En toivo kummankaan päivän siirtämistä lauantaille teologisista syistä. Jos suomalainen yhteiskunta päättää, että nämä päivät ovat työpäiviä, niin se päättää. Ja silloin kirkko järjestää omat juhlansa sen reunaehdon puitteissa. Mutta pari näkökulmaa haluaisin tuoda keskusteluun.
Lauantai on toivotuin hautauspäivä. Joulun seutuun kohdistuu ihan omat paineensa hoitaa hautaukset pois ennen joulua tai sitten lykätä tammikuulle. Tässä tammikuun ensimmäisen tai toisen lauantain muuttuminen pyhäksi — ja siis päiväksi, jolloin ei haudata — merkitsisi yhden toivotun päivän tippumista pois. Vähän samanlainen tilanne on toukokuussa, kun on paineita hoitaa asiat pois ennen kesälomia. Ja touko-kesäkuun vaihteessa on viikon 22 lauantai — koulunloppupäivä.
Loppiaisen kohdalla mietin kyllä sitäkin, että kirkko on jättänyt käyttämättä siihen liittyviä mahdollisuuksia. Luulen, että kolmen kuninkaan päivästä saisi enemmänkin irti.
Helatorstaihin liittyy toki oma maallinen puolensa. Sijoittamalla lomapäivän seuraavaan perjantaihin saa kivasti neljän päivän vapaan kesämökin kevätsiivoukseen tai veneen vesillelaskuun. Tämä mahdollisuus toki näkyy kirkkovieraiden määrässä, joten kirkon kannalta lauantai voisi olla parannuskin. Mutta ihmisten kannalta nykyinen tilanne lienee toivottavampi.
Mielenkiintoista on seurata miten ei uskovat ja uskovat yrittävät keskustella ilman vihan ilmaisemista toisiaan kohtaan. Siinä kuitenkaan vain vaivoin onnistuen. Jonkinlainen adrenaliinipurskaushan aina vaadittaan, jotta johonkin mielipiteeseen tulee vastattua. Uskovat puhuvat Raamatusta ja muut yhteiskunnasta. Joten senkään tähden mitään yhteisymmärrystä ei tulla saavuttamaan. Puhumme jatkuvasti toistemme ohi. Jotkut kirkossa haluavat ajatella, ettei muutos koske kirkkoa. Eikä kirkon opetusta avioliitosta. Mitenkähän kirkko voi jatkossa toimia lain vastaisesti? Yksityinen kristitty tähän voi jossain tilanteessa kyetä. Mut miten julkisyhteisö voisi toimia lain vastaisesti?
”Uskovat puhuvat Raamatusta ja muut yhteiskunnasta.” Tuo voi olla harhaakin. On varmasti uskovia, jotka puhuvat yhteiskunnasta ja todennäköisesti Raamattua siteeraavien joukossa on niitä, joiden uskon laita on niin ja näin. Se vaikutelma, jonka päältäpäin saa tai joka halutaan toisille antaa, ei aina vastaa sisintä vakaumusta.
Pelottavalta kuulostaa tuo viha, joka meihin fuduihin kohdistetaan.
Ilmeistä on että tuo viha jatkossa vain kasvaa.
Mistä lähteestä se nousee- ei ole arvoitus. Ei uskovat ovat aina hyökänneet juuri evankeliumin kimppuun. Evankeliumin koskemattomuutta puolustettaessa fudut ovat joutuneet aina vihan kohteeksi. Niin nytkin. Joten senpuoleenhan tämä on ihan normaalia. Mikäli evankeliumin perustukset kyettäisiin riistämään, niin mitää puolustettavaa, ei meille enää jäisikään.
Nyt on kyse ihan perusasioista. Mahdollisuutta perääntymiseen ei ole. Ollaan ihan jyrkänteen reunalla.
Ensin pilkunviilausta: kielitajuni mukaan fudut tarkoittavat potkuja, lopputiliä. Sana on sukua jalkapalloa tarkoittavalle fudikselle.
En ole havainnut, että fundamentalistien kanssa olisi intetty evankeliumin perusteista. Keskustelu on koskenut pikemminkin lakia. Useimmin syntyy sovittamattomia erimielisyyksiä asioista, joilla ei luulisi olevan mitään tekemistä pelastuksen kannalta. Raamattuun kirjaimellisesti uskovat näet pitävät kiinni myös antiikin maailmankuvasta lähtevistä luonnontieteellisistä erehdyksistä. En yhtään ihmettelisi, jos monen mahdollisuudet uskoa ovat vähentyneet melkein olemattomiin, kun on kohdattu luomisen kuuteen 24 tunnin vuorokauteen (vuonna kuusituhatta jotain ennen Kristusta) takertuva kristitty. Se ei juuri mahdu 10 000 vuotta sitten viimeisimmän jääkauden alta paljastuneen silokallion tallaajien ajatuksiin.
Käytännössä yksisilmäisenä ja lisäksi vielä tyhmänä koulaikanani pidettynä lukihäirikkönä en paljoakaan enää perusta pikku viilauksista. Ihan hauska kuitenkin niitäkin on välillä lukea. Muutenkin pyrin katselemaan elämää vähän laajemmista näkökulmista. joten fuduna ( oisko parempi lyhenne tiedossa) näen varsinaisen ongelman olevan juuri evankeliumissa. Laki on olennainen osa sen sisältöä. Ilman lain tuomaa tuomiota ei evankeliumilla ole mitään käyttöä. Evankeliumi on pelkkää sanahelinää ilman lakia. Fudut tietysti kiinnittävät usein keskusteluissa päähuomion lakiin, jolloin varsinaiset ongelmat eivät tule näkyviin. Mietin aika pitkälle näitä seurauksien, seurauksia, joten kaikki ei pysy mun ajatuksen juoksun perässä.
Enkä sitäkään ihmettele. Oon vähän erityinen tyyppi. Ainakin vaimoni mukaan.
Fundis on ihan hyvä, funkku rimmaa vähän ikävien sanojen kanssa.
Evankeliumi on minusta paljon laajempi kuin armahdus lain tuomiosta. Silmiini osui evankeliumin merkitystä tutkiessani seuraava Luther-sitaatti: ”Evankeliumin julistamisen virka on olemassa sen tähden, että tätä sanaa Jumalan nimen tuomasta pelastuksesta eivät muodosta kirjaimet ja kirjat, vaan elävän puheen avoin tunnustus, niin ettei sitä siis ainoastaan tiedetä, vaan saarnataan lakkaamatta, sopivalla ja sopimattomalla ajalla. (22. psalmin selitys)”
”Käytännössä yksisilmäisenä ja lisäksi vielä tyhmänä koulaikanani pidettynä lukihäirikkönä en paljoakaan enää perusta pikku viilauksista.” Evankeliumi tarkoittaa myös vapautusta häpeästä. Me yksisilmäiset, tyhmät luki- ja muut -häiriköt olemme kaikki Jumalalle rakkaita.
Siinähän se lukihäirä taas ilmeni. Luin pilkun pikkuiseksi. Onneksi evk. on jotain muuta kuin, kirjaimet ja kirjat. Ei siis luettu teksti, jonka voi oppia ulkoa. Evk. on paljon enemmän. Se on jotain, joka ei avaudu koskaan täydelliseti ymmärryksellemme. Sitä on opiskeltava ja elettävä todeksi jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Monet fundikset taitavat tehdä samanverran vahinkoa asialle, kuin mitä tarkoittavat sitä korjata. Ehkä enemmänkin. Kai meihin fuiksiin voi kyllästyä. Kyllä muakin ottaa välillä päähän nuo Raamtulla päähän mätkimiset. Eihän niistä voi keskustella milelipiteinä. Monia fundiksia innoittaa enemmän tunne oikeassaolemisesta. Heiltä tuntuu puuttuvan kokonaan halu kuunnella ja ymmärtää muita.Joten seuraukset on sen mukaiset. Aitoa keskustelua ei synny.
Sensijaa voitaisiin vähän yhdessä miettiä, sitä mitä seurauksia lain voimaantulo saa aikaan. Millaisessa kirkossa ja yhteiskunnassa elämme sitte. Muuttuuko mitään muuta, kuin vihkioikeus.ym