Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Anssi Saarela, saahan sitä ihminen peräänkuuluttaa vaikka kuinka joustavaa ja avaraa kristinuskoa. Kyse onkin vain siitä milloin se lakkaa olemasta kristinuskoa. Ja ennen kaikkea onko Jumala niin joustava kuin me haluamme. Itse uskon Jumalaan, joka ei taivu minun muottiini. Siksi luen Raamattua, että opin hänestä ja hänen tahdostaan.
”Äitiuskonto juutalaisuus”! Anteeksi mitä??
No juutalaisuuden helmastahan kristinusko syntyi. Jeesus ja Paavali olivat juutalaisia, samoin lähes kaikki UT:n kirjoittajat.
Totta. Mehän olemme omaksuneet juutalaisuuden pyhän kirjankin, jota kutsumme Vanhaksi Testamentiksi.
Kristinuskon juuret ovat Vanhassa Testamentissa siinä mielessä kyllä ”äitiuskonto”. Oliko heidän uskontonsa silloin varsinaisesti nimeltään juutalaisuus? Ei kai. Juutalaisuus on myös kansallisuus. Eikö se saanut nimen Juudan heimon mukaan, joka palasi pakkosiirtolaisuudesta. Toisen temppelin kausi alkoi siitä. Näin muistelen.
Kun juutalaiset eivät ole ottaneet Messiastaan vastaan, he elävät lain kansana (alaisina). Kun he ottavat Jeeesuksen vastaan, peite poistuu kuten Paavali kirjoittaa ja he pääsevät armon alle todellisiksi Jumalan lapsiksi. Tätä rukoilen heille.
Riitta, toisen temppelin jälkeinen uskonto eli kristinuskon kasvualusta oli nimeltään juutalaisuutta, vaikka ei vielä kehittynyttä rabbiinista juutalaisuutta. Termihän on tuttu UT:stakin. Vanhempaa, usein polyteistista Israelin uskontoa ei sanota juutalaisuudeksi, se on juutalaisuuden esiaste.
On ironista, että kristinuskon piirissä VT:n jumalausko nähdään usein ajattomana ja yhteensopivana myöhemmän kristillisen jumalakäsityksen kanssa, vaikka edes juutalaisuus ei näe VT:ia tai sen vanhimpia osia ajantasaisena kuvauksena juutalaisuudesta.
Kari, Sodoman synti oli ylpeys (pride). Meillä kaikilla ihmisillä on saastaiset vaatteet. Kuitenkaan kaikki eivät halua pestä vaatteensa ja valkaista ne Karitsan veressä. Jumala on ilmoittanut tahtonsa Jumalan sanassa. Itsepetosta on esittää tyhmää ja pilkata Jumalaa luopumalla Hänestä.
Anteeksi, Juha, en ymmärtänyt. Mihin tämä liittyi?
Jumalan sanan väistämiseen. Emme voita mitään, jos etsimme kaikkeen vaihtoehtoisen selityksen.
Ei ole kyse mistään vaihtoehtoisten selitysten etsimisestä vaan asioiden ymmärtämisestä ja siitä faktasta, että asioita ymmärretään ja sanoitetaan eri tavoin. Kaikki ei tapahdu aina saman kaavan mukaan.
Käytit sanaa ”luopuminen”. Monet ihmiset tänä päivänä eivät edes usko Jumalan olemassaoloon. Miten he voivat luopua Hänestä?
Eikä todellakaan ole mitään luopumista, jos ymmärtää asioita toisella tavalla kuin monet herätysliikkeet esimerkiksi.
Kari, ei ole siitä kysymys ajatteleeko samalla lailla kuin muut kristityt. Kysymys on siitä mitä ajattelee Jumalasta ja Hänen sanastaan. Jos luovut Jumalan sanasta, niin luovut Jumalasta. Jumala on tarkoittanut, että jokainen ihminen eläisi Hänestä ja uskoisivat Hänen ainosyntyiseen Poikaan Herraan Jeesukseen Kristukseen. Jumala syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta. Mistä asioista mielestäsi voi ajatella eri lailla kuin mitä on Jumalan sanassa?
Sodoman synti on vuoden -92 raamatunkäännöksessä ’julkea itsekkyys’. Ilmaus on mielestäni selkeämpi kuin ’ylpeys’, joka voidaan ymmärtää aivan myönteiseksikin asenteeksi.
”Ei ole siitä kysymys ajatteleeko samalla lailla kuin muut kristityt.”
Siitä juuri on kysymys tällä kertaa eikä mistään luopumisesta tai romuttamisesta. Ne on ihan eri juttuja.
”Jos luovut Jumalan sanasta, luovut Jumalasta” on kahlitseva ajatus. Mielestäni se oikeastaan korottaa Raamatun Jumalan yläpuolelle. Näin on varsinkin silloin, kun ’luopuminen’ ymmärretään poikkeamisena kirjaimellisesta raamatuntulkinnasta.
Kari Roos. Arvostan sitä, että pohdit asioita. Riitta Sistonen on mielestäni aivan oikealla asialla. Kun perinteinen kristillisyys romutetaan, mitä jää jäljelle? Itse ajattelen, että asioita voidaan ja pitääkin sanoittaa ja painottaa eri tavoin. Sanan saarna on kaksiosaista (vaikka Raamattu ei jäsenny vain tämän kaavan mukaisesti. Laki vaatii, tuomitsee, paljastaa meidän pelastuksen tarpeemme. Evankeliumi lahjoittaa, hoitaa ja armahtaa. Sen pitääkin olla etusijalla, koska vain se synnyttää ja ylläpitää uskon.
Mitä, Marko, tarkoitat perinteisen kristillisyyden romuttamisella?
Tieteelliseen raamatuntutkimukseen perustuva ”liberaaliteologia” kenties jossain mielessä romuttaa sitä, koska lähtökohta on nähdäkseni aivan erilainen. Mutta en itse asiassa näkisi näitä edes vastakohtina toisilleen, vaikka niin helposti ajatellaankin.
Kristinuskon ei mielestäni tule olla perinteistä vaan elävää. Sanoilla on lähes vastakkainen sävy; perinne tarttuu menneeseen, elämä suuntautuu tulevaan.
Olen Markon kanssa samaa mieltä. Raamattua voidaan toki tutkia erilaisista lähtökohdista mutta, joka menee sunnuntaina kirkkoon ei mielestäni ole oikein kiinnostunut raamatuntulkinan eri variaatioista, vaan saadakseen uskosta ja Jumalan sanasta voimaa arkeensa, jossa on omat haasteensa elämän raskauden takia. Se voi ilmetä esim. työpaikkakiusaamisena ja varsin raskasta se on, kun se tulee esimiesten taholta kuten eräässäkin lehdessä on tullut ilmi. Valitettavasti se on itseänikin koskettanut varsin läheltä.
Olen tästä samaa mieltä.
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat LUOPUVAT uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty . 1. Tim. 4:4
Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän LUOPUU elävästä Jumalasta, Hebr. 3:12
Toki uskosta luovutaankin, mutta eri tavoin ymmärtäminen ei tietenkään ole luopumista.
Mitä sitten ovat nuo ” villitsevät henget ja riivaajien opit ja valheenpuhujain ulkokultaisuus”? Näitä voidaan tulkita monella tavalla.
Mikä on ”poltinrauta”?
Tässä tarvitaan jo viisaampien teologien apua…
Martti Pentti: ”Kristinuskon ei mielestäni tule olla perinteistä vaan elävää. Sanoilla on lähes vastakkainen sävy; perinne tarttuu menneeseen, elämä suuntautuu tulevaan.”
Mistä sinä sitten otat sen nykyisyyden tai tulevaisuuden sanan ja sanoman? Kristinusko ottaa sen Raamatusta. Tai jos ei ota se ei ole kristinuskoa.
Elävä kristillisyys lukee Raamattua avoimin silmin ja rukoillen takertumatta siihen, miten se on perinteisesti ymmärretty. Perinteetkin on hyvä nähdä jatkuvasti muuttuvina ja uusiin tilanteisiin joustavasti sopeutuvina.
Martti Pentti: ”Jos luovut Jumalan sanasta, luovut Jumalasta” on kahlitseva ajatus. Mielestäni se oikeastaan korottaa Raamatun Jumalan yläpuolelle. Näin on varsinkin silloin, kun ’luopuminen’ ymmärretään poikkeamisena kirjaimellisesta raamatuntulkinnasta.”
Tämä juuri on se oudoin ajatus. Mistä sitten ne Jumalan sanat otetaan? Ihmisen mielestä vai vai ajan hengestä? Tämä on juuri se, joka luopumuksen aiheuttaa. Ihminen pyrkii nousemaan Jumalan yläpuolelle ja tietämään Jumalan ajatukset.
Tämä kirkko kysyy koko ajan ihmisiltä: mitä sinä haluat kuulla? Mikä olisi mieluista korvillesi?
Jumalan tahtoahan pitää kysyä ja mitä Jumala haluaa meille Sanansa kautta puhua. Ei Jumalan sana ole jotenkin vanhentunut. Jos jossain on ongelma, se on ihmisessä, ei Jumalassa!
Jos ihminen ei kuule elävän Jumalan ääntä sydämessään, ongelma on ihmisessä.
Kari Roos: ”Vaikea näitä nyt on muutamiin sanoihin tiivistää. Kerrot itse sitä ”viidesläistä/pietististä näkemystä” koko ajan ja heidän lehdistään ja kirjoistaan sitä löytyy joka sivulta. Osasta asioita olen aivan samaa mieltä, osasta en. Eero Junkkaalan ajatuksista pidän. ”
Kari Roos: ”En näe kovin tarpeelliseksi siellä pitää palopuheita laista ja synnistä vaan enemmänkin kertoa Jumalan armosta ja rakkaudesta. Hengellistä ravintoa siis. Eikä siellä olla esimerkiksi siksi, että arvostellaan saarnaajaa ja luokitellaan hänet hyväksi tai huonoksi uskovaksi, vaan otetaan ”onkeen” se, mitä hän sanoo ja jos ei satu sillä kertaa koskettamaan niin sitten seuraavalla kerralla.”
Näin siis itsekin arvotat puhujia! 🙂 Mainitset myös jopa nimen.
Paavali kehottaa arvioimaan henget. Pidän todella merkillisenä sitä että julistusta ei tulisi arvioida ja arvostella. Sinä teet sitä koko ajan Kari Roos täälläkin. Ehkä tässä onkin juuri se pointti, että on niin vaikeaa kuulla eriävä mielipide. Miten luterilainen kirkko ylipäätään olisi syntynyt, jos Luther ei olisi arvostellut room.katolista kirkkoa?
Hengellisissä tilaisuuksissa ja kirkossa ei puhuja voi tietää mikä on kuulijoiden hengellinen tila. Siksi tulee julistaa puhtaasti sekä lakia että evankeliumia. Selvästi erottaen lain evankeliumista ja evankeliumin laista, jotta evankeliumi saa vapauttaa sen jälkeen kun laki on tuominnut. Kyllä se kristitty, joka on lain kautta kuollut pois laista elääkseen Jumalalle kuten Paavali kirjoittaa, ymmärtää miksi myös lakia pitää julistaa.
”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” Gal. 2:19-21
Jumalan armo tehdään mitättömäksi, jos laki ei saa ensin tehdä syntiseksi. Kuulijoissa voi olla uskosta osattomia tai teeskentelijöitä, uskonnollisia harrastelijoita. Lain kautta tulee synnin tunto. Uskovissakin Jumalan lapsissa on edelleen vanha liha eli turmeltunut luonto jäljellä, hekin tarvitsevat elämänsä loppuun asti muistutusta siitä. Lutherin mukaan siis enenevää synnin ja armon tuntoa.
Kiitos Marko Sjöblom sanoistasi! 🙂