Tiedämme kaikki sanonnat ”et voi muuttaa koko maailmaa, mutta yhden ihmisen maailman voit muuttaa” ja ”pienistä joista syntyy suuret vedet”. Sanontojen takana on totuus: ihmisen kohtaloon vaikuttavat elämässä eteen tulevat pienetkin yksityiskohdat.
Joskus ne ovat outoja pieniä sattumia, joiden voisi ajatella olevan vain ohimeneviä kohtaamisia, suorastaan ohikävelyjä, hipaisuja. Joku sanoo tätä Jumalan johdatukseksi, toinen hyväksi sattumaksi. Sanotaan myös, että kun kouluttaa naisen, kouluttaa perheen. Ihan varmasti, mutta uskallan väittää myös, että kuka tahansa perheestä kouluttautuu tavalla tai toisella, siinä kouluttautuu sivussa joku muukin. Elämänkoulussa ainakin. Ei siinä oikein voi olla vaikuttumatta.
Tunnen monta lasta, jotka ovat perheensä ensimmäisiä, jotka osaavat lukea. Osa lukee vakaasti taukoa pitämättä lauseet alusta loppuun, osa takeltelee kirjaimissa ja viesti hämärtyy vähän matkalla. Mutta yhtä kaikki he saavat enemmän tolkkua kirjoitetusta maailmasta kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa.
He ovat perheensä pikku vetureita, jotka lukevat äänellään erilaisia puihin ja tolppiin liimattuja ilmoituksia. He lukevat koulusta lähetettyjä lappuja pihansa kivellä istuen, ääneen, että muutkin kuulevat. He lukevat kaduilta löytämiään vanhoja sanomalehden sivuja tai jossain jaettuja mainospapereita. He kertaavat koulussa kuulemansa niille naapureille, jotka eivät jostain syystä ole käyneet tai eivät käy koulua.
Usein näiden ääneen lukijoiden ympärille kerääntyy muitakin kuuntelijoita. Aikuisia, jotka tahtovat tietää. Ihmisiä, joilla on oikeus tietää. Ohikulkeva vanha mies, joka murehtii kuivuvaa satoaan tai liian rohkeaa lapsenlastaan; äiti joka kulkee ohi lapsi selässään vettä ämpärissä päänsä päällä kuljettaen; nuori mies – poika vielä – joka kiirehtii töihinsä vuokrapellolle hätistelemään lintuja riisiviljelyksen kimpusta; mies, joka palaa järveltä oltuaan koko yön kalastamassa; tyttö joka vie aamuteetä läheiselle rakennustyömaalle. He kaikki kuulevat luetun, joka muuten ehkä olisi jäänyt huomaamatta, ja vievät tiedon eteenpäin jonnekin.
Lukutaito auttaa ymmärtämään syitä ja yhteyksiä. Mistä joku asia johtuu ja kuka näin on määritellyt. Ihminen oppii ajattelemaan kriittisemmin, kun hänellä on sanoja luettavana. Kun on vertailukohteita, ei ole nieltävä kaikkea luettuakaan faktana. Ei ole pakko uskoa vain perheen vanhinta jäsentä vaan voi verrata saamaansa tietoa. Joka lukee, voi vedota siihen, että on lukenut asian jostakin lähteestä.
Myös sukujen välisessä yhteydenpidossa näillä lapsilla on merkittävä rooli. He lukevat ääneen jostain kaukaa tulevat tekstiviestit ja osaavat kirjoittaa sanelusta vastauksen. He osaavat näppäillä oikeat numerot puhelimeen. He osaavat etsiä kaukaisen tädin numeron puhelimesta. He osaavat hälyyttää apua ja tiedottaa sukulaisille, kun uusi vauva on syntynyt perheeseen. He osaavat käyttää erilaisia mobiilipalveluja, kuten rahansiirtoa puhelimen välityksellä vanhempiensa puolesta, ja parhaassa tapauksessa opettavat vanhempansa käyttämään näitä palveluita.
Kummityön perhepäivää valmistellessamme lähetimme kutsukirjeitä. Olennainen osa työtä oli se, että joku lukutaitoinen kävi lukemassa kirjeen vanhemmille, jotka halusimme toivottaa tervetulleeksi tapahtumaan. Jotkut osasivat kutsukirjeen ulkoa hiippakunnan postinumeroa myöten tapahtumaan tullessaan. He olivat painaneet saamansa tiedon mieleen.
Suomessa tapasin sattumalta muutaman kerran isän ja hänen kaksi tytärtään, kun osuimme samoihin paikkoihin samaan aikaan. Joka kerta toinen tyttäristä, iältään ehkä 11 vuotta, oli se, joka johti pientä joukkoa kohti lääkäriä, kohti koulun ruokalaa, kohti jotain. Aina kirje kädessä. Kerran hän näytti minulle sairaalan karttaa. Kysyimme yhdessä bussikuskilta, voisiko hän jättää perheen oikean oven kohdalle. Tyttö kertoi tämän kaiken isälleen. Isä nyökkäsi hyväksyvästi. Oliko siinä muutakaan vaihtoehtoa. Tytär osasi lukea ja puhua auttavasti suomea. isä ei.
Maailman lasten – myös aikuisten – lukutaito on asia, jota on tuettava edelleen, lähellä ja kaukana. Lukutaitoa on ylläpidettävä, että se kasvaa ja kehittyy ja ennen kaikkea siksi, että ihminen oppisi löytämään varsinaisen asian sisällön sanatulvasta. Lukutaito tukee rauhaa ja sovintoa, sillä ihminen, joka voi lukea oikeita uutisia, ei ole pelkkien mielipiteiden vallassa. Lukutaitoisella henkilöllä on mahdollisuus olla itsenäisempi ja enemmän elämänsä haltija kuin lukutaidottomalla naapurillaan. Lukutaitoisella on erilainen mahdollisuus tutustua historiaan, politiikkaan ja maailman menoon. Niin kauan kuin ihminen on muiden johdettavissa lukutaidottomuutensa vuoksi, hän on jonkun toisen mielipiteiden varassa jatkuvasti. Kuka meistä tahtoisi näin kohdalleen?
Pia Pyhtilä
kummityön koordinaattori, Tansania
Tässä konkretisoituu se, mikä on seurakuntavaalien yleinen ongelma: on hyvin vaikea saada tietoa siitä, mitä eri listat edustavat.
Joissain seurakunnissa saattaa olla vain puoluelistoja (joista jokaisessa kenties on mukana sitoutumattomia) ja lisäksi yksi jonkinlainen ”seurakuntaväen” lista.
Puoluenkanta sen enempää kuin seurakuntaväkeen kuuluminenkaan ei vielä millään tavalla edellytä samoja käsityksiä esim. seurakunnan toiminnasta tai eettisistä linjauksista. Miten äänestäjä voi löytää itselleen sopivan listan, jos edes ehdokkaat eivät tiedä listansa yhteisiä linjauksia – tai jos listalla ei sellaisia edes ole?
Kun samalla listalla ehdokkaiden käsitykset eroavat hyvinkin paljon äänestäjälle keskeisissä asioissa, äänestäminen käy todella hankalaksi. Jos äänestän henkilöä X listalta Y, koska tiedän hänen ajatuksensa vastaavan omiani, minun ääneni tukee samalla myös listalla olevaa ehdokasta Z, joka onkin kaikissa keskeisissä asioissa aivan eri linjalla.
Kirkollisvaaleihin todella kaivattaisi selkeämpiä linjauksia listoille – tai sitten siirtymistä kokonaan pois listoista ja suhteellisesta vaalitavasta. Kaikki ehdokkaat yhdelle listalle, jolloin vain ehdokkaan henkilökohtainen äänimäärä ratkaisee valinnan.
Sari R-L: ”niin joutuivat… ja homoseksuaalit vaaleanpunaista merkkiä.”
Helena Paalanne: ”Sarilta irtosi kyllä sen luokan touché, että melkein repesin hurraa-huutoihin.”
Kuinka (Paajasen) natsikorttiin toisella natsikortilla vastaaminen voi herättää noin suurta hilpeyttä.? Mikä tässä keskustelussa oikein mättää? Onko eri mieltä olevien nujertaminen jotenkin kristillisempää kuin kuunteleminen ja dialogisuuteen pyrkiminen..?
Tuollaiset ”touche”- kommentit ovat lapsellisia.
”Onko eri mieltä olevien nujertaminen jotenkin kristillisempää kuin kuunteleminen ja dialogisuuteen pyrkiminen..?”
Hyvin usein olen juuri näin kokenut täällä vaeltaessani. Erityisesti Tulkaa kaikki-liikkeen ajattelun mukaisten kommentit ovat yhden ja saman laulun jatkuvaa toistoa, jolloin pyrkimyksenä vaikuttaa olevan oman mielipiteen läpimenon junttaaminen hinnalla millä hyvänsä. Tulee vaikutelma ”Ettekö jo ole oppineet tätä läksyä?” Tämä on minun kokemukseni.
Hyvin usein olen minäkin juuri näin kokenut täällä vaeltaessani. Erityisesti homous on syntiä -liikkeen ajattelun mukaiset kommentit ovat yhden ja saman laulun jatkuvaa toistoa, jolloin pyrkimyksenä vaikuttaa olevan oman mielipiteen läpimenon junttaaminen hinnalla millä hyvänsä. Tulee vaikutelma “Ettekö jo ole oppineet tätä läksyä?” Tämä on minun kokemukseni.
Plagiointi on huono tapa esittää mielipiteitään.
Mä vaan en jaksa sellaista yksipuolista nassutusta, jossa vain toista osapuolta syytetään riitelystä ja itsessä ei nähdä mitään vikaa.
Minun mielestäni täällä on sekä liberaaleja että konservatiiveja, jotka päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen jankuttavat täsmälleen samaa virttä.
Ja minä kuulun mitä suurimmassa määrin tähän jankuttajien joukkoon.
Salme,
Sanot että Jusu ”plagioi”. Sen ilmaiseminen että on kokenut saman minkä muutkin, ei ole plagiointia. Sekään ei ole plagiointia jos minä sanon miehelleni että ”rakastan sinua” ja hän minulle ”minä rakastan sinua”.
Jouni Turtiaiselle vinkki:
luulisin, vaikka en voi puhua hänen puolestaan, että Helena Paalanteen kommentti koski ihan toista kommenttiani, sitä jonka kirjoitin eilen klo 17:17.
Sari, kun toistaa toisen kommentin sanasta sanaan ja muuttaa vain pari sanaa, se on plagiointia. Jos on kokenyt saman kuin muutkin, sen voi ilmaista ihan omin sanoin.
Mutta en katso aiheelliseksi saivarrella noin mitättömästä asiasta.
Kaikusalo: ”Mutta en katso aiheelliseksi saivarrella noin mitättömästä asiasta.”
Miksi sitten teet niin???
Olen niin pahoillani, jos väärien sanojen valitseminen pilasi jonkun aamun. Valitsen seuraavalla kerralla toisia sanoja saman asian sanomiseksi.
Nähdäkseni Roman-Lagerspetzin kommentit siinä määrin lähes jatkuvasti yleistävät ja toistavat todistamatonta väitettä ”syrjivistä” lähetysjärjestöistä/”homovastaisista” listoista jne., että niitä voi pitää K24-käyttöehtojen vastaisina.
Mielestäni aivan jokaisen kommentoijan (allekirjoittanut mukaan lukien) kommentit ovat jämähtäneet oman imaginaariseen tapahtumahorisonttiin sekä irtaantuneet reaalielämästä.
Onneksi vuoden vaihteessa tapahtuva sivuston uudistaminen vapauttaa meidät tästä lapsellisesta ja todellisuudesta irtautuneesta riitelystä pikkuaikuisten hiekkalaatikolla.
En ainakaan itse koe, että haluaisin maksaa harjoittamastani saivartelusta, viisastelusta ja jankuttamisesta. Enkä täysin ymmärrä, miksi teen sitä edes ilmaiseksi.
Jouni!
Kyllä se valitettavasti on agendana. Kun viitataan konservatiivi kristittyihin ja heidän mielipiteihin ja raamatun tulkintoihin keskusteluun alkaa tulla vasemmalta nimityksiä aika kevyin perustein fobiasta, natsikortit jne. Heidän dialektismi eli käsitys siitä, että maailma jakaantuu luonnostaan sortajiin ja sorrettuihin, roistoihin ja uhreihin, vihaajiin ja vihattajiin, ja että tämä jako on toisaalta ehdoton ja toisaalta määräytyy sen mukaan, mitä ihminen on, ei sen mukaan, mitä ihminen tekee.
Jouni Turtiainen, tässä keskustelussa mättää vaikka mikä. Esimerkiksi se, että nyt käydään keskustelun sijaan metakeskustelua siitä, mitä saisi ja mitä ei saisi kommentoida ja millaiset kommentit ovat lapsellisia ja millaiset ei.
Mutta tuon ehkä lapsellisen ja täysin epärakentavan kommentin kirjoitin siksi, että Sami Paajanen rinnasti homovastaisten puheenvuorojen esittäjät natsien vainoaminen juutalaisiin. Nimittäin kyllä minulla tipahti leuka rinnuksille kun luin tuon aivan käsittämättömän kommentin. Olin niin sanaton, että ainoat läjään riivityt sanat olivat nuo kömpelöt komppauksenosoitukset Sari R-L:lle. Rinnastus on ensinnäkin aivan täysin järjetön ja vailla mitään häpyä natsien vainojen uhreja kohtaan. Siis että jos kohtaat vastustusta, kun puhut vihamielisesti seksuaalivähemmistöistä, niin olet lähes juutalaisten kärsimän holokaustin kokenut? Anteeksi mitä? Toiseksi, Sari kirjoitti, niin kuin asia on: natsikorttia heitellessä tähän keskusteluun on syytä muistaa, että homojen täytyi kolmannessa valtakunnassa käyttää vaaleanpunaista kolmiota, heitä vietiin keskitysleireihin ja murhattiin. Että jos nyt jollakin osapuolella on edes jollakin tapaa käyttökelpoinen natsikortti kädessä, niin se on kyllä seksuaalivähemmistöillä eikä kenelläkään muulla. Riittääkö tämä nyt perusteluksi? Täällähän kun yleensä kommenteissa on vaan tosi briljantteja mielipiteitä, niin pahoitteluni rikkaruohosta, jonka kylvin.
Kiitos hyvästä kommentista, Helena!
Näissä keskusteluissa nousee lähes aina pintaan jotain kristillisen uskonyhteisön vahvinta ydinaluetta: oikeassaoleminen ja sen lyöminen miekalla muiden aivoihin. Monoteismissa on kristinuskon pimeys ja pahuus sisäänrakennettuna.
Pirjo, olet tainnut tutustua johonkin muuhun monoteistiseen uskontoon kuin kristinuskoon. Kristinuskon ydinsanoma on ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän lähetti ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän” Ydinsanoma on siis RAKKAUS.
Pakko kyllä sanoa, että joillain kristityillä on kovin erikoinen tapa osoittaa tuota rakkautta.
Jusu!
Juuri tuota voisi soveltaa myös sinuun ja muihin punanuttuhin täällä. Rakasta lähmmimästäsi, niin kuin itsesäsi. Tämänhän pitäisi olla kaksisuuntaista, eikö totta?. Olen vain huomannut että tietyt eivät tahdo rakastaa konservatiivi kristittyjä. He mielellään tuomitsevat heidät alimpaan alakertaan.
Risto,
En ole esittänyt täällä naiivia ja ulkokultaista lupausta rakastaa tai edes kunnioittaa konservatiivikristittyjä.
Toisekseen päällystakkini on musta.
Jusu!
Mutta vaadit, että sinua tulee rakastaa ja kunnioittaa kun olet ”virallinen uhri”.
Mitäs ihmeen vaatimuksia minä muka olen esittänyt kenenkään rakkauden tai kunnioituksen suhteen. Rakkautta olen saanut osakseni heiltä, joiden rakkaus on jonkin arvoista ja kunnioitus tulee ansaita, ei sitä voi vaatia.
Ei ehkä niinkään monoteismissa, mutta monologisuudessa kylläkin. Joskaan se ei ole kristinuskon oma piirre. Se on ihmisyyteen liittyvä ominaisuus. Kyky kuulla vain oma äänensä, oma totuutensa, omat ajatuksensa tosina, ainoina oikeina.
Laine: ”Rakasta lähmmimästäsi, niin kuin itsesäsi.”
Eikös se ole niin, että itserakkautta pitäisi pyrkiä välttämään???
Kimmo!
Ei välttämättä.
Laine: ”Ei välttämättä.”
Eikös se semmoinen (itserakkaus) ole narsismia???
Kiitos sinulle Kari-Matti kannustuksesta.Kyllähän tää aika rumba on ollut kun tähän yllättäen jouduin.Toimittaja ihmetteli rohkeuttani,vastasin että ketä tai mitä minä pelkäisin.En voi hommaa kesken jättää koska haluan puolustaa sitä että kaikilla on samat ihmisoikeudet.Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä mitä kirjoitit homoseksuaalisuudesta ja raamatusta.Ihan ilmaista vaalimainostahan minä olen saanut kun tämä tilanne tähän ajautui mutta tämä ei kyllä ollut suunniteltua.Nyt siellä on yle.fi sivulla puolustuksella puheenvuoro mutta ei se kyllä muuta asiaa miksikään vaan vain vahvistaa sen miten jyrkät asenteet heillä on.Luepa,minusta se vain vahvistaa sen mitä olen kertonut.
Olet oikeassa, Pirkko. Tämänpäiväinen Seppo Hauta-ahon haastattelu Yle.fi:ssä vain todistaa oikeaksi sen mitä olet sanonut.
Tuosta vaalilehdestä haluttiin siivota ”ongelmakohdat” pois. Sitä ei sallittu, että joku ehdokas olisi ilmaissut vastustavansa seksuaalivähemmistöjen syjintää kirkossa.
Kiitos sinulle hyvästä työstä ja tärkeän ihmisoikeustyön edistämisestä!!
Luin Ylen jutun. Erityisesti minua ilahduttaa aina se, kun Vasemmistoliitosta löytyy uskovainen seurakuntavaaliehdokas:-)
Sarilta olisin kysynyt, miten Tulkaa Kaikki-liikkeessä suhtauduttaisiin ehdokkaaseen, joka pitää homoutta syntinä? Siivottaisiinko Tulkaa Kaikki-liikkeen ”vaalilehdestä” kyseisen ehdokkaan esittelytekstiä, jossa hän mielipiteenään kertoo, ettei voi hyväksyä homoseksuaalista elämäntapaa?
Kari-Matti,
Tulkaa Kaikki-liikkeen ohjelma ja eettiset periaatteet (koskien mm. seksuaalivähemmistöjä) ovat julkisesti luettavissa liikkeen nettisivuilta. Niistä tiedotetaan niille, jotka haluavat asettua ehdolle TK-listoilla. Janakkalan tyyppisiä sekaannuksia ei ole käsittääkseni tullut, eli siis sellaisia, että ehdokkaaksi asettuva ei olisi ollut tietoinen siitä, minkälaisia seksuaalivähemmistöjä koskevia eettisiä periaatteita me kannatamme.
Muuten, sinä ja monet muutkin puhuvat ”homoseksuaalisesta elämäntavasta”. Jotenkin eriskummallinen ilmaus. Jos henkilö on homo niin onko hänellä ”homoseksuaalinen elämäntapa”? En itse koskaan määrittelisi itseäni niin, että minulla on ”heteroseksuaalinen elämäntapa” tai että koska olen hetero niin se tarkoittaa sitä, että ”kannatan heteroseksuaalista elämäntapaa”.
Olen Sari Roman-Lagerspetzin kanssa samaa mieltä siitä, että jokainen vakavasti otettava keskustelija voisi lopettaa puhumasta ”homoseksuaalisesta elämäntavasta”. Kyseinen ilmaisu on halventava. Oman henkilökohtaisen kokemukseni mukaan homot elävät ihan tavallista elämää.
Jos Sari olisi malttanut lukea kommenttini, hän ehkä olisi voinut huomata, etten käyttänyt ilmausta ”homoseksuaalinen elämäntapa” omana käsityksenäni homoista, vaan kuvitellun Tulkaa Kaikki-liikkeen ehdokaslistalle pyrkivän ei-radikaaliliberaalin näkemyksenä.
Oman käsitykseni mukaan homot ovat täysin normaaleja, tavallisia pulliaisia (sorry Jusu), kuten ketkä tahansa muutkin.
Koko pointtini oli lähinnä se, että jos jollakin listalla on ehdokkaana esim. Leif Nummela (tai Sari Roman-Lagerspetz) kertoo se vähänkään kirkollisia asioita seuraavalle missä mennään erimielisyyden toleranssin suhteen.
Kaiken kaikkiaan, kyllähän tämänkin tapauksen laajan uutisoinnin ja siihen liittyvän kommentoinnin kautta on tullut selväksi sen tarkoitus: mustamaalata eri kannalla olevia, lähinnä konservatiiveiksi haukuttuja, syrjiviksi ja jopa ”valehtelijoiksi”, jotta oma agenda loistaisi kirkkaan suvaitsevaisena lukijoille.
Nähtäväksi jää tuottaako uutisointi toivottua tulosta vai ampuuko se liberaalien omaan nilkkaan?
Listalta taisi löytyä esin. Leif Nummela, joka ihan oikeasti ajaa samoja ihmisoikeuksia kaikille ihmisille, eikä pelkästään kuvittele tekevänsä niin (kuten kohun kohteeksi joutunut ehdokas) Tämän oletuksen teen taas lehtitietojen + äskeisen kommentin perusteella, esim. sen perusteella, että ko. ehdokas kannattaa spn-avioliittolakia, joka toteutuessaan olisi valtava karhunpalvelus homoseksuaaleille. Uskoontulleiden, parannuksen tehneiden homoseksuaalien mielipiteitä + elämäntarinoita kun kuuntelee (sekä järjellä että sydämellä), niin on ainakin allekirjoittaneen ollut pakko nöyrtyä ja muuttaa ”askolalaisia” näkemyksiään…
Marttiina Kainulaisen ei välttämättä kannattaisi puheenvuoroissaan käsitellä homoseksuaalien oikeuksia ja sitä, mikä on heidän etunsa mukaista, koska kommenttien perustella Marttiina ei aiheesta mitään ymmärrä.
Tekopyhä hurskastelu ei edistä homoseksuaalien asiaa millään tavalla.
Jusu, otathan sinäkin täällä kantaa kaikkeen mahdolliseen taivaan ja maan väliltä. Miksi kanssakommentoija ei saisi tehdä samoin?
Salme,
Marttiina Kainulainen esiintyy täällä mukamas homojen ystävänä ja esimerkiksi vastustaa avioliittolain muuttamista ”homojen oman edun takia”. Tälläinen tekopyhyys tuntuu onnistuvan vain uskovaisilta. Pidän sitä halpamaisena.
Minä kyllä kommentoin kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta en esiinny sutena lampaiden vaatteissa. En ole ajavinani konservatiivien etua jos tosiasiallisesti argumentoin heidän tavoitteitaan vastaan. Jos olen jotain mieltä, olen sitä rehellisesti ja avoimesti.
Jusu, allekirjoitan viimeisen kommenttisi osittain.
Enpä muista, että tässä maassa sen enempää kirkkoon kuuluvat kuin kuulumattomatkaan olisivat melskaneet mediassa minkään muun vähemmistön kuin homoseksuaalien asiassa tällä tarmolla. Tulee mieleen saamelaiset, mustalaiset, vammaiset jne.
Heti kun saamelaisille aletaan ehdottamaan omaa parisuhdelakia ja ”saamelaista elämäntapaa” aletaan pitää syntisenä ja iljettävänä, syöksyn barrikadeille.
En oikein ymmärrä kommenttiasi Jusu. Vähemmistöryhmillä voi olla muitakin olemassaolon ongelmia tässä yhteiskunnassa kuin seksuaalinen suuntautuminen.
Onko kirkossa joku toinen vähemmistöryhmä, joka on alituisen mitätöinnin kohteena?
Jusulle vielä täältä aiheen vierestä ja maan ja taivaan väliltä kommenttia… 🙂 Susi lammasten vaatteissa minullekin tulee usein mieleen, kun ajattelee sitä, miten ihmiset ratsastavat milloin missäkin vaaleissa ja milloin minkäkin ihmisryhmän kuvitellun edun nimissä (varsinkin, jos ryhmä on sellainen, johon itse ei kuulu.)
Se miksi itse olen radikaalisti vaihtanut mielipiteitäni ”askolalaisesta humanistista” sen 180 astetta johtuu mm. ystävystymisestä uskoviin ex-homoihin. Toki oman lisänsä ajatteluuni on tuonut myös nähdä ja kuulla vierestä, miten Jumala on muuttanut ihan kaikenlaisten ihmisten elämää, myös omaani. Ylhäältäpäin ”suvaitseminen” on mielestäni hyvinkin tekopyhää touhua. Mieti tilanne, kun jossain kohtaa havahdut siihen, että juttelet mukavia Jumalan ihmeistä toisen uskovan kanssa ja oivallat puhuvasi Suomen lain mukaan tuomitun seksuaalirikollisen kanssa ja tiedät sisimmässäsi, että omilla ”pikku avoliitoilla” yms. huoraamisilla olet Jumalan silmissä ihan yhtä pahassa jamassa ilman Jeesusta. Siis että molemmat olette saaneet anteeksi aivan yhtä valtavasti. Täysin armahdettuja! Sellaiset hetket ovat mielestäni arvokkaita oivalluksen paikkoja.
Toisaalta, mikä minä olen asettumaan kenenkään homoseksuaalin yläpuolelle sanomaan, että hänellä ei ole oikeutta loukkaantua esim. Irja Askolan ”julistuksesta”, kun kerran Askola luulee olevansa hänen puolellaan ja tarkoittaa sanomisillaan vain hyvää?
Kokemusasiantuntijuus? Keneltä kysyä, jos itsellä ei ole kokemusta? Kysyäkö parisuhteesta 10-vuotiaalta vai 40 vuotta naimisissa olleelta? Tähän keskustelun sivujuonteeseen liittyen luotan sellaisten ihmisten mielipiteeseen, jotka ovat kokeneet sekä homoseksuaalisuuden että uskoontulon ja Jeesuksen tarttumisen heidän elämäntilanteeseensa. Ymmärrän kyllä, että mielipiteeni ärsyttää varmasti niitä, joilla ei vielä itsellään ole kokemusta Jeesuksen muuttavasta voimasta minkään asian suhteen tai ainakaan seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Kokemuksen/ tutustumisen puute ei tarkoita, etteivätkö seurakunnat olisi pullollaan meitä, jotka olemme saaneet apua monenlaisiin tilanteisiin, myös seksuaalisuuteen liittyviin. Moni ei uskalla puhua näistä, tai jos puhuu, tekee sen kauniisti kiertoilmauksin ja pienessä porukassa/kahden kesken. Asenteet ovat sen verran koventuneet, että julkinen puhuminen on iso riski. ”Turvallisempi” puheenaihe on jokin hyväksytympi, kuten ”rukoilin työpaikkaa ja sain sopivamman kuin osasin edes pyytää.” Mutta nyt meni todella kauas alkuperäisestä aiheesta, anteeksi!
Kirjoituksesi on ylimielinen ja holhoava. Puhut homoista ihmisinä, jotka eivät ”vielä ole kokeneet Jumalan muuttavaa voimaa”. En tunnista itseäni kirjoituksestasi enkä ymmärrä, kenelle teet hyvää tuollaisella asenteella. Mielestäni et kenellekään.
Jusu, en ymmärrä asennettasi. Onko sinusta mahdotonta hyväksyä se, että on olemassa myös ex-homoja, kuten Kainulainen kertoo?
Elämä on yleensä paljon laajempi ja ihmeellisempi kuin meidän itsekunkin oma maailmamme uskomuksineen ja kokemuksineen. Joskus sitä on vaikea hyväksyä.
Eihän Kainulainen kuvaile sinun elämääsi vaan niiden, joiden kanssa hän ollut kanssakäymisissä. Sinä saat pitää omasi.
Salme,
Luulen, että se on tämän homokeskustelun yksi ongelma, että kuvitellaan, että asiasta saa laukoa aivan mitä sylki suuhun tuo eikä edes ymmärretä, miksi se on loukkaavaa.
Jusu, niin, täällä lauotaan aika monesta ryhmästä mitä sylki suuhun tuo. Se voi olla loukkaavaa.
Mutta juuri tuossa Kainulaisen viimeisessä kommentissa ei minun nähdäkseni ole tarkoitus ketään loukata. Hän kertoo omakohtaisesta eletystä elämästä.
Salme,
Sanatarkasti siteeraten Marttiina kertoo minulle, kuinka minä ”huoraamalla omassa pikku avoliitossani” olen samalla tasolla seksuaalirikollisten kanssa ja en ole vielä kokenut Jeesuksen muuttavaa voimaa.
Ja sinä et näe tässä mitään loukkaavaa?
Jusu, mutta kun minä en näe, että tuossa kommentissa verrattaisiin juuri sinun parisuhdettasi mihinkään.
En pidä kovin oleellisena sitä, puhutaanko tässä juuri minusta vai jostain toisesta henkilöstä. En myöskään voi välttyä siltä ajatukselta, että tässä pyritään ”kun minäkin olen huora niin sinäkin olet huora” -analogiaan.
Se, että laskee myös itsensä mukaan huoraksi, ei mielestäni tee hyväksyttävämmäksi esittää sellaista arvioita toisesta.
On helppo todeta: kaikkihan me olemme vähän mielenvikaisia. Mutta jokupa saattaa kokea, että hän ei ole. Ei pidä tehdä yleistyksiä silloinkaan kun ottaa itsensä mukaan yleistettävien joukkoon.
Jusu, sori kun kirjoitin epäselvästi. Tarkoitin pelkästään itseäni sillä avoliitossa huoraamisella! Kerroin siis keskustelusta, jonka itse kävin ihmisen kanssa, joka on ihan samalla viivalla Jumalan edessa kuin itsekin olen. Oma matkani huorasta vaimoksi on ollut pitkä ja kivinen, kestänyt monta pitkää vuotta, kun vanhoja taakkoja on käyty läpi Jeesuksen kanssa. Itseäni on motivoinut jatkamaan Jeesuksen seurassa menneisyyden vaikeiden asioiden käsitelyä juurikin seurakunnasta löytämieni ex-homojen esimerkki. (nyt ollaan vieläkin kauempana alkuperäisestä aiheesta…. hups…)
Noin minäkin ymmärsin, eli Kainulainen tarkoitti itseään puhuessaan avoliitossa huoraamisesta. Eli, että hän itse on tehnyt väärin.
Lisäyksenä vielä, että ”pikku avoliitto” oli lainausmerkeissä ihan vaan ironian takia. Useinhan sitä ihminen kuvittelee omat tekemisensä vähemmän vääriksi kuin jonkun toisen. Itse en todellakaan tehnyt poikkeusta tähän. Kuvittelin siis ihan oikeasti olevani jotekin seksuaalirikollista parempi ihminen, ihan vaan tavallinen, avoliitossa ollessani, kun en ollut Suomen lakia rikkonut sillä saralla. Jumalan lakiahan rikoimme molemmat mennen tullen, mutta sitä en silloin täysin tajunnut / välittänyt siitä.
Kainulainen, ehkä sinun on syytä mainita myös se, että et rinnasta seksuaalirikollisia homoseksuaaleihin, koska oletan, että seuraava kysymys/syytös takertuu siihen.
Marttiina,
Sikäli kun katsot, että avoliitto tekee sinusta huoran ja homot ovat homoja, koska Jeesus ei ole tarttunut heidän ”elämäntilanteeseensa”, olen sitä mieltä, että meillä ei ole riittävää pohjaa jatkaa tätä keskustelua.
Kunnioitan näkemystäsi vaikka katsonkin tätä maailman hyvin toisella tavalla enkä siksi ole samaa mieltä oikeastaan mistään, mitä sanoit.
Marttiina Kainulainen,
tarkoitukseni ei ollut olla holhoava. Täällä kauan kommentoineena oppii huomaamaan yhtä sun toista esim. sanojen asettelun suhteen. Siunausta elämääsi.
Juu, Salme, en kokenut kommenttejasi holhoaviksi. Ihan hyvä, kun tarkensit. Itse kun en ole mikään kirjoittamisen lahjakkuus. Haasteensa kirjoittamisessa sekä kirjoitusten ymmärtämisessä niin, kuin kirjoittaja on ne tarkoittanut. Vielä kun käsitteiden merkityssisältöjä käytetään aika kirjavasti eri paikoissa. Se kai alkuperäinen pointtini olikin, että onko (ja pitäisikö edes olla) ylen toimittajalla ja srk-vaaliehdokkaalla samat vai eri merkityssisällöt sanoilleen, olettaen että toimittajaksi tai ehdokkaaksi pääsemiseen on ”hieman” eri kriteerit kristillisen vakaumuksen suhteen… Tottakai keskustelu olisi edes hitusen vähemmän haastavaa, jos käsitteet ymmärrettäisiin joka paikassa samalla tavalla 🙂 Siunausta sinnekin! 🙂
Marttiina, kiitos!
Tässä ketjussa täytyy näemmä pyytää toistuvasti anteeksi omia kommentteja, nyt Marttiina Kainulaiselta. ”Askolalainen humanismi” houkuttaa, mutta kristinuskoa se ei ole.