Maa on niin kaunis

Tasan viisikymmentä vuotta sitten Apollo 8 miehistöineen kiisi kohti Kuuta. Astronautit Frank Borman, James Lovell ja William Anders tulisivat olemaan ensimmäiset Maan asukkaat, jotka kiertäisivät jonkun toisen taivaankappaleen.

Toukokuussa 1961 Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy lupasi, että amerikkalaiset tulisivat lentämään kuuhun ja takaisin ennen vuosikymmenen loppua. Apollo 8:n matka kohti Kuuta oli keskeinen etappi matkalla kohti Neil Armstrongin kuuluisaa pientä askelta Kuun pinnalle ja lupauksen täyttymistä. Borman, Lovell ja Anders tulisivat näkemään hiljaisen kiertolaisemme lähempää kuin yksikään ihminen ennen heitä. Kolmikko tulisi myös näkemään Kuun pimeän puolen, jota ihmissilmä ei ollut aiemmin tavoittanut.

Jouluaattoiltana 1968 Maassa seurattiin Apollo 8:n miehistön lähetystä Kuuta kiertävältä radalta. Anders kertoi, että astronautit halusivat lähettää viestin kaikille ihmisille Maassa. ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan”, Anders aloitti ja luki Genesiksen alkua siihen kohtaan saakka, jossa Jumala erotti valon pimeydestä. Lovell jatkoi: ”Hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi…” Lovellin jälkeen oli vielä Bormanin vuoro. ”… ja Jumala näki, että niin oli hyvä”, Borman luki ja toivotti hyvää yötä, hyvää onnea, iloista joulua ja Jumalan siunausta kaikille hyvän Maan päällä.

”Teimme pitkän matkan tutkiaksemme Kuuta – ja tärkeintä on ollut se, että löysimme Maan.” Tätä Anders oli tuumannut mielessään jo ennen jouluaaton lähetystä. Genesiksen alun lukeminen tuki tätä oivallusta. Vuonna 1968 Maan hyvyys ja kauneus peittyivät levottomuuksien ja sotien alle. Ihmiset näkivät läheltä, miten Varsovan liiton panssarit vyöryivät Prahaan, Vietnamin sota laajeni ja raaistui, Pariisin kaduilla mellakoitiin, Martin Luther King murhattiin ja Biafrassa sadat tuhannet lapset olivat nääntymässä nälkään. Astronautit tiesivät kaiken tämän, mutta he näkivät myös kauneuden, jota yksikään heidän lajitovereistaan ei ollut ennen nähnyt niin kaukaa. Pimeästä yöstä löytyi Maa, hyvä ja kaunis Maa.

Myös vuoden 2018 viimeisellä viikolla maailma tarvitsee viestin ylhäältä. Toiveet vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta jyrätään yhä panssareilla ja sensuurilla, paikalliset konfliktit laajenevat koko maailmaa koskettaviksi kriiseiksi, Pariisin kaduilla mellakoidaan taas, rauhaa rakentavia ihmisiä murhataan yhä, Jemenin ja monien muiden maiden lapset jakavat biafralaisten sisariensa ja veljiensä kohtalon. Olemmeko me ihmiskuntana kuunnelleet ja ymmärtäneet sitä viestiä, jonka Borman, Lovell ja Anders meille viisikymmentä vuotta sitten lähes neljänsadan tuhannen kilometrin päästä meille lähettivät?

Jouluna kristityt kokoontuvat ja hiljentyvät kuuntelemaan viestiä ylhäältä – ”Vom Himmel hoch”, kuten Luther asian muotoili Enkeli taivaan -virressään. Pimeys väistyy viestin tieltä. Yöstä tulee kirkas. Käsitys todellisuudesta muuttuu. Maa on kuin onkin niin kaunis. Kristityt kuuntelevat Neitsyt Marian viestiä. Hän piti sylissään ihmiseksi tullutta Jumalan Poikaa, jonka kautta kaikki on luotu – myös Maa, joka on kaunis ja hyvä. Astronautit katselivat Maata kaukaa, Maria katsoi Suurinta läheltä.

”Tämä on se yö, jona joulutähden taivaallinen valo valaisee pimeän maan ja enkeli tuo sanoman Vapahtajan syntymästä. Tämä on se yö, jona ihmisen sovituksen ja anteeksiannon ikävä, ilon ja rauhan ikävä, tulevaisuuden ja toivon ikävä saa vastauksen.” (Jouluyön messun johdantosanoista)

Hyvää joulua ja Jumalan siunausta kaikille hyvän Maan päällä – unohtamatta Bormanin, Lovellin ja Andersin kollegoita maata kiertävällä radalla!