Mediassa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa on syntynyt syvä närkästyminen ja syvä loukkaantuminen pääministeri Juha Sipilän sanonnasta ”kaiken maailman dosentit”.
Itse twiittasin, että loukkaantumisen sijasta meidän kaiken maailman dosenttien tulisi harrastaa itsekritiikkiä. Dosentin tittelin alta on esitetty aivan luokattomia lausuntoja.
Syy ei ole vain dosenteissa tai muissa tieteentekijöissä. Usein media otsikoi, että ”Asiantuntijat tyrmäävät” tai että ”Kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä”. Ja asiantuntijat eivät ole välttämättä lainkaan siltä alalta, mistä he kuitenkin kannanottojaan esittelevät.
Jonkin erityisalan dosentin opintoihin ei ole välttämättä kuulunut lainkaan kansantaloutta. Auttaako vaikka antiikin historian syvä tuntemus ratkomaan esimerkiksi Suomen talouden ongelmia? Kyllä ja ei. Tieteellinen koulutus auttaa jäsentämään maailmaa, ja sitä kautta dosentti voi hyvinkin pätevöityä yhteiskunnallisena toimijana ja kannanottajana. Siis kyllä.
Ja sitten se ei. Jos dosenttimme papukaijana toistaa vaikka oman puolueensa kantoja, se ei lisää luottamusta tieteentekijöitä kohtaan. Toki poliittisen kannan esittäminen on sallittua ja jopa toivottavaa, mutta se tapahtuu ihan vain tavallisen kansalaisen roolissa. Joskus voisi sanoa vaikkapa että ”ihan tässä nyt vain mattimeikäläisenä ajattelen…”
Korkeakoulumaailman tulee tässä tilanteessa toki puolustaa rahoitustaan. Enemmän kuitenkin soisi rinnalle myös sitä puhetta, jossa korkeakoulut sitoutuvat osaltaan Suomen pelastamiseen.
Kovin paljon viisautta ei tarvita jatkuvaan arvosteluun ja kritiikkiin. Enemmän tarvitaan ratkaisuja. Eivätkä ne saisi olla kovin helppohintaisia heittoja – edes meiltä dosenteilta.
Tieteen arvovaltaa ovat nakertaneet sellaiset tutkijat, jotka akateemista arvoaan väärikäyttäen esittävät julkisuudessa ideologisia kannanottojaan samanveroisina tieteellisten faktojen kanssa. Tällaiseen menettelyyn näyttävät muita useammin sortuvan yhteiskuntatieteilijät.
Minä olen huomioinut kasvatustieteiden tohtori Puolimatkan lausunnot ja teologian tohtori Ahvion lausunnot. Sitten vielä se yksi päivystävä dosentti. Mutta ei niiden perusteella voi kaikkea maalata.
Sahama: ”esittävät julkisuudessa ideologisia kannanottojaan samanveroisina tieteellisten faktojen kanssa. Tällaiseen menettelyyn näyttävät muita useammin sortuvan yhteiskuntatieteilijät.”
Kuten myös uskontotieteilijät.
”Korkeakoulumaailman tulee tässä tilanteessa toki puolustaa rahoitustaan. Enemmän kuitenkin soisi rinnalle myös sitä puhetta, jossa korkeakoulut sitoutuvat osaltaan Suomen pelastamiseen.” blogisti
Tuo on viisaasti sanottu. Tuota ”Suomen pelastamiseksi sitoutumista” odotetaan nyt myös kaikilta ay-liikkeiltä ja työnantajilta.
Luulen että koko jupakan taustalla on mielikuva päivystävästä dosentista, jonka Aarno Loka Laitinen aikoinaan lanseerasi. Ja siinä oli kysymys myös laiskoista toimittajista, jotka kysyvät heiltä, joilta saa helpoimmin vastaukset. Ilmiötä on oikein tulkittukin.
Päivystävä dosentti on supliikki mies http://www.hs.fi/kotimaa/a1415597516904?jako=c7cb7f1aad70bb3b5c855c13f93d7f93
Kaiken kaikkiaan fiksu kannanotto Jorma Niemelältä.
Kyllähän edelleen esimerkiksi Nordean ekonomisti haastatellaan ikään kuin hän olisi jonkun alan asiantuntija.