Uutisten mukaan seurakunnissa on jouduttu miettimään muutoksia standardeihin. Liikalihavat ihmiset eivät mahdu krematorion luukusta. Yhtä vaikeaa voi olla arkuttaminen tai hautaan lasku. Jos ei mahdu niin ei mahdu. Kantajiakin pitää olla tavanomaista enemmän.
Liikalihavuudelle pitäisi tehdä jotakin, elää terveemmin ja ties mitä. Muutama tuntemani itkee sitä, ettei vuosien tai vuosikymmenten yrittäminen ole auttanut, ja nyt syyllisyyden taakka on valtava. Puhumattakaan ihmisten ilkeistä puheista.
Karmealta tuntuisi ajatus, että meitä painostettaisiin määrämittaisiksi normikansalaisiksi silläkin perusteella, että hautaan pääsisimme.
Jalompaa on armeliaasti leventää arkkua, krematorion suulukkua ja hautaa.
Vaikka tie on kaita ja portti ahdas, ei se tähän viittaa.
Ei voi mitään, Marja-Sisko, mutta sait minut nauramaan ääneen. Lihavat ihmiset eivät mahdu krematorion luukusta. Voi meitä ja tämän ajan vaatimuksia! Tekee mieli sanoa niinkuin äitini totesi, kun toiset mummot säästivät arkkurahaa. ”Jos ei likat saa minua hautaan, niin viskatkoovat mettään!”
Edesmenneelle miehelleni piti olla kaksi ylimääräistä kantajaa. Ei johtunut liiasta ylipainosta vaan siitä, että hän oli muuten iso mies. Mutta kyllä hänet kirkkomaahan ongelmitta saatiin.
Kääk, sorry, Marja-Sisko, kun en ollenkaan huomannut, että sä olit tästä jo kirjoittanut. Onneksi / epäonneksi Elias ilmoitti…
Kaikki anteeksi, se on meidän yhteisen firmamme henki.