Sley on julkaisuut kiinnostavan suomennoksen Martti Lutherin vuonna 1527 kirjoittamasta tekstistä Saako kristitty paeta hengenvaarallista kulkutautia? Wittenbergiä piinasi tuolloin jo toisen kerran (kymmenen vuoden tauon jälkeen) ilkeä ruttoepidemia. Luther itse ei paennut, vaan jopa majoitti tartunnan saaneita kotiinsa.
Kirjoituksessa Luther ohjeistaa, että on järkevää paeta kuolemaa ja kuolemanvaaraa, mutta vain siinä tapauksessa, ettei ole virkavastuussa alueen ihmisistä tai omat lähisukulaiset tai naapurit eivät tarvitse välitöntä apua. Pastorit, lääkärit, tuomarit ja pormestari olivat niitä ihmisiä, jotka eivät missään olosuhteissa saa lähteä pakoon kulkutautia, vaan heidän tulee pitää yllä järjestystä ja huolehtia sairaista ja kuolevista parhaan kykynsä mukaan. Lutherin mukaan myös tavallinen kansalainen, joka pelon vuoksi hylkää sairastuneen lähimmäisensä eikä yritä kaikin tavoin häntä auttaa, syyllistyy murhaan.
Toisaalta Luther alleviivaa hyvinkin sarkastisin kielikuvin myös sitä, että liiallinen huolettomuus on typeryyttä ja jumalanpilkkaa. Jos kaikki Jumalan vitsaukset pitäisi vain ottaa lujassa uskossa vastaan, eikä niistä vastaan kuuluisi taistella, elämä menisi mahdottomaksi. Luther kirjoittaa: ”Talven pakkanen on sekin Jumalan rangaistus ja siihen voi kuolla. Miksi juokset nuotion luo tai sisälle taloon? Ole vahva ja pysy pakkasessa, kunnes keli taas lämpenee. Samalla logiikalla ei saa olla apteekkeja, lääkkeitä eikä lääkäreitä. Kaikki sairaushan on Jumalan rangaistusta.”
Lutherin mukaan ihmisten tulee ymmärtää, että jäävätpä he ruttopaikkakunnalle tai pakenevat, ovat he molemmissa tapauksissa Jumalan kädessä. ”Jos Jumala haluaa surmata meidät, varomisemme ei auta yhtään”. Tämä ei silti oikeuta varomattomuuteen, koska sillä ihminen vaarantaa paitsi itsensä myös lähimmäisensä, mikä olisi suuri synti.
”On osoitettava päättäväisyyttä silloin, kun lähimmäisen hätä sitä vaatii ja varovaisuutta silloin, kun hätätilaa ei ole. Mutta jos jotkut ovat ylen määrin paniikissa ja hylkäävät lähimmäisensä heidän hädässään, ja toiset taas niin typeriä, etteivät mitenkään hidasta vaan kiihdyttävät taudin leviämistä, silloin on Perkeleellä hyvin pullat uunissa ja monet kuolevat. Kummassakin tapauksessa loukataan raskaasti Jumalaa ja ihmisiä. Jälkimmäisessä Jumalaa kiusataan, edellisessä ihmiset jätetään oman onnensa nojaan”, Luther tiivistää näkemyksensä.
Koko Lutherin tekstin suomennos löytyy täältä.
p.s. Kirjoituksensa lopussa Luther äityy aika hurjaksi, puhuessaan siitä, miten kuolema tulisi kohdata. Hän mm. kirjoittaa paheksuen ihmisistä, jotka eivät valmistaudu kuolemaansa ajoissa: ”Viimeisellä silmänräpäyksellä heille pitäisi kertoa evankeliumi ja antaa sakramentti, niin kuin he ovat paaviuden aikana oppineet, kun kukaan ei kysynyt, uskovatko he tai tuntevatko evankeliumin, vaan sakramentti työnnettiin heidän kurkkuunsa kuin johonkin leipäsäkkiin. Ei näin.”
Tähänhän hyvin sopii tilanteessa aiemmin esittämäni ajatus olla armollinen itselleen vaikka se sitten vaivaan veisi.
Kiitos mielenkiintoisesta Lutherin näkemyksestä. Luther myös rukoili, vastoin monen nykyihmisen toivetta, että Jumala suojelisi äkkikuolemalta, niin, että ihminen voisi hyvästellä omaiset jne. Keskiajalla oli myös paljon oppaita ja kirjoituksia kuoleman oikeanlaisesta kohtaamisesta.
Luther antoi myös ajankohtaisia ohjeita juutalaisiin suhtautumisesta.
Kirkkomme on luterilainen ihmisen mukaan, ei kristillinen esim.Jeesuksen, Korkeimman, mukaan.
Itse ajattelen, että on olennaista arvioida kaikkia Lutherin kirjoituksia kuten kenen tahansa ihmisen. Vaikka hän oli valtavan omistautunut asialleen ja oppinut mies, hän oli kuitenkin vain ihminen ja erehtyväinen kuten me kaikki. Tämä helposti unohtuu, kun hän on niin ikonisessa asemassa.
Toki onhan Luther erehtyvä, kuten me muutkin ihmiset. Hän toteaa tuossa tekstissä pelkäävänsä kuolemaa, eikä katso itseään apostoli Paavalin vertaiseksi. Yksi asia on kuitenkin, missä Luther ei erehdy. Se liittyy nimenomaan siihen, että yksin usko Kristukseen on meidän vanhurskautemme Jumalan edessä. Tähän opin kohtaan Perkele on aina tunkemassa käpälänsä yrittäen turhentaa tämän opin.
Kosti Vasumäki: ”Yksi asia on kuitenkin, missä Luther ei erehdy. Se liittyy nimenomaan siihen, että yksin usko Kristukseen on meidän vanhurskautemme Jumalan edessä.”
Kerro, miten onnistui, kun vanhurskaus käsitettä ei löydy kreikan kielestä? Vanhurskaus on täysin epäonnistunut käännös oikeamielisyyttä tarkoittavasta sanasta. Miten ihminen voi tulla oikeamieliseksi kertarytinällä, niin se kaipaisi myös selitystä? Selitystä ei kukaan luterilainen teologi ole antanut.
Kosti Vasumäki tosin toi hyvin esiin sen, mikä näyttää olevan ainoa puolustuskeino: ”Tähän opin kohtaan Perkele on aina tunkemassa käpälänsä yrittäen turhentaa tämän opin.”
Miten näiden kanssa voi keskustella, kun kielenkäyttö on samalla tasolla kuin oppi-isällä? Tai mitä se todistaa Lutherin vaikutuksesta?
Kiitos Tapio Tuomaala kunniasta. Ansioton minä siihen olen.
Vasumäki ohittaa kysymykset samalla tyylillä kuin muutkin. Ei kannata tosin hävetä, silla samoin ovat joutuneet menettelemään Eero Junkkaala, Leif Nummela jne. Ei saa sanaakaan irti, vaikka hohtimilla koettaa vetää. En ymmärrä, miten pystyy jatkaamaan opettamista ja katsomaan itseään peilistä. Uskonto ja oikeassa olemisen henki paaduttaa. Samoin menettelivät juutalaiset oppineet, joten ei mitään uutta auringon alla. Jatkakaa loppuun asti.
Tuomaala, olet ihan pihalla opissasi ja raamatunväännöksessäsi. Raamatun alkukielillä hebrea, aramea ja kreikka on useita sanoja, jotka liittyvät vanhurskauttamiseen. Eniten näistä on Vanhassa Testamentissa. Totta on, että näitä alkukielen sanoja voidaan kääntää suomeksi monilla eri sanoilla riippuen asiayhteydestä. Mutta mitään suoraa kaavaa niihin ei ole.
Esimerkiksi:
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. (Matt. 6:33 / FB38)
Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille. (Ps. 36.11 / FB38)
Juuri, näin Kosti!
Ismo, en tiedä onko valistuneessa maailmankuvasta tilaa paholaiselle? Siltä tuo vaikuttaa. Lutherille hän oli persoonallinen vastavoima ja on hän sitä edelleen. Paholainen on tosin kätkeytymisen mestari.
”Miten ihminen voi tulla oikeamieliseksi kertarytinällä, niin se kaipaisi myös selitystä? Selitystä ei kukaan luterilainen teologi ole antanut.” Tapio Tuomaala
”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Room.3:21-28
Eli ihminen luetaan Jumalan edessä syyttömäksi Kristuksen tähden ja näin ihminen tulee kerta rysäyksellä sovitetuksi ja kelvolliseksi Jumalan edessä. Jumalan oikeudenmukainen päätös on tapahtunut Kristuksen Uhrin kautta.
Ihmisestä tulee oikeamielinen kertarysäyksellä, kun hän tunnustaa Kristuksen.