Olen jo suunnilleen äidinmaidossa imenyt itseeni käsityksen, jonka mukaan Jumalan omaisuuskansa menetti jossakin vaiheessa evankeliumin, oikean uskon, mutta että se palautuu heille lopunajalla, vanhoillislestadiolaisten toimesta.
Eli ennen kuin maailmanloppu tulee, vl-väki rantautuu Israeliin tekemään lähetystyötä ja siellä otetaan evankeliumi iloiten vastaan, kun ihmiset uskovat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Nyt minulla ei ole hajua siitä, mihin raamatunkohtaan käsitys perustuu, mutta johonkin kylläkin, olen kyllä joskus kuullut viitattavan siihen.
Myös sellaista olen kuullut, että kaikki se, mitä tapahtuu milloinkin aina Jerusalemissa, tapahtuu heijastuksena ”Jumalan valtakunnassa”, eli vanhoillislestadiolaisuudessa. Eli jos siellä on vainoa, pommitusta, sen saman saa kokea myös vl-liike jollakin tavalla.
Minulle tämä lopnajan visio on ollut varsinkin nuorena varsin ihana ja kaunis 🙂
Olen aina ollut sitä mieltä, että suomenkieli on tavattoman vaikeaa ymmärtää, varsinkin näin entisen maanviljelijän!
Olli luulee nyt, että minua kiinnostaa mihin herätysliikkeeseen hän kuuluu. Jorma taasen kertoo, että minä valehtelen. Kun luulin, että hän teki parannuksen vl – uskoviin silloin kun hän pyysi syntejään anteeksi vl – papilta kirkossa. Tämän Jorma itse kertoi viestissään!
Kaikki mielipaha olisi jäänyt niin Ollilta kuin Jormaltakin pois, jos Jorma olisi todennut lyhyesti, että hän pyysi syntejään anteeksi vl – papilta, mutta ei ollut aikomustakaan liittyä vl – uskoviin. Minulle on se ja sama mihin uskonnolliseen liikkeeseen te kumpainenkin kuulutte. Mutta tuo Jorman toteamus: ”Sinänsä kirjoittajan hengellisellä sitoutumisella ei pitäisi olla mitään merkitystä silloin kun puhutaan opillisista asioista tai herätysliikkeistä.” Tämä ei pidä paikkaansa, totta ihmeessä hengellisellä sitoutumisella on merkitystä. Kaikki me ihmiset, jos me johonkin sitoudumme, me myös tuomme esiin sen mihin olemme sitoutuneet.
Olen sitä mieltä, että eiköhän tämä meidän kinastelumme jo ole tullut päätepisteeseen, joten toivotan teille kummallekin hyvää alkavaa kesää.
Esiintyyköhän muuten tätä ”tehdä parannus” sinne ja tänne -ajatusmallia muissakin piireissä, kuin vain lestadiolais-?
Minulle on ollut koko ajan selvää, ettei Jorma hyväksy SRK-opetuksen mukaisia Jumalan valtakunnan rajoja eikä monia muitakaan opin erityispiirteitä. Siitä todistavat Jorman tässäkin ketjussa olevat kommentit. Nykyisillä ajatuksillaan hän ei millään voi päästä SRK-lammaslaumaan ja tuskin sitä tahtookaan – hän tietää liikaa lestadiolaisuuden historiasta.
Miksi siis Vuokko ja Heino epäilivät, että Jorma ”on tehnyt parannuksen vl-liikkeeseen”? Tätä kannattaa miettiä perusteellisesti. Yritän vastata itsekin, kunhan asia minulle hiukan selkenee.
Jorma kirjoittaa: ”Katsos nyt, jos vaikka raamattupiirissä istuu 20 ihmistä kuulemassa lestadiolaisen papin puhetta, ja kun he uskovat mitä heille päästösanoissa julistetaan, eivät he minun mielestäni siinä muutu veeälliksi.” Juuri tätä olen itsekin pohtinut eräässä vuoropuhelussa.
Pyydän heti Jormalta anteeksi, jos tuntuu että panen sanoja suuhusi. Tilanne on vain esimerkkinä niin kiehtova. Tarkoitus on kyllä nousta tästä yleisemmälle tasolle…
Pertti Niukkanen:
”Nykyisillä ajatuksillaan hän ei millään voi päästä SRK-lammaslaumaan.”
Sinä et näytä tuntevan täysin vl – laumaa, kun väität tämmöistä! Ei ry:n uskoon tulossa kuulustella ketään ”täytätkö normit”, tai hyväksytkö kaikki SRK:n mielipiteet. Ei tarvitse mitään muuta kysyä, kun kysyy; saanko minäkin uskoa syntini anteeksi.
Sovitaanko Pertti mekin, että jätetään Jorman uskonelämän pohtiminen kerta kaikkiaan Jorman yksityisasiaksi, ei mietitä hänen sanomisiaan enää tällä palstalla ja taitaa olla parasta, ettemme tutki ollenkaan toistemme uskonelämää tämän jälkeen. Luultavasti olen aiheuttanut mielipahaa ja kysynkin voisinko saada teiltä anteeksi joilta olen mielen pahoittanut.
Mielestäni te kaikki kolme (Heino, Pertti ja Jorma) olette tavallaan oikeassa siinä että henkilökohtaisen uskonvakaumuksen ja sieluntilan arvionti on syytä jättää tämän keskustelun ulkopuolelle, vaikka SRK -lestadiolaiseen uskonopetukseen sellainen olennaisesti kuuluukin. Mutta yritetään olla täällä edes vähän fiksumpia.
Pyydän minäkin anteeksi kaikilta, joiden nimet olen maininnut ja mahdollisesti mielet pahoittanut. Yritän käyttäytyä fiksummin ja nousta sille lupaamalleni yleisemmälle tasolle.
Eräässä toisessa ketjussa Joona Korteniemi kuvaa vl-käsityksiä hyvin:
Autuuttava usko syntyy siis vain ”Pyhän Hengen voimassa julistetusta evankeliumista”. Vl-kontekstissa tämä tarkoittaa vl-uskovan (vain heillä on Pyhä Henki) julistamaa synninpäästöä (tiivistettyä evankeliumia). Tämä synninpäästö on oikeastaan ainoa ”todellinen sakramentti”.
Kun siis pyydät ”saanko minäkin uskoa syntini anteeksi” ja vl-uskova sinulle synninpäästön ”Jeesuksen nimessä ja veressä” antaa, olet oikean lauman jäsen ja oikealla taivastiellä. Sanamuodot synninpäästön pyytäjällä ja sen antajalla voivat kylläkin vaihdella. Tärkeintä on että absoluution antajalla on Pyhä Henki, muuten jäät väärään lohdutukseen.
Varmaan tämä on oikea kuvaus ”parannuksenteosta vl-laumaan”. Ei siinä kuulustella seurakuntaoppia eikä elämäntapoja (kiitos Heinolle huomautuksesta). Kysyn kuitenkin, että pitäisikö kuulustella? Et nimittäin kovin kauan laumassa pysy, jos alat esim. seurakuntaoppia arvostella.
Pertti Niukkanen:
”Varmaan tämä on oikea kuvaus ”parannuksenteosta vl-laumaan”. Ei siinä kuulustella seurakuntaoppia eikä elämäntapoja (kiitos Heinolle huomautuksesta). Kysyn kuitenkin, että pitäisikö kuulustella? Et nimittäin kovin kauan laumassa pysy, jos alat esim. seurakuntaoppia arvostella.”
Kyllä tuo kuvaamasi laumaantulo on oikea. Luulen kuitenkin, että kuulustelua ei hyväksyttäisi parannustapahtumassa. On selvää, että laumassa jossa on selvät ”aidat”, ei asetettuja aitoja voi alkaa arvostella. Seurakunta, eli vl – yhteisö muodostaa Jumalan valtakunnan, eli seurakuntaäidin, joka on pyhien yhteisö ja on käytännössä erehtymätön. Tämä kyllä nykyään kiistetään, mutta käytännössä seurakuntaäidin asema on kiistämätön. Jos alkaa esittämään eriäviä käsityksiä, semmoinen uskova todetaan uskosta luopuneeksi. Näin minullekin on käynyt, kun en hyväksynyt henkioppia ja vaikka henkioppi on nyttemmin myönnetty vääräksi – pannatuomioni jatkuu kaikilla tasoilla.
Varsin helpostihan tuohon oikeaan laumaan sitten pääseekin. Riittää, että uskoo ääneen lausutun synninpäästön (vaikka radiosta). Puhujan nyt kuitenkin on oltava vl-uskovainen.
Kyllä kai taustaoletuksena kuitenkin on, että parannuksentekijällä on vakaa tahto liittyä vl-yhteisöön ja sen edustamiin uskonkäsityksiin. Jos tätä tahtoa ei ole, ei kai katumuskaan ole vl-kontekstissa oikea eikä synninpäästö pätevä. Tällaisella ”parannuksenteolla” ei siis kukaan oikeaan laumaan pääse.
Tässä ajattelussa tuntuu ehkä mahdottomalta, että joku esim. pyytäisi syntejään anteeksi vl-papilta ilman aikomustakaan liittyä vl-uskoviin. Näin toki kuitenkin tapahtuu. Miten muutenkaan voisi olla esim. evlut-seurakunnassa, jonka ainoa pappi on vanhoillislestadiolainen. Voin hyvin kuvitella tilanteen myös omalle kohdalleni.
Mielenkiintoiseksi tilanne muuttuu, kun sitä tarkastelee vl-papin kannalta. Katsooko hän antaneensa vl-kontekstissa pätevän synninpäästön ja saattaneensa parannuksentekijän oikeaan laumaan. Alkaako hän tervehtiä tätä ”Jumalan terveellä” tietämättä mitään päästettävän suhtautumisesta vl-liikkeeseen?
Jos näin tapahtuisi, muuttuisi tuo kapea portti pyöröoveksi ¬– sisään ja saman tien ulos. Tätä ei Laestadius varmasti halunnut, tuskin myöskään SRK.
>>>Jos näin tapahtuisi, muuttuisi tuo kapea portti pyöröoveksi ¬– sisään ja saman tien ulos. Tätä ei Laestadius varmasti halunnut, tuskin myöskään SRK.>>> Niukkanen
Kaikenlaista sitä ihminen keksii, kun oikein vaikeaksi menee….!!!
Missä Jeesus puhuu, että Jumalan lapsen merkki on saatu ”Jumalan terve”…. Rauhan tervehdyksen hän muuten neuvoo antamaan kaikille. Jos siellä on rauhan lapsi, teidän rauhanne jää hänen päällensä, sanoo Biblla.
Laestadius oli muuten allianssikristitty, hän piti Jumalan lapsena ja uskovina kaikkia, jotka ovat kokeneet oikean armonjärjestyksen.
Kun hän tammikuussa 1844 tapasi Sorselessa sukulaisiiaan, jotka tavallaan edustivat hänen omia hengellisiä juuriaan, eikä niinkään Lapin Maria, saarnasi hän hyvin avaraa seurakuntaoppia.
Metodistipappi Scottian hän puolusti, ja sanoi pitäneensä tämän kirjoituksesta, jonka oli lukenut.
Missään vaiheessa Laestadius ei väittänyt, että hänen oman saarnastuolinsa juurelle syntynyt lauma olisi ainoa oikea seurakunta.
Ei sellaista väittänyt Raattamaakaan.
Kun korostettin sanaa ”tämä kristillisyys” tai ”tämä elävä kristillisyys” oli määritelmä sosiologinen EI hengellinen.
Sorselen saarna on painettu suomeksi, joten kehotan lukemaan.
Kiitän Niukkasta asiallisesta kommentoinnista, mitä Korpelan tekstit eivät todellakaan ole olleet.
Vielä tuosta pyöröovesta, jos sopii kommentoida.
Aikamoista piruettia – anteeksi suorasukainen sanani – on kieltämättä Niukkasen perustelu.
Jos ihminen uskoo synninpäästön, hän ei sitten saisikaan úskoa, koska ei ole ”oikean seurakunnan jäsen”. Siis oikea sana on oikeaa vain oikeille ihmisille. Anteeksi nyt, mutta tämä menee vitsin puolelle.
Ahdas ovi/Ahdas portti on usko Kristukseen.
Olisi historiallisesti mielekiintoista tutkia, milloin seurakuntaoppi muuttui tuollasieksi?
Tässä Laestadius saarnaa ehtoolisesta:
”Ei ole siis Herran ehtoollinen ainoastansa yksi muisto Herran kuolemasta, eikä myös ainoastansa yksi rakkauden ateria, jophon kristityt kokoontuvat rakkautta sytyttämään keskenänsä, vaan niinkauan kuin kristityt ovat syntiset ja monessa asiassa puuttuvaiset, tarvitsevat he saada synnit anteeksi, sillä näin sanoo se suuri ehtoollisen pitäjä: ”Tämä on minun vereni, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi”
Vissimmästi annetaan siis katuvaiselle synnit anteeksi Herran ehtoollsiela, jos heillä on semmoinen usko, että he saavat synnit anteeksi. Mutta suruttomat ja katumattomat ei saa syntiänsä anteeksi…”
”Niinmuodoin on Kristuksen ruumis ja veri sovintouhri, ja Herran ehtoollinen on yksi sovintoateria, ei se ole ainoastansa yksi muistoateria, mutta sovintoateria.