Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Pesonen
Olettehan te ihan oikeutetusti syyllisiä ja saatte tunteakin syyllisyyttä, koska olette uskossa, että laki on kumottu ja ristiinaulittu. Siis Jumalan käskyt.
Tämä ei kuitenkaan vaadi muuta uhria, kuin lain uhraaminen, siis laki uhrataan. Missä lakia ei ole , siellä ei ole syntiäkään, laki ei ole enää näyttämmässä mikä on syntiä, joten ihminen voi tahdä mitä haluaa, kukaan ei tuomitse. Kaikki armahdetaan, mutta rohkenen väittää, että se ei toimi, vaan kosto astuu silloin voimaan. Mutta ei sekään ole syntiä, kun armo on tullut tilalle.
Paavalin sanoin: Laki on kumottu ja ristiinnaulittu. emme ole enää lain alla, vaan armon alla.
Mutta samalla kun laki uhrataan, uhrataan myös evankeliumi, koska sillä ei ole enää mitään syytä, jonka takia se olisi olemassa.
Ei ole mitään syntiä, kun laki ei ole näyttämssä sitä.
Ei Paavali noin kirjoita. Kannattaa lukea esim. Roomalaiskirje ihan ajatuksella.
PRHn mukaan uskonnollisia yhdyskuntia sisältäen myös seurakunnat ja paikallisyhteisöt on Suomessa vajaa 500 kpl.
Suurin osa nojautunee opetuksessaan Raamattuun. Tämä on osoitus myös siitä, että Raamattu ei ole yksiselitteinen, sitä voi tulkita eri tavoin. Jos Raamatun sanoma olisi selkeä, aukoton, ei vaatisi selityksiä eikä tulkintaa, niin silloinhan tarvetta erillisiin ryhmittymiin ei olisi.
Monilla uskonnollisilla ryhmillä (voisi sanoa kauniisti ’kuppikunnilla’) on yksi yhteinen piirre ja ulosanti: me olemme oikeassa, vain me pääsemme taivaaseen, vain meillä on armo ja anteeksiantamus, muut ovat menossa suoraan helvettiin.
Raamatussa on hyviä, eettisesti hyvään elämän sopivia opetuksia. Yksi näistä on ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teitä tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.” Matt. 7:1-2.”.
Tämä tulee väistämättä mieleen, kun lukee tätä blogia.
Kuppikunnat ovat asiallisesti kolehtikuntia, niitä on perustettu elättämään ja hyvätuloistamaan perustajiaan ja sittemmin muita pomojaan.
Leeni Luukko,
Kirjoitat:
”PRHn mukaan uskonnollisia yhdyskuntia sisältäen myös seurakunnat ja paikallisyhteisöt on Suomessa vajaa 500 kpl. Suurin osa nojautunee opetuksessaan Raamattuun. Tämä on osoitus myös siitä, että Raamattu ei ole yksiselitteinen, sitä voi tulkita eri tavoin. Jos Raamatun sanoma olisi selkeä, aukoton, ei vaatisi selityksiä eikä tulkintaa, niin silloinhan tarvetta erillisiin ryhmittymiin ei olisi.”
Raamatun sanoma on nimenomaan yksiseitteinen. Sitä voi korkeintaan sanoa monikerrostumaksi, mutta kerrostumat eivät ole toisiaan vastaan, tai ”tulkitse” itse Sanomaa ristiriitaisesti.
Tämä oletuksesi on yleinen ja laitoskirkkojen olemassaolon edellytys.
Pelkästään Psalmi 119 kertoo mitä Kirjoitukset ovat. Daavid iloitsee niiden selkeydestä, jotka valaisevat jokaisen uskovan askeleen, ”105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.”
Mitä tuomitsemis-kohtaan tulee, niin se viittaa pelkästään ihmisten, ihmisten tulkintojen pohjautuviin tuomitsemiseen. Näistä yksi ’tuomitseminen’ tuomita ne jotka ”tuomitsevat” niinkuin Jeesuskin:
Joh.12:47, Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
Tämänkin, jos olisit lukenut niinkuin se on kirjoitettu, niin välittäisit eteenpäin yhtä tulkintaa vähemmän.
Leeni Luukko on tässä ihan oikeassa, eri luterilaisia kirkkokuntiakin on Suomessa useampia. Protenstanttisille kirkkokunnille on tyypillistä jakaantuminen, vanhoissa kirkkokunnissa tätä ilmiötä ei ole. Uskonpuhdistuksen muotoperiaate ja individualismi Raamatun tulkinnassa siirsi tulkintahorisontin jokaisen yksityisen lukijan vastuulle. Edes luterilaisen kirkon tunnustusformit eivät pysty estämään eritymisen kehitystä. Tunnustusformit ovat tässä suhteessa heikot ja puutteelliset, ne kadottavat ykseyden antaen mahdollisuuden tulkintojen moneudelle. Tässä on käynyt kuten sanonta kuuluu, sitä saa mitä tilaa. Kehitys eskaloituu jatkuvana pirstaloitumisen.
”me olemme oikeassa, vain me pääsemme taivaaseen, vain meillä on armo ja anteeksiantamus, muut ovat menossa suoraan helvettiin.”
-Muut kohdat ymmärrän ”kuppikuntien” ja ”oikeaoppisten kerhon” tunnusmerkkeinä, mutta miten tuo ”vain meillä on armo ja anteeksiantamus”?
Opettaako joku ryhmä, että armo ja anteeksiantamus ei kuulu muille?
Näkisin, että jako eri uskovien ryhmien kesken perustuu juuri sille katsooko tarvitsevansa sitä armoa ja anteeksiantamusta vai ei. Siitä tunnistaa aidon kristityn ja aidon kristillisyyden.
Tämä kohta oli kärkkäästi sanottu blogistilta, mutta juuri se kiinnostaisi että onko asia näin:
”Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi.”
Sami,
”Protenstanttisille kirkkokunnille on tyypillistä jakaantuminen, vanhoissa kirkkokunnissa tätä ilmiötä ei ole. Uskonpuhdistuksen muotoperiaate ja individualismi Raamatun tulkinnassa siirsi tulkintahorisontin jokaisen yksityisen lukijan vastuulle.”
Jer.2:
11 Onko mikään pakanakansa vaihtanut jumalia, vaikka ne eivät olekaan jumalia? Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa siihen, josta ei apua ole.
12 Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo Herra.
13 Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.
Jeremian kautta Jumala ilmoittaa Seurakuntansa lankeamisen ja ottaa ”esimerkiksi” pakanakansat ja niiden jumalat, jotka kerran keksittyinä pysyivät paikallansa.
Katson, että lähes samaan on yltänyt katoliset, itäinen ja läntinen kirkkolaitos. Luther protestoi, alkamalla arvostella anekauppaa. Seuraava vaihe oli usko Pyhän Hengen vaikutuksesta ei ihmisen työnä itselleen eikä toiselle.
Kuitenkaan kukaan ei todella huomioi sitä tosiasiaa, että kaikki ihmisen ”kehittelyt”, teologiointi, perustuen Platoniin ja hänen opettajaansa ja oppilaaseensa, ei ole sallinut Kirjoitusten avautua uskossa, mikä on Jumalan työ, lahja ihmisessä, vt. Hebr. 4:2.
Kaikki väärä ja voimaton alkaa tulkinnoista ja vain siksi, että Kirjoitettu ei ole avautunut tai ei ole miellyttänyt, ei olla uskoontulossa tultu Elävän Veden lähteeksi vaan on hakattu omia, särkyviä vesisäiliöitä, vt. 13. jae yllä.
P.S. Sami, oletko täydentänyt teologia opintoja viimeisten parin vuoden aikana? (Vain uteliaisuutta, enkä edellytä vastausta.)
Leeni Luukko, tarkoitatko kristillisiä uskonnollisia yhdyskuntia vai mitä? Onhan myös jehovat, adventistit, muslimit jne. jne.
Kai nyt kristillinen kirkko määrittyy uskontunnustuksilla. Minulle riittää Apostolinen uskontunnustus ja Nikean uskontunnustus.
Kuppikunta ei ole minusta kaunis sana. On varmaan niitä seurakuntia, jotka katsovat olevansa ainoita oikeassa olijoita. En itse kuulu sellaiseen.
Sari Weckrothille.
Kirjoitin: ”Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi.”
Tämä ajatus on myös dos. Timo Eskolan blogitekstissä, jota lainasin. Jos sen lukee, niin kyllä se ajatus siinäkin on. Tosin olen tämän jo ennen tuon blogin lukemistä vuosia sitten oivaltanut. Kun kuuntelee sellaisia saarnoja, niin voi tämän havaita. Synnit ovat ikään kuin pikku erheitä, virheitä, joista Jumala ei nyt ole niin tarkka. Synti on niin kauhea asia, että emme sitä edes tajua. Jeesus yritti sitä selittää esim. kun sanoi, että ”samoin te kaikki hukutte (joudutte kadotukseen eli helvettiin) jos ette käänny ja tee parannusta. Te hukutte synteihinne”.
Niin että onko tämä nyt sen liberaaliteologisen Jeesuksen puhetta, jolle kaikki käy? Kysyn vain.
Kiitos, Riitta.
syylliset voi tuomita. mikä laki sen kieltää.
Oli vähän hankala puhua oikeasta opista, jos jokainen tulkita olisi yhtä oikeassa.
Tulkintojen moninaisuudesta johtuen onkin vaikea tietää, mikä on se ”oikea” oppi. Vai onko sellaista?
Lähinnä tarkoitettu Kari Roosille. Jostain syystä ”vastaus” -laatikoita, ei ole jokaisen kommentin alla? En ymmärrä miksi?
Oppi voidaan kyllä tunnistaa:
2. Joh. 7-11 ”Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on vllitsijä ja antikristus. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. Kuka ikinä menee edemmäksi, eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.”
Riitta Sistonen. Kiitos blogistasi. Minulla on ollut aikanaan, 1980-luvun puolessa välissä, hyvin samanlaiset kokemukset. Minua kiinnostaisi tietää, mitä kirjoja tarkoitat. Minulta veivät lapsenuskon kaksi Heikki Räisäsen kirjaa: Miten ymmärrän Raamattua oikein ja Raamattutieto. Sittemmin olen kyllä huomannut, että asiat ovat monivivahteisempia eikä ketään, edes ns liberaaliteologian edustajia tai kaikkia näiden ajatuksia, pitäisi suoraan demonisoida. Verisestä evankeliumista luopuminen on minun ymmärtääkseni liberaaliteologian isoin harha, ja raamattukriisi on kolikon toinen puoli.
Marko S.,
Jos lähdetään hakemaan jotain hyvää liberaaliteologien tulkinnoista, niin täytyy ohittaa uskoontulo, mikä on omistaa Jeesus, joka sanoo, ”Sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”.
Uskon, että ymmärrät tämän Jumalan, Jeesuksena tehdyn sovitustyön ja sen vastaanottamisen merkityksen. Mutta mielestäni, vaikka ymmärrät, niin ymmärrät vähemmän, että ilman uskoa, Jumalan Pojan uskoa ei kukaan ole otollinen tässä ajassa eikä iankaikkisuudessa. Ajassa nähdä Jumalan tärkein asia kolikon kahtena puolena, eli perustaa oppi, dogma, ”kirkon itseymmärrys”, minkä ymmärtäminen edellyttää oppia jumaluuksista-tutkintoa.
”Kolikossa”, uskoontulossa ei ole kuin yksi puoli!
Marko,
Se on totta, että erilaiset tekstit vievät meitä eri suuntiin, mutta mielestäni niin tekevät myös Raamatussa olevat erilaiset tekstit. Siksi tulkintoja on niin erilaisia.
Jo se, että sama asia sanotaan vähän eri sanoin, saattaa aiheuttaa tulkintojen yhteentörmäyksiä.
Jokainen kirkko ja suuntaus saarnaa omaa ymmärrystään oikeana ja väittää Raamatun olevan täysin selkeä. Tätä en ihan ymmärrä.
Voi kun muistaisinkin. Yksi ainakin oli: ”Uskon, epäilen” . Siinä on monia kirjoittajia. Löysin netistä, tässä yksi sitaatti:
”Varmuus ei kuulu kristilliseen uskoon. Ei mikään varmuus. Ei pelastusvarmuus, ei varmuus Jumalan olemassaolosta eikä varmuus kirkon auktoriteetista, toinen kirjoittaja toteaa. Usko on epäilyä. Jos uskonto siirtyy jatkuvan epäilyn kentältä varmuuksien maailmaan, jos se loikkaa totuuden kerjäläisen kaidalta polulta totuuden omistamisen valtatielle, se hapantuu fanatismiksi, joka ei enää ole uskoa ollenkaan. Se on demonisoitunutta oppia ja fundamentalismia, jossa uskossa olosta on tullut Jumalan korvike.”
Kuka jaksaa elää jatkuvassa epäilyssä? Asiat on käännetty päälaelleen. Aivan järkyttävää potaskaa.
Se sai mietteliääksi. Luin myös kat. teologien Nouwenin ja Stinissenin kirjoja. En tiedä miksi ne luokitellaan, mutta niistä oppi miten katoliset suurin piirtein uskovat.
Noita samoja kirjoja jouduin lukemaan ja kyllä se oli raskasta alkuun. Sitten sain siihen tuon viisauden, että ne Räisäsen ajatukset on sitä mitä ihminen kykenee Raamatun kertomuksista ajattelemaan. Ne kirjojen väitteet ei oikeasti perustu Raamattuun. Näin jo silloin mihin kirkko on näiden opetusten valossa luisumassa. Lapsenuskoiset teologian ylioppilaat kun niitä luki, niin väkisinhän heiltä lapsenusko katosi.
Mulla oli jo pohja omalla uskonelämällä ja ikääkin oli reilusti enemmän, niin en ollut kaikkien opin tuulten heiteltävänä. En mennyt teologiseen hakemaan sieltä uskoni vahvistusta, vaan suorittamaan tutkintoa. Nämä ylioppilaat kun tulevat suoraan lukiosta ja uskovat vakaasti saavansa hyvän pohjan uskolleen teologian tuntemuksellaan, niin menevät siinä ihan päästään pyörälle kun ottavat Räisäsen opetukset todesta.
Sama koskee uskonnonopetustakin. Monet opiskelutoverini olivat valmistumassa tai hakemassa opettajien valmistuslaitoksiin ja saivat evääkseen tuon liberaalin opetuksen.
Pääsin ”näkemään” siinä tulevaisuuteen, eli tähän päivään jo silloin. Alaluokilla opettajilla ei ole innostusta uskonnonopetukseen ja se innottomuus tarttuu nuorisoon. Ei rippikoulu voi sitä vastenmielisyyttä uskonasioita kohtaan poistaa, joka on koulumaailmassa jo heille syötetty.
Joten kyllähän nämä kirkon nykyiset vaikeudet ovat jo vuosikymmenien myyräntyön tulosta.
Hokemia sovitukseen liittyen….
Hokema ”Kuolemalla kuoleman voitti ”, tarkoittanee sitä, että jos itse valitsee oman kuolemansa ajankohdan on voittanut kuoleman, eli herra päivien pään määräämän ajankohdan. Ja tavallaan onkin, koska toisella kuolemalla ei enää ole valtaa viedä sitä, joka meni omasta tahdosta jo aikaisemmin. Tiedän että kukaan ei näe asiaa tällä tavalla, mutta tämä on ainoa järkevä selitys tälle hokemalle.
” Iänkaikkisen elämän antaminen ” Tässä ei ole kysmys ikuisuudesta vaan iästä, ikuisuuteen ei kuulu käsitettä ikä tai iän, ikä liittyy aikaan. Ikuisuudessa aikaa ei ole. Lause tarkoittanee, että ihminen voi itse valita oman ikänsä elämään liittyen, ja se olisi ikäänkuin saatu tai annettu oikeus, aikaisemman eli : ’Jumala antaa elämän ja ottaa sen myös pois,’ tämä lause olis näin kumottu ja elämä otettu omiin käsiin, kuten myös kuolema.
” Haudassa oleville elämän antoi: ” Tämä hokema on peräti kamala, jos todella pitää uskoa konkreettisesti, että haudassa olevat itseasiassa elävät, kokevat ja tuntevat. Monet tosin sanovatkin, että heillä on ahtaanpaikan kammo, ja siksi hauta tuntuu hyvin pelottavalta. Aivan kuin siellä tosiaan voisi tuntea arkun ahtaaksi ja kaksi metriä multaa painavaksi. Voi mikä helvetti. Tässä uskossa kaikki tosiaan saavat helvetin, miljoonien matojen puraisut tuntuvat kuin makaisi muurahaispesässä. Mutta useimmat rakastavat lausetta.
Sen täytyy siis tarkoittaa jotakin muuta, kuten vaikka henkisesti kuolleita, joiden pitäsi herätä todellisuuteen ja kääntää kasvonsa aurinkoon ja arkipäivään, joka on parasta ja maanalainen maailma on vain sitä, että me vaivumme tomuun, mutta emme enää ole tietoisia ja tuntevia.
Tarja kaikki lauseet mitä siteeraat ovat kristillisestä traditiosta nousevia ja täysin oikeita. Tässä taas väännät asiat sellaiseen tulokulmaan mitä uushenkisyyden edustajat mielellään vääntävät. He ovat ulkokehällä, eivätkä kuulu kristilliseen kirkkoon, eikä heillä ole mitään kokemusta Jeesuksen läsnäolosta.
Tarja Parkkila, etkö todella ymmärrä vai haluatko vain herjata? Pidän kommenttiasi mauttomana.
Sami Paajanen
”Eivät kuulu Kristilliseen kirkkoon. ”
Eivät varmasti kuulu, mutta en kuulu minäkään, ja ulkokehälle olen kuulunut aina syntymästäni lähtien, mutta eikö se ole aika rohkeaa, että uskallan esittää omia tulokulmia muuten täysin käsittämättömista lauseista, jotka eivät sano enempää kuin sanoo Gospodi pomiluij. Tämäkään lause ei aukea pelkällä pyhällä hengellä, kun kielillä puhumisen armolahkaa ei sitäkän ilmaantunut. joten näissä tarvitaan aina jotain muuta.
Pohdiskelua opiskelua etc.
Uushenkisyydesta minä en tiedä mitään, tutkin raamattua. En ole kovin hengellinen, olen ehkä enemmän sielullinen.
Tarja, ei tuossa ole mitään rohkeaa, se on pelkuruutta pakenemista, ylpeyttä pohjimmiltaan. Suuntaat tahtosi tapojesi mukaan. Jos haluat haastaa itsesi vaihda asentoa ja tulokulmaa. Se vasta laajentaa tajuntasi.
Sami Paajanen
Eikö juuri Jeesus sanonut: ” Minä itse annan henkeni, ei kukaan sitä minulta ota, minulla on valta antaa se, ja ottaa se taas takaisin. ”
Juuri tässä on sanottu, että voi itse määrätä elämänsä päivistä ja kuolemastaan.
En ota kantaa siihen onko se oikein vai väärin, mutta evankeelisesti sen voi nähdä näin.
Hyvin Tarja kiteytti, sielullinen on maasta ja hengellinen Jumalasta, näin sen täytyy olla, sillä Raamattu sanoo:
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.”
On selvää, etteivät kaikki ota vastaan Jumalan ilmoitusta, mutta on maailmassa niitäkin, jotka ovat Jumalan lapsia, Hänen synnyttämiä.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.”
Reijo Mänttäri. Nyt käsitit sanomani täysin väärin.
Ns liberaaliteologinen ramattukritiikki on kuin kolikon kruuna ja sovitusopin kiistäminen klaava. Liberaaliteologia voi ihan oikeasti sammuttaa pelastavan uskon ja korvata sen jollakin ihan muulla. Mutta teologista tutkimusta, edes ns. liberaalia sellaista, ei kannata leimata tarpeettomaksi.
Kari Roos. Raamattu on kyllä yhtenäisempi kuin monet väittävät. Monet sen sisällä olevat erot johtuvat yksinkertaisesti siitä, että Raamattu on kirjoitettu puhututtua sanaa korostavassa kulttuurissa. Tällöin on luonnollista, että samoja asioita kuvataan hiukan eri tavalla ja eri näkökulmista. Pitää nähdä metsä puilta.
Toki pitää nähdä metsä puilta. Joillekin se vain on havumetsä ja toisille lehtimetsä ja muille sekametsä monissa eri suhteissa. Alkuun saattoi olla selkeämpää, mutta aika monimuotoiseksi tulkinnat ovat menneet vuosisatojen myötä.