Tulee kapina, aseellinen, tulee terroria, sirpaleita ja raudanpalasia, poltettua kumia, tulee kaasua, rutto, tauti leviää. Ei tarvitse olla Jouko Piho tajutakseen.
Näitähän on kokonaisen elokuvagenren verran. Tietenkään en ole lukenut mitään Cormac McCarthya, kahdeksankymppinen Pulitzer-kirjailija. Viggo Mortensenin tähdittämä Tie-elokuvaversio oli kai menestys. Katsoin sitä puoli tuntia, en voinut katsoa loppuun. Sitten oli tämän Denzel Washingtonin tähdittämä The Book of Eli. Tulevaisuuskuvauksia, käsikirjoituksia uppoavasta lännestä, teoksia, joissa läntinen sivilisaatio on romahtanut, ja ihmisestä on tullut peto. The Book of Eli oli muistaakseni rytmiltään onnistunut, mutta että länsimaisen sivilisaation parhaan henkisen saavutuksen symbolina olisi KJV, niin tosikko olin, etten pitänyt siitä ajatuksesta.
Ihmisestä tulee peto, kun rakenteet sallivat. Voisi kauankin pohtia, mistä moraali tulee. Samastako evoluutiosta kuin kaikki muukin? En tiedä vastausta. Vähän aikaa sitten oli ilmaisia ämpäreitä jaossa, niin jonoksihan ihmisiä tietenkin riitti. Pitkä oli sekin jono, kun Vesa Keskisen OnnenHelvetissä jengi jonotti ilmaista grillimakkaraa.
Lisäksi on tämä ruotsalaistanskalainen televisiosarja Silta. Siinä on erinomaisesti keksitty ekoterrorismi. Jos Pohjois-Irlantia tai ETA-terroria ei lasketa, meillähän ei kotvaan ole ollutkaan kotitekoista terrorismia. Näinhän voisi käydä, eikös voisi.
Mietin tässä sellaista, että ennen ajanlaskua rahoihin painettiin jumalten kuvia, kunnes niihin ruvettiin lyömään kuvia hallitsijoista – jotka olivat jumalia. Toiset sanovat, että ihminen on Jumalan kuva, mutta jossain mielessä voidaan sanoa, että raha on Jumalan kuva. Raha oli sidottu poliittiseen ja hengelliseen valtaan. Lisäksi raha oli sidottu hopeaan sekä sitten noin sadan vuoden ajan kultaan, kunnes rahan arvo on vajaan 40 vuoden ajan perustunut mielialoihin.
Koko tunnetun historian ajalta raha oli kauemmin enemmän merkityksetön kuin merkityksellinen. 1100–1200-luvuilla pohjoisitalialaiset manufaktuurit tuottivat runsaasti tavaraa, mikä johti pankkitoiminnan kehittymiseen. Juutalaiset pantiin hoitamaan saastaisena pidettyä työtä, heistä tuli pankkiireita. Venetsian kauppias on antisemitismin perusteoksia.
Moderni arvopaperikapitalismi alkoi kai kuuluisasta tulppaanimaniasta 30-vuotisen sodan aikana. Maailma oli hullu silloinkin. Kun Eurooppaa repi verinen, vuosikymmeniä jatkunut sota – niin kuin Afrikassa nykymaailmassa -, Hollannissa moni rikastui arvopapereilla, jotka koskivat tulppaaneja, jotka olivat kauniita, mutta joita ei ollut vielä istutettukaan. Maailma oli niin sekaisin, että tarvittiin varma perusta, tuli foundationalismi, ja tuli fundamentalismi. Itse olen foundationalisti siten, että asiat ovat uskon asioita, ja usko on perusta. Uskon, että jokin vain on hyvä. Minua ei vakuuta pelkästään se, että joku niin väittää tai jossakin tekstissä joku joskus on niin sanonut.
Nyt rahalla ei ole isänmaata, eikä sitä ole sidottu hallitsijoihin tai jumaliin. Tämä on kiinnostavaa, sillä nyt keisarille ei anneta ihan kaikkea, mitä keisarille ikään kuin kuuluisi. Toinen puoli asiasta on, että raha on itseisarvo, se jakautuu järkyttävän epäreilusti, ja individualistit ovat harmissaan siitä, että poliittisilla päätöksillä tähdättäisiin minkäänlaiseen solidaarisuuteen. Nämä uuskokoomuslaiset nousukkaat ovat kauheita kakaroita. Samalla rahaa, joka on itseisarvo, ei ole olemassa muuna kuin sovittuna numerona tietokoneella, ja suurin osa rahasta on kierrätettyä velkaa.
Kun tämä kehitys jatkuu, kauhun tasapaino perustuu siihen, että meillä on riittävän vakiintunut ja kontrolloitu asekauppa. Muussa tapauksessa järjestelmä johtaisi siihen, että kun hyvää ei jaeta hyvällä, hyvää jaetaan pahalla. Nythän toisaalta pahaa jaetaan hyvällä, eli suostuttelemalla ja uskottelemalla. Voi aivan hyvin olla niin, että jos aiemmin elämämme tavalla tai toisella on ollut sidottu kulta- ja hopeakantaan, tässä voi tulla ajat, kun elämä on sidottu nikkeliin.
Kun Yhdysvallat meni lomalle, länsimaisen sivilisaation johtotähti siirtyi keskiaikaan, mikä tarkoittaa nimenomaan rikkaitten linnoittautumista omien armeijoittensa suojiin. Tässä on edessä vielä monta talonpoikaissotaa, ja näin ollen oikeutetun väkivallan etiikkaan joudutaan vielä ottamaan kantaa muutenkin kuin jäykissä isänmaallisuussseminaareissa.
Mietin tässä jo viime sunnuntaina iltasella noin kello 23.04, voivatko nämä tämmöiset sarjat kuin Silta tai sitten nämä katastrofielokuvat inspiroida mielikuvituksesta täytäntöönpanoon.Voihan olla itseään toteuttavia ennustuksia. Kun ihminen sanoo ääneen tavoitteekseen, ”jonain päivänä vielä näytän teille”, hän alitajuisesti ohjelmoi itsensä kohti tavoitteeseensa. Sen saa, mitä haluaa, ja kysymys on, mitä oikein haluaa.
Suomessakin on ihmisiä, jotka varastoivat säilykkeitä katastrofin varalle. Raha pitää realisoida johonkin materiaaliseen, joka säilyttää arvon.
On hauskaa (onkohan tuo edes oikea sana) ainakin luonnontieteen kannalta, että se, mikä on säilyttänyt arvonsa näihin päiviin, on joku kimalteleva metalli. Nyt sen aika rupeaa olemaan ohi. Rahan valtakunta, tuhatvuotinen valtakunta.
Eräs ihminen tätä kirjoittaessani kiteytti mainoskatkon aikana jotenkin niin pintaa hipoen, että meni syvemmälle kuin suoraan ytimeen mennessä. ”Mihin tämä maailma on menossa, kun Idols-tuomarinakin on muija, jollon tasan yks biisi.” Toisin sanoen kova on luotto.
Ja siitä olen Sonja Ottavaisen kanssa samaa mieltä, että tavallisesti, jos tarkoitetaan vaikka jotain Harmageddon-fantasiaa, niin tämmöinen scifiteologia käsittelee tosiasiallisesti jotakin muuta kuin sellaista reaalimaailmaa, jota seurataa sivusta niin kuin videopeliä. Mutta kyllä tässä on tämmöinen roomalaisen imperiumin rappion meno päällä länsimaisessa kulttuurissa, ja siinä mielessä esim. puhe, että nyt meitä uhkaa jokin ulkopuolinen vihollinen, on kaukaa haettu, kun voisi hakea vastauksen lähempääkin. Omasta mielestäni suurin ulkopuolinen uhka on Kiina, koska se tarkoittaa, että kun kiinalainen kapitalismi leviää, silloin ihmisyydellä ei ole merkitystä, ja tätä kiinalaista kapitalismia nämä uuskokoomuslaiset kakarat ajavat, koska leikkimällä kovista he uskovat itse olevansa koviksia, pärjääjiä.
Kyllä liberalismi kaikissa muodoissaan on vaarallista, koska se perustuu vapauden illuusiolle. Avaramielisyys tai jopa vapaamielisyys on jo eri asia, sellaista kannattaa suosia useammin kuin olla suosimatta.
Maailmanloppukin tulee varmasti eikä se ole edes vapaasti valittavissa. Jos luonnontieteisiin on uskomista, niin tuo aurinkomme paistelee tuolla vielä ehkä miljoona vuotta eli uhka ei tule sieltä eli out of there. Kyllä se uhka tulee keskeltämme ja sillä on ihan oikeat nimetkin: tuhoaseet ja ympäristökatastrofi, joiden rinnalla kiinalainen kapitalismi tai mikä tahansa muu on vain selitys ja piece of cake. Mutta näistähän me tiedämmekin jo tarpeeksi, jotta mitään tarvitsisi enää tehdä.
Uskontoa myydään aina toivolla, sielunhoidolla. Ja aina joku eskatologi tulee kertomaan, että persiilleen menee kaikki. Vääräuskoisuus on aina tuhon syynä, arvojen rikkominen, ei julmuus ja pahuus itsessään vaan se, että tämä ei ole ns. kristillistä.
http://www.huffingtonpost.co.uk/dr-raj-persaud/religion-depression_b_3928675.html
Samanaikaisesti on mielenkiintoist, että harhaoppinen maailma pidentää elinaikaa ja laatua. Osa toki selittää että keskajalla oli paremmin. Tekee tämän nakuttamalla tietokoneella sähköisessä maailmassa, jossa lapsikuolleusuus ei ole 50% – ja tätä kuolleisuustahtia peräti pidetä ”luonnonlakina”.
Tuntuukin, että taantumasta puhuttaessa vaaditaan ikuista kasvua ja petytään kun ei tätä saada. Kaikki ei menekään huonommin ”isoilla linjoilla”. Meistä vain tulee herkkähipiäisempiä. Ei kestetä konflikteja, kun ei ole niihin totuttu. Ei käsitetä vaihtoehtoa kun ei ole koettu. Suhteellisuudentajun karisemiseksikin tätä voisi sanoa.
Raimo,
minä luulen niin, että jos kiinalaista kapitalismia vastaan voidaan taistella vain kiinalaisella kapitalismilla (kuten B. Wahlroos ja uuskokoomuslaiset kakarat sanovat), astuu voimaan Bob Dylanin George Jackson, joka jo siirtomaa-ajoista alkaen on ollutkin osatotuus:
Sometimes I think this whole world
Is one big prison yard
Some of us are prisoners
The rest of us are guards
Ympäristökatastrofiin yksi näkökulma on se, että kun taitavasti masinoidaan rahoitus ei-fossiilisia energianlähteitä hyödyntävään tutkimukseen, ja kun saadaan tietty riippumattomuus fossiilisten polttoaineitten tuottajamaista, voidaankin ne maat sitten pommittaa paskaksi.
Tämmöisten funtsiminen on hauskaa puuhaa. Kun kerran Wahlroosit ja uuskokoomuslaiset kakarat ovat niin halukkaita välineellistämään ihmisen, ja kun Halla-ahollekin ihminen on tilasto, ja kun kosmologin mielestä olemme kosmista vaahtoa, niin tämä materialismi, kapitalistinen materialismi, joka on pahempi kuin sitä edeltänyt marxilainen materialismi, jättää kyllä ikävän jäljen olemassaoloomme, ja aivan varmasti me ihmiset itse näin ollen saamme tehtyä lopun kaikesta.
Ei tarvita kuin riittävästi blogeja siitä, että ettekö te käsitä, että raha on vain numerosarja tietokoneella, ja että rahan arvo määräytyy mielikuvitukse mukaan, ja että rahan arvo viime kädessä oikeasti on sidottu messinkipäällysteiseen lyijyyn.
Jusa, viitannet klassiseen Stanfordin vankilakokeeseen, joka edelleen kuohuttaa mieliä monessa merkityksessä.
Tuo lyijyjuttu oli niin vakavan hauska, että unohdin kommentoida sitä aiemmin. That´s the point.
Lisään vielä tämän. Nythän siis näyttää siltä, että ihminen yksilönä ja ryhmänä on kiinnostunut pelastamaan lähinnä itsensä ja mahdollisesti oman ryhmänsä. Viittaan aiempaan blogiini, josta Manu Ryösö ei ymmärtänyt mitään. Vain tulevaisuudentutkijat ja jotkut propelihatut jaksavat ajatella kolmea sukupolvea pidemmälle ja nuokin aivan eri syistä.
Miksi en ole koskaan huomannut. Dylanin biisi ilmestyi juuri 1971.
http://www.bobdylan.com/us/songs/george-jackson
Oma blogisi oli kiinnostava. Eilen turkulainen tutkija Jokisipilä kirjoitti hienon kolumnin paskanpuhumisesta, kuntia koskevan lauseen paikalle voidaan vaihtaa seurakunta tai kirkko, eikä mitään olennaista vääryyttää tapahdu:
http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/541568/Mika+taalla+haisee
Maailma teollistui, mutta ei vain teollistunut. Samalla kun sodasta tuli 1914 alkaen teollista ja matemaattista, sota myös byrokratisoitui, siitä tuli virkamiestyötä aivan uudella tavalla, tarvittiin insinöörejä ja matemaatikkoja, IBM:n reikäkortteja jne., ja armeijakieli edelleen on maailman pahin asioiden vierestä puhumisen kieli, siinä vihollinen ”saatetaan toimintakyvyttömäksi” jne.
Juu, luin Jokisipän ja mies puhui asiaa.
Armeijakieli on oma maailmansa, myös tyyli jolla sitä puhutaan. Hahaa. Oma juttunsa on se, että organisaatioiden maailma on armeijoitunut. Pääministeriä myöten jokaisella itseään vähänkin dirikkana pitävänä on esikuntansa, kas kun kirkkohallitus ei nimennyt työalasihteereitä esikuntatyöntekijöiksi. Sitten on olemassa strateginen porras ja operatiivinen porras, jälkimmäisessä ei saa pelätä uhrauksia. Edelleen monet väittävät silmä kirkkaana, että RUK on ollut heidän paras johtajakoulunsa. Aina tuollaisen kuullessani joudun yskimään nyrkkiini, jokin kutittaa kurkussa.
Kiitos kaikille selvennyksistä.
Oon muuten pohtinut samaa just, että en ole talousliberaali vaikka muuten olenkin liberaali.
Mielenkiintoista, miten kannatan sananvapautta, vaikka sekin rakentaa samanlaisia hierarkioita. Ideologia syytää ne lyijyt, jotka markkinatalous on jakanut. ; Tulevaisuuden ennustamattomuus taas on hyvä muistaa, jos suunnitelmataloutta tai komunismia kannattaa. Ei toimi sekään.
Minulle talousliberaaleissa ja monissa muissa optimistihötöilijöissä on täsmälleen sama ongelma kuin tuhofantasioiissa ; Suhde tulevaisuuteen. Taantumassa voisi olla hyvä korostaa positiivisen ajattelun voimaa. Jos rahapussi on mittatikku, epäonnistujat tuomitaan helposti.
Optimismista ja voimasanoista huolimatta talousmaailma on aika nihilistinen ; Kuva näkymättömästä kädestä, rationaalisesta kuluttajasta ja tulevaisuuteen projisoidut mielikuvat menestyksestä ovat tausta jonka edellä pelotellaan taantumista ja yhteiskunnan menestymisen romahduksesta ; Vaikka Jeesus oli köyhien puolella, kristillinen ajattelu viehättää juuri oikeistoa. Tämä asenne lienee yksi syistä tähän.
Sokrates kritisoi useissa keskusteluissa tämänkaltaisia asenteita antiikin kreikassa. (Mikään ei ole muuttunut!) On erikoista, että luodaan positiivisten ajatusten hybris, joka etupäässä pakenee nyt-hetkessä olevia ongelmia ja mahdollisuuksia. Jossa tulevaisuus tarvitaan nykyisyydessä, jotta olisi iloinen fiilis.
”Vain tulevaisuudentutkijat ja jotkut propelihatut jaksavat ajatella kolmea sukupolvea pidemmälle ja nuokin aivan eri syistä.” Eihän nyt ajatella sukupolvittain vaan kvartaaleittain. Lisäksi ajatellaan kapeasti vain oman vastuualueen näkökulmasta. Kunnallisesti tämä tarkoittaa vaikkapa kiinteistötoimen ja koulutoimen näkemistä kilpailijoina vaikka kuluttavatkin samoja verorahoja.