Liberaaliteologia vie harhaan

Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa.  Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.

”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11

Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8

Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12

Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!

Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41

Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.

Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.

Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.

Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/

”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).

Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu.  Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”

…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.

Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille.  Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”

Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.

Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.

  1. Otetaan esimerkiksi ehtoollinen. Joku ajattelee, että leipä ja viini on symbolinen ateria. Toinen, että leipä ja viini muuttuvat konkreettisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Kolmas, että se on muistoateria. Neljäs, että se on syntien anteeksiantamuksen ateria. Viidennelle kaikkea tätä. Riippuu tulkinnasta ja omista tarpeista. Synti on, niin kuin elämä on.

    • Niin ei pitäisi voida sanoa tässä kohtaa, että riippuu tulkinnasta ja omista tarpeista. Kristillisen kirkon selkeää opetusta Raamatusta on aina hämmentänyt eniten lahkokuntien väärentymät, johan Paavali valitti Galatalaisten kohtaloa viekkaan opin saarnaajia vastaan. He ovat samoja, jotka kieltää ihmisen perinpohjaisen turmeluksen, samalla menee kirkas Evankeliumi, kaste, ehtoollinen jne.

  2. Ismo Malinen
    ” Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”

    Oletko sinä niinkun tuuli, joka ei tiedä mistä se tulee ja minne menee, koska olet hengestä syntynyt.
    Minä en ole, tiedän hyvin mistä tulen ja minne olen menossa. Ja minulla on tosiaan jalat maassa. En ole muutenkaan tuelella käypä.

    • Tarja, Kirjoitit näin: ”Paavalin sanoin: Laki on kumottu ja ristiinnaulittu. emme ole enää lain alla, vaan armon alla. Mutta samalla kun laki uhrataan, uhrataan myös evankeliumi, koska sillä ei ole enää mitään syytä, jonka takia se olisi olemassa. Ei ole mitään syntiä, kun laki ei ole näyttämssä sitä.”

      Room. 6: 11- Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti HALLITKO teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette KUULIAISET SEN HIMOILLE, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä VALLITSEMAN, koska ette ole lain alla, vaan armon alla……

      Toisin sanoen Paavali ei sano, että uskovat ovat synnittömiä, mutta synnin ei tule vallita/hallita. Synnistä kuollaan pois vähitellen. Lisäksi room. 7 Paavali kirjoittaa, että hänessä edelleen paha riippuu kiinni, eikä hän tee sitä mitä tahtoisi vaan mitä vihaa. Sisällisen ihmisen puolesta hän ilolla yhtyy Jumalan lakiin, mutta jäsenissään näkee näkee toisen lain, joka pitää hänet vangittuna synnin laissa. Mutta tästä kuoleman ruumiista pelastaa Jeesus Kristus. Hän palvelee mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Eli toisin sanoen, kristitty ei tässä elämässä pääse ”lihasta” eli turmeltuneesta luonnostaan kokonaan eroon, sitä tosin kuoletetaan päivittäin enenevän synnin tunnon ja armon vastaanottamisen kautta, mutta silti siitä ei kokonaan pääse eroon tässä elämässä vaan vasta ylösnousemusruumiissa.
      Tästä kuten monista muistakin asioista, on erilaisia käsityksiä. Minua on tämän ymmärtäminen näin kuin Paavali sen selittää, auttanut ymmärtämään mitä armo on.

  3. Samuel Kettunen

    23.05.2021 18:11

    Samuel K.,

    Jos ”väärentymisistä” on kyse tässä, siis ehtoollisen yhteydessä, niin en tiedä sellaista ”lahkokuntaa”, alkaen siitä ”lahkosta” minkä päämieheksi Paavalia sanottiin ja mikä on Jeesuksen perustama. Tuolloinkin nämä termit oli kirkkokunnan, silloisen, käytössä. Eli muotojumalisuus halvensi sitä, minkä hekin silloin ja tänään voivat Raamatusta todentaa.

    Suomessa, lapsuudestani lähtien, minua on kutsuttu lahkolaiseksi, niinkuin nk. helluntalaisia varmaan tänäänkin. Olisi hyvä, ettemme siitä niin ahkerasta yrittäisi pyrkiä pois, koska ammoinen ”loisto” on eittämätön. Tämä poispyrkiminen esiintyy kirjeitten ja kirjoitusten signeerauksissa, Teol.tri ja Teol. maisteri, eri variaatioina. Siis tarkoitan helluntalaisessa tiedotuksessa. Katson ja olen silloin tällöin todennut nämä edellämainitut opinnot ja tiedekunnat Suomessa tarpeettomiksi, koska opiskelu suorastaan tähtää vain Raamattua täydentävän, väheksyvän ja korvaavan, Itse Asian ulkopuolisen tiedon kasaamiseen.

    Sitten mitä sinä yrittelet lahkolaisten vaivaksi saattaa, niin se onkin kirkkokuntien, kaikkien 21 kirkolliskokousten päätöksiä myötäilevien ongelma.

    Ehtoollinen ja kaste on ainoa teko uskoontulleen ihmisen puolelta, osoitus yhteistoiminnasta Jumalan kanssa ja tunnustus (kaste) tälle maailmalle ketä seurataan ja vielä vapaaehtoisesti aivan uskonelämän ensiaskeleesta lähtien.

    Ainoat ”tulkinnat” koskien näitä kahta Jeesuksen juhlittavaksi asettamia toimia ovat tarpeen silloin kun ehtoollinen ei ole Jeesuksen uhrikuoleman muistoateria ja silloin kun kaste ei ole uskoontulleen kuuliaisuutta tälle Jeesuksen käskylle.

    Kumpikin on symboolinen ja kertoo näkymättömästä asiasta. Vesi ei punerru verestä, eikä leipä ole Jeesuksen lihaa ja viini Jeesuksen verta.

    Jos löydätte Raamatusta vihjausta, että nämä kaksi olisi jotain muuta, jatkettua, muuteltua, muuttunutta niin sellainen pitäisi sanoa yhtä lyhyesti kuin Raamatun kanta on sieltä luettavissa. Muuta ei ohjeeksi ole kuin se, mitä siellä luettavissa on.

    • Yleisesti ottaen totesin asioista ja kuten ennen meitä lukuisat autuaasti täältä lähteneet kristityt, että kasteen vesi on Jeesuksen veren punaamaa ja sakramentit tulee hyvin esille Kristuksen kylkihaavasta, vesi ja veri. Autuaaksi minäkin tahdon tulla ja olla jo nyt, kastettuna ja uskovana seurakunnan jäsenenä.

  4. Luukas 24:44 Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.”
    24:45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.

    Oma eksistentiaalinen etsintäni päättyi vuonna 1981, kun Raamatun sanat omalle ymmärrykselleni avautuivat. Jeesus Kristus on koko maailman Vapahtaja. Koko Raamattu ajaa Kristusta. Hänessä ovat käyneet toteen VT:n kirjoitukset. Hänen profetiansa UT:ssa lopun ajoista täyttyvät myös kirjaimellisesti samoin kuten kirjaimellisesti täyttyi hänen maallinen vaelluksensa 33 vuoden ajan Israelissa.

    Liberaaliteologia on kevyttä kauraa yrittäen vesittää Jumalan selvää ilmoitusta alusta ja lopusta.

    Onneksi omalle kohdalleni etsikkoa eläessäni ei sattunut niitä kirjoja, jotka vievät harhaan. Jehovan todistajat olivat kuitenkin hereillä eläessäni tätä herkkää etsikon vaihetta, mutta äitini esirukoukset sekä luterilaisen seurakunnan rukoukset puolestani veivät voiton harhasta.

  5. Noita samoja kirjoja jouduin lukemaan ja kyllä se oli raskasta alkuun. Sitten sain siihen tuon viisauden, että ne Räisäsen ajatukset on sitä mitä ihminen kykenee Raamatun kertomuksista ajattelemaan. Ne kirjojen väitteet ei oikeasti perustu Raamattuun. Näin jo silloin mihin kirkko on näiden opetusten valossa luisumassa. Lapsenuskoiset teologian ylioppilaat kun niitä luki, niin väkisinhän heiltä lapsenusko katosi.

    Mulla oli jo pohja omalla uskonelämällä ja ikääkin oli reilusti enemmän, niin en ollut kaikkien opin tuulten heiteltävänä. En mennyt teologiseen hakemaan sieltä uskoni vahvistusta, vaan suorittamaan tutkintoa. Nämä ylioppilaat kun tulevat suoraan lukiosta ja uskovat vakaasti saavansa hyvän pohjan uskolleen teologian tuntemuksellaan, niin menevät siinä ihan päästään pyörälle kun ottavat Räisäsen opetukset todesta.

    Sama koskee uskonnonopetustakin. Monet opiskelutoverini olivat valmistumassa tai hakemassa opettajien valmistuslaitoksiin ja saivat evääkseen tuon liberaalin opetuksen. Pääsin ”näkemään” siinä tulevaisuuteen, eli tähän päivään jo silloin. Alaluokilla opettajilla ei ole innostusta uskonnonopetukseen ja se innottomuus tarttuu nuorisoon. Ei rippikoulu voi sitä vastenmielisyyttä uskonasioita kohtaan poistaa, joka on koulumaailmassa jo heille syötetty.

    Joten kyllähän nämä kirkon nykyiset vaikeudet ovat jo vuosikymmenien myyräntyön tulosta.

    • Jotenkin hauskaa oli todeta miten luennoitsijat kehottivat olemaan Raamatun suhteen kaikessa hyvin kriittisiä, mutta eivät sietäneet lainkaan sitä, jos heidän omia ajatuksiaan erehtyi kritisoimaan.

  6. Kari kysyi sitä mikä on oikea oppi, tai onko sitä.
    Kaikilla kristityillä on oikea oppi. Ilman sitä ei voi olla kristitty. Kaikki kristityt omaksuvat tietyn ytimen ja opin keskeisen sanoman. SE on hyvin selkeästi ilmaistu 1 Kor. 15 luvun alussa.
    Siinä on kuvattu jokaisen kristillisen seurakunnan opin ydin ja siitä kaikki oikeat kristityt ovat täysin yksimielisiä. Erimielisyyttä voi sitten olla melkein kaikesta muusta, mutta se ei ole kovin olennaista. Kristittyjen yhteyttä ja ykseyttä voi nimittäin kokea hyvin eri tavalla uskon elämäänsä elävien kanssa.

    • Pekka,

      Näemme ilmeisesti oppi-käsitteen hieman eri tavoin. Minä ajattelen, että Jeesus Kristus on kristityille se perusta ja yhteyden tae eikä mikään oppi. Hän ei ole oppi. Hänestä voidaan johtaa ja on johdettu monenlaisia oppeja, mutta Hän itse on inhimillisyydessään ja jumalallisuudessaan meidän uskomme ydin. Hän on itse se kallio, jolle me rakennamme. Siksi kysyn, että mikä on se oikea oppi ja onko sellaista, paino sanalla oikea. Jos uskomme ja luotamme Jeesukseen, onko jollain opinkappaleilla merkitystä?

Riitta Sistonen
Riitta Sistonen
Luterilainen kristitty