Kumpi kuvaa paremmin luomista, luojana olemista? Isyys vai äitiys?
Miehen osuus syntymisen prosessissa on hetki vain ja miljoonat siittiöt lähtevät matkaan. Nainen kantaa kehossaan ihmiseksi kehittyvää hedelmöittynyttä munasolua kuukausia ja synnyttää kivulla ja vaivalla lapsen maailmaan. Jonka jälkeen hän ruokkii lastaan rintansa maidolla, antaen sylin, lämmön ja turvan.
Kumpi kuvaa siis luojuutta paremmin, miehen vai naisen osuus? Vaakakuppi kallistuu näin hahmottaen helposti äitiyden puolelle. Luomisen prosessissa naisen osuus verrattuna miehen osuuteen on todella merkittävämpi.
Mutta eikö mies kuitenkin tee sen lapsen, antaa siemenen?
Ei. Ennen vanhaan näin kyllä luultiin. Nainen nähtiin passiivisena ”peltona”, johon mies kylvää siemenen. Tämä käsitys on väärä. Onneksi tiede (taas kerran) on antanut valistuksen valoa meille. Yhden ihmisen geenisoppaan tarvitaan miehen ja naisen sukusolu, ei pelkästään miehen. Väärinkäsityksen syynä saattaa olla tietysti sekin, että useasti (ei aina!) mies on lapsentekopuuhissa se aktiivinen, heiluva nytkivä puoli, joka ampuu oman osuutensa eli siittiöt matkaan. Mutta kun se on vain se mekanismi, jolla siittiöt saadaan matkalle. Nutipäät kulkevat oman matkansa, mutta niin kulkee myös munasolukin, irtoessaan munasarjoista ja matkatessaan kohtaamaan siittiöitä. Nämä kohtaavat ihannetilanteessa kohdussa ja *naps* uusi elämä on saanut alkunsa. 50% / 50%.
Uskonnollinen kieli on vertauskuvallista, ”niin kuin”-kieltä. Jumala ei oikeasti ole kristinuskon mukaan karvainen ukko pilvenreunalla, katsoen alas maailmaan. Jos me sanomme -niin kuin Jeesus opetti- Isä meidän (Po. Isämme), niin lähestymme sellaista isää, joka ei lapsen pyytäessä leipää anna kiveä.
Voimmeko sanoa Äiti meidän? Voimme, täydellä syyllä. Jos emme siihen kykene, on syytä katsoa peiliin ja miettiä oma jumaluusoppia hiukan tarkemmin.
”Äiti meidän” ei ole pois Jeesuksen opettamasta rukouksesta. Se ei vähennä sitä, vaan laajentaa ja tarkentaa sitä. Sen ei tarvitse korvata Isää meidän. Se ei ohjaa kristittyä pakanuuteen tai jumalatarten palvomiseen. Vertauksen vuoksi: samaan tapaan aikoinaan läntinen kristikunta näki tarpeelliseksi lisätä Nikaian uskontunnustukseen ”ja pojasta”-osuuden. Se ei ollut virhe, vaan tarpeellinen tarkennus. Se ei muuttanut uskontunnustusta. Kyllä Nikean tunnustuksen voi vetää ilman lisäystäkin, np. Mutta kun Henki on rakkaus Isän ja Pojan välillä ja tämä kolminaisuus on yhden Jumalan ikuinen olemisen tapa. (Jos nyt näin vahvasti kehtaa asian ilmaista, parempi olisi pitää suunsa kiinni tässä kohtaa, iljettää linjata sanoin Käsittämätöntä.)
Mutta että Äiti meidän ❤️ Ruoki minut rintasi maidolla! Shekinah!
Pikainen wikipediointi vahvisti käsitykseni siitä, että monissa uskomuksissa luojana esiintyy naispuolinen henkiolento. Kristillisyys lienee niin patriarkaalinen rakennelma, että siihen ei oppi naisluojasta helposti istu. Mutta oppia pitää toki aika ajoin säätää, joten en pitäisi mahdottomana 😉
Ehkä Maria-myytti joissakin kristillisyyden haaroissa on jossain määrin kehittynyt juuri miesnäkökulmaa tasapainottamaan?
Blogisi ajatus toi mieleen eilisen Hesarin NYT:in jutun feministipiireistä, joissa on ryhdytty noidiksi. Joissakin enemmän tosissaan kuin toisissa, mutta homman pääpointti on olla vastavoimana patriarkaalisille rakenteille.
” Ehkä Maria-myytti joissakin kristillisyyden haaroissa on jossain määrin kehittynyt juuri miesnäkökulmaa tasapainottamaan?”
Satuin -90 Bostonissa osallistumaan yhdelle jesuiittatohtorismiehen vetämälle yliopistokurssille, jonka aiheena oli kristillinen käsitys / oppi jumalasta. Hän sanoi itse asiassa tuota samaa eli esitti katolisen mariologian kehittyneen osaltaan ”tasapainottamaan” ankaraa ”jumala/Kristus tuomarina” -kuvaa. Jos nyt muistan oikein.
Hyvä Lauri F,
Ihmettelen. Puolustat uskontunnustuksen väärentämistä ja halveksit Herran itsensä opettamaan
rukousta. Mihin pyrit?
Lauri Forsti opettaa: ”Mutta kun Henki on rakkaus Isän ja Pojan välillä ja tämä”
Kirkko opettaa:
”Pyhä Henki – pyhittäjä: Pyhän Kolminaisuuden kolmas persoona on Pyhä Henki, jonka Jeesus lupasi oppilailleen puolustajaksi ja totuuteen ohjaajaksi.” (https://www.ortodoksi.net/index.php/Pyh%C3%A4_Henki)
Ei tästä enempää. Ugh.
Ehkä Herramme ei tiennyt biologisia tosiasioita? VT:n rabbit kyllä tiesivät kutsuessaan Jehovaansa mm. monitissiiseksi shaddai via Artemis.
https://warwick.ac.uk/fac/arts/classics/students/modules/greekreligion/database/clumak/
Ei, en puolusta uskontunnustuksen väärentämistä. Ei, en halveksu Herran rukousta. Jos et ymmärrä, niin et ymmärrä.
Ortodoksiselle uskolle -niin kuin itse asian hahmotan- ei ole kunniaksi vuoropuhelu, jota käyt täällä. Tai no, jos koet tapasi keskustella täällä olevan kunniaksi ortodoksiselle uskolle, niin sitten varmaan niin on.
Jos olen väärässä, niin toimi kuten apostoli neuvoo:” Älä nuhtele vanhaa miestä ankarasti, vaan neuvo häntä kuin omaa isääsi, nuorempia miehiä kuin veljiäsi,.. pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. ”
Osoita, että ymmärrykseni kolminaisuudesta on väärä. Tee se Todistajien kuoron avulla, heidän, jotka sen oikean uskon kirkon historiassa ovat tunnistaneet. Osoita minulle uskon malli, niin uskon. Mielelläni.
Ja se, että sanot minun halveksivan Herran rukousta, on jo niin uskomatonta, että en voi kokea kuin myötähäpeää sanojesi tähden. Uskomatonta.
Uskon omistaminen ja siitä saarnaaminen jättää mielenkiintoisen jälkensä julistajiin. Jo nuorena panin merkille voimakkaan ja välillä jopa häiritsevän feminiinisen piirteen miespapeissa.
Frostin kirjoitus herättää ajatuksen siitä ,että onko uskontomme olemuksessa jotakin joka kaivaa julistajassa esiin hoivaavan äidillisen puolen ja/tai vetoa sellaisiin miehiin joilla on äidillisyyden alkio itsessään ja värvää heitä ? Harva on se nykypappi joka säteilee miehisyyttä sukupuolestaan huolimatta. Kirkossa palveleminen voi siis toimia asyliumina , turvapaikkana, itsensä äidillisen rakastavasti tuntevalle. Sellaiselle joka haluaa juuri sitä sanomaa painottaa.
Ankarasta isä-jumalasta on tullut isoisä joka on eläkkeellä ja hänen rakastava poikansa on sanomallaan tavoittanut samanhenkiset.
Kun joskus 70-luvulla aloitettiin aktiivisesti yllyttää isiä osallistumaan myös pikkulasten hoitoon niin julkisuus oli myöhässä. Minun kaupunkilaisessa ympäristössäni oli päivänselvää jakaa lastenhoito puolisoiden kesken. Koska kyseessä oli ylimenokausi niin naiset tekivät tietenkin suuremman osuuden mutta isät olivat kuitenkin mukana.
Psykoloogisesti isä on vauvalle vain äidin jatke hyvin pitkään kunnes hän lapsen yllätykseksi hahmottuu joksikin muuksi kun kovempikätiseksi äidiksi leikkiessään lapsensa kanssa. Äiti oli ensiksi ja hän antoi ensimaun paratiisin hedelmille. Isä toi sitten ulkomaailman ja sen lait lapselle joka luuli hänen omaavan ylimaallisen auktoriteetin. Hyvä äiti osasi kesyttää lainsäätäjä isän ja oli salaliitossa lapsen kanssa tiettyyn pisteeseen. Siihen ,kun lapsi alkoi halata isän rakkautta itselleen ilman äidin välitystä. Tämä tuli mahdolliseksi lapsen samaistuessa isän sellisten puolien kanssa jota isä arvosti itsessään ja oli tarjoamassa lapselle.
Tietämättään isä samalla vapautti lapsen äitiriippuvuudesta joka puolestaan jäi ikävöimään menetettyä paratiisia. Mutta tulevat papit löysivät kompromissin. He säilyttivät äidin holhoavan rakkauden, mutta ottivat isän rooliin virassaan.
Otan moitteesi vastaan nöyrästi. Esitin vain ihmetykseni mihin pyrit kirjoituksellasi. En nuhdellut Sinua vaan ihmettelin mihin pyrit kovin provokatiivisella blogillasi.
Pyydän poistamaan kirjoitukseni, koska taisin argumentoida niin epäselvästi, että viestini ei mennyt perille. Lupaan vastedes pidättäytyä kirjoitustesi lukemisesta ja tietysti myös kommentoimisesta.
Pidän lupauksesi mielessä.
Kun Jeesus opetti sanomann Jumalaa Isäksi, on taustana antiikin perhemalli. Siinä isällä oli sekä rajaton valta että rajaton vastuu perheestään, johon saattoi vaimon ja lasten lisäksi kuulua leskiäiti, nuorempia naimattomia veljiä ja/tai sisaria, sekä oppipoikia ja kotiorjia. Perheen äidillä oli valtaa lapsiin ja osin orjiinkin nähden, mutta häneltäkin odotettiin kuuliaisuutta perheenpäälle. Siksipä onkin sanottu: Kellä on Jumala Isänä on kirkko äitinä. Tällöin ajatellaan kristittyjen joukkoa Jumalan perheenä, jonka hallitsija, suojelija ja huolenpitäjä on Taivaan Isä.
Joskus ihmetyttää tämä nykyinen trendi, kun kaikkea pitää kyseenalaistaa mitä Raamatusta selkeästi löytyy. Jospa Luoja on sukupuoleton? Miksi Luojan pitäisi olla isä tai äiti? Kysymys on oikeastaan turha, koska Raamatussa Herra on mies.
Raamatusta ei löydy mitään perustetta toisenlaiselle järjestykselle. Mikä vika on siinä, että ”Isä huolehtii lapsistaan”? Asia on juuri niin, kuin Yrjö edellä kirjoitti. Isä pitää huolta äidistä, että äiti pitää huolta lapsista. Järjestys on selvä, eikä ketään ole olemassa ilman toista. Kaikki palvelevat toisiaan.
”…koska Raamatussa Herra on mies.”
No no, JHVH:n eli ’herran’ sisään o npantu vain adonaij (herra) sanan vokaalit, koska tuota nimikirnainyhdistelmääJHVH, jossa on sekä maskuliinin tunnus Jod että vulvan tunnus Hee, ei saanut äänen lausua. JHVH on molempisukupuolinen sana.
Kreikan kyo eli siittää verbistä on puolestaan tullut Baal sanan synonyymi kyrious eli herra, jota Jeesu its eei muutenkäytänyt kertaakaan Ut:ssa. Kyrioius sanasta tullee hyvin kansanomainen maskuliininen nimike suomeen baltian kautta. Kyrious kun tarkoitti nimenoman herraa, joka on siittänyt (kyo) kumppanilleen lapsen.
Jyrkästi vastustan sellaista tulkintaa, että Jumalalla olisi sukupuoli. Sukupuoli on suvullisesti lisääntyvien eläinlajien ominaisuus. Koska ihminen on anatomialtaan ja fysiologialtaan eläin, on ihmisellä sukupuoli. Raamatun kertomus ihmisen luomisesta Jumalan kuvaksi pitää kahden sukupuolen olemassaoloa Jumalan tahtomana asiaintilana. Jumalan nimittäminen Herraksi tai Isäksi ei perustu ajatukseen Jumalan sukupuolesta, vaan on ilmaus Jumalan valta-asemasta luomakuntaansa nähden. Sana Herra, kreikaksi Kyrios, on tullut raamatun kieleen siksi, että juutalaisuudessa ei Jumalan heprealaista nimeä Jahve saa sanoa ääneen, vaan sen sijaan luetaan Adonai, siis Herra.
Juuri näin Yrjö.
Kirjoitin samasta aiheesta: https://www.kotimaa.fi/blogit/uros/
Jos Jumala on isä, niin onko hänellä myös isän pelit ja vehkeet?