Oli ilo pohtia viime viikolla kirkon verkkotyön ammattilaisten kanssa mennyttä ja tulevaa. Kirkko tekee netissä monipuolista ja ajan hermolla olevaa, tärkeää ja tavoittavaa työtä. Tämän puolesta puhuvat lukuisat tilastot, kokemukset ja palautteet.
Yksi kysymys mieleeni kuitenkin nousi häiritsevänä: Mitä kaikkea kirkon verkkotyö merkitsee kirkon yhtenäisyydelle? Onko se uhka vai mahdollisuus ja miten?
Verkkotyöhön sukeltaneet luterilaisen kirkkomme papit ja muut työntekijät ovat ennakkoluulottomia ja raikkaita, notkeita ja nopeita. He ovat olleet valmiita luopumaan myös automaattisesta auktoriteettiasemastaan ja kaikesta hierarkkisesta pönötyksestä.
Antaako kirkon verkkotyö kuitenkin harhaanjohtavan käsityksen ja väärän todistuksen siitä, mitä kirkko normaalissa seurakunta-arjessa on? Joku kiinnostuu kirkosta nettikontaktiensa perusteella, hakeutuu omaan kotiseurakuntaan – ja törmää täysin toisenlaiseen todellisuuteen?
Vai onko kaikkien etu, että kuilu erilaisten kirkollisten todellisuuksien välillä juurikin on suuri? Että todella löytyy jokaiselle jotakin?
Toisaalta ajattelen, että kirkon yhtenäisyyden vaalimiselle on perusteita. Että myös ekumenialle on vahvoja perusteita. Että Jeesus toivoi, että me kaikki kristityt yhtä olisimme. Mutta mitä tuo ”riittävä yhtenäisyys” olisi?
Lienee totaalisen epärealistista kuvitella, että eri maissa, eri kulttuureissa, eri sosiaaliryhmissä, eri ikäisten parissa, eri puolilla maatamme ja maailmaamme kaikki olisivat edes uskon perusasioista täysin yksimielisiä. Saati että jakaisimme samanlaisen käsityksen ihanneseurakunnasta ja sen hierarkiasta ja rakenteista, koosta ja toimintatavoista.
Kumpi on suurempi arvo: Se että joku kirkon uusi työtapa (vaikkapa kirkon verkkotyö) tavoittaa täysin uusia ihmisryhmiä pohtimaan ja jakamaan uskon kysymyksiä ja ihmettelemään ja elämään omalla tavallaan todeksi evankeliumia – vai se, että kirkko pysyisi mahdollisimman yhtenäisenä eri puolilla Suomea ja maailmaa? Onko tärkeämpää tavoittaa yhä uusia ihmisryhmiä silläkin riskillä, että se haastaa seurakuntien perustyötavat, -asenteet ja -hierarkiat totaalisesti?
Mitä ajattelette?
Itse olen kallistumassa sille kannalle, että yhtenäisyys ei ole niin suuri arvo, että se voisi ylittää jokaisen ihmisen oikeuden kuulla ja elää omalla tavallaan todeksi evankeliumia, uskoa ja armoa.
Sen sijaan keskinäinen kunnioitus erilaisten uskontulkintojen, erilaisten papillisten ja seurakunnallisten käytäntöjen välillä on äärimmäisen tärkeää. Ehkä se kunnioitus ja irtisanoutuminen eri tavoin uskoaan ilmaisevan tuomitsemisesta olisi se juttu, se riittävän uskovien yhteyden ja yhtenäisyyden raja?
Kyllä. Ehdottomasti lisää panostusta kirkolta verkkotyöhön. Siihen kannattaa nyt satsata.
Jos viimeinenkin lankku siltä perinteiseltä jalustalta, jolla luterilainen pappi on tavannut etäisesti seisoa, potkaistaan verkkotyön myötä pois, niin terve menoa..postmoderniiin maailmaan hierarkiat, edes kirkolliset, istuvat huonosti.
Sitten tämä surullinen kysymys: Miksi Kotimaa24 karkoitti pois kaikkein innokkaimmat verkkokeskustelijansa?
Miksi Kotimaa24 on suorastaan sensuuripolitiikallaan estämässä ihmisiä jakamasta ajatuksiaan ja kehittelemään niitä modernilla tavalla?
Kotimaa24 ilmoittaa, että kaikki ovat vapaita keskustelemaan mutta vain niistä kirjoituksista joita Kotimaan24 hyväksymät kirjoittajat kirjoittelevat.
Siis samaan tapaan kun koulussa, jossa saa vapaasti keskustella opettajan antamasta aiheesta. Täällä keskustelijat ovat aikuisia ,miksi kohdella heitä kun lapsia?
Millä lailla tämä foorumi edistää vapaata ja tärkeätä maallikkojen ja oppineitten keskeistä dialogia?
Epämukavat aiheet jäävät ilman tuuletusta.
Missä ateistit voivat kohdata omista lähtökohdistaan uskon edustajia?
Missä esim kreatoimismin edustajat voivat olla dialogissa tieteeseen uskovien uskovien kanssa?
Entä homoseksuaalit ja muut syrjäytyneet missä heidän tapansa voi tulla kuuluviin?
Entä evankelikaaliset karismaatikot? Huoneseurakuntien jäsenet? Kuka kirjoittaa heidän alustuksensa?
Kytevä konflikti herätysliikkeiden ja valtakirkon välillä ?
Suurin mahdollinen foorumi on sensuroitu .
Surullista , ja ehkä pelkurimaista.
Hmmm. Taidan olla jo liian väsynyt, mutta yritän vielä ennen nukkumaan menoa vastata Markulle.
Kotimaa24 ei ole kirkon verkkotyötä, joten siinä mielessä tämän foorumin pelisäännöt eivät ole tämän blogin aiheena. Mutta on kauhean surullista, jos koet, että keskusteluja olisi sensuroitu! Blogistien joukossa on edelleen sekä homoja että heteroita, sekä konservatiiveja että liberaaleja, sekä tohtoreita että ns. tavallisia duunareita. On miehiä ja naisia ja on eri puolilta Suomea ja ulkomaillakin asuvia ja on eri ikäisiä. On herätysliikkeisiin kuuluvia, niistä eronneita ja on ateistikin joukossa. On monia uusia ajatuksia, joihin voi ottaa kantaa.
Itse ehkä olen väärässä paikassa, koska olen sitä ”vanhaa sakkia”. Ehkä minun pitäisi hiljentyä ja antaa tilaa uusille. Mutta uusissa ei mielestäni ole vikaa ja uudistusta tarvitaan aina. Se ei ole epälluottamuslause vanhoille, vaan mahdollisuus uusille ihmisille saada ajatuksiaan julki ja keskusteltavaksi.
Mutta en halua mitätöidä kokemustasi vaiennetuksi tulemisesta ja siitä olen aidosti surullinen.
Kari-Matti: Olen tästä samaa mieltä kanssasi
En juurikaan ole tutustunut K24:n viime aikojen teksteihin. Tähän nyt sattuneesta syystä tartun.
Kyselet Emilia paljon erilaisia kysymyksiä, joihin jo kysyessäsi tavallaan ilmoitat vastauksen. Kirkon verkkotyö on ehdottoman tärkeä osa mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on tunnustaa ne tosiasiat missä olemme ja elämme. Me elämme kansankirkollisessa Suomessa ja kirkon verkkotyö on tällä hetkellä viemässä jakaantuneeseen seurakuntaelämään, jota vielä merkittävästi rajoitetaan eli vaikka mitä väität niin kyllä Kotimaa24 on kirkon keskeisin verkkotyön ilmentymä täällä ihmisten keskellä. Kotimaa24 hengittää sitä ilmaa mitä nämä verkkotyön sankarit saavat aikaan.
Sanot, että täällä on sitä ja tätä suuntaa keskustelemassa. Eihän täällä niitä seurakuntalaisia ole vaan tavalla taikka toisella yltiökotimaaksneloslaisia kehumassa keskinäistä keskustelukulttuuria ja ilmapiiriä. Kovin paljon keskusteluun osallistuu mustapäisiä tummanpuhuvia lukijoita – sen pitäisi herättää ajattelemaan ihan oikeasti mistä on kysymys.
Tilastojakin luetaan kuin piru raamattua eli kävijöiden (klikkausten) määrää vertaillaan, kun pitäisi vertailla keskusteluun osallistujein määrää – siis kommenttien määrää ja avauksien määrää. Keskustelua arvioidaan korkeatasoiksi ja kirkkoa tukevaksi, kun kaikki hymistelevät samalla asialla. Yhtäkään journalistista helmeä en ole löytänyt. Kotimaa24 jakaa seurakuntalaiset ja lukijat juuri kuten tuossa avauksessasi teit – mutta me olemme vain lukijoita ja seurakuntalaisia. Emme me ole tuolla tavalla jakautuneita, ja siksi Markku Hirn osuu asian ytimeen, ja vain se on tärkeä kysymys, mikä on tuon seuraus. Ei se mitä olette keskenänne saaneet aikaan.
Seurakuntien kannalta kirkon verkkotyö on lähinnä suoria jumalanpalveluksia netissä, www-sivuja netissä ja muuta yhtä vähäpätöistä. Lehdet edelleen printataan ja jaetaan postin välityksellä. Verkkolehtiä ei ole. Somen keskustelut ovat yhtä vähäisiä kuin poliittisten puolueiden verkoissa.
Verkkotyö ei ole se, joka korvaa seurakunnan kohtaamisen. Sen pitäisi tukea näitä kohtaamisia mutta Kotimaa24 ja sen esimerkki vie toiseen suuntaan. Ja se on kirkon verkkotyötä vaikka mitä sanot kaupallisen julkaisun tekemäksi. Johan se selviää, kun lukee sen kuuluisan ”ylläpidon” kommentit keskustelussa tilastoista, joiden tulkinta oli muuten lähinnä naurettavaa luettavaa. Toki en pidä tilastoista juuri edellä mainituista syistä.
Kansankirkon kannalta Kotimaa24 ajaa kirkon hajottamista ja seurakuntien tekemää työtä mitätöivää linjaa, kun se ei uskalla kohdata oikeata keskustelua.
Kirkon verkkotyö puolestaan on mopolla formulakisoissa köröttelyä. Kansankirkon journalistien määrää en tiedä mutta erilaisia teologisia körttiläisiä tämä julkisuus on pullollaan. Hyvin vääristynyttä tekemistä ja meitä herätyskristillisiä, muita kuin körttiläisiä, vieroksuvaa keskustelua. Meidän mielipidettä ei ole missään. Tämä uudistus ja kirkon verkkotyö nimittäin luo uutta – ikävä kyllä ei kansankirkon sisälle vaan sen ulkopuolelle. Jos se on tavoite niin hyvin onnistunut uudistus Kotimaa24:lta ja kirkon verkkotyöltä.
Emilia
Kysymys ei ole minun kokemisistani vaan siitä ,että Kotimaan linja on ”elitistinen”. Kotimaa valitsee keskustelujen avaajat ja sitten niistä saa kiltisti keskustella.
Tuomo Hirvi muotilee asian hyvin ,juuri hänen tapaisensa keskustelijat eivät pääse vapaasti aktivoimaan eri tärkeäksi koettuja teemoja.
Kotimaa on kirkon verkkokeskustelun keskeisin foorumi. Millään muulla foorumilla ei ole samaa läpilyöntiä.
Jolla on valta sillä on myös vastuu.
Mitä kotimaa haluaa omalla verkkopanoksellaan?
Ainakin minua on vaivannut blogialustan ”yhdenmukaistuminen” uudistuksen jälkeen. Uteliaisuuttani kävin läpi blogistilistan ja tässä nopean analyysin tuloksia…
Yhteensä blogeja on 38, joista 35 on ”henkilöblogeja” (lopuista kaksi K24-blogeja ja yksi useamman kirjoittajan ”vieraskynäblogi”). Koulutuksen ilmoittaneista peräti 19 on pappi/teologi ja lisäksi 2-3 teologian yo:ta. Suurin osa teologeista on oman käsitykseni mukaan selkeästi keskilinja/liberaali-akselilla. Kaikista blogisteista konservatiiveja en sivuja usemman vuoden seuranneena löytänyt kuin muutaman…ja selkeästi herätyskristillisiä/karismaatikkoja (vrt. Heikki Hilvo) en yhtään!
Lääkäreiltä vaaditaan usein selvitys sidoinaisuuksistaan ja vastaavanlaisia on käsitykseni mukaan tälläkin blogialustalla; mm. 4-5 on Kotimaa-konserniin kytköksissä olevia (K24:n omat blogit, Olli Seppälä, Emilia Karhu ja muistikuvani mukaan myös Juhani Huttunen?) ja Tulkaa Kaikki/SETA-yhteys vajaalla kymmenellä blogistilla (jatkuu).
(jatkuu) Ylläolevat ovat siis omia arvioita blogisteista ja siksi subjektiivisia. Hyvä on myös huomata, että joku voi olla usemmassa ”arviointi-kohdassa”…yhtä kaikki, blogistien valinnat ovat vieneet keskustelua tiettyyn, yhtenäiseen suuntaan ja uskon sen olleen myös tavoitteena. Ikävä kyllä, tämän toimituksellisen linjan seurauksena ei toteudu Emilian blogissa esittämä toive:
Itse herätys/yhteiskristittynä koen, että konservatiivien/karismaatikkojen/herätyskristittyjen ääni saisi myös kuulua ja näkyä K24-sivustolla selkeämmin muutenkin kuin satunnaisen kommentointina…kai meilläkin on oikeus Emilian esittämään toiveeseen?
Huoli siitä, että verkossa annettu kuva kirkosta ei vastaa todellisuutta, on aiheellinen. Tilanne vaihtelee varmaan seurakunnittain. Ongelma ei kuitenkaan ole uusi ja aikamme tiedotusvälineiden synnyttämä. Varmaan kaikki seurakuntamme ovat sillä lailla yksilöllisiä, että niiden antamat mielikuvat kirkosta vaihtelevat – joskus paljonkin. Tietoverkko ehkä näyttää tämän kirjavuuden havainnollisemmin kuin mikkään ennen. Nyt kirkon vain pitää oppia elämään tämän kirjavuutensa kanssa ja pitämään sitä rikkautenaan.
Väitteet siitä, että kirkon varsinainen verkkotyö ei tavoittaisi ihmisiä kuin marginaalisia määriä, ei ole totta. Tässä muutamia juttuja, mihin kannattaa käydä tutustumassa ennen kuin laukoo ”totuuksia”:
Kirkko Suomessa (fb), Kikko Kuulolla (Suomi24), Kirkon chat-palvelut, Suurella sydämellä, Oisko tulta? (Lily), Suhdeklinikka (City), Rajalla -blogit (Suomen kuvalehti), Lastenkirkko, Perheen arjessa -blogit, yksittäisten seurakuntien nettisivut ja fb-sivut, liitykirkkon.fi …..