja tieteelle) itselleen vieraan tulkintahorisontin läpi. Konditionaalin käyttö ei tätä muuksi muuta. Tämä on uushenkisyyden suuntausten ja teosofian jne peruskauraa.
Klassinen kristinusko – ”kristillinen uskonto” – väittää Raamatun ja kirkon pitkän kokemuksen pohjalta pahojen henkivaltojen ja niiden vaikutusten olevan todellisuutta, varsinkin tietyissä tilanteissa. Ja useampikin kohta sekä Uudessa että Vanhassa Testamentissa kehottaa kristittyjä pysymään erossa sellaisesta, mikä johtaa näiden henkivaltojen yhteyteen tai niiden orjuuteen.
Kulttuuriantropologit ja lähetystyöntekijät voivat kertoa ”henkimaailman” olevan varsin keskeinen elementti mm. kansanislamissa, itämaisissa uskonnoissa ja okkultismin eri muodoissa ympäri maailmaa. Tämä on fakta. Sitten joku voi tietysti edustaa näkemystä, jonka mukaan kaikki henkiusko on vain osoitusta ”jumalharhasta” tms. Minä uskon kristinuskon Jumalaan, Seppo Heinola uushenkisyyden yhteen versioon. Ei tämä sen kummempaa ole kuin että nämä kaksi sulkevat toisensa pois ja molemmilla on elintilaa uskonnonvapauslain turvin.
Marko S, sensijan että edes yrittäisit perehtyä siihen, mitä viestissäni esitän, tett jatkuvasti ns. ad hominem argumettivirhettä eli tartut henkilööni ja taustoihini, jotka nekin määritelet väärin, sillä esim. tesofia ei ole mitään uushenkisyyttä, vaan tätä ikivanhaa intialaisperäistä mailmankatsomusta edustava seura on syntynyt jo 100 vuotta enne ns. New-Age kirjakaupan avaamista.
Raamattua koskien minulla on lähtökohtaisena pohjana monivuotinen mukanaolo e.lut. seurakuntanuorissa ja avoimessa yliopistossa luettu teologian 15 opintoviikkoa ja omaehtoinen tuhansia ja tuhansia tunteja ottanut kymmeniä vuosia kestänyt raamatunlukeminen.
Raamatun numerollisuus on Marko S. tieteellinen fakta jonka ovat näyttäneet monet myös syvästi uskovaiset professorit. Tunnetuimpina prof. Ivan Panin ja Jerusalemin yliopiston Daniel Michellson.
Jos uskallat tai viitsit, otapa harppi käteesi ja piirrä 12 lehtinen elämänkukka ko kalansaalis/153 kertmuksen antamin geometrisin ja gemtarisin ja matemjaattisin ehdoin, niin tulet hämmästymään.
Anna mallin:
Piirrä kaksi toistensa keskipisteet leikkaavaa yhtäsuurta ympyrää, joiden säteiden pituus on 2×153. Tällöin ympyröiden halkaisijat (2×153=612) saavat yhteensä arvon 1224, joka vastaa kreikan gematriassa sekä sanaa ’verkko’ eli to diktuon että sanaa ’kalat’ eli icques ja kehien pituudeksi tulee 1925 eli Simon Pietarin (Simon d Petros) nimen lukuarvo! Piirrä nyt ympyröiden sisään kuusi pienempää ympyrää, joiden säde on kalansaaliin luku 153 ja jotka leikkaavat nekin keskipisteissään. Näitä 153 säteisiä ympyröitä mahtuu kahteen suurempaan ympyrään yhteensä 12, ja niiden sisään muodostuu kaksi kuusilehtistä ruusuketta eli 12 pientä vesica piscistä kunkin 12 lehdykän eli vesican pituuden ollessa 153! Kuviossa on siis yksi suuri kalanrakko tai ’vene’ ja 12 pientä. Siis Jeesus ja 12 opetuslasta. (Opetuslapsia kutsuttiinkin alkuseurakunnassa ’pieniksi kaloiksi’, koska vesica muistuttaa myös muodoltaan suuresti pientä kalaa!)
Tarkoitettu painosuhde on 12×153 eli 1836, joka on siis kaikkien 12 vesican yhteinen pituus.
Protonin painosuhde elektroniin nähden on juuri 1836:1!
Painoluvun muodosta 12×153 saadaan heprean sanat
ab anash ba sna ’ihmisen isä’.
Seppo. Mitä muuten pidit lukemastasi Satumaarit Myllyniemen kirjasta – Yliluonnollinen sota?
Seppo hyvä,
Ehkäpä (noille) asioille löytyy muitakin hypoteeseja kuin esittämäsi. Se, että miksi numerot saadaan täsmäämään on oma kysymyksensä. Kuka esitettyyn hypoteesiin sitten uskoo, kuka ei…
Ihan vakavastikin otettavat tutkijat ovat toisinaan esittäneet varsin mielikuvituksellisiakin hypoteesiselityksiä, lähtien omasta maailmankatsomuksellis-filososisesta oletusnäkemyksestään maailman perustavasta olemuksesta.
Voitaisiin kysyä, mistä maailmankatsomuksellis-filosofisesta esioletuksesta teoriasi kumpuavat – ja miksi juuri tuosta esioletuksesta olet tehnyt valintasi selitykselle.
JM. Esim. kalansaaliskertomuksen numeroita ei ’saada’ mitenkään täsmäämän ikään kuin minulla olisi edes voinut olla ennakkokäsitys mistään protonin ja elektronin painosuhteesta.
Numerot ja geomotertia vaan täsmäävät !!! Vastaavuus on joko tarkoituksellista tai sattumaa ja olisi mielenkiintoista nähdä’ mahdolliselle sattumalle tässä tapauksessa laskettu ns. P-arvo” . S<ttuma onkin asiassa erittäin epätodennäköinen ja todennäköisen merkityksen antavat paitsi ko analogisuus myös viitekehyksen terminologia ja 'kuvasto.' (Vene, siemen, silmä, vesica-.picis-kalanrakko)
Mietipä miksi ortodoksisessa kirkkotaiteessa Jeesus on kuvattu syntymään Vesica-piciksensisältä tai miksi sama soikio esiinty kirkkoherraviratojen vanhoissa leimoissa.
Vesisan korkeuden suhde leveyteen on neliöjuuri 3. Po, kalansaaliiksi naamioidulla luvulla 153 on paljon erinomaisia itseisarvollisia aritmeettisia ominaisuuksia, jotka hyödyntyvät astronomiassa, kuten siinä, että √153 = 12.369, sillä kun yhdessä aurinkovuodessa on 365.2422 päivää ja synodisessa kuukaudessa 29.53059 päivää niin vuoteen mahtuu juuri 12.368 kuukautta, sillä 365.2422:29.53059 = 12,368 joka on √153 / ilmaistun synodisen aurinkovuoden keskiarvoiset kuukaudet minuutin ja 16 sekunnin tarkkuudella!
Aivan modernit astronomiset keskiarvot ovat aurinkovuodelle 365.2421897 päivää ja synodiselle kuukaudelle 29.5305879814815 päivää. Ajanlaskumme alussa aurinkovuosi oli noin 365.242310 päivää ja kuukausi 29.530524 päivää. Näin ollen heprealaiset astronomit ovat pyöristäneet neljännen ja viidennen desimaalin lähimpään kokonaislukuun. Neliöjuuri 153 poikkeaa arvoltaan tieteellisestä aurinkovuodenluvusta 0.001 päivää ja 0.001 päivää on 86 sekuntia ¬– ja modernein luvuin laskettuna saadaan 0.001019 päivää joka on 88041600 sekuntia. Eli muinainen laskelma on oikein minuutin ja 16-18 sekunnin tarkkuudella.
Seppo. Miksiköhän Vesica piscis-soikiota on käytetty erityisesti vapaamuurarien rituaalien virkamiesten käyttämien kaulusten muodoissa. Sitä pidettiin myös vapaamuurariloosien sinettien koteloinnin oikeana muotona. Entäpä kirja Yliluonnollinen sota?
Vapamuurarit tutkivat mm. juuri geo-metria, erityisesti ns sakraaligeometriaa, missä vesica-on keskeinen kuvio. ”Jumala geometrisoi”
Huomaa että Geo alkaa G kirjaimella joka on vm- tunnus. Viittaa myös Gimel-sanaan ja God sanaan ja moneen muuhun.
Vesican suhde on siis neliöjuuri kolme, ja juuri tässä suhteessa ovat mm. sanojen ihmine adam 46 ja JHVH 26 väline suhde, sillä 46:26=1,76 eli neliöjuuri kolme.
Sotatilanteessa yliväsyneet ja stressautuneet ihmisen kuvittelivat nähneensä kaikenlaista. Lyhyt arvioni ko kirjasta on julkaistu Ultrassa. En saanut enää ko lehteä auki. Tapio Sipoin on arvioinut m,yös kirjan, häne kritiikkinsä näkee kuukkeloimalla.
Seppo H. Se koira älähti johon kalikka kalahti 😉 Uushenkisyyden eri muotojen ja teosofian uskomusten väliset suhteet sekä jälkimmäisen luonne on uskontotieteellisessä tutkimuksessa osoitettu niin moneen kertaan, että on surkuhupaisaa yrittää niitä kiistää. Minulla ei ole aikaa eikä tarvetta perehtyä okkultistisiin ja merkillisiin oppirakennelmiisi näennäistieteellisine systeemeineen ja auktoriteetteihin. Skeptikko käyttäisi selityksistäsi ja teorioista yksinkertaisesti nimitystä huuhaa. Kyllä sitäkin saa ajanvietteenä harrastaa ja muodostaa itselleen maailmankatsomuksen. Tämä riittänee tällä kertaa. Kiitoksia näkemysten vaihdosta.
Marko S. Sittenhän Jeesus ja muut Uuteen testamenttiin numerollisuutta kirjoittaneet ovat olleet -Jeesus mukaan lukien- huuhareita… Sillä ikävä kyllä Ut:n numerollisuus on todistettu fakta.
Tietämättömyydestä nouseva asenteesi tuo mieleeni Newtonin lausahduksen aikansa skeptikoille, jotka kyseenalaistivat hänen käsityksiään: ”Hyvät herrat minä olet tutkinut asiaa- Te ette…!” Sinulla on kanttia väittää ns.lonkalta huuhaaksi asiaa, jota et ole yhtään tutkinut. No Jeesuskin kehotti gematriaansa tutkimaan ihmisen, jolla ’ymmärrys on’.
Mitä teosofian tulee en väittänyt etteikö New-age olisi ammentanut jotain teosofiastakin, muta teosofia ei ole New-agea, koska moinen väite on ns. klaffivirhe, koska teosofia on ´New-agea huomattavasti vanhempaa. Sinä valjasti siis kärryt hevosen eteen.
En muuten kutsuisi selvien virheiden korjaamista ’älähdykseksi’.
Nimittelemiseni ’koiraksi’ saat anteeksi.
Kosti, tuon ajan asiakirjat heijastivat tuon ajan maailmakuvaa. Erilaisten noitaoikeudenkäyntien pöytäkirjat (siis ’asiakirjat’) ovat karmeata luettavaa.
Saatana saapui Viides Askel-pienkustantamoon, kuten Yle uutisoi 2020. Uskontotieteilijä ja kirjailija, satanisti Johannes Nefastos okkulttis-filosofisen Azazelin Tähti-seuran perustaja kritisoi tuossa artikkelissa – ei yllättävää kyllä – kristillistä kirkkoa. Mutta kuten hän tuossa artikkelissa yllättäen toteaa:
”Viime vuonna Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen julkilausumassa todettiin, että kirkko seisoo vahvasti nykytieteen rinnalla. Myöhemmin eräältä piispalta kysyttiin, kuinka hyvin tällaiseen kontekstiin sitten sopii syntiinlankeemus. Piispan vastaus oli kiertelevä.
On hyvin kuvaavaa, että piispa eli uskonnollinen auktoriteetti ei ota suoraan kantaa edustamansa opin ydinkysymykseen. Tämäntapainen yritys kumarrella joka suuntaan on tehnyt Suomen kristillisen kirkon asemasta hyvin tukalan. Ihmettelen myös, mikseivät kirkolliset auktoriteetit voisi ilmaista teologisia kannanottoja rohkeasti ihan vaan mielipidetasolla.”
Tulikohan totuus tässä satanistin suusta, vai miten asia pitäisi ymmärtää?
Kirkon ongelmana lienee paljolti se, että ei tunnuta uskallettavan puhua siitä ja siten kuin virallinen tunnustus olisi. On paljon luotettu siihen, että ns. kohtaamiset kaste, hautajais-, avioliittoon siunaamis-, konfirmaatio-, joululaulu- ym. tilaisuuksissa ovat itsessään vetämässä ihmisiä kristinuskoon – tai oikeammin kai ajatellaan (tai toivotaan?) tilaisuukisen olevan pitämässä ihmisiä oletetussa kristillisyydessä (tai ”kirkollisuudessa”?).
Jos vain osa kirkon jäsenistä uskoo kirkon perustunnustukseen, voi kysyä, kuinka vahvasti kirkko itsekään siihen uskoo kokonaisuutena; jos ajateltua ”kokonaisuutta” enää edes on olemassa. Minulle on jäänyt sellainen muistikuva tai muistinvarainen käsitys, että jossain tutkimuksessa suomalaiset pitäisivät itseään lähinnä luterilaisina mutta eivät välttämättä tarkoita sillä kokemusta kristittynä olemisena. Millaista maailmankuvaa tämän takaa löytyneekään, olisi mielenkiiontoista tietää tarkemmin.
Pyritään kenties olemaan julkisesti jonkin itseään suuremman varassa; mutta mikä tuo perusluottamuksen lähteen olemus sitten on, se kuuluu joko epämääräisestä suunnasta tai häipyy lähes kuulumattomiin – vanhaa legendaarista stereotestiä mukaillen. Hengellisyys on korvautunut henkisyydellä. Kuulostaa tieteellisemmältä?
Kirkon ongelmana lienee kaiketi myös hieman häilyvä käsitys siitä, liittyykö neiseestäsyntymisajatus perimmältään lähinnä kreikkalaiseen filosofiaan. Siellä ja täällä nousee ajatus siitä, että asia ei olisi niinkään relevatti, koska uskontunnustus on kirkon yhteisen uskon ilmaus ja kiteytys. Olisiko sillä vaikutusta uskontunnustukseen, vaikka neitseestäsyntymisen ajatus olisikin tullut alkukirkon opetukseen ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta.
Täten ongelmaa ei olisi vaikka pitäydyttäisiinkin adoptiaanisessa kristologiassa. Yleisesti ottaen vaikuttaa kuitenkin siltä, että kirkossa ylösnousemususkoa pidetään koko kristinuskon lähtökohtana, koska kysymys on uskosta Jumalaan, joka suostui tulemaan ihmiseksi nousten ylös kuolleista. Mutta ehkä adoptiaaninen kristologia ja ylösnousemususko ovat jollakin logiikalla sovitettavissa toisiinsa, vaikka en itse näe tuota toimivana yhtälönä.
Kosti,
”Mutta ehkä adoptiaaninen kristologia ja ylösnousemususko ovat jollakin logiikalla sovitettavissa toisiinsa, vaikka en itse näe tuota toimivana yhtälönä.”
Paljon käytetty kuvaus, väärennetyn rahan tunnistamisesta, eli on tunnettava vain oikea raha.
Tämäkin keskustelu edustaa ihmiskunnan historian mittaista perehtymättömyyttä Oikeaan. Oikean, Totuuden julistaminen ei ole kansan suosiossa, koska väärässä on paljon enemmän vaihtoehtoja, inhimillisesti, teologisesti, tieteelliseti kiehtovampia.
Toimivien yhtälöiden etsiminen kertoo ”etsii, etsii, muttei toivo löytävänsä”.
Tämä typistetty ilmaisuni perustuu siihen yleiseen, toimivaan tietoisuuteen, mikä on Raamatun ilmoitus, kuten, että Jumalalla on jokaista ihmistä varten hyvä suunnitelma. – Vaikka Jeesus ikäänkuin tuli ”varmistamaan”, että kaikilla on siihen pääsy, niin silti ihmisen vapaa tahto, Jumalan reiluuden ilmaus asetettuna ihmiseen jo Paratiisissa, muodosti tartuntapinnan Saatanalle.
Reijo,
Siiten siinä taisi käydä niin, että tuo ns. vapaa tahto muuttuikin ihmiskunnalle sidotuksi tahdoksi.
Kosti Vasumäki 14.12.2023 15:29
”Siiten siinä taisi käydä niin, että tuo ns. vapaa tahto muuttuikin ihmiskunnalle sidotuksi tahdoksi.”
Voisiko ajatella, että luotat minun käsityskykyyni löytää tuo mystinen muutos, mistä ei Raamattu mitään mainitse. Luotan kuitenkin Hebr. 4:2, mikä ilmoittaa, ei vihjaise, että Sana, Kirjoitukset eivät ole sulautuneet, ei ole ollut Jumalan vaikuttamaa uskoa. Tämän uskoontulon saa aikaan Pyhä Henki, joka on Jumalan kanava ihmiselle, uskovalle ja uskovalta Hänelle. Ei tule tule ”taisi-käydä”- tilannetta.
Tänäänkään ei ole sattumanvaraisia, tulkinnanvaraisia taisi-käydä-tilannetta, vaan sama Pyhän Hengen ohjaama polku, jota uskova voi edetä tai olla etenemättä.
Ikävä kyllä, niitä on vain vähän, jotka löytävät Tien. Tärkeä saman raamatunkohdan yhteydessä on maininta, että ei kaikki ”.. jotka sanovat ”Herra, Herra”, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon”.
Tämä paikka Raamatussa on yksi sadoista, mikä kertoo ihmisen ja Jumalan työtoveruudesta, yhteistyöstä, molemminpuoleisesta halusta, josta vain ihminen voi halutessaan irtautua. Tuo irtaantuminen on moninverroin vaivalloisempi prosessi kuin uskoontulo. Vt, hoviherra Gazan tiellä, Corneliuksen huonekunta ja ystävät, uskoontulo, Pyhän Hengen kaste, Filippin vanginvartija jne.
Reijo,
Et ole tainnut huomata sitä, mitä Raamatussa sanotaan uskosta? Kun se on yksin Jumalan teko, niin silloin se ei ole ihmisen ratkaisusta kiinni ollenkaan.
Kosti,
Kyllä olen huomannut mikä ja mitä on Raamatun, Jumalan Pojan usko. Se on keskeistä, että ihmisellä ei itsessään ole mitään taivaallisia ominaisuuksia. Ihmisessä on Jumalan häneen puhaltama Henkensä, vt. 1Moos. 2:7. Tuo Jumaluus on ihmisessä kuollut, kunnes hän tulee uskoon, syntyy uudesti. Silloin ihmisestä tulee Jumalan työtoveri, jonka osuus on ”vain” suostua Isän vetoon, jossa vedossa Jumala palkitsee ne, jotka Hänen luokseen tulevat. Tuo palkkio on uskoontulo, uudestisyntyminen Ylhäältä, eli Pyhästä Hengestä.
Eli edelleenkin, koko perusta on Jumalan Voimasta ja Hänen työnsä. Kuitenkin Raamattu mainitsee, että olemme Jumalan työtovereita uskoontultuamme. Uskoontulleen ”tehtävä” ei ole olla tekemättä mitään, vaan suostua työtoveruuteen.
Edelleenkin, uskoontulo on Jumalan työ, vt. ”Valitse siis elämä ..”, VT:n puolella toistetaan Jumalan neuvo Kainille 1Moos. 4:6,7. Aina vain ihminen itse on päättänyt iankaikkisuusosansa kahden tarjouksen välillä. Tämä yksinkertaisuus on haluttu sumentaa kasteen sakramentilla.
Edes Luther ei ollut satavarma, etenkin alussa, uskoontultuaan, että onko hänen lausumansa ”olen kastettu olen pelastettu” voimassa kuin viimeiselle ”puomille” asti.
Nyt pitää olla asiasta varma, mitä kirkon oppiin tulee. Luterilainen ylellisyys sallii raamatullisenkin pelastusopin, sen minkä edellä kerroin.
Reijo,
Mitä kertookaan Jeremia 31:3 Israelin uudistuksesta: ”Kaukaa ilmestyy minulle Herra: ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.”
Silloin se ei ole meidän suostumisestamme kiinni, eikä usko ole mikään palkkio. Et sinäkään Reijo halua kaiketi armosta pelastua ilman jotakin omaa ansiotasi ja tarjoilet Jumalalle omaa suostumustasi, johon et itsessäsi kykene, kuten ei kukaan muukaan. ”Olen kastettu olen pelastuva” on voimassa perille saakka. Armosta Lutherkin sai uskon lahjaksi, kuten me kaikki muutkin.
Se miksi vain ani harvat seurakuntien työntekijät ovat täällä keskustelemassa kummastuttaa varmaan monia. Huomasin itse varsin pian siinä asemassa ollessani, että mielipidekirjoitukset oli paras jättää tekemättä. Oman seurakunnan työilmapiiriä ei kannattanut turhaan riskeerata. Siinä kun saattoi tietämättään sohaista johonkin arkaan paikkaan. Some kirjoittamisessa kun on vielä se lainalaisuus, että lukija tulkitsee neutraalin tekstin herkästi tiukaksi ja jopa repiväksi kritiikiksi. Siinä voi mennä välit pahasti solmuun ja ihan turhan tähden. Pitäisi kyetä kirjoittamaan ongelmista oikein positiiviseen sävyyn. Sitä taitoa en vielä ole oppinut. Niinpä useimmat ovat hyvin hiljaa seurakunnan sisäisistä ongelmista. Niistäkin jotka kaikki tietää, mutta kukaan ei puhu.
Yksi sellainen- ”kuninkaalla ei ole vaatteita” – asia on rippikoulutyön negatiivinen vaikutus
nuorten ja nuorten aikuisten osallistumiseen kirkon toimintaan. Tähän työmuotoon käytetään valtavat henkiset voimavarat ja jo edeltä tiedetään, ettei nuoret sitoudu seurakuntaan. Mitään muutosta ei tähän toimintatapaan ole näköpiirissä. Jatketaan vain samalla tavalla, niin kuin on vuosikymmeniä tehty. Melko pienillä, mutta olennaisilla muutoksilla nuoret saataisiin mukaan. Näitä muutoksia vain ei tehdä. Jatketaaan vanhalla sabluunalla, josta jokainen tietää ettei se toimi. Tämä asenne on hyvin tyypillinen kirkon muussakin toiminnassa.
Pekka Veli. Olen joskus ottanut teologisiin asioihin kantaa paikallislehdessä. Puskaradion kautta tuli palaute kollegoilta, että debatti pitäisi lopettaa, koska seudulla harjoitettu ”villi ekumenia” vaarantui. Toisen kokemuksen mukaan (toinen aihe) kantaa saa ottaa, kunhan se vain edistää kirkon muuttamista oikeaan suuntaan.
Kirkossamme vallitsee eräänlainen ”hyvä veli” -kulttuuri, jossa pitää elellä hissukseen ja ajatella oikealla tavalla. Se, mikä kulloinkin on oikeaa ajattelua riippuu tietysti seutukunnasta, valtamediasta tai yksittäisen seurakunnan linjasta.
Niin Jeesus kuin Saatanakin tulevat vain kutsuttuna tai sallittuna ja sillä tasolla kuin jommankumman vaikutukseen antaudumme.
Jumala on kyllä läpi Raamatun tuonut julki omat suosituksensa, ”..minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä ..”, 5.Moos.3:19.