En toivo kummankaan päivän siirtämistä lauantaille teologisista syistä. Jos suomalainen yhteiskunta päättää, että nämä päivät ovat työpäiviä, niin se päättää. Ja silloin kirkko järjestää omat juhlansa sen reunaehdon puitteissa. Mutta pari näkökulmaa haluaisin tuoda keskusteluun.
Lauantai on toivotuin hautauspäivä. Joulun seutuun kohdistuu ihan omat paineensa hoitaa hautaukset pois ennen joulua tai sitten lykätä tammikuulle. Tässä tammikuun ensimmäisen tai toisen lauantain muuttuminen pyhäksi — ja siis päiväksi, jolloin ei haudata — merkitsisi yhden toivotun päivän tippumista pois. Vähän samanlainen tilanne on toukokuussa, kun on paineita hoitaa asiat pois ennen kesälomia. Ja touko-kesäkuun vaihteessa on viikon 22 lauantai — koulunloppupäivä.
Loppiaisen kohdalla mietin kyllä sitäkin, että kirkko on jättänyt käyttämättä siihen liittyviä mahdollisuuksia. Luulen, että kolmen kuninkaan päivästä saisi enemmänkin irti.
Helatorstaihin liittyy toki oma maallinen puolensa. Sijoittamalla lomapäivän seuraavaan perjantaihin saa kivasti neljän päivän vapaan kesämökin kevätsiivoukseen tai veneen vesillelaskuun. Tämä mahdollisuus toki näkyy kirkkovieraiden määrässä, joten kirkon kannalta lauantai voisi olla parannuskin. Mutta ihmisten kannalta nykyinen tilanne lienee toivottavampi.
Mäkinen voi olla juuri sopiva perämies ajamaan kirkkolaivan lopullisesti karille. Kirkko instituutiona ei tule tietenkään loppumaan ja entistä ’avarakatseisempia’ henkilöitä purjehtii sisään. Tästä ei ole epäilystäkäään.
Jumalan valtakunta sen sijaan ei ole kirkoissa koskaan ollutkaan. Kirkon syntyminen alkuseurakunnan jälkeen ei ollut sitä, mitä Jumala on tarkoittanut ja mitä Jeesus jätti perinnöksi apostoleille.
Kirkko muodosti pari vuosisataa Jeesuksen syntymän jälkeen erillisen papiston erotukseksi maallikoista. Tällainen malli on Vanhasta Testamentista, mutta ei Jeesuksen opetuksesta. Uuden Liiton ainoa ylipappi on Jeesus itse, Melkisedekin järjestyksen mukaan.
Katsotaanpa, mitä mm. Osmo Tiilililä tai vaikkapa Martti Luther ovat kirjoittaneet:
Kirjassaan ”Johdatus teologiaan” professori Osmo Tiililä kirjoitti seuraavaa, selostaessaan alkuseurakunnallisia oloja:
”…Ratkaisevaa oli kuitenkin, että kaikki kristityt muodostivat yhden Jumalan kansan, jossa kaikki olivat yhdenveroisia jäseniä: he olivat Jumalan työtovereita (1 Kor.3:9, 2 Kor.6:1), jopa ’kuninkaallinen papisto’ (1 Piet.2:9). Vasta vanhan kirkon aikana syntyi kirkossa kahtiajako: erityisen aseman saanut kleerus eli virkapapisto ja sille alistetut maallikot. Samalla jäi sivuun alkukristillinen ajatus uskovien yleisestä pappeudesta.”
Entä, miten sitten papinvirka käytännössä pääsi syntymään kristilliseen seurakuntaan? Vastauksen voimme lukea kirkkoneuvos Eetu Rissasen kirjasta ”Kirkon herrat”. Se kuuluu:
”Historiantutkijan päätelmä on lyhyesti sanottuna seuraava: Alkuaan seurakunnassa sovittiin, kuka toimittaa ehtoollisen jaon. Oli luonnollista, että jumalanpalveluksen ja erikoisesti ehtoollisen johtaminen uskottiin seurakunnan vanhimmille, jotka Uuden testamentin mukaan näyttävät merkitsevän myös kaitsijaa (piispaa). Kun ehtoollinen oli seurakuntaelämän keskus, se korosti myös toimituksen suorittajan merkitystä. Kun lisäksi alettiin ajatella ehtoollista uhrina, oli vertaus Vanhan testamentin uhripalvelukseen ja uhripapistoon itsestään selvä. Tämä johti ennen pitkää siihen, että kaitsija (piispa), jolle pyhien toimitusten johto vähitellen keskittyi, rinnastettiin vanhan testamentin ylimmäiseen pappiin, ja niin Uuden testamentin papistosta tuli Vanhan testamentin papiston seuraaja.”
Itse jakautumasta papit ja maallikot samainen Rissanen kirjoittaa samassa kirjassa ”Papit ja maallikot” otsikon alla seuraavaa:
”Jakauma papit – maallikot on Uuden testamentin sanoman vastainen. Seurakunnan paimenista, so. vanhimmista ja kaitsijoista ei käytetä Uudessa testamentissa sanaa pappi (kreikaksi: hiereus). Edelleen niistä, jotka eivät olleet paimenia, ei käytetä sanaa maallikko (laikos). Jeesus näet lopetti vanhatestamentillisen papinviran, joka oli ennen muuta uhripapin virka. Vanhasta testamentista tuttu vastakohta: papit – maallikot, ei jatku Uudessa testamentissa. Kristus on ainut ja iankaikkinen välimies. Jeesus Kristus on ylimmäisenä pappina kaikkien uskovien yleisen pappeuden alku. Erityisen pappisluokan pappeus päättyi Kristuksen pappeudessa ja uhrissa, ja samalla hänessä alkaa uusi, kaikkien uskovien yleinen pappeus.”
Jatkossa Rissanen vielä kirjoittaa:
”Mutta pian yllättävän pian, palattiin vanhatestamentilliseen jakautumaan papit ja maallikot.”
Entä, mikä oli Lutherin kanta ”pappi” – nimityksen käyttöön?
Lutherin kanta tulee ilmi F. Pieperin dogmatiikasta (s.581), kohdasta jonka otsikkona on: ”Julkisen saarnaviran hoitajat eivät ole mikään muista kristityistä erillinen hengellinen sääty.”
Varsinainen teksti kuuluu lyhenneltynä:
”Vallitsevaan kielenkäyttöön mukautuen Lutherkin käyttää siellä täällä niistä, jotka palvelevat kirkon viroissa sanoja: ’hengellinen sääty’, ’hengelliset'(Geistliche) ja ’papit’ (Priester)… Samalla Luther kuitenkin huomauttaa siitä, etteivät nämä sanat ole peräisin Raamatusta, ja että ne ovat hyvin harhaanjohtavia. Raamatun mukaan ovat kaikki uskovat eli kristityt ’hengelliseen säätyyn’ kuuluvia (1 Joh.2:27, Gal.6:1, 1 Piet.2:5, 1 kor.2:15, jne.) Sen vuoksi on raamatunvastaista kielenkäyttöä sanoa kristillisen kirkon piirissä kirkon viroissa toimivia ’hengellisiksi’, ’papeiksi’, jne. Luther sanoo: ’ Pyhä Henki on tarkoituksella varonut Uudessa testamentissa käyttämästä sanaa ’sacerdos’, pappi (Priester, pfaffe) edes kenestäkään apostolista tai mistään muusta virasta. Se on ainoastaan kastettujen eli kristittyjen nimitys…jne.”
Hiukan myöhemmin:
”Raamatun mukaisesti ilmaisemme asian, jos sanomme, että julkisen saarnaviran hoitajat ovat kristittyjen keskuudessa toimivia viranhaltijoita…”
Mutta dogmatiikka ei lopeta vielä tähänkään, vaan lisää vielä, vedoten Lutherin sanaan:
”Luther sanoo, että ’pappi´ – nimitys on otettu käytäntöön kirkon suureksi vahingoksi joko pakanuudesta tai juutalaisuudesta, ja jatkaa: `Evankeliumin mukaan voitaisiin heitä mieluummin nimittää palvelijoiksi, diakoneiksi, piispoiksi, huoneenhaltijoiksi.´…”
——
Loppupäätelmä: 1. Kirkkoinstituutio tulee säilymään ja maallistumaan entistä enemmän. Kaikenlainen suvaitsevaisuus kaikkea muuta kuin Raamattua kohtaan tulee lisääntymään.
2. Kirkko Jumalan valtakunnan edustajana menettää merkityksensä. Apostolinen seurakunta saa yhä enemmän jalan sijaa, sillä ihmisen kaipaus Pyhän Hengen johtoon saavuttaa ihmisiä sukupolvelta toiselle.
Maranata!
Osaisiko tuo Tuomaala selitttää mikä henki näissä hirveissä kiviä heittelevissä konservatiiveissa vaikuttaa kun niin kovasti heitä ahdistelee? Milloin hän vertaa heitä katolisiin, milloin Hitleriin ja milloin fariseuksiin. Lisäksi hauska nimitys että he ovat Kari Mäkisen käden purijoita! Tässä pieni lainaus hänen tekstistään:
”Kun Mäkinen sydämellään ymmärtää, mitä evankeliumi tarkoittaa, niin totta kai ne, jotka näkevät itsensä Raamattu uskollisina, ottavat juutalaisten tavoin kiviä käteensä. Heidän uskonnollisuuttaan on syvästi loukattu. He käyttäytyvät aivan samoin kuin islamistit tai ortodoksijuutalaiset ymv.
En ole tähän päivään asti tavannut kristillistä fundamentalistia, jota Raamatun ilmoitus kiinnostaisi pintaa syvemmältä. He poistuvat ensimmäisinä keskustelusta, kun huomaavat perusteidensa kestämättömyyden.”
Saattaisihan tuota keskustelua käydä monikin joka tuntee raamatun ja haluaa sen mukaan elää. Täällä on joku kysellyt että onko Tuomaala varma että hänellä on se viimeisin ymmärrys kuten Mäkiselläkin siitä mitä on evankeliumi. Taitaa olla aika turha jatkaa tätä väittelyä, koska olemme niin eri linjoilla näissä asioissa. Jos rakkaus käsitetään luvaksi elää ihan missä tahansa synnissä jatkuvasti se ei ole raamatun ilmoitus. Jeesus armahti syntisiä mutta varoitti elämästä siinä.
Mikähän kanta näillä uudistusmielisillä on tai tulee olemaan esim. Polyamoriasta jota seuraavaksi vaaditaan lailliseksi. Kyse on monen ihmisen avioliitosta jossa voi olla monta eri sukupuolta olevaa ihmistä, joukko miehiä ja naisia. Kun vaaditaan avioliittoa on päivän selvää että tällaisessa liitossa on vapaata ja ”luonnollista” myös seksi kaikkien kesken vapaasti sukupuolesta riippumatta, se kun on tätä suvaitsevaisuutta. Tähän tietenkin tullaan vaatimaan vapaata adoptiota. Onko tämäkin ihan ok ja voidaan perustella rakkaudella? Millainenhan kasvuympäristö se on lapselle? Nyt Saksassa ollaan otettu esiin kysymys vapaasta insestistä. Ei varmaan enää ole pitkällä Oinosen ajatus hauvelin kanssa naimisiin menosta, sehän on rakkautta, tietenkin. Ei kovin terveeltä kuulosta, mutta taidan olla vanhanaikainen ja hirveä vuntamentalisti kun en ymmärrä tätä ”rakkautta”.
”Täällä on joku kysellyt että onko Tuomaala varma että hänellä on se viimeisin ymmärrys kuten Mäkiselläkin siitä mitä on evankeliumi. Taitaa olla aika turha jatkaa tätä väittelyä, koska olemme niin eri linjoilla näissä asioissa.” Onko tämä paikka tarkoitettu keskustelulle vai väittelylle? Eri linjoilla oleminen tekee väittelyn turhaksi, mutta on hyvä lähtökohta keskustelulle. Silloin voi löytyä se viimeisin ymmärryskin, kun suostutaan kuuntelemaan toisen mielipiteitä ja hakemaan asiaperusteita omille.
Fundamentalistien toivoisi panevan välillä jäitä hattuun ja vaikka lukevan Kersti Juvan viisaan kirjoituksen Simeon ja Hanna -verkkolehdestä:
http://simeonjahanna.com/2014/12/09/itsestaan-selvaa/
Jospa Seppo Simola edes pienessä mielessään suostuisi määrittelemään miten ja mitä kirkkolaivan kapteenin tulee uudistaa itse aiheutetussa myrskyssä.
Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimein.
Sä kuulut auringon nousuun ja liityt kuutamon siltaan.
Oot aamukaste, iltarusko ja laulu yölintusen.
Nään lentävän taivaalla tähden ja sua mä ajattelen.
Pois toisin luota jos lähden, sun luotasi lähtisi en.
Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen.
Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.
Tuot päivän riemun, joka vie mun päivään taas seuraavaan.
Sä kuulut auringon nousuun ja liityt kuutamon siltaan.
Sä yksin olet mulle kaikki kauneus päällä maan.
Kun hiljaa soi kuiskaus tuulen, sun kuiskaavan kuvittelen,
Nään kukkasen kauniin ja luulen: näin kasvosi takana sen.
Sä kuulut päivään jokaiseen, sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen.
Kakkuri
Eikö hyviin tapoihin kuulu lainatun tekstin alkuperän ja tekijän ilmoittaminen?
Tämähän on se kuuluisa ”Alkon tango”, jonka Reino Markkula sävelsi ja Juha Vainio sanoitti tarinan mukaan puolessa tunnissa Pohjanhovissa Rovaniemellä, lyötyään Koskenkorvapullosta vetoa, että tekee sen siinä ajassa.
Ja vielä: Jos tekee lainauksen olisi myös suotavaa, että lainaisi tekstin niin kuin se on kirjoitettu.
Teemu Kakkurin siteeraaman laulun sanat voi soveltaa myös siihen, että Jumala, hänen läsnäolonsa, kuuluu jokaiseen hetkeen. Jumala on aina läsnä missä olemmekin.
salme: ”että Jumala, hänen läsnäolonsa, kuuluu jokaiseen hetkeen.”
Tämä oli vielä sitä aikaa, kun suuren sanoittajaneron Junnu Vainion jokaiseen päivään kuului ainakin yksi jallupullo, joka tässäkin lyriikassa oli inspiraation lähde. Junnun hyvin tunteneena tunnen asian. Junnu raitistui vasta 70-luvun puolivälin tienoilla.
Kirkkolaivan kapteenilta on ruori sun muut vempaimet kadoksissa siinä missä koko Suomen evl.lut. laitoskirkolta jo pitkän aikaa. En usko, että kyse on vain tästä älyttömästä homohössötyksestä. Se vain antoi monille hyvän syyn häipyä, oli homoudesta mitä mieltä tahansa. Usein toistuva selitys lähtevillä on, että kirkko ei anna mitään, ei merkitse mitään. Eikös se juuri tarkoita, että kirkkomme on täysin epäonnistunut tehtävässään?
”Usein toistuva selitys lähtevillä on, että kirkko ei anna mitään, ei merkitse mitään. Eikös se juuri tarkoita, että kirkkomme on täysin epäonnistunut tehtävässään?” Ei tarkoita. Se tarkoittaa, että lähtevät ovat epäonnistuneet seurakunnan jäseninä. Kirkko antaa sen, mitä sen jäsenet antavat ja merkitsee sitä, minkä merkityksen sen jäsenet sille antavat.
Usko jumalaan raamatun sanan mukaan on ollut arkkipiispojenkin velvoite.
Nyt on kiitelty kapteeni tuntuu näyttäytyvän ja esiintyvän tavalla joka ei vakuuta seurakuntalaisia, onhan itsekin sanonut että uskoo jumalaan, mutta kiertelee ja kaartelee jotta uskooko raamatun opettamalla tavalla.
Millä muulla tavalla voi olla ns. uskossa?
miten voi oikealla tavalla uskoa jumalaan jos ei usko raamatun kautta.
Miksi nyt on se aika tullut että ihmisten kirkossa pitää tehdä valinta,
sellaisenkin sukupolvien ketjussa uskovan ihmisen?
Näyttää pahasti siltä että Mäkine tulee jäämään historiaan suomen kirkon hajoittajana,
Miksi toimii näin, siihen ei ikävä kyllä ole mulla vastausta, epäilyksiä sitäkin enemmän.
Myöskin pitää muistaa että älä tuomitse ettei sinua tuomita.
Mutta sen kertominen kuka tulee tuomitsemaan ei olekaan tuomitsemista.
Eikä totuuden kertominen ole niinikään tuomitsemista.
Raamatun ja Jumalan voisi kijoittaa isolla alkukijaimella, vaikka ei itseään tuolla tavalla kunnioittaisikaan.
kiitos vaan huomautuksesta
itsekunnioitus ja jumalaa pelkääväisyys on kohdallaan,
mielestäni.
ei tarvitse lähimmäisen siitä kantaa huolta.
tarkoitukseni onkin kirjoittaa sellaisella tavalla sillon kun ehdin,
että siinä olisi lukijalle kiinnostusta, jos on kelle on, kelle ei,
mutta kielioppi ja oikeinkirjoitus kriitikolle ei mulla oo koskaan mitään annettavaa,
silloin kyllä puhutaan lillukan varsista!
jos kiinnostaa niin lue se teksti toisenkin kerran,
niin pihvi maistuu tai ei maistu.
hyvää jatkoa
Kalle Kuokka: ” mutta kielioppi ja oikeinkirjoitus kriitikolle ei mulla oo koskaan mitään annettavaa,”
Ei tunnu olevan ei. Tuskin siinä kukaan mitään menettää. Kauniin kielemme oikeinkirjoitussääntöjen osaamattomuus ja laiminlyönti kertoo kyllä Kalle Kuokan sivistystasosta aika paljon.
ei huolta, enpä kanna sivistymättömyydestäni huolta,
se ei ole mulle ykkösasia, ihmettelen kuinka se niin
tolkuttomasti paria heppua häiritsee!!
kehotan kiinnittämään huomiota enemmän tekstin asia sisältöön,
nyt kun ei ole murresanoja käytetty
eikä kirjoitusvirhettäkään paljon,
niin niitä odotellessa, kyllä teille niin kovin sivistyneille
lisäoptioita tulee vielä riittämään,
jahka kirjoittelut jatkuu.
joku nettikirjoittaja on osuvasti sanonut vuosia sitten
”Ajan kuluessa ja koulutus / sivistystason noustessa
uskontojen merkitys tulee hiipumaan.”
Kielioppi ei ole mikään kirjallisesta ilmaisusta irrallinen asia. Se kuuluu ilmaisuun kuin moottori autoon. Jos kone yskii, matka ei suju. Pihvikään ei maistu, jos paistaminen ja maustaminen on tehty miten sattuu.
Jusu Vihervaara kirjoittaa: ”Edustaako arkkipiispa Mäkisen kannanotot mahdollista poikkeamaa kirkon “traditiosta ja tunnustuksesta” missään muussa kuin seksuaalivähemmistöjä koskevissa kysymyksissä? ”
Tuohon on mahdotonta vastata, koska hän ei julkisuudessa ota kantaa mihinkään muuhun kysymykseen.
Martti Pentti:
”Kirkko antaa sen, mitä sen jäsenet antavat ja merkitsee sitä, minkä merkityksen sen jäsenet sille antavat.”
No tuo on jo niin höttöstä, että ihmettelen mitä se yleensä tarkoittaa :).
Tarkoitan, ettei kirkolla ole asiakkaita, vaan jäseniä. Seurakuntalaiset eivät ole kirkon toiminnan kohteita, vaan toimijoita. Näin sen ainakin pitäisi olla.