Luonto – Luojan luoma

 

Valtaisana virtaa Sanaga. Sen keskellä on saaria. Yli menevät sillat ovat pitkiä, pitkiä, todella pitkiä.  Jumalan luomistyön valtaisia ilmentymiä ovat tällaiset jylhät näköalat, joita matkoillamme saimme nähdä. Kiersimme evankeliumia julistaen, minä puhuen, opettaen ja kirkollisia toimituksia tehden, Colette laulaen ja yhteyksiä paikallisiin pitäen. Kasvoimme sosiaalisessa ympäristössä, missä yhteisöllisyys kuului kansan perustaviin periaatteisiin. Myös uskon elämä näkyi yhteisessä jumalanpalveluksessa. Kirkkoihin kokoonnuttiin kokonaisina sukuina ja kyläyhteisöinä. Isoissa kaupungeissa seurakunnat muodostivat pienoisyhteyskuntia, joissa pidettiin yhteyttä toinen toiseensa, kuin saarekkeina muutoin käsittämättömän suuren väkijoukon keskellä.

SUNNUNTAI 15.10.2023

20. sunnuntai helluntaista

Usko ja epäusko

Ympäröivää luontoa katsellessamme  näemme  suuria  Jumalan tekoja kaikkialla. Esimerkiksi Sanaga joen vesimassat ovat niin valtavia, että niiden ansiosta Kamerunin vesivoimaloitten mahdollisuudet sähkön  tuotantoon ovat yhdessä Kongon Demokraattisen tasavallan kanssa Afrikan suurimmat.

Aikoinaan Ahvenanmaalla Kumlingen saarella meren keskellä  ihailin tähtitaivaan kirkkautta, valoisampia kuin täällä Suomen mantereen puolella.   Siellä havahduin näkemään tähtien säteilevän  loisteen.

Kaikesta kauneudesta  kiitämme  Luojaamme. Hän on kaiken valmistanut. Hän ylläpitää elämää. Antaa kasveille  ja eläimille voimaa kasvaa ja varttua.

Meidät ihmiset hän on luonut omaksi kuvakseen.  Elämämme  on Jumalan tekojen ylistystä.  Saamme kaiken lahjaksi. Jokainen päivämme julistaa Herramme armoa jokaisena hetkenämme.  Kaikki, mikä maailmassa on hyvää ja kaunista, on Jumalan työtä ja hänen lahjaansa meidän luotujensa hyväksi.

On hyvä antaa kunnia hänelle, jonka kourassa  koko maailmankaikkeutemme on kuin kaunis kukka kädellämme, kedolta poimimamme, ihailun kohde, kauneuden ilmaus, hyvyyden ja rakkauden julistus elämämme iloksi ja riemuksi.  Jumalan kiitosta ja kunniaa soivat taivaan avaruudet.

Joku ihminen voi sulkea silmänsä ja tukkia korvansa niin, ettei huomaa, ei näe eikä kuule, eikä ymmärrä tuoda Kaikkeuden Kaitsijalle, meidän Jumalallemme kiitosta hänen hyvistä teoistaan.

Silloin tarvitaan evankeliumin apua. Jumalan sana kertoo, että elämämme on  arvokkaampaa kuin katoava tuulen tuiverrus, pyörteisen    tomupilven lento.  Elämämme on Jumalan  varassa. Saamme kaikessa pyytää hänen apuaan.  Kaikessa turvautua häneen.

Viisauden kirja Pyhässä Raamatussa  puhuttelee meitä: Pyytää avoimia silmiä näkemään Jumalan työn koko maailmassa, myös  omassa elämässämme.   Herkistyköön korvamme kuulemaan Jumalan sanan  armon avaruuden  ja muuttakoon mielemme kuuliaisiksi tarkastelemaan hänen tekojensa äärettöntä suuruutta.

Kunnia, kiitos ja  ylistys olkoon meidän Jumalallemme kaikesta hänen rakkaudestaan!

 

Sunnuntain apokryfiteksti  Viis. 13:1–9

Tyhjän veroisia ovat luonnoltaan ne ihmiset,
jotka eivät ole oppineet tuntemaan Jumalaa.
Näkemässään hyvässä
he eivät ole nähneet Häntä joka on
eivätkä hänen töitään katsellessaan
ole tunnistaneet niiden tekijää.
Tuli ja tuuli ja ilman vire,
tähtiholvi, pauhaavat vedet ja taivaan valot –
siinä heidän jumalansa, maailman herrat.
Jos he ovat ihastuneet niiden kauneuteen
niin että ovat luulleet niitä jumaliksi,
ajatelkoot, kuinka ylivertainen on niiden valtias,
sillä itse kauneuden alkusyy on ne luonut.
Jos he ovat ihailleet niiden mahtia ja voimaa,
päätelkööt näkemästään,
kuinka paljon mahtavampi niiden luoja on.
Kun katsoo suurta ja kaunista luomakuntaa,
katsoo samalla sen tekijää.

Kovin ankarasti heitä ei silti tule moittia –
ehkä he ovat vain eksyneet
etsiessään Jumalaa, pyrkiessään löytämään hänet.
Hänen töittensä keskellä eläessään
he ovat tutkineet niitä,
ja niiden kauneus on saanut heidät valtoihinsa.
Silti heille ei voi antaa anteeksi.
Jos heistä tuli niin viisaita,
että he pystyivät tutkimaan maailmankaikkeutta,
kuinka he eivät jo aikaisemmin löytäneet sen Herraa?

  1. Aleksis Kiven päivänä luin kaksi hänen teostaan.

    1)

    Vuodelta 1871 olevan näytelmän Margareta

    Aivan alkusivulla siinä oli kaunis kuvaus luonnosta:

    ”Ihailetko tämän illan kauneutta? Onhan se ihana ja laulelevat pienet linnut, mikä metsän tutkaimilla, mikä lennellen kirkkaan taivaan alla. Ah! iloisimpa minäkin ennen, kilvan laulelin ilman siiviteyn lauman kanssa, koska tyyni aurinko aleni, pallistaen valkeita hattaria kultaruskollansa.”

    Mutta sitten teos kääntyy surullisempiin aatoksiin, kaipaus ja suru tulevat mukaan.

    Nykypäivän uutiset tulevat mieleen, kun teoksessa ksäitellään sodan aiheuttamia murheita rakastavaisten välisissä suhteissa. Margaretan rakastettu on upseeri Anian, joka on sijoitettu Sveaporiin, Suomenlinnaan. Linnoituksen antautumisen kuvaus sitä edeltäneisiin huhuihin tulee upeasti esille. Sitten siirrytään rakastetun Anianin kamppailuun rakkauden ja kutsumuksen välillä. Anian päätyy lahtemään Pohjanmaalle sotaa jatkamaan. Teoksen loppu on kova, todella kova.

    Nykypäivän uutisissa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja Hamasin iskusta Israelissa tapahtuvien yksittäisten ihmisten järkyttävät kokemukset saavat tuossa puolitoista vuosisataa vanhassa näytelämässä ilmaisunsa, miten sota vaikuttaa yksittäisten ihmisten elämään heidän kipuillessaan yksittäisen ihmisen asemaa valtakunnan velvoitteiden paineissa.

  2. 2)

    Toisena teoksena luin Aleksis Kiven näytelmän Karkurit vuodelta 1867.

    Olen tässä viime aikoina lueskellut somerolaisen kirjailijan Helvi Hämäläisen teosta, jolla on samantapainen nimi, mutta yksikössä, Kulkuri, jonka Ants Paikre on kääntänyt viroksi nimellä Väejooksik.

    Aleksis Kiven näytelmässä käsitellään kahden tilan asukkaiden välisiä ristiriitoja. Aatteellinen maisema on Venäjän vallan aikaiselta kaudelta. Pari nuorta miestä on oleskellut kaukana kotiseuduiltaan aseellisessa palveluksessa ja sitten Uralilla olevissa kaivoksissa. Talojen väessä nuorempi polvi on rakastunut toisiinsa, mutta vanhemmat estävät rakastuneitten aikeet. Teos päättyy uhkaukseen kaksintaistelusta joka sitten ensiksi ajatellun miekkailun sijaan päätyykin pistoolin laukaukseen. Rakastuvaisten lempi vaihtuukin samana yötä tapahtuvaan siirtymään Ikuisen Rakkauden aikakauteen ikuisessa elämässä.

  3. Olen lukenut Jon Fossen teoksen Auge i vind: dikt norjaksi.
    Pidin siitä kovasti.

    Jon Fossen sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon tänä vuonna 2023. Iloitsen tästä norjalaisten saamasta huomionosoituksesta. Edellisestä kerrasta onkin jo ehtinyt kulua 95 vuotta.

    Kamerunissa Norjan lähetysjärjestö NMS teki meidän lisäksemme yhteistyötä Kamerunin luterilaisessa kirkossa. Yhteen aikaan heidän lähetysasemansa Ngaundéréssa oli koko Afrikan suurin lähetysasema. Siellä oli parhaimmillaan noin 80 lähetyssaarnaajaperhettä töissä. Meidän järjestömme SLEY tuli mukaan vasta paljon myöhemmin, 1990 ja meidän työmme myös päättyi siellä aikaisemmin. Vuonna 2007 tulin kotimaahan viimeisenä SLEY:n lähettinä.

    Arvostan norjalaisten työtä suuresti. He ovat tehneet työtä uutterasti jo 1920 luvulta asti. Viime aikaina on vietetty Kamerunin luterilaisen työn 100 -vuotisjuhlia monipuolisella juhlaohjelmalla. Olen saanut terveisiä noista juhlallisuuksista, toisinaan monena päivänä viikossa.

    Olen tänä aamuna lukenut norjaksi sekä Viisauden kirjan luvun 13 että Sirakin kirjan luvun 51 molemmilla Norjassa käytössä olevilla kirjakielillä sekä bokmåliksi että nynorskiksi vuosien 2011, 1978/85 ja 1930 käännöksinä ja vielä kummankin kieliryhmän käytössä olevalla selkokielisellä käännöksellä 2020 Lett å lese.

    Tässä viitteet noihin kirjoihin. Panen osoitteen selkokieliseen käännökseen.

    Visdommens bok
    Rettferdigheten gir liv

    https://bibel.no/nettbibelen?book=WIS&chapter=13&slang=bokmalez&sdeut=true

    Bønn av Jesus, Siraks sønn

    https://bibel.no/nettbibelen?book=SIR&chapter=51&slang=nynorskez

  4. ”Jumalan asia on näet luoda, ihmisten asia taas nimetä.”

    ja myöhemmin:

    ”Ihminen ei osaa luoda tyhjästä, vain Jumala osaa.”

    Sanotaan Tapani Kärkkäisen kääntämässä Olga Takarczukin kirjassa Alku ja muut ajat, Puolankielinen alkuteos Prawiek i inne Czasy. ISBN-13: 978-951-1-21067-2

    Nämä lauseet ovat ajatukseltaan yksi tapa lukea Raamatun luomiskertomuksen puhe siitä, miten Jumala tyhjästä loi kaiken hyväksi ja miten ihminen antoi nimen kaikelle Jumalan luomalle.

    Näillä sitaateilla en ota yleisempää kantaa kirjan kannanottoihin enkä myöskään Nobelin palkinnon saaneen kirjailijattaren tuotantoon. Tuon tämän esille vain esimerkkinä siitä, miten Raamatun teksti elää ja vaikuttaa kulttuurissamme hyvinkin monin tavoin ja mitä erilaisimmissa yhteyksissä.

    Puolaksi kirjoittavaa monia kirjallisuuspalkintoja saanutta tekstintuottajaa ajatelleena valitsin tämän aamun raamattutuokioni lukemiseksi puolankielistä Raamatun tekstiä ja sekä luin että kuuntelin aamuannokseni Jumalan Pyhästä sanasta.

    .

Kirjoittaja

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25