Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Kari Roos, entä jos avara katse on yhtä kuin lavea tie? Sitä kannattaa miettiä.
Niin ne viidesläiset aina sanovat, mutta ei mielestäni ole siitä kyse. Olen itsekin kasvanut aikuisikäni pitkälti viidesläisyyden parissa, mutta jossain vaiheessa alkoi ahdistaa ja oli pakko ajatella asioita vähän uudelleen. Kaikki ei ole välttämättä ihan niin kuin tässä herätysliikkeessä tai ylipäätään pietismiin pohjautuvissa liikkeissä sanotaan. Se on vai yhdenlainen näkemys ja tulkintasuunta.
Ja liberaaliteologiassa kyllä Jeesuksesta sinänsä voidaan puhua, mutta kyse ei siinä ole ristillä meidän syntiemme puolesta kuolleesta Jeesuksesta, Vapahtajasta vaan esim. marttyyrista. Ja eiköhän Jeesuksen jumaluus kiistetä, neitseestä syntyminen jne. Tosin voidaan kiistää myös Jeesuksen ihmisyyskin. Tosin en tiedä kaikkia suuntauksia.
Kaikenlaisia eksytyksiä tulee:
”Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”
Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta. 6Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.
Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.
Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”Matt. 24:3-14
”Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tahi: ’Tuolla’, niin älkää uskoko.
Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.
Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko. ”Matt. 24:23-26
Nämä Jeesuksen sanat, kuten monet muutkin, ovat melko salaperäisiä, kun niitä tarkemmin miettii. Onhan sotia ja luonnonmullistuksia ollut aina, ennen ja jälkeen tuon ajan. Myös kaikenlaisia kansannousuja toisiaan vastaan on koko ajan siellä täällä ja kristittyjä on vainottu ja tapettu. Toisaalta Hän sanoi, että Hän tulee pian, toisaalta taas että nämä kaikki ovat ”vasta alkua”. Viittaavatko nämä menneeseen, nykyiseen vai tulevaan. Mitähän Hänen oppilaansa tuosta vastauksesta ymmärsivät? Keitä ovat väärät profeetat ja kristukset, jotka tekevät suuria ihmeitä? Entä mitä tarkoittaa laittomuus tässä kohdassa? Tulkinnanvaraa jää pohjattomasti.
Kyllä tulkinnan varaa on, jos niin halutaan nähdä. Selkeitä merkkejä on. Esim. millaisen kannattajajoukon prof. Muhammed on kerännyt itselleen, vaikka ei tunnustanut Jumalan Poikaa, kuinka on tapahtunut laajamittainen luopumus Jumalan sanasta täällä länsimaissa, kuinka kristinuskon tilalle tulee henkisyyden ja ihmisen ”turmeltumattomuuden” uskomusta, kuinka paljon jätetään lapsia kastamattta jne?
Nämä ovat yhdenlaisia tulkintoja. Kaikkea on ollut, on ja tuleva on. Emme tiedä miten pitkät nämä ”synnytystuskat” ovat ja mitä kaikkea vielä ehkä tulee. Vaan eipä ollut kovin auvoisia olot ennen kristinuskoakaan, se on kai myönnettävä myös. Sotia sotien perään VT:ssäkin kuvattuna esimerkiksi.
Kari Roos: ”Mikä on mielestäsi se ”oikea oppi”?
Eikö se ole Jeesus Kristus ja Hänen opettamansa rakkaus Jumalaa ja toisiamme kohtaan?”
Kari, mitä sinulle merkitsee rakkaus Jumalaan?
Martti Lutherin Vähä-Katekismuksessa jokaisen 10. käskyn alla on: ”Mitä se on?” ja kaikki selitykset alkavat sanoin ”meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa niin…..”
Viimeisenä sanotaan: ”Mitä Jumala kaikista näistä käskyistä sanoo?
Hän sanoo näin: Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka rakastavat ja pitävät minun käskyni.” (2. Moos. 34:14)
Mitä se on?
Jumala uhkaa rangaista kaikkia niitä, jotka rikkovat nämä käskyt. Sen tähden meidän tulee peljätä hänen vihaansa, niin ettemme riko näitä käskyjä. Mutta hän lupaa armonsa ja kaikkea hyvää kaikille, jotka pitävät nämä käskyt. Sen tähden meidän tulee rakastaa Jumalaa, turvautua häneen ja mielellämme elää hänen käskyjensä mukaan.”
Luulenpa vain että tämä nykyään unohtuu. Rakastammeko Jumalaa näin? Se tarkoittaa siis hänen käskyjensä pitämistä. En tarkoita nyt lain alla elämistä, vaan sitä että tutkistelee itseään näiden käskyjen avulla ja pyytää syntejään anteeksi. Toisin sanoen elää armahdettuna kristittynä, niin ettei omalletunnolle kerry taakkaa. Emmehän me pysty edes 1. käskyä täyttämään, niin kuin pitäisi. Kun tämän myöntää, niin myöntää kaiken lopunkin. Siis 1. ja 2. lain taulu. 2. lain taulun käskyjen täyttäminen riippuu 1. käskystä ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia.” Jos ei täytä 1. käskyä niin ei sitten muitakaan. Näin ollen eiköhän se Jumalan rakastaminen ole meillä tosi vajavaista. Näin sen olen ymmärtänyt.
Luther kirjoittaa kirjassa ”Puhe hyvistä teoista”: Ensimmäinen hyvä teko: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia” Siis tämä on 1. käsky ja 1. hyvä teko.
On hyvä pohdiskella näitä juttuja. Sillä 1. käsky (näin Lutherinkin mukaan) sivuutetaan yleensä itsestään selvyytenä. Kannattaa siis miettiä, mitä Jumalan rakastaminen on. Se on siis hänen käskyjensä täyttämistä.
Nämä ovat asioita, joita voi pohdiskella koko elämän ajan, eikä ne taida ihan selviksi koskaan tulla. Jeesus tiivisti käskyt rakkauden alle ja niinhän se tietenkin onkin. Mitä muuta käskyt ovat kuin rakkautta Jumalaa, ihmisiä ja myös itseä kohtaan. Rakkauden ”käsky” on vielä paljon laajempi asia kuin 10 käskyä. Itse olen yli 40 vuoden ajan näitä ko pohdiskellut ja homma vain jatkuu. Viidesläisyyden piirissä ja monissa muissakin herätysliikkeissä helposti väännetään ruuvia vähän liian kireälle, jolloin armo vaikkapa omaa itseä kohtaan tahtoo unohtua ja mieli kärsii. Ei Jumala ehkä sitä tarkoita kaidalla tiellä ja pelkäämisellä…
Jeesus sanoo: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. ” Joh: 14:15
Jeesus on täyttänyt käskyt ja lain, joten uskomalla Kristukseen, saa tämän Jeesuksen ”käskyjen pitämisen” lahjaksi. Näin sen ymmärrän. Mutta se ei silti saa tarkoittaa jonkinlaista surutonta ja hällä väliä tilaa. Vaan itseään ja elämäänsä tulee valvoa ja tutkistella Jumalan käskyjen (10. käskyä) valossa.
Mitä on uskoa Jeesuks een”? Onko se sama kuin uskoa Jeesu sta? Kun oikea sananmukainen käännös on uskoa Jeesukse lle?
Minä katson ettei Jeesus tarkoittanut henkilönsä totemisoimista vaan että pitää uskoa hänen opetuksiinsa vastakohtana toistenopettajien opetuksille.
”Ne S ANAT jotka minä olen teille sanonut niissä on henki ja elämä!”
Kari Roos, tässä se sanotaan ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” He kysyivät maailman lopun merkkiä ja sitä aikaa kun Jeesus palaa takaisin. Ja Jeesus vastaa heille. Itselleni ei tässä ole mitään tulkinnan varaista. Kyse on lopun ajoista. Lopun ajat katsotaan alkaneen käsittääkseni siitä kun Jeesus nousi takaisin taivaaseen Jumalan luo ja seurakunta sai alkunsa.
Kaikkia noita tapahtumia on ollut ja tulee olemaan. Ja Jeesus sanoo, että Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. Ja sitten tulee vainot, joita on ollut ja jotka tulevat kiihtymään. Ei minulle tässä ainakaan ole mitään epäselvää. Kristityt ovat vainotuin ihmisryhmä tälläkin hetkellä.
Suuressa kuvassa ei ehkä ole epäselvää, kaikkea tätä tapahtuu, mutta jos ruvetaan miettimään yksityiskohtia, niin siinä mennään helposti harhaan. Mietitään, että kuka ja mitä ja milloin ja missä… Silloin alkaa niitä vääriä profeettoja löytymään.
Kari Roos, avaralla katseella voi varmasti tarkoittaa myös itsenäistä ajattelua ja pohdiskelua, toisten mielipiteiden kunnioittamista (vaikka ei tarvitse olla samaa mieltä), armollista lähimmäisten kohtaamista jne.
Silti totuudesta ei voi tinkiä, niin kuin se itselle on valjennut. Ihmiset erehtyvät, ”lyövät” ja ovat julmia. Tätä olen kyllä saanut tuntea. Liberaaliteologinen pappisystäväni sanoi tällaisessa tilanteessa, että heidän (herätyskristillisten) olisi jo lopetettava työnsä ja lähetyksensä.
Hänen pettymyksekseen sanoin hänelle, että vaikka olenkin pettynyt ihmisiin, Jeesukseen en koskaan pety enkä hänestä luovu. Sen jälkeen olin hänelle fundamentalisti. 🙂 Surullista vain, että hän kuoli sitten, eikä ystävyytemme enää koskaan palannut hänen puoleltaan alkuaikojen tasolle. Pidin vain kiinni uskostani, mutta se ei hänelle sopinut.
Simulla on tällainen kokemus. Kokemus voi myös olla toisinpäin. ”Fundamentalisti” lyö liberaalimpaa.
Kari, oliko mielestäsi Luther ”fundamentalisti”. Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää mitä ajattelet hänestä, kun hän vaikkapa tulkitsee 1.Mooseksen kirjaa laajassa selitysteoksessaan.
Hyvä kysymys, enpä ole tullut ajatelleeksi. Oliko siihen aikaan ”fundamentalisteja” samassa merkityksessä kuin tänä päivänä? Ei tainnut. En yleensä edes käytä tuota sanaa ja äskenkin laitoin sen lainausmerkkeihin kun Riitta kyseisen sanan mainitsi.
Luther taisi miettiä asioita pohjia myöten hyvin syvällisesti, jota kunnioitan. Ymmärrän myös lähtökohdat hänen antipatiaansa katolista kirkkoa ja paavia kohtaan, mutta en kauhean mielelläni lue hänen tekstejään juuri tuosta ylipursuilevasta antipatiasta johtuen. Muutenkin luen mieluummin tuoreempia tekstejä. Nykyään ajatellaan ja kirjoitetaan asioita vähän eri tavalla kuin 500 vuotta sitten.
Tietääkseni Luther tulkitsi Raamattua aikakaudelleen tyypillisesti monella tavalla. Sitä, mitä nyt nimitetään fundamentalismiksi, ei vielä ollut.
Jaha, oliko Luther vanhoillinen.
Luther huomasi tarpeelliseksi ”Opin parantamisen” ja miten hyvin onnistui katsoen Ehtoollista, Kastetta ja rippiä.
Voimallisimmin verisyntiopista on todistanut ruotsalainen, Piispaksi asti ylennyt Esaias Tegner, joka ajatusta piti ” Teurastajan Aatteena”.
Hän todistetusti oli herkkä Ihminen jolloin nykyteologimme huomaavat voimakkaan ilmaisun syntyvän kykenemättömyydestä huomata, ymmärtää, ja ennen kaikkea uskoa. Onko tämä sitten vanhoillista ajattelua.
Pitäisikö nyt olla mitä mieltä en tiedä.
Niin Kari, ei Luther sillä tavalla pitänyt Raamattua erehtymättömänä, että kaikki sen sisältämä aineisto olisi ollut saman arvoista. Hän arvoi eri kirjeitä siten, miten niissä opetetettiin Kristuksesta. En nyt puutu tähän enempää, tämä taitaa olla yleisessä tiedossa. Nuo esipuheet sekä Vanhaan testamenttiin, että Uuteen testamenttiin löytyvät hänen kirjoituksistaan. Hän ei noussut katolista kirkkoa vastaan omasta tahdostaan, vaan se johtui hänen omasta kamppailustaan armollisen Jumalan löytämiseksi luostarissa kunnes Pyhän Henki kirkasti hänelle sen, että ihminen tulee vanhurskaaksi yksin armosta Kristuksen tähden.
Tämän jälkeen tapahtumat alkoivat vyöryä omalla painollaan, kunnes oltiin Wormsin valtiopäivillä, jossa hän ei kirjoituksiaan tietenkään peruuttanut. Tapahtumat vyöryivät omalla painollaan, jolloin sen ajan eurooppa hajosi. Ei Luther mitään hajottanut vaan Jumalan sana. Totean vaan tässä lopuksi sen, ettei hänen jälkeensä yksikään ihminen apostoli Paavalin jälkeen ole selittänyt Raamattua yhtä syvällisesti. Aika oli tietenkin erilainen kuin nyt, mutta hänen hengellinen perintönsä on ylittämätön. Tämä toki herättää vastaväitteitä ja saakin. Tämä on vielä vapaan sanan maa. Toivottavasti se on sitä jatkosssakin.
Näistä olen melko samaa mieltä kanssasi, Kosti.
Luther ei parannellut oppia vaan palautti sen alkuperäiseen kuosiin.
Tämä pitäisi muistaa, siksi pidetäänkin sillä nimellä uskonpuhdistuksen muistopäivää.
Veli Pekka Pesonen, miten voit väittää tälläistä joka ei historillisesti pidä paikkaansa.
Milloin mikin hengellinen liike väittää edustavansa alkuperäistä kristinuskoa. Se on kai vain siedettävä.
Kari Roos: ”Simulla on tällainen kokemus. Kokemus voi myös olla toisinpäin. ”Fundamentalisti” lyö liberaalimpaa.”
Yritin kyllä tuoda kokemuksessani esiin, että ensin oli lyöty konservatiivisten joukossa ja sitten löytiin vielä liberaalin ystävän taholta tuolla ”fundamentalisti” -leimalla. Joten sanoin vain, että Jeesukseen en pety, vaikka ihmisiin joutuu pettymään. Tämä ei kuitenkaan liberaalille käynyt, koska hän ei hyväksynyt ollenkaan uskoa Jeesuksen syntien sovittajana.
Siis onhan tuo perin omituista, että monikymmenvuotinen ystävyys kärsii tällaisesta asiasta. Se on se pakkokäännyttäminen liberaalin puolelta, joka alkoi kyllä tökkiä. Ja se että piti höynähtäneenä, kun en halunnut uskoa niin kuin hän ajatteli. Minun olisi pitänyt kääntyä hänen ”liberaaliin” uskoonsa.
No se on ollutta ja mennyttä. Mutta kyllä olin surullinen, että ihminen kuolemansa lähestyessä lukee Friedrich Nietzscheä. :((
Luulen, että siellä missä on aitoa uskoa, siellä myös Paholainen häärii toimekkaana. Miksi hän omiensa parissa niin työtään tekisi.
Kari Roos: ”En sanonut, että tuo 2 Joh olisi VAIN siihen aikaan tarkoitettu. Se, kuten muutkin Raamatun kohdat, pitää silti lukea ja ymmärtää ensisijaisesti siihen tilanteeseen ja aikaan tarkoitettuina. Miten niitä sitten sovelletaan esimerkiksi meidän aikaamme, on monesti aika tulkinnanvaraista ja siksi niitä sitten tulkitaankin monin tavoin.”
Kirjoitin tuolla toisessa blogissa, että taitaa olla niin, että kun tulee vastaan Raamatun kohta, jonka kanssa ihminen ei ole samaa mieltä, niin se sitten yllätys yllätys onkin sitten aikasidonnaista ja tulee ymmärtää vain siihen tilanteeseen tarkoitettuna ja sopivana. Meillä on taipumus madaltaa etenkin Jumalan sanan vaatimuksia. Noukitaan rusinat pullasta.
Olen oppinut asian niin, että meidän tulee ottaa jokin Raamatun kohta sekä ymmärtäen sen tilanteen, jossa se on kirjoitettu (esim. kuka kirjoitti kenelle, missä tilanteessa jne. ), mutta meidän tulee olla myös avoimia sille, että mitä se voi merkitä meille itsellemme tässä ja nyt. Jumalan sana on elävää.
Pidän itse ehdottoman tärkeänä lukea myös Vanhaa Testamenttia. Oikeastaan Uusi Testamentti aukeaa vasta kun on tutustunut Vanhaan Testamenttiin. Paavali lainaa tietysti tavan takaa Vanhaa Testamenttia. Suosittelen lukemaan!
http://www.kylvajablogi.fi/2017/11/raamatun-liitot-korvaako-uusi-vanhan.html
Toki Paavali ja Jeesuskin lainaavat VT:a kun ei UT:a vielä ollut. He olivat itse sitä synnyttämässä. VT onkin pääasiassa juutalaisten pyhä kirja, kun kristinuskoa ei vielä ollut. Minua ärsyttää VT:ssä se runsas väkivallan ja vihan määrä ja toisaalta taas myös runsas runollisuus ja kuvakieli. Niitä kun emme oikein ymmärrä tai ymmärrämme väärin. Haluan keskittyä enemmän meitä koskevaan UT:in.
Huomaan, että sinuunkin on hyvin tehonnut ”viidesläinen” opetus eli tuo ”rusinapullajuttu” ja sen sisältämä kappale. Sen jälkeistä kirjoittamastasi kappaleesta olen taas hyvinkin samaa mieltä. En edes pidä rusinoista pullassa ? Asiat voi nähdä vähän toisinkin. Ei viidesläinen näkemys ole mikään ehdottoman oikea.
Luon pikaisesti vähän tuota liitettäsi ja siitä tuli mieleen vielä sanoa, että en kannata korvausteologiaa. Nuo liittoasiat ovatkin sitä osaa VT:stä, jota mieluimmin luen.
Vielä: viidesläisessä opissa tahtoo olla sellaista ajatusta, että oikeaa uskoa ei voi olla, jos se jotenkin poikkeaa heidän opetuksistaan. Tätä samaa toki löytyy monista muistakin suunnista. Onneksi siitä ollaan hiukan jo pääsemässä eroon nykyään.
On päivänselvää, että sangen usein ellei melkein aina Ut.n puhuttelusana TE ei viitannut 2000 vuotta myöhemmin eläviin ihmisiin vaan paikalla olleisiin, kyseessä oli ns. lähiodotus, jonka valuttua tyhjiin kirkko upposi ns. eskatologiseen aukkoon.
Heinola, Kristuksen kirkko jo luomisen alussa perustettu säilyy loppuun asti eikä sitä helvetin portit voita.
Kari Roos, en ymmärrä miten ”rusinat pullasta” liittyy viidesläisyyteen? Sehän on vain sanontatapa, joka tuli mieleeni. Ehkä siellä on joku sitä käyttänyt. Mutta sehän on vain suomalainen sanontatapa.
Tarkoitukseni oli sanoa, että Raamattua ei mielestäni tule lukea niin, että ”hyväksyy” sieltä vain sen, mikä sopii omaan ajatusmaailmaan ja elämään.
Luen Raamattua niin että jos en jotain ymmärrä, niin vika ei ole Jumalassa ja hänen Sanassaan, vaan minussa itsessäni. Niin kuin se kulunut sanonta Lutherista, että ”nostan hattua” ja menen eteenpäin. Ja ajattelen ja rukoilen että Jumala voi sen minulle joskus vielä kirkastaa, jos näkee sen aiheelliseksi. Jätän siis asian Jumalalle.
Kaikessa tulee lähtökohtana olla se, että suostuu (nöyrtyy) siihen, että Jumala on Jumala ja minä olen ihminen, jonka silmät eivät näe ja ymmärrä Jumalan kirkautta, valtasuuruutta ja salaisuuksia. Ja uskon että koska Jumala on kaikkitietävä, Hän salaa meiltä asioita siksi, ettei meidän tomumajamme kestäisi sitä, jos hän ne meille ilmaisisi. Voimmeko ymmärtää Jumalan valtasuuruuden?
Tämän asian Job joutui kohtaamaan. Jumala sanoi Jobille: ””Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa? ”Job 40:2-:3
Ja kävi niin, että Job joutui nöyrtymään ja tunnustamaan Jumalalle: ”Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.”Job 42:3-6
Tässä olisi neuvo myös liberaaliteologeille! :))