Luterilaisen maailmanliiton neuvosto on pääsihteeri Martin Jungen kaudella pyrkinyt joka toinen vuosi kokoontumaan jossakin LML:n globaaleista alueista. Tällä kertaa oli vuorossa Aasian alue ja Indonesia, kokouspaikkana tarkemmin ottaen 50 miljoonan asukkaan Sumatran saaren pääkaupunki Medan. Alueella on varsin suuri nk. protestanttinen Batak-kirkko (Batak viittaa etniseen ryhmään Indonesiassa), joka on LML:n jäsen. Siinä on noin 4,1 miljoonaa jäsentä. Lisäksi LML:n jäseninä on Indonesiasta 11 muuta kirkkoa.
Sumatran kontekstissa keskeistä on nähdä, miten suurena enemmistönä olevien muslimien ja kristittyjen välinen rinnakkainelo käytännössä toteutuu. Yhtäältä Indonesiaa on pidetty hyvänä esimerkkinä uskontojen välisestä rauhanomaisesta yhteiselosta, mutta viime aikoina on kuultu myös uutisia uskonnonvapaustilanteen heikkenemisestä. Tätä kuvaa vahvistavat niin LML:n uskontojenvälisen kohtaamisen asiantuntija Simone Sinnin tänä vuonna ilmestyvä tutkimus kuin paikallisen ihmisoikeusaktivistin – uskonnoltaan muslimin ja YK:n toiminnassa mukana olevan – Kamala Chandrakiranan väkevä esitys sekä paikallisten kirkkojen ihmisten kokemus. Silti yleisesti ottaen voidaan edelleen puhua sujuvasta arkisesta rinnakkainelosta. Jännitteet ovat usein pinnan alla ja pulpahtavat toisinaan esiin.
Indonesian itsenäistymisen aikaan alueen ihmiset kamppailivat yhdessä itsenäisen valtion puolesta; Hollannin siirtomaavallan päättyessä maa itsenäistyi v. 1949. Koska maan uusi asema oli saavutettu yhdessä, oli luontevaa ajatella ja kokea, että maa on yhteinen. Nyttemmin enemmistö on pyrkinyt korostamaan hegemonia-asemaansa ja kirkot ovat olleet huolissaan, kun esimerkiksi uusia kirkkoja ei ole saanut rakentaa tuhoutuneiden tilalle.
Presidentti Munib Younan korosti puheessaan kasvatuksen merkitystä ekstremismin pois kitkijänä ja tienä eteenpäin myös uskontojenvälisissä suhteissa. Pääsihteeri Martin Junge kävi läpi LML:n toiminnan eri ulottuvuuksia sekä pohti myös luterilaisten kirkkojen keskinäisen yhteyden ongelmia. Hän päätyi johtopäätökseen, että törmäyskurssille ajautuneet kirkot eivät näytä tuntevan riittävästi toistensa olosuhteita, teologisia linssejä sekä tulkintaan ja tieto-oppiin liittyviä näkökulmia. Tulevaisuutta ajatellen keskeinen teema puheessa oli reformaation 500-vuotisjuhlankin huomioon ottaen vuoden 2017 LML:n yleiskokous Namibian Windhoekissa. Sen teemana on ”Jumalan armon vapauttama”. Jungen mukaan se on ”etuoikeutettu tila LML:lle juhlia Jeesuksen Kristuksen evankeliumin voimaa, kun se muistaa reformaation 500. merkkivuotta”.
Tutkija TT Minna Hietamäki valittiin Maailmanpalvelun johtoon siirtyneen Maria Immosen tilalle Luterilaisen maailmanliiton neuvostoon. Hietamäki toimii myös pj:na työryhmässä, joka pohtii teologisesti luterilaisten kirkkojen itseymmärrystä, niin että voitaisiin selvittää se, mitä luterilaisten kirkkojen yhteisö ja sen keskinäinen yhteys, kommuunio, merkitsee ja mikä pitää meitä yhdessä sekä miten käsittelemme erimielisyyksiämme. Tavoitteena on, että keskinäinen yhteys ei rikkoudu ja että voimme toteuttaa luterilaisten kirkkojen perustehtäviä edelleen – ja paremmin – yhdessä. Keskeinen kysymys on se, miten suhtautuvat toisiinsa uskollisuus kunkin kirkon oman kontekstin asettamille vaatimuksille ja uskollisuus kirkon universaaliselle yhteydelle, kirkon katoliselle luonteelle.
Yksi keskustelunaihe etenkin teologiaa ja ekumeniaa ajatellen on Strasbourgin ekumeenisen instituutin rahoitus. Sen päärahoittajia ovat Saksan ja Suomen luterilaiset. Nyt näyttää siltä, että vanhat rahastot ovat ehtymässä ja varantoja on vain kahdeksi vuodeksi eteenpäin- Niinpä kirkkoja ja mahdollisia muita tahoja kehotetaan lisäämään rahoitustaan. Myös yhteistyötä jonkin yliopiston yhteydessä pohditaan yhtenä mahdollisuutena, mutta se ei näytä kovin yksinkertaiselta. Neuvoston alaiset komiteat jatkavat tänään ja huomenna työskentelyään käsitellen mm. lähetyksen ja kehityksen, maailmanpalvelun, teologian ja ekumeenisten suhteiden sekä vaikuttamistoiminnan asioita. Kokouksen materiaalit löytyvät oheisesta osoitteesta:
http://www.lutheranworld.org/content/resource-council-2014-documents
Tuo 4,1 miljoonaa on muutaman vuoden takainen luku, johon pitäisi lisätä ainakin 0,2 miljoonaa, jos batakkien väestönkasvu on samaa luokkaa kuin muualla Indonesiassa. Batakkien kirkko on mitä todennäköisimmin jo suurempi kuin Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja mahdollisesti suurempi kuin Tanskan kansankirkko.
Näytät, Juha, seuranneen varsin tarkasti Batak-kirkon vaiheita – vai mitä? Hyvä niin. Sen kasvu kertoo omalta osaltaan idän ja etelän kirkkojen painoarvon kasvusta jäsenmäärän kasvun myötä. Kristityksi kääntyminen ei ole maassa enää sallittua, joten kasvu on lähinnä biologista. Evankelioida ei saa muuten kuin uusmedioiden ja perinteisten radioaaltojen kautta. Medialähetysjärjestö Sanansaattajat lähettää tiemmä ohjelmia kolmella indonesialaisella kielellä.