Jatkoin opintojani tunnustuskirjojen parissa lukemalla Martti Lutherin Pääsiäissaarnan,jonka hän piti ilmeisesti pääsiäisenä vuonna 1532. On hän melkoinen sanojen pyörittämisen mestari kyllä. Nostan tässä esiin pari kohtaa tuosta pitkästä puheesta.
Ensinäkin Luther sanoo väkevästi uskovansa, että astumalla tuonelaan Kristus itse henkilökohtaisesti on hävittänyt helvetin ja sitonut Paholaisen. Perkeleen valtakunta ja voima on täysin tuhottu. Juuri näin! Näin minäkin haluaisin uskoa. Miksi hän sitten toisaalla tuntuu ajattelevan, että jumalattomat yhä joutuvat helvettiin ja jopa sanoo samassa Pääsiäissaarnassa, että “tuonela itsessään pysyy tuonelana ja pitää vankinaan epäuskovat”? Käsittämättömän julmaa ja mielestäni myös epäloogista ajattelua. Kuinka kukaan voisi iloita pelastuksestaan, jos ajattelee yhdenkin sielun joutuvan ikuiseen kadotukseen? (Myönnän: tämä teema toistuu blogikirjoituksissani usein, koska se on minulle täysin ylitsepääsemätön asia kristinuskossa.)
Toiseksi mieleni kiinnittyi Lutherin kauniiseen, värikkääseen ja konkreettiseen tapaan avata nisunjyvävertausta sekä puhua ihmisen kuolemasta. Luther kuvailee maanviljelijää, joka heittää jyvän maahan, niin että sen täytyy pilaantua ja turmeltua. Näyttää kuin se olisi täysin menetetty. Kuitenkaan viljelijä ei pelkää, että jyvälle kävisi huonosti. ”On kuin hän unohtaisi, mihin jyvät jäävät. Hän ei kysele niiden perään; mitä niille kuuluu, syövätkö madot ne tai tuhoutuvatko ne muuten, vaan hän kulkee eteenpäin ajatellen vain, että pääsiäisenä tai helluntaina kauniit oraat nousevat ylös ja kantavat paljon enemmän satoa ja jyviä kuin hän oli peltoon heittänyt.”
Tästä Luther siirtyy puhumaan ihmisen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Seuraava sitaatti on ehkä herkin, mihin olen Lutheria lukiessani koskaan törmännyt. Lohduttakoon se meitä tänä erikoisena pääsiäisaikana koronan riivatessa:
”Kristillistä taitoa ja viisautta on itkun ja valituksen keskellä osata vaalia luottavaisia ja iloisia ajatuksia, kuten että meidät Jumalan sallimuksesta haudataan maahan ja me maadumme talvella, jotta kesällä taas nousisimme paljon kauniimpana kuin aurinko. Aivan kuin hautammekaan ei olisi hauta, vaan ihana puutarha, jonne on istutettu kauniita neilikoita ja ruusuja, jotta se kesällä nousisi vehreään kukkaloistoon.”
Emilia, kiitos blogista. Lutherin tämäkin pääsiäissaarna on erinomainen. Lutherin vanhat saarnat ovat ajankohtaisia myös tänään. Lutherin postillat on hyvä pitää esillä ja lukea niitä viikottain.
Itse tykkään 1800 luvun käännöksistä, koska ne tuntuvat kotoisemmalta. Joten käytän vanhoja postilloja.
Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
(1. Kor. 1:18 / FB38)
Luther. Kirjoitti jopa kirjan juutalaisten tuhoamisesta.
Tästä keskusteltiin jo edellisen bloggauksen alla seikkaperäisesti. Jos sopii, ei lähdetä tähän nyt tässä, koska se ei liity suoraan aiheeseen. Selvää on, että Lutherin juutalaisvastaiset näkemykset ovat pöyristyttäviä ja täysin tuomittavia. Mutta jatketaan tätä teemaa siis edelliseen bloggaukseni keskusteluissa jos vielä tarpeen.
Emilia Karhu: ”Kuinka kukaan voisi iloita pelastuksestaan, jos ajattelee yhdenkin sielun joutuvan ikuiseen kadotukseen?”
Juuri noin.
Jeesus tuumasi mm: ”Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?”
Hyvää pääsiäistä!
Kreikkalainen mytologia.
Demeter oli Persefonen äiti ja Zeuksen sisar. Sadonkorjuun, viljan ja kaikkien elävien kasvien jumalatar.
Kuoleman jumala Haades rakastui Persefonen kauneuteen, ja sieppasi hänet manalaan.
Demeter etsi tytärtään ja vihastui kaikille ja aikoi lopettaa kaiken kasvun ja elämän maanpinnalta, jos tytärtä ei löydy.
Niin Haades joutui antamaan periksi ja päästi Persefonen kerran vuodessa muutamaksi kuukaudeksi maan pinnalle.
Aina kun Persefone palaa, tulee kevät ja kesä, kun hän menee takaisin Haadekseen, tulee syksi ja talvi.
Eräs historian lehtori eräässä koulussa virkkoi näin: ”Ja mitäpä niistä kreikkalaisista vielä muuta voisi sanoa kuin, että kai he olivat sopusuhtaista ja kaunista kansaa, patsaista päätellen. Jumalien nimiä kannattaa opetella, sillä niihin aina silloin tällöin törmää, ei tosin kaikkiin. Kun minä edellisessä koulussa puhuin kerran manalan kuningattaresta Persefonesta ja ovi sattui olemaan auki, niin siivooja oli kulkenut ohi ja kannellut rehtorille, että historian tunnilla puhutaan rumia …”
”Kuinka kukaan voisi iloita pelastuksestaan, jos ajattelee yhdenkin sielun joutuvan ikuiseen kadotukseen? (Myönnän: tämä teema toistuu blogikirjoituksissani usein, koska se on minulle täysin ylitsepääsemätön asia kristinuskossa.) Emilia Karhu blogissa.
Tuo on hyvin mielenkiintoinen kommentti, sillä tunnen monta ihmistä, jotka eivät voi uskoa Jumalaan juuri tuon saman asian tähden. Kysymys on oikeastaan siitä millainen kuva meille on Jumalasta muodostunut. Emmekö luota Jumalaan, että toimii oikeuden mukaan? Olemmeko loukkaantuneet Jumalaan, joka ei toimi meidän oikeustajun mukaan. Vai onko niin, että meidän tuomio on oikea ja Jumalan väärä?
Room. 9 luvussa Paavali tuo esiin saman asian pohdiskelua ja päätyy siihen todellisuuteen, etteivät kaikki ihmiset usko Jumalaan ja jäävät siksi pois laivasta.
Ja kuitenkin Jumalan on julistanut Evankeliuminsa kaikille kansoille ja kaikille ihmisille. Jumalan toiminta maailmassa tuleekin nähdä Kristuksen kautta siten, että Jumalan rakkaus on vuodatettu maailmaan ihmisen pelastuksen tähden, eikä tuomion tähden. Jumala siis pelastaa tuomion alta ne, jotka luottavat Jumalaan Kristuksen tähden. Tuomio on siis tuleva kerran, mutta tänään on Pelastuksen päivä.
”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Sanoi Jeesus (Matt 22:14) kun väitteli fariseusten kanssa , jotka olivat sitä mieltä, että Jumala hyväksyy vain ne, jotka noudattavat tahtoansa ja pitävät lain. Juuri nämä samat omissa vaatteissaan häihin tulleet Isäntä kuitenkin heitti ulos. (Matt.22:13)
Näin ollen ei meistä kukaan voi sanoa, miksi Kuningas heitti ulos ne, jotka olivat kutsuttu, mutta eivät kuitenkaan kelvanneet. Toimiiko Kuningas väärin, tehdessään mitä tahtoo? Voimme kaiketi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta ongelma ei poistu, ennenkuin me opimme luottamaan täysin siihen, ettei Jumalassa ole vääryyttä, vaan toimii kaikessa oikeutensa mukaisesti. Kristinusko on Pelastuksen puolesta kadotusta vastaan.
”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Room.3:23-26
Jumala on siis jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit, eli Jumala olisi voinut jo aikaa sitten tuhota koko maailman ja tehnyt vain sen minkä maailma onkin ansainnut tekojensa tähden, mutta Jumala on nyt päättänyt toisin, eikä rankaise, vaan Armahtaa kaikkia Kristuksessa. Armon aika on nyt, siitä voi iloita, mutta ei siitä, etteivät ihmiset usko.
Hyvää Pääsiäisen odotusta ja kiitos hyvästä blogista.
Tunnustuskirjoja tunnen huonosti.
Kuitenkin tekstejä tulkitessaan pappimme käyttävät kolmea tapaa, ja toki menetelmä passaa myös Tunnustuskirjojen hengelliseen sanomaan todistuksessa.
En usko seuraavaa kuitenkaan opetettavan teologisessa vaan asia syntyy seurauksena tunnustamisesta, tahtomisesta, ja lupaamisesta kirkon statuksen ja sen substanssien palvelukseen.
Ensimmäinen tapa on hermeneuttinen jolloin teksti sidotaan, katsotaan ja selitetään aikansa kehykseen.
Toinen mahdollisuus tekstiin liittyen on siirtää sitä haasteellisena vertauskuvallisena allegoriana aikaamme jolloin tekstiä ei tarvitse selittää ensimmäisen vaihtoehdon mukaan.
Kolmannessa vaihtoehdossa, kun kumpikaan edellisistä ei tunnu käyvän, otetaan käyttöön silitysrauta ja selitetään silittämällä edelliset haasteet ja kohdat tekstissä evankeliumin alle aina lohdulliseen ja toivoa antavaan kuten tuomaan asiakokemukseen.
Uskoisin edellistä syntyvän tunnustuskirjojenkin tulkitsemisessa.
Käytännössä puheet ja saarnat syntyvät edellisten sekoituksesta kolmannen tavan saadessa eniten tilaa. Kaksi ensimmäistä tilallaan vaihtelevat tekstin ja asian mukaan.
Nisunjyvä vertauksella on ihan maallisesti ymmärrettävää kantavuuttakin. Elämmehän sukupolvien saatossa. Meidän vanhojen on väistyttävä, jotta uudelle sukupolvelle on tilaa. Jos olemme tehneet tehtävämme vanhempina ( ja isovanhempina) tarpeeksi hyvin , niin seuraukset näkyvät seuraavassa sukupolvessa.
Tai , seuraukset näkyvät joka tapauksessa seuraavassa sukupolvessa.
Kyllä, ja traditio niin hyvässä kuin pahassa saa jatkoa.
Blogisti: ”Ensinäkin Luther sanoo väkevästi uskovansa, että astumalla tuonelaan Kristus itse henkilökohtaisesti on hävittänyt helvetin ja sitonut Paholaisen.”
Ei voi pitää paikkaansa tai jos pitää, niin Pietari erehtyi.
”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.”
Sana ”niellä” kuvaa osuvasti käärmeen kirousta.
”Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.”
Mistä tomu tarkoittaa pelastushistoriallisesti? Jesaja kertoo, kuka on käärme.
”Luther sanoo väkevästi uskovansa, että astumalla tuonelaan Kristus itse henkilökohtaisesti on hävittänyt helvetin ja sitonut Paholaisen.”
Raamattu todella kertoo, että Jeesus meni kuoltuaan tuonelaan, josta kreikankielinen osa käyttää ilmaisua haades ja heprealainen osa sheol. Jeesus viipyi tuonelassa kuitenkin vain kolmisen päivää: ”Daavid tiesi tämän ja näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä tuonelaan.”(Apt2:30,31)
Mutta mistähän lienee peräisin tuo Lutherin ajatus helvetin hävittämisestä ja Paholaisen sitomisesta? Löysitkö sinä sellaisia Lutherin kirjoituksesta, Emilia?
Raamattu kertoo toistuvasti, ettei Paholainen missään helvetissä ole. Eikä suinkaan sidottuna vaan Jeesuksen kuoleman jälkeen edelleen varsin aktiivisena. Tapio tuossa lainasi jo kohtaa 1. Piet5:8, ja ennen loppuaan Saatanan sanotaan olevan ”raivon vallassa sillä se tietää, että sen aika on lyhyt”.(Ilm12:12)
Tulevaisuudessa Jeesus kyllä sitoo Paholaisen, kuten loppusivuilla kerrotaan: ”Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi”.(Ilm20:2) Ja sitten ”käärmeen” pää murskataan: ” Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta”.(Ilm20:10)
Epäilen vahvasti myös tuota blogissa esitettyä Lutherin analyysiä, että ”tuonela itsessään pysyy tuonelana ja pitää vankinaan epäuskovat”. Raamattu kun kertoo jotain ihan päinvastaista.
Näin kerrotaan meille tuonelan tulevaisuudesta: ”Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen.”(Ilm20:14) Kun Jeesus kukistaa ”viimeisen vihollisen”, käy tuonelakin tarpeettomaksi. Sinne kun Raamatun mukaan ovat joutuneet ihan kaikki kuolleet, niin hyvät kuin myös pahat.(Saar9:10)
Arvostan Martti Lutheria vilpittömänä Raamatun kääntäjänä ja tutkijana, vaikka tietoni hänestä ovat kovin rajalliset. Kuten meillä kaikilla, myös hänellä oli omat rajoituksensa ja erehdyksensä. Mutta eiköhän Kristuksen tähän vuodenaikaan antamasta uhrista liikene riittävästi vesipisaroita myös Martti-tohtorille, ja hän voi oppia Kaikkivaltiaan tarkoituksista ylösnousemuksensa jälkeen sen, mikä aikanaan jäi vajaaksi.
Tekstin automaatiokorjaus voitti tarkkaavaisuuteni. Jeesuksen uhriin liittyvät tietysti veripisarat eivätkä vesipisarat. (Viimeinen kappale)
”Kuinka kukaan voisi iloita pelastuksestaan, jos ajattelee yhdenkin sielun joutuvan ikuiseen kadotukseen?”
Niinpä niin. Jeesus sanoi tulleensa vain sairaita eikä ollenkaan terveitä varten. Terveethän eivät tunnetusti tarvitse parantajaa kuten sairaat. Vain myöntämällä oman sairautensa (= syntisyytensä) tulee tarvetta Jeesukselle. Suurin osa ihmisistä sitä ei kuitenkaan halua myöntää. Eivätkä he näin tarvitse myöskään Jeesusta, koska pärjäävät mielestään ihan hyvin muutenkin. Kadotus on täynnä näitä ”terveitä” ihmisiä.
P.S. Helvettiä ei vielä ole, sillä Raamatun mukaan se perustetaan vasta Kristuksen palatessa takaisin. Siihen saakka kuolleet ovat Tuonelassa. Jeesukseen uskovat kuitenkin Paratiisissa.