Tulee kapina, aseellinen, tulee terroria, sirpaleita ja raudanpalasia, poltettua kumia, tulee kaasua, rutto, tauti leviää. Ei tarvitse olla Jouko Piho tajutakseen.
Näitähän on kokonaisen elokuvagenren verran. Tietenkään en ole lukenut mitään Cormac McCarthya, kahdeksankymppinen Pulitzer-kirjailija. Viggo Mortensenin tähdittämä Tie-elokuvaversio oli kai menestys. Katsoin sitä puoli tuntia, en voinut katsoa loppuun. Sitten oli tämän Denzel Washingtonin tähdittämä The Book of Eli. Tulevaisuuskuvauksia, käsikirjoituksia uppoavasta lännestä, teoksia, joissa läntinen sivilisaatio on romahtanut, ja ihmisestä on tullut peto. The Book of Eli oli muistaakseni rytmiltään onnistunut, mutta että länsimaisen sivilisaation parhaan henkisen saavutuksen symbolina olisi KJV, niin tosikko olin, etten pitänyt siitä ajatuksesta.
Ihmisestä tulee peto, kun rakenteet sallivat. Voisi kauankin pohtia, mistä moraali tulee. Samastako evoluutiosta kuin kaikki muukin? En tiedä vastausta. Vähän aikaa sitten oli ilmaisia ämpäreitä jaossa, niin jonoksihan ihmisiä tietenkin riitti. Pitkä oli sekin jono, kun Vesa Keskisen OnnenHelvetissä jengi jonotti ilmaista grillimakkaraa.
Lisäksi on tämä ruotsalaistanskalainen televisiosarja Silta. Siinä on erinomaisesti keksitty ekoterrorismi. Jos Pohjois-Irlantia tai ETA-terroria ei lasketa, meillähän ei kotvaan ole ollutkaan kotitekoista terrorismia. Näinhän voisi käydä, eikös voisi.
Mietin tässä sellaista, että ennen ajanlaskua rahoihin painettiin jumalten kuvia, kunnes niihin ruvettiin lyömään kuvia hallitsijoista – jotka olivat jumalia. Toiset sanovat, että ihminen on Jumalan kuva, mutta jossain mielessä voidaan sanoa, että raha on Jumalan kuva. Raha oli sidottu poliittiseen ja hengelliseen valtaan. Lisäksi raha oli sidottu hopeaan sekä sitten noin sadan vuoden ajan kultaan, kunnes rahan arvo on vajaan 40 vuoden ajan perustunut mielialoihin.
Koko tunnetun historian ajalta raha oli kauemmin enemmän merkityksetön kuin merkityksellinen. 1100–1200-luvuilla pohjoisitalialaiset manufaktuurit tuottivat runsaasti tavaraa, mikä johti pankkitoiminnan kehittymiseen. Juutalaiset pantiin hoitamaan saastaisena pidettyä työtä, heistä tuli pankkiireita. Venetsian kauppias on antisemitismin perusteoksia.
Moderni arvopaperikapitalismi alkoi kai kuuluisasta tulppaanimaniasta 30-vuotisen sodan aikana. Maailma oli hullu silloinkin. Kun Eurooppaa repi verinen, vuosikymmeniä jatkunut sota – niin kuin Afrikassa nykymaailmassa -, Hollannissa moni rikastui arvopapereilla, jotka koskivat tulppaaneja, jotka olivat kauniita, mutta joita ei ollut vielä istutettukaan. Maailma oli niin sekaisin, että tarvittiin varma perusta, tuli foundationalismi, ja tuli fundamentalismi. Itse olen foundationalisti siten, että asiat ovat uskon asioita, ja usko on perusta. Uskon, että jokin vain on hyvä. Minua ei vakuuta pelkästään se, että joku niin väittää tai jossakin tekstissä joku joskus on niin sanonut.
Nyt rahalla ei ole isänmaata, eikä sitä ole sidottu hallitsijoihin tai jumaliin. Tämä on kiinnostavaa, sillä nyt keisarille ei anneta ihan kaikkea, mitä keisarille ikään kuin kuuluisi. Toinen puoli asiasta on, että raha on itseisarvo, se jakautuu järkyttävän epäreilusti, ja individualistit ovat harmissaan siitä, että poliittisilla päätöksillä tähdättäisiin minkäänlaiseen solidaarisuuteen. Nämä uuskokoomuslaiset nousukkaat ovat kauheita kakaroita. Samalla rahaa, joka on itseisarvo, ei ole olemassa muuna kuin sovittuna numerona tietokoneella, ja suurin osa rahasta on kierrätettyä velkaa.
Kun tämä kehitys jatkuu, kauhun tasapaino perustuu siihen, että meillä on riittävän vakiintunut ja kontrolloitu asekauppa. Muussa tapauksessa järjestelmä johtaisi siihen, että kun hyvää ei jaeta hyvällä, hyvää jaetaan pahalla. Nythän toisaalta pahaa jaetaan hyvällä, eli suostuttelemalla ja uskottelemalla. Voi aivan hyvin olla niin, että jos aiemmin elämämme tavalla tai toisella on ollut sidottu kulta- ja hopeakantaan, tässä voi tulla ajat, kun elämä on sidottu nikkeliin.
Kun Yhdysvallat meni lomalle, länsimaisen sivilisaation johtotähti siirtyi keskiaikaan, mikä tarkoittaa nimenomaan rikkaitten linnoittautumista omien armeijoittensa suojiin. Tässä on edessä vielä monta talonpoikaissotaa, ja näin ollen oikeutetun väkivallan etiikkaan joudutaan vielä ottamaan kantaa muutenkin kuin jäykissä isänmaallisuussseminaareissa.
Mietin tässä jo viime sunnuntaina iltasella noin kello 23.04, voivatko nämä tämmöiset sarjat kuin Silta tai sitten nämä katastrofielokuvat inspiroida mielikuvituksesta täytäntöönpanoon.Voihan olla itseään toteuttavia ennustuksia. Kun ihminen sanoo ääneen tavoitteekseen, ”jonain päivänä vielä näytän teille”, hän alitajuisesti ohjelmoi itsensä kohti tavoitteeseensa. Sen saa, mitä haluaa, ja kysymys on, mitä oikein haluaa.
Suomessakin on ihmisiä, jotka varastoivat säilykkeitä katastrofin varalle. Raha pitää realisoida johonkin materiaaliseen, joka säilyttää arvon.
On hauskaa (onkohan tuo edes oikea sana) ainakin luonnontieteen kannalta, että se, mikä on säilyttänyt arvonsa näihin päiviin, on joku kimalteleva metalli. Nyt sen aika rupeaa olemaan ohi. Rahan valtakunta, tuhatvuotinen valtakunta.
Eräs ihminen tätä kirjoittaessani kiteytti mainoskatkon aikana jotenkin niin pintaa hipoen, että meni syvemmälle kuin suoraan ytimeen mennessä. ”Mihin tämä maailma on menossa, kun Idols-tuomarinakin on muija, jollon tasan yks biisi.” Toisin sanoen kova on luotto.
Hobbesista kirjoitin kirjassani ”Ikuisuudesta aikaan” Karl Heimin ajatuksia tulkiten (ikään kuin Heimin sulla):
”Aloitin tieteellisen urani tutkimalla väitöskirjassani englantilaisen filosofin Thomas Hobbesin (1588–1679) tietoteoriaa ja logiikkaa. Hobbes oli aikansa kuuluisin materialisti ja nominalisti, joka ajatteli mekaanisen liikkeen olevan maailmankaikkeuden perustan.
Hylätessään filosofian historian virheellisimmän ja kohtalokkaimman ajatusrakennelman, nimittäin kartesiolaisen rationalistisen dualismin ja omaksuessaan galileolaisen uuden matematiikan ja mekaniikan periaatteet sovellettuna sekä materian että mielen liikkeisiin, hän tuli perustaneeksi mekaanisen empirismin, jossa matematiikka – tarkemmin sanottuna aritmetiikka – on keskeistä.
Mekaaninen todellisuus muodostuu luonnollisten materiaalisten kappaleitten ja keinotekoisten kappaleitten, kuten sosiaalisten ryhmien ja valtioiden, liikkeestä. Ihmiset liikkuvat molemmissa todellisuuden osaalueissa, ja ”mieli” on yhdistävä linkki materian ja artefaktien välillä. Näin todellisuus on läpeensä deterministinen, eikä vapaalla tahdolla voi olla siinä mitään paikkaa.
Tietoteoriassaan Hobbes osoitti tietämisemme olevan rajoitettua. On mahdotonta saada täydellistä tietoa ulkoisesta maailmasta. Ulkoinen todellisuus saattaa olla reaalinen, mutta emme voi sitä varmasti tietää. Voimme olla tietoisia vain omista aistihavainnoistamme, jotka ovat reaktioita ulkoisiin ärsykkeisiin, kuten myöhemmin Immanuel Kantkin ajatteli.
Hobbes pyrki löytämään mielen paikan aivoista tehdäkseen tyhjäksi uskonnollisen uskon kuolemattoman sielun olemassaoloon ihmisessä.
Ajallisesta todellisuudesta kirjoitin kirjani ”Vihkipappina Tokiossa, kulttuurien mustassa aukossa”:
Idässä muuttuva ja muuttumaton, ajallinen ja ajaton ovat yksi polaarinen todellisuus, jossa alku on loppu, ja loppu on alku.
Japanin shintoolainen ”virtaaminen” (nagare) eli muutos voi olla sempiternaalisen (loputtoman) pitkä tai lyhyt, mutta ei koskaan nolla, siis muuttuva aika on kesto: t > 0. Toisin sanoen auringon (jumalattaren) nousun ja laskun diurnaalisessa eli 24 tunnin rytmissä tapahtuu aina jotakin: iloista tai surullista – jonkin aikaa.
Kaiken ”virtaaminen” on siis diurnaalista kestoa tulevasta menneeseen ja (eikä ”tai”, niin kuin lännessä) menneestä tulevaan, aikaisemmasta myöhempään ja myöhemmästä aikaisempaan, alusta loppuun ja lopusta alkuun.
Lokaalinen muutos näyttää ikään kuin virtaavan sekä eteen että taaksepäin samanaikaisesti. Sillä ei ole niin väliä, onko tulevaisuus jo ollut, ja menneisyys pian tuleva, vai päinvastoin, koska itse virta pysyy muuttumattomana, ajattomana ja ikuisena. Koko todellisuus on jatkuvasti dynaamisessa ja polaarisessa tasapainossa.
Idän maailmankuvassa keskeisintä on kuitenkin sen ikuinen variaabeli (永遠, eien). Se ei ole loputonta kestoa, vaan pelkkä nolla, siis ikuinen aika on T = 0.
Sanan kanji-merkit kertovat, että ikuisuudessa kaksi virtaa on yksi: ajaton ja universaali harmonia. Vihkisormus on mielestäni tämän ajattoman harmonian paras symboli.
Ikuisuus on ajaton. Kahden virran yhtymisen ”nolla-kohtana” se on ikään kuin todellisuuden ”kiinteä piste”, josta katsoen oivaltaa, että vaikka kaikki muutos näyttää tapahtuvan lokaalisesti peräkkäin, koko äärettömän todellisuuden ikuisuudessa tapahtuminen on absoluutti-sen samanaikaista.
Juhani: ”Omasta mielestäni suurin ulkopuolinen uhka on Kiina.”
Ei ole, vaan Japani.
Maailman lopun alku tapahtui Fukushimassa kaksi ja puolivuotta sitten ja jatkuu seuraavina vuosisatoina.
Ihminen on viisain olento maapallolla: se tietää, miten tuli (ydinreaktio) sytytetään, muttei, miten se sammutetaan. Niinpä hautojemme partaalla viimeisenä seisovat virukset (ne tietävät, mitä on mukautuminen uusiin olosuhteisiin).
Atso Eerikäinen sanoi sen konkreettisesti. Suomessa edelleen kuvitellaan, että historiaa kuljettavat talouden voimat. Eivät kuljeta vaan ihmiseltä karanneet luonnovoimat. Kai huomasitte, että Tshernobylissä rakennetaan uutta suojakuorta, joka voidaan purkaa sadan vuoden kuluttua säteilyn laskettua turvalliselle tasolla. Yksikään tänne kirjoittava ja näitä lukeva ei sätki täällä enää silloin. Jos ylipäätään kukaan.
Samoin meillä on niitä, jotka nenänvarttansa pitkin katsovat oikeudekseen arvostella aidosti aatteellista Sini Saarta ja joukkojansa että mitäs työnsivät nenänsä sinne. Tarkoituksella työnsivät, jotta edes joku havahtuisi mitä pohjoisen herkälle luonnolle ollaan tekemässä. Valitettavasti vain harvat havahtuvat, eivät viitsi moraalisessa hukassa olossaan vaivautua.
Ihminen on luomakunnan itsekkäin ja lyhytnäköisin olento. Ihminen ei ymmärrä, että tuhoamalla luonnon hän tuhoaa myös itsensä. Luonto kyllä selviää ilman ihmistä, mutta ihminen ei ilman luontoa. Tämän olen sanonut ennenkin, mutta tulipahan sanottua taas.
Atso Eerikäinen :”Maailman lopun alku tapahtui Fukushimassa kaksi ja puolivuotta sitten…”
Yksi ”maailmanlopun alku” oli 60-luvulla, kun Rooman klubi julisti, että maailmassa ei -80 ole enää puhdasta vettä. Sen jälkeen suurvallat suorittivat ”rauhanoffensiivin” rakentamalla maapallon niukoista resursseista ydinasearsenaalin, jolla maailma olisi voitu tuhota viiteen kertaan. Se ei tuhoutunut. Me rakensimme kotimme ja perustimme perheemme maailmassa, jossa ei pitänyt olla vettä ja isänmaassa, joka oli kummankin suurvallan ohjusten maalitaulu, jos ”halkaistun atominytimen” kauhun tasapaino olisi sattunut horjahtamaan. Nyt metelöidään Itämerestä ja vahva epäilykseni on, että kvartaalikapitalistit haluavat taas veronmaksajilta lisää pelimerkkejä luonnon suojelun nimissä upotettavaksi luonnonvaroiltaan maailman rikkaimpiin kuluvan Venäjän julkiseen infraan. Henk.koht. olen sitä mieltä, että istutetaan vaan nytkin se omenapuu Lutherin ohjeiden mukaisesti.
Hyvä kirjoitus Juhani Huttuselta.
Kaikki uskomukset ja tiedot pohjautuvat lopulta johonkin, jota ei ole johdettu mistään. Tässä(kin) mielessä liputan Puolimatkan puolesta.
Greenpeacen uskonsoturien maailma on kaikkea muuta kuin liberaali tai demokraattinen. Henkinen sukulaisuus baader-meinhofeihin on ilmeinen.
Juu Katastrofit tulevat niinkuin ne aina ovat tulleet.Hämmästyttävintä on että ihmisestä ei tullut petoja kuin ylimenokaudeksi . Jonkun ajan kuluttua jäljelläjääneet alkoivat aina organisoitua uudelleen luoden yhteiskuntia joissa vallitsi jonkinlainen järjestys joka esti täydellisen mielivallan.
Ameriikkalaisten elokuvien tapaiset katastrofikuvaukset ovat yleensä sekä sosiologisesti että psykologisesti huonoja. Ne on tietyllä lailla idologisesti värittyneitä ilman todellisuuteen ankkuroitua psykologiaa ihmisten suhteista.
Katastrofit ovat kamalia ennenkuin ne tulee ja silloin kun ne ovat pahimmillaan mutta maailma toipuu kunnes aurinko nielaisee sen lopullisesti.
Ollaanko nyt sitten sitä mieltä, että Jeesuksen, Danielin ja Johanneksen profetiat vainoista ja ahtaista ajoista ovat pelkkää fantasiaa?
En niistä menetä uniani, maailmanloppu tulee kuoleman muodossa jokaiselle eteen, jotan muistan kehoituksen: Olkaa valmiit….
Henkilökohtaisesti en ole niissä elänyt, mutta kai ilmoitus pitäisi ottaa tosissaan?
En ole juuri etsinyt maallisiakaan ennustuksia, mutta pakko sanoa, että eräässä käsiini osuuneessa Nostradamuksen ruotsinnoksessa,
sain sen eräässä antikvaarisessa kirjaröykkiössä muiden mukana,
shaahin kukistuminen ja Khomeinin nousu valtaan oli varsin osuvasti kerrottu 1948……….
>>Tshernobylissä rakennetaan uutta suojakuorta, joka voidaan purkaa sadan vuoden kuluttua säteilyn laskettua turvalliselle tasolla. Yksikään tänne kirjoittava ja näitä lukeva ei sätki täällä enää silloin. Jos ylipäätään kukaan.>>>>
Joopa joo, ei muuten sätki ja elä enää silloin paimiolainen biologinen viljelijäkään joka lannoittaa kaalinsa kompostilla ja rakkaudella.
Kivaa kumminkin, että säteilyn taso laskee….
Onkohan tuo ydinvoiman vastaisuus oma uskonlahkonsa?
Olisin edelleen sillä Turusen moittimalla vanhakantaisella linjalla, että taloudelliset tekijät ohjaavat historiaa. Hylkeet ja peurat toivat esi-isämme väistyvän mannerjään kannoilla näille raukoille rajoille.
Rooman ja Itä-Rooman imperiumilla on selvä yhteys siihen, että maamme elintaso nousi ja asutus laajeni. Kustaa II Aadolf halusi estää keisaria pääsemästä Itämerelle, ja sotaa hän jatkoi saadakseen haltuunsa jokisuiden tuottoisat tullit. Venäjän ja lännen välisestä viljakaupasta arvioitiin saatavan 300 000 taalaria vuodessa tulleina, moninkertaisesti koko valtakunnan verotulot. Amerikan halpa kulta raunioitti Espanjan talouselämää estämällä maata uudistumasta. Keskiluokkaa ei juuri syntynyt…
Minulla on sellainen mielikuva, että tulevan ohrasadon spekulantteja eli jo muinaisessa Sumerissa………..
Tarkoittaako Turunen jotain muuta asiaa, jota en hoksannut?
Kun puhun uskon asiasta, en tarkoita kosmologiaa, en matemaattis-luonnontieteellistä maailmankaikkeuden mallintamista, vaikka tietenkin myös Kari Enqvistkin sanoo olevansa aina valmis luopumaan teoriasta, jos uusi on parempi, joten hänkin kun sanoo, että jokin todennäköistä, ja sitten toimii sen mukaan (luottaa, että silta kestää auton painon), hän tavallansa uskoo. Mutta se usko ei avaudu minulle tarkasti, mitä se on. Tässä blogissa tarkoitan uskoa sellaisella tasolla, josta käsin ihminen muovautuvat ihmisen todelliset arvot. Niin kuin eräs ateistiystäväni sanoi, tiede tutkii, millainen on tämä huone. Mutta se ei sano, mitä tässä huoneessa pitää tehdä. Se kysymys on kysymys arvoista.
Jorma Ojala:
Juu, kyllä tarkoitin. Taitaa olla niin, että koskaan historiassa ihmisellä ei ole ollut käsissään sellaisia totaalisen tuhon avaimia kuin nyt. Toivottavasti niitä hän ei käytä mutta pelkäänpä pahoin olevani väärässä enkä halua toivoani laittaa huteran päälle.