En toivo kummankaan päivän siirtämistä lauantaille teologisista syistä. Jos suomalainen yhteiskunta päättää, että nämä päivät ovat työpäiviä, niin se päättää. Ja silloin kirkko järjestää omat juhlansa sen reunaehdon puitteissa. Mutta pari näkökulmaa haluaisin tuoda keskusteluun.
Lauantai on toivotuin hautauspäivä. Joulun seutuun kohdistuu ihan omat paineensa hoitaa hautaukset pois ennen joulua tai sitten lykätä tammikuulle. Tässä tammikuun ensimmäisen tai toisen lauantain muuttuminen pyhäksi — ja siis päiväksi, jolloin ei haudata — merkitsisi yhden toivotun päivän tippumista pois. Vähän samanlainen tilanne on toukokuussa, kun on paineita hoitaa asiat pois ennen kesälomia. Ja touko-kesäkuun vaihteessa on viikon 22 lauantai — koulunloppupäivä.
Loppiaisen kohdalla mietin kyllä sitäkin, että kirkko on jättänyt käyttämättä siihen liittyviä mahdollisuuksia. Luulen, että kolmen kuninkaan päivästä saisi enemmänkin irti.
Helatorstaihin liittyy toki oma maallinen puolensa. Sijoittamalla lomapäivän seuraavaan perjantaihin saa kivasti neljän päivän vapaan kesämökin kevätsiivoukseen tai veneen vesillelaskuun. Tämä mahdollisuus toki näkyy kirkkovieraiden määrässä, joten kirkon kannalta lauantai voisi olla parannuskin. Mutta ihmisten kannalta nykyinen tilanne lienee toivottavampi.
Eläkeläisiä asia tuskin paljon hetkauttaa. Ja eläkeläisiä on yhä suurempi osa kansasta.
A ship in port is safe, but that’s not what ships are built for.
Grace Hopper
Arkkipiispa Mäkisen ajatusmaailma edustaa suomalaisten mielipidekannan enemmistöä, näin ajattelen. Mutta onko se sellainen mielipide, joka on uskollinen kirkon tradiolle ja tunnustukselle? Monesti uskollisuus kirkon ydinsanomalle on tarkoittanut vastavirtaan uimista ajan tuulissa. Sikäli mielenkiintoista, että siinä missä osa katsoo Mäkisen pitäneen kirkkolaivan kurssissa, toiset tulkitsevat hänen ohjanneen sen karikkoiselle matalikolle.
Tarkkaan ottaen arkkipiispamme otti kantaa vain samaa sukupuolta olevien siviilivihkimiseen, eli siviilioikeudelliseen toimitukseen joka ei millään tavoin kuulu kirkon toimivallan piiriin. Näin ollen kysymys, toimiko arkkipiispa kirkon opetuksen mukaisesti vai vastaisesti on mielestäni jokseenkin epäolennainen tässä tapauksessa. Mitä sitten tulee samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen, niin ainakaan minun käsitykseni mukaan arkkipiispa ei ole liputtanut sen puolesta. Hän lähinnä totesi, että kirkko joutuu toissaperjantaina hyväksytyn lakiesityksen jälkeen pohtimaan kantaansa, mikä on kai lähinnä itsestäänselvyys.
Edustaako arkkipiispa Mäkisen kannanotot mahdollista poikkeamaa kirkon ”traditiosta ja tunnustuksesta” missään muussa kuin seksuaalivähemmistöjä koskevissa kysymyksissä? Tekeekö arkkipiispa muutakin pahaa vai kohdistuuko häneen kohdistuva arvostelu yksinomaan ja pelkästään homokysymykseen?
Kari Mäkinen on kapteeni ilman kompassia. Suomen kirkkolaiva ajaa hänen johdollaan karille! Nomen est omen.
Monillehan Mäkinen on nimenomaan vastavirran uimari.
Jumalan mies meille kannattajille ja vielä enemmän vastustajille.
Johan, missä mielipiteessään arkkipiispa on uinut kansan mielipidettä vastaan? Minusta ei kovinkaan monessa asiassa, vaan asia on juuri päinvastoin.
Omassa kommentissani en kyllä puhunut mitään seksuaalivähemmistöihin liittyvistä kysymyksistä, vaan Mäkisen teologiasta yleisellä tasolla. Osa tukee häntä, osa ei pidä Mäkisen puheenvuoroja kirkkoamme yhdistävinä tai uskomme mukaisina.
Sitä minä juuri kysyinkin. He, jotka Mäkistä arvostelevat, usein arvostelevat sitä, että Mäkinen asettuu tukemaan seksuaalivähemmistöjä ja heidän parisuhteitaan. Minua kiinnosti se, onko Mäkinen väärässä jossain muussakin teologisessa kysymyksessä vai onko se pelkkä homokysymys, joka hiertää.
Mäkinen on nyt profiloitunut seksuaalivähemmistöjen puolustajana mutta mihin suuntaan hän muuten haluaisi kirkkoa johtaa. Millaisin keinoin hän haluaisi virkistää seurakuntaelämää ja evankelioida kansaa? Millainen olisi diakonian tulevaisuus? Entä miten talousongelmat ratkaistaan? Miten kirkko voittaa taas paikkansa yhteiskunnan keskiössä? Hän voisi käyttää kohonnutta kansansuosiotaan kirkon todelliseen uudistamiseen eikä vain teologian liberalisoimiseen. Ehkä hän vielä niin tekeekin, toivon ainakin.
Timo Pöyhösen havainto keskustelun kapeutumisesta on tarpeellinen ja ajankohtainen. Seksuaalivähemmistöjen kohdalla puhutaan usein yhden asian liikkeestä, tuskin tätä edes liikkeen kannattajat kieltävät. Seksuaalivähemmistöjen asia on nyt ajankohtainen ja siksi on hyvä, että sitä ratkotaan.
Mutta energiaa olisi hyvä jäädä myös kirkon pitkän aikavälin menestyksen rakentamiseen monipuolisesti, mikä kuuluu organisaatioissa ylimmän johdon tehtäviin. Joten toivoisin minäkin kirkon johdolta suuntaviivoja tulevaisuuteen vaikka Pöyhösen mainitsemissa asioissa. Monissa muissa Euroopan kirkoissa on seksuaalivähemmistöjen asemasta vastaavat keskustelut käyty jo aikaisemmin, mutta silti nämä kirkot edustavat edelleen enemmän mennyttä loistoa, joka on hitaan, mutta vääjäämättömän hiipumisen uralla.
Sami Tammisalo: ”Arkkipiispa Mäkisen ajatusmaailma… Mutta onko se sellainen mielipide, joka on uskollinen kirkon tradiolle ja tunnustukselle?”
Miksi pitäisi kirkkolaiva ajaa samalle karille. johon juutalaisuus karahti?
Mäkinen on arkkipiispana todella vaikeassa ajassa.Tekipä hän sitä tai tätä, joku/jotkut pahoittavat aina mielensä. Tietokone- ja internetmaailmassa mielensä pahoittajat vielä helposti klikkaavat itsensä ulos kirkosta. Ei siis käy ollenkaan kateeksi arkkipiispaa ja hänen asemaansa. Ainoastaan voi siunata häntä ja rukoilla, että kirkkomme selviäisi jotenkin ehjänä tästä myrskyisästä ajasta.
Yksi näkökulma mikä meillä useasti unohtuu, kun niin ahkerasti jaamme veljiä ja siskoja lampaisiin ja vuohiin riippuen siitä, ajattelevatko he samoin kuin me ajankohtaisista kysymyksistä on yhteinen nimittäjä, joista kristityt pitäisi tunnistaa nimittäin – Keskinäinen rakkaus. Huolimatta eri mielipiteistä, meillä tulisi olla keskinäinen rakkaus. Tätä mielestäni arkkipiispa on yrittänyt tuoda esiin eri yhteyksissä, vaikkakin tätä ei ole aina huomattu myrskyisten keskustelujen keskellä.
Tämähän menee kirkossakin jo keskinäisen kehumisen kerhoksi. Uudistusmieliset kehuvat kilpaa toisiaan.
Pata kattilaa soimaa…
Heikki, vertauskuvasi ei taida nyt mennä ihan nappiin?
On se keskinäisen kehumisen kerho silläkin puolella…
Heikki, jos tarkoitat, että arvostan piispoja, jotka pitäytyvät kirkon voimassa olevilla kannoilla, niin siten sanontasi osuu kyllä oikeaan.
Mitä yhteistä on pääminsteri Stubilla ja Arkkipiispa Mäkisellä ?
Vastaus : Kumpikaan ei ymmärrä asemaansa instituutionsa johtajana.
Aivan näin. Mäkisen kommentit liittyen homoliittojen siunaamiseen on huomattu Venäjälläkin. Eräs pietarilainen TV-kanava haastatteli asiasta eri henkilöitä Suomessa ja Mäkisen kommentit oli käännetty venäjäksi.
Ystävät, Jumala ei siunaa Suomea jos homouden synti hyväksytään Suomen
lainsäädäntöön. Olen lukenut ja myös kuullut Jumalalta saatuja viestejä,
joissa Jumala selvästi varoittaa Suomea. Jos Jumala ottaa suojelevan
kätensä pois Suomen yltä, Venäjä hyökkää Suomeen.
Suomen Tasavallan Presidentti Kyösti Kallio rukoili viisaasti radiopuheessaan
6.12.1939 : ”…. Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme Sinun kauttasi, siihen me
uskomme. Armahda meitä. Amen.”
Koskinen: ”Ystävät, Jumala ei siunaa Suomea jos homouden synti hyväksytään Suomen lainsäädäntöön…..Jos Jumala ottaa suojelevan kätensä pois Suomen yltä, Venäjä hyökkää Suomeen.”
Homouden synti on poistettu Suomen lainsäädännöstä v. 1971, kun homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus loppui. Sairausluokituksista homous poistettiin v. 1981. Eikä homouden syntiä olla käsittääkseni uudelleen lainsäädäntöömme ottamassa, joten turha pelko Jyri, että Venäjä hyökkäisi maahamme siksi, että laissamme on homouden synti.
Oliskohan pääministeri Stubilla facebookissa vielä enemmän peukuttajia, kuin arkkipiispa Mäkisellä?
Stubilla yli 30 000 eli on enemmän. Mutta kristillinen velvollisuutemme on korjata asia. Ehdottomasti!
Olen jo omalta osaltani sen tehnyt.