Tulee kapina, aseellinen, tulee terroria, sirpaleita ja raudanpalasia, poltettua kumia, tulee kaasua, rutto, tauti leviää. Ei tarvitse olla Jouko Piho tajutakseen.
Näitähän on kokonaisen elokuvagenren verran. Tietenkään en ole lukenut mitään Cormac McCarthya, kahdeksankymppinen Pulitzer-kirjailija. Viggo Mortensenin tähdittämä Tie-elokuvaversio oli kai menestys. Katsoin sitä puoli tuntia, en voinut katsoa loppuun. Sitten oli tämän Denzel Washingtonin tähdittämä The Book of Eli. Tulevaisuuskuvauksia, käsikirjoituksia uppoavasta lännestä, teoksia, joissa läntinen sivilisaatio on romahtanut, ja ihmisestä on tullut peto. The Book of Eli oli muistaakseni rytmiltään onnistunut, mutta että länsimaisen sivilisaation parhaan henkisen saavutuksen symbolina olisi KJV, niin tosikko olin, etten pitänyt siitä ajatuksesta.
Ihmisestä tulee peto, kun rakenteet sallivat. Voisi kauankin pohtia, mistä moraali tulee. Samastako evoluutiosta kuin kaikki muukin? En tiedä vastausta. Vähän aikaa sitten oli ilmaisia ämpäreitä jaossa, niin jonoksihan ihmisiä tietenkin riitti. Pitkä oli sekin jono, kun Vesa Keskisen OnnenHelvetissä jengi jonotti ilmaista grillimakkaraa.
Lisäksi on tämä ruotsalaistanskalainen televisiosarja Silta. Siinä on erinomaisesti keksitty ekoterrorismi. Jos Pohjois-Irlantia tai ETA-terroria ei lasketa, meillähän ei kotvaan ole ollutkaan kotitekoista terrorismia. Näinhän voisi käydä, eikös voisi.
Mietin tässä sellaista, että ennen ajanlaskua rahoihin painettiin jumalten kuvia, kunnes niihin ruvettiin lyömään kuvia hallitsijoista – jotka olivat jumalia. Toiset sanovat, että ihminen on Jumalan kuva, mutta jossain mielessä voidaan sanoa, että raha on Jumalan kuva. Raha oli sidottu poliittiseen ja hengelliseen valtaan. Lisäksi raha oli sidottu hopeaan sekä sitten noin sadan vuoden ajan kultaan, kunnes rahan arvo on vajaan 40 vuoden ajan perustunut mielialoihin.
Koko tunnetun historian ajalta raha oli kauemmin enemmän merkityksetön kuin merkityksellinen. 1100–1200-luvuilla pohjoisitalialaiset manufaktuurit tuottivat runsaasti tavaraa, mikä johti pankkitoiminnan kehittymiseen. Juutalaiset pantiin hoitamaan saastaisena pidettyä työtä, heistä tuli pankkiireita. Venetsian kauppias on antisemitismin perusteoksia.
Moderni arvopaperikapitalismi alkoi kai kuuluisasta tulppaanimaniasta 30-vuotisen sodan aikana. Maailma oli hullu silloinkin. Kun Eurooppaa repi verinen, vuosikymmeniä jatkunut sota – niin kuin Afrikassa nykymaailmassa -, Hollannissa moni rikastui arvopapereilla, jotka koskivat tulppaaneja, jotka olivat kauniita, mutta joita ei ollut vielä istutettukaan. Maailma oli niin sekaisin, että tarvittiin varma perusta, tuli foundationalismi, ja tuli fundamentalismi. Itse olen foundationalisti siten, että asiat ovat uskon asioita, ja usko on perusta. Uskon, että jokin vain on hyvä. Minua ei vakuuta pelkästään se, että joku niin väittää tai jossakin tekstissä joku joskus on niin sanonut.
Nyt rahalla ei ole isänmaata, eikä sitä ole sidottu hallitsijoihin tai jumaliin. Tämä on kiinnostavaa, sillä nyt keisarille ei anneta ihan kaikkea, mitä keisarille ikään kuin kuuluisi. Toinen puoli asiasta on, että raha on itseisarvo, se jakautuu järkyttävän epäreilusti, ja individualistit ovat harmissaan siitä, että poliittisilla päätöksillä tähdättäisiin minkäänlaiseen solidaarisuuteen. Nämä uuskokoomuslaiset nousukkaat ovat kauheita kakaroita. Samalla rahaa, joka on itseisarvo, ei ole olemassa muuna kuin sovittuna numerona tietokoneella, ja suurin osa rahasta on kierrätettyä velkaa.
Kun tämä kehitys jatkuu, kauhun tasapaino perustuu siihen, että meillä on riittävän vakiintunut ja kontrolloitu asekauppa. Muussa tapauksessa järjestelmä johtaisi siihen, että kun hyvää ei jaeta hyvällä, hyvää jaetaan pahalla. Nythän toisaalta pahaa jaetaan hyvällä, eli suostuttelemalla ja uskottelemalla. Voi aivan hyvin olla niin, että jos aiemmin elämämme tavalla tai toisella on ollut sidottu kulta- ja hopeakantaan, tässä voi tulla ajat, kun elämä on sidottu nikkeliin.
Kun Yhdysvallat meni lomalle, länsimaisen sivilisaation johtotähti siirtyi keskiaikaan, mikä tarkoittaa nimenomaan rikkaitten linnoittautumista omien armeijoittensa suojiin. Tässä on edessä vielä monta talonpoikaissotaa, ja näin ollen oikeutetun väkivallan etiikkaan joudutaan vielä ottamaan kantaa muutenkin kuin jäykissä isänmaallisuussseminaareissa.
Mietin tässä jo viime sunnuntaina iltasella noin kello 23.04, voivatko nämä tämmöiset sarjat kuin Silta tai sitten nämä katastrofielokuvat inspiroida mielikuvituksesta täytäntöönpanoon.Voihan olla itseään toteuttavia ennustuksia. Kun ihminen sanoo ääneen tavoitteekseen, ”jonain päivänä vielä näytän teille”, hän alitajuisesti ohjelmoi itsensä kohti tavoitteeseensa. Sen saa, mitä haluaa, ja kysymys on, mitä oikein haluaa.
Suomessakin on ihmisiä, jotka varastoivat säilykkeitä katastrofin varalle. Raha pitää realisoida johonkin materiaaliseen, joka säilyttää arvon.
On hauskaa (onkohan tuo edes oikea sana) ainakin luonnontieteen kannalta, että se, mikä on säilyttänyt arvonsa näihin päiviin, on joku kimalteleva metalli. Nyt sen aika rupeaa olemaan ohi. Rahan valtakunta, tuhatvuotinen valtakunta.
Eräs ihminen tätä kirjoittaessani kiteytti mainoskatkon aikana jotenkin niin pintaa hipoen, että meni syvemmälle kuin suoraan ytimeen mennessä. ”Mihin tämä maailma on menossa, kun Idols-tuomarinakin on muija, jollon tasan yks biisi.” Toisin sanoen kova on luotto.
Paheilla on juurensa tulevaisuudessa, tiesi jo C.S.Lewis aikoinaan.
Olen Eliaksen kanssa eri mieltä. Tulevaisuudessa ei ole mitään pahaa. Tulevaisuus on vain ja ainoastaan Jumalan käsissä.
Juhani Huttuselle kiitos mukavan notkeasti polveilevasta blogista.
Ymmärrän tuon Lewisin lauseen (kirjasta ’Paholaisen kirjeopisto’, muuten) niin, että ihminen (ei Jumala) tekee paljon pahaa sillä varjolla, mitä hän ajattelee tulevaisuudesta. Joko jättää tekemättä asioita (kannattaako sitä siivota kun kohta tulee sota) tai ainakin siirtää hyviä asioista tulevaisuuteen (tilastojen mukaan yleisin laihdutuskuurin aloituspäivä on ’huomenna’). Ihminen tekee paheillensa juuret tulevaisuuteen.
Eli en ajattele, että itse tulevaisuudessa sinänsä olisi mitään pahaa, joten siitä emme ainakaan ole eri mieltä.
Anteeksi maalaisuuteni, mutta mikä on KJV?
Minusta nämä kaikki lopunajan ja luopumuksen & tuhon ennustelijat projisoivat omia juttujaan. Noita ohjelmia en valitettavasti ole seurannut. Tuli vaan mieleen, ett onko, Juhani, sulla Hobbes’lainen ihmiskäsitys. Ite täällä idässä oon mieltyny Spinozaan, jos siis joku filosofi pitää ottaa kehiin.
C.S. Lewis’in Paholaisen kirjeopisto on mun lemppari klassikko. Toinen on T. S. Eliotin Autiomaa. Kun älykkö viiskymppisenä käy prosessin hengelliseen heräämiseen, tai miten missäkin diskurssissa sitä nimitetään, niin siinä on katu-uskottavuutta. ”Kierrän, kierrän piikkipiikkipäärynää…sillä sinun on valtakunta, sillä sinun on, sillä sinun jne. Wau!
Ajatuksia herättelee Juhani aina: se on lahjaa. Kiitos.
KJV = King James Version, 1600-luvun englanninkielinen Raamatun käännös. Upeaa kieltä ja uskollista kääntämistä – tosin dynaamisuuden kustannuksella.
Ai kiitos, Elias. Mitähän Raamattua on aikoinaan sitten John Milton käyttänyt/lukenut? Siis kun olen suomennuksesta aikoinaan sovittanut Kadotetun Paratiisin. Ja mikä/mitä merkityksiä on noilla eri versioilla; se kertokaatte minulle.
Äh, sori Elias. Luin hämärässä että ”pahalla on juurensa”.
Markku, arvasin että jostain väärinymmärryksestä oli kyse. No hard feelings.
Sonja, muistaakseni KJV on nuorempi kuin Milton, mutta tää oli vain valistunut arvaus.
Milton kuoli 1674, jolloin King James Version oli ollut käytössä jo 63 vuotta. Näin löysin ’Kuukkelin’ hausta.
Huonoa kirjoittamista oli käyttää KJV-lyhennettä. Kun on näitä Raamattu-hakukoneita, joissa on eri käännöksiä, jotenkin arvelin, että se olisi tuttu.
Hobbesiin minulla on sellainen suhde, että kerran eräs Hobbes-tutkija, dosentti, lähestyi minua sähköpostilla, joka sisälsi yhden sanan: ”Halveksin.” En tiedä Hobbesista käytännössä mitään. Kerran näin mainoksen, että Akateemisessa kirjakaupassa olisi alennuksessa Leviathan. Ei sitä sitten ollutkaan, joten menin kaljalle.
Tosiasiallisesti minulla ei ole synkkä ihmiskäsitys, mutta nykyaikana, kun muutamat vapaa-ajattelijat (joita mulla on ihan kavereina, hyvä meininki siis) kehittelevät ideaa, että moraalisuus syntyy itsestään, niin sitä en ehkä silti usko, mutta en oikeasti tiedä, mitä ajatella.
Päädyin nyt uudestaan, aina välillä päädyn tähän, että jos hyvä on rajattu, eikä sitä hyvää haluta jakaa hyvällä, voi joskus olla perusteltua jakaa hyvää pahalla, ja siinä mielessä hyväksyn jossain määärin tietyn Robin Hood -meiningin. En voi sanoa, että Luther oli hyvien puolella, kun hän käänsi selkänsä Saksan talonpojille. Enkä voi sanoa, että diggailin vuoden 1918 voittajia Suomessa. Ja pidän näitä uuskokoomuslaisia kakaroita lyhytnäköisinä, ja kun vauhtiin pääsen, niin minua liki sääliksi käy, kun se Enbuskekin sovittaa itselleen jotain älykköviittaa niin pieni lapsi teräsmiehen asua.
Nyt minä olen kriisiytymässä sen kanssa, että jos on arvoliberaali, niin missä määrin on oltava talousliberaali, kyllä johonkin rajaan asti, mutta tämmöinen ”vasemmistolainen arvoliberaali”, jonka saan aina nettitestissä, voi olla itsepetosta, ja tietenkin valinnanvapaudesta puhuminen edellyttää aina, että on fyrkkaa. Että on millä mällätä. Sitä on vapaus. Yhdeltä kantilta, on kai tärkeä tässä kohtaa lisätä.