Lukemisen ihmeellinen taito

Tiedämme kaikki sanonnat ”et voi muuttaa koko maailmaa, mutta yhden ihmisen maailman voit muuttaa” ja ”pienistä joista syntyy suuret vedet”. Sanontojen takana on totuus: ihmisen kohtaloon vaikuttavat elämässä eteen tulevat pienetkin yksityiskohdat.

Joskus ne ovat outoja pieniä sattumia, joiden voisi ajatella olevan vain ohimeneviä kohtaamisia, suorastaan ohikävelyjä, hipaisuja. Joku sanoo tätä Jumalan johdatukseksi, toinen hyväksi sattumaksi. Sanotaan myös, että kun kouluttaa naisen, kouluttaa perheen. Ihan varmasti, mutta uskallan väittää  myös, että kuka tahansa perheestä kouluttautuu tavalla tai toisella, siinä kouluttautuu sivussa joku muukin. Elämänkoulussa ainakin. Ei siinä oikein voi olla vaikuttumatta.

Tunnen monta lasta, jotka ovat perheensä ensimmäisiä, jotka osaavat lukea. Osa lukee vakaasti taukoa pitämättä lauseet alusta loppuun, osa takeltelee kirjaimissa ja viesti hämärtyy vähän matkalla. Mutta yhtä kaikki he saavat enemmän tolkkua kirjoitetusta maailmasta kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa.

He ovat perheensä pikku vetureita, jotka lukevat äänellään erilaisia puihin ja tolppiin liimattuja ilmoituksia. He lukevat koulusta lähetettyjä lappuja pihansa kivellä istuen, ääneen, että muutkin kuulevat. He lukevat kaduilta löytämiään vanhoja sanomalehden sivuja tai jossain jaettuja mainospapereita. He kertaavat koulussa kuulemansa niille naapureille, jotka eivät jostain syystä ole käyneet tai eivät käy koulua.

Usein näiden ääneen lukijoiden ympärille kerääntyy muitakin kuuntelijoita. Aikuisia, jotka tahtovat tietää. Ihmisiä, joilla on oikeus tietää. Ohikulkeva vanha mies, joka murehtii kuivuvaa satoaan tai liian rohkeaa lapsenlastaan; äiti joka kulkee ohi lapsi selässään vettä ämpärissä päänsä päällä kuljettaen; nuori mies – poika vielä – joka kiirehtii töihinsä vuokrapellolle hätistelemään lintuja riisiviljelyksen kimpusta; mies, joka palaa järveltä oltuaan koko yön kalastamassa; tyttö joka vie aamuteetä läheiselle rakennustyömaalle. He kaikki kuulevat luetun, joka muuten ehkä olisi jäänyt huomaamatta, ja vievät tiedon eteenpäin jonnekin.

Lukutaito auttaa ymmärtämään syitä ja yhteyksiä. Mistä joku asia johtuu ja kuka näin on määritellyt. Ihminen oppii ajattelemaan kriittisemmin, kun hänellä on sanoja luettavana. Kun on vertailukohteita, ei ole nieltävä kaikkea luettuakaan faktana. Ei ole pakko uskoa vain perheen vanhinta jäsentä vaan voi verrata saamaansa tietoa. Joka lukee, voi vedota siihen, että on lukenut asian jostakin lähteestä.

Myös sukujen välisessä yhteydenpidossa näillä lapsilla on merkittävä rooli. He lukevat ääneen jostain kaukaa tulevat tekstiviestit ja osaavat kirjoittaa sanelusta vastauksen. He osaavat näppäillä oikeat numerot puhelimeen. He osaavat etsiä kaukaisen tädin numeron puhelimesta. He osaavat hälyyttää apua ja tiedottaa sukulaisille, kun uusi vauva on syntynyt perheeseen. He osaavat käyttää erilaisia mobiilipalveluja, kuten rahansiirtoa puhelimen välityksellä vanhempiensa puolesta, ja parhaassa tapauksessa opettavat vanhempansa käyttämään näitä palveluita.

Kummityön perhepäivää valmistellessamme lähetimme kutsukirjeitä. Olennainen osa työtä oli se, että joku lukutaitoinen kävi lukemassa kirjeen vanhemmille, jotka halusimme toivottaa tervetulleeksi tapahtumaan. Jotkut osasivat kutsukirjeen ulkoa hiippakunnan postinumeroa myöten tapahtumaan tullessaan. He olivat painaneet saamansa tiedon mieleen.

Suomessa tapasin sattumalta muutaman kerran isän ja hänen kaksi tytärtään, kun osuimme samoihin paikkoihin samaan aikaan. Joka kerta toinen tyttäristä, iältään ehkä 11 vuotta, oli se, joka johti pientä joukkoa kohti lääkäriä, kohti koulun ruokalaa, kohti jotain. Aina kirje kädessä. Kerran hän näytti minulle sairaalan karttaa. Kysyimme yhdessä bussikuskilta, voisiko hän jättää perheen oikean oven kohdalle. Tyttö kertoi tämän kaiken isälleen. Isä nyökkäsi hyväksyvästi. Oliko siinä muutakaan vaihtoehtoa. Tytär osasi lukea ja puhua auttavasti suomea. isä ei.

Maailman lasten – myös aikuisten – lukutaito on asia, jota on tuettava edelleen, lähellä ja kaukana. Lukutaitoa on ylläpidettävä, että se kasvaa ja kehittyy ja ennen kaikkea siksi, että ihminen oppisi löytämään varsinaisen asian sisällön sanatulvasta. Lukutaito tukee rauhaa ja sovintoa, sillä ihminen, joka voi lukea oikeita uutisia, ei ole pelkkien mielipiteiden vallassa. Lukutaitoisella henkilöllä on mahdollisuus olla itsenäisempi ja enemmän elämänsä haltija kuin lukutaidottomalla naapurillaan. Lukutaitoisella on erilainen mahdollisuus tutustua historiaan, politiikkaan ja maailman menoon. Niin kauan kuin ihminen on muiden johdettavissa lukutaidottomuutensa vuoksi, hän on jonkun toisen mielipiteiden varassa jatkuvasti. Kuka meistä tahtoisi näin kohdalleen?

Pia Pyhtilä
kummityön koordinaattori, Tansania

  1. Sekaannus tässä asiassa oli nähtävästi se, että Pirkko Kuvamolle ei kerrottu, että kyseessä on homovastainen ehdokaslista.

    Olisi tärkeää, että kirkkovaalien homovastaiset ehdokaslistat tekisivät yksiselitteisen selväksi sen, että ne ovat homovastaisia, ja että niiden ehdokkaat eivät saa vastustaa homojen syrjintää kirkossa.

    Näin vältyttäisiin tällaisilta väärinkäsityksiltä.

    • Sari R-L: ”Pirkko Kuvamolle ei kerrottu, että kyseessä on homovastainen ehdokaslista.”

      Ymmärtäisin väitteen Janakkalan Seurakuntaväki-listan homovastaisuudesta, jos listalla olisi todettu, ettei homoseksuaali kelpaa seurakunnan täysivaltaiseksi jäseneksi tai kirkon töihin.

      Sen sijaan pitäytyminen kirkon virallisiin linjauksiin avioliittokysymyksessä ei todista kenenkään homovastaisuutta, vaan enemmän ehdokkaan / listan maltillisuutta ja uskollisuutta kirkon tekemille päätöksille.

      Sitä paitsi: jos haluaa rakentavasti keskustella seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, ei kannata leimata maltillisesti ajattelevia kategorisesti homovastaisiksi. Se on aika loukkaavaa.

      Puhumattakaan niistä yksittäisistä kristityistä, joiden ajatuksista emme tiedä yhtään mitään, mutta jotka haluavat toiminnallaan edistää enemmän Jeesus-puhetta kuin seksi-puhetta kirkossa.

    • Sari R-L osaa provosoinnin taidon ja erimieltä olevien mustamaalaamisen.

      Hänen logiikallaan Tulkaa kaikki -liike voisi ilmoittaa, että heidän joukossa ei saa vastustaa lähetysjärjestöjen syrjintää, pitää olla erityisesti viidesläisiä lähetysjärjestöjä vastaan, eikä saa kannattaa kirkon voimassa olevaa avioliittokäsitystä, joka rajaa avioliiton miehen ja naisen välille.

    • Jouni Turtiainen,

      ”Homovastaisuudella” tarkoitan esimerkiksi sitä, että ehdokkaan ei anneta ilmaista sitä, että hän haluaa edistää seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyyttä kirkossa. Pirkko Kuvamon ei annettu ilmaista tätä.

      Jos tämän listan perusperiaatteisiin kuului se, että ehdokkaat eivät saa ilmaista kannattavansa seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyyttä tai samaa sukupuolta olevien avioliittoja, niin tämä olisi pitänyt tehdä heille selväksi heti kättelyssä, jo listalle rekrytointivaiheessa. Esimerkiksi siten, että valitsijayhdistys kertoo sääntönsä ja periaatteensa ehdokkuutta harkitsevalle, ja kysyy voiko ehdokas sitoutua niihin. Jos voi, on tervetullut mukaan listalle.

      Puhut kirkon virallisesta avioliittolinjauksesta. Käsittääkseni kirkon virallinen kanta ei ole se, että luottamushenkilöiden, pappien, piispojen jne. on vastustettava samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Helsingin piispa Irja Askolakin on ilmoittanut kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakiesitystä, eli siis samaa sukupuolta olevien oikeutta mennä naimisiin.

      Minä en missään tapauksessa halua leimata ”maltillisesti ajattelevia homovastaisiksi”. Maltillisena en kuitenkaan pidä sitä, jos joku ehdokaslista estää ehdokkaitaan ilmaisemasta sitä, että he haluavat edistää seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyyttä kirkossa. Kuten jo sanoin, pidän sitä homovastaisena, en maltillisena.

  2. No siitä sitten sopimaan, millaiset merkit kellekin… 😛 Varsinkin, kun näyttää tässäKIN keskustelussa menneen iloisesti sekaisin sanat puolustaa ja vastustaa. Eikös tämä Kuvamo lehtitietojen perusteella ole juurikin homoseksuaalien oikeuksia vastaan? Todellisista mielipiteistähän me ulkopuoliset emme tiedä mitään.

    • Voisitko esittää jotain todisteita väitteestä että lehtitietojen mukaan.. olisin homoseksuaalien oikeuksia vastaan.Jos niitä et pysty toteen näyttämään kehoitan sinua jättämään tollaiset mölyt mahaasi.

  3. Pirkko Kuvamolle ei siis sano nimi Leif Nummela mitään. Pirkko Kuvamo ei myöskään ilmeisesti vaivautunut ottamaan selvää sen listan luonteesta, jolle oli halukas asettumaan ehdokkaaksi (mikäli muut maksavat viulut). Pitäisikö tällaista ehdokasta äänestää?

    Edellinen ei ollut kannanotto homo-kysymykseen, viidesläisyyteen eikä puoluepolitiikkaan. Tuli vaan mieleen.

    • Lisään vielä: tapauksen uutisointia eri tiedotusvälineistä lukiessa ei voi välttyä siltäkään käsitykseltä, että kyseessä on tahallinen provokaatio.

  4. No hienos. Nyt ME konservatiivit paoit voidasn surutta sanoa oman Papin ilmaisuvapauden nimissä homoudesta tai tasa arvoisesta avioliittolaista, että ne Jimalan tahdon vastaisiat, NE jotka kannattas niitä ovat pois poikenneet Rasmatub Ssnasta ja kirkkkomme virallisisista kirjoitetuista opin pykälistä. EI enää kenenkään meistä Raanattu uskollisista tarvitse pelätä joutuvamme jalkapuuhun.

    • Ystävällisenä neuvona totean, että kannattaa hankkia mobiililaitteeseen kunnollinen näppäimistö. 🙂

    • Vai olisikohan kyseessä trolli, jossa joku tekeytyy äärikonservatiiviksi saadakseen heidät näyttämään naurettavilta? Sellainen kiusanteko on ehdottomasti tuomittavaa.

  5. Hauta-ahon väite, ettei Kuvamo olisi ollut halukas osallistumaan lehteen ei pidä paikkaansa. Hauta-aho antoi tasan kaksi mahdollisuutta. Joko koko teksti seksuaalivähemmistöistä poistetaan tai ehdokasta ei oteta lehteen mukaan ollenkaan. Onko se uhkailua vai painostusta vai mitä?

    Marttiina Kainolaisen viittaus siihen, että Kuvamo olisi lehtitietojen mukaan homoseksuaalejen oikeuksia vastaan on täyttä potaskaa. Mihin lie perustaa väitteensä? Kari-Matti Laaksosen viitaus tahalliseen provokaatioon on myös naurettava.

    • Olen pahoillani, jos/kun käsitykseni on väärä.

      Eikö sinulla ollut todellakaan käsitystä ”Seurakuntaväki”-listan luonteesta? Siellähän on ehdokkaana kirkollisesti varsin tunnettu henkilö eli Leif Nummela, jonka käsityksistä esim. tasa-arvoisen avioliittolain suhteen ei voi olla kenellekään epäselvyyttä.

    • Yle siteeraa Kuvamoa näin: ”Kannatan homo- ja lesboparien oikeutta avioliittoon, koskia kaikilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.” Tästä on siis otsikoitu, että Kuvamo puolustaa homojen oikeuksia.

      Johtopäätöksenä siis tästä: Ilmeisesti Kuvamo ei siis puolusta homoseksuaalien oikeuksia parannuksen tekoon (synneistä, myös seksuaalisuuden alueen synneistä), jonka luulisi myös ev.lut. seurakunnassa olevan samalainen ”oikeus” niin heteroille kuin homoille. Mutta tämähän on siis pelkkää spekulaatiota yhden ylen uutisen perusteella. Ko. henkilön todellisesta asenteesta homoseksuaaleja kohtaan ei voida tämän perusteella tietää lähes mitään. Uutisesta syntyy mielikuva siitä, että pelkkä Jeesus ja Hänen armonsa ei riitä, täytyy ottaa humanismi avuksi, jotta voidaan näyttää ”suvaitsevalta” ja ”oikeuksien puolustajalta”, vaikka totuus olisikin täysin päinvastainen.

      Että siinä sitten miettimistä, minkälaisia hihamerkkejä kellekin haluaisitte jakaa? Millainenhan hihamerkki Jeesukselle kannattaisi laittaa, kun rakastaa syntistä, vihaa syntiä, muuttaa särkyneiden elämää radikaalisti…?

    • Ylläolevasta Marttiina Kainulaisen kommentista en valitettavasti ymmärrä mitään.

      Sanottakoon tässä selvyyden vuoksi, että nostan hattua jokatapauksessa sille, että Pirkko Kuvamo kieltäytyi, vaatimuksesta huolimatta, muuttamasta kantaansa.

  6. Hmmm… Mitenhän onnistuin olemaan niin vaikeasti ymmärrettävä, vaikka niin selkeitä asioita nämä… Ehkäpä käsitteitä käytetään keskusteluissa aika sekavasti, mm. sanaa suvaitsevainen (jokaisella taitaa olla oma merkityssisältö ko. sanalle)

    Tässäpä hieno esimerkki, siitä miten näitä käsitteitä voi käyttää hyvinkin jännästi: ”Minä en missään tapauksessa halua leimata “maltillisesti ajattelevia homovastaisiksi”. Maltillisena en kuitenkaan pidä sitä, jos joku ehdokaslista estää ehdokkaitaan ilmaisemasta sitä, että he haluavat edistää seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyyttä kirkossa. Kuten jo sanoin, pidän sitä homovastaisena, en maltillisena.”

    Käsittääkseni seksuaalivähemmistöjen syrjimättömyys kirkossa tarkoittaa sitä, että ei asetuta kenenkään yläpuolelle ”suvaitsemaan” (ja esim. ajamaan spn-avioliittolakia). Syrjimättömyys seurakunnissa voisi parhaimmillaan olla aitoa kohtaamista, Jumalan Sanan totuutta rakkaudessa. Onnistuu varmaan parhaiten ihmisiltä, jotka ovat ensin itse saaneet paljon anteeksi ja kokeneet Jumalan muuttavan voiman omassa elämässään ja tajuavat oman jatkuvan armontarpeensa. Keinotekoinen, liberaali ”syrjimättömyys” on kaukana sekä totuudesta että rakkaudesta, siksi pidän sitä hyvinkin syrjivänä, koska nykyhumanismilla ja ”suvaitsevaisuudella” saadaan karkotettua ihmisiä vain kauemmas Jumalasta. Tässäkin tapauksessa pätee vanha viisaus siitä, miten elämässä usein hyvä on parhaan vihollinen.

  7. En edelleenkään ymmärrä Marttiina Kainulaisen ajatuksia, enkä muuten varmaan haluakaan ymmärtää.

    Kari-Matti Laaksoselle vastaan, että tiesinhän kyllä listalla olevan kristillisiä, mutta en ymmärtänyt, että se olisi este sille, että siellä ei kukin saa esittää omia mielipiteitä ja ajatuksiaan, koska naishenkilö joka listalle hankki ehdokkaita sanoi nimenomaan, että listalla on erilaisia ihmisiä erilaisin mielipitein.

    • Toivon, että tutustut oikeassa elämässä johonkuhun, jonka elämää Jumalan armo ja rakkaus on muuttanut radikaalisti. Jos seksuaalivähemmistöjen oikeudet kiinnostavat, suosittelen rukoilemaan, että Jumala johdattaisi elämääsi ihmisen, jonka seksuaalisuuteen Jumala on vaikuttanut merkittävällä tavalla. Silmiä avaavia, arvokkaita kohtaamisia nämä. Enkä puhu tässä nyt pelkästään kapeasti homoseksuaaleista, Jeesuksen rakkaus kun voi koskettaa ihmistä millaisessa tilanteessa tahansa. Ehkäpä he osaavat paremmin selittää kokemaansa face to face, jos aitoa halua ymmärtää löytyy.

    • Marttiina Kainulainen,

      sylin täydeltä – ja kyynel silmäkulmassa kimmeltäen – toivon sinullekin avaavia ja arvokkaita kohtaamisia!

    • Kiitos Pirkko vastauksesta. Voimia sinulle!

      Raamatussa homoseksuaalisuutta meidän ymmärtämässämme mielessä ei mainita lainkaan ja teologisesti se on täydellinen sivuseikka. Silti se on nykyään sellainen vedenjakaja kirkossa, jonka perusteella, vähän näkökulmasta riippuen, ihmiset jaetaan hyviin ja pahoihin. Se kertoo, jos ei muuta, niin ainakin sen, missä kulkee suomalaisessa kristillisyydessa toleranssi erimieltä olevien suhteen.

      Niin kutsuttu tavallinen ihminen ei, sen kummemmin kulje pro-homo-kyltti käsissä yötä päivää ja näe homovastaisuutta kaikkialla eikä toisaalta voi ymmärtää, että homoseksuaalisuutta kukaan enää 2000-luvulla pitää syntinä.

Missioblogi
Missioblogihttps://felm.suomenlahetysseura.fi/
Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa. Tuoreimman Missioblogin on kirjoittanut Suomen Lähetysseuran yhteisöasiantuntija Mikko Pyhtilä.