Mieleeni nousi aamutuimaan tilanne, kun seisoin veljeni arkun äärellä ja lausin joitakin sanoja omaisille ja ystäville muistellen kuljettua taivalta. Lopuksi sanoin : Lepää rauhassa kallis veljeni… Kaikki sanat ja kukkatervehdykset muistolauseineen ovat pahasti myöhässä lähteneen kannalta. Itseämme useasti siinä terapoimme. Hyvät sanat kannattaa sanoa vaikka ihan tänään äidille, isälle isovanhemmille ja kaikille läheisille, jotka voivat ne vielä kuulla. Se olisi jokaiselle iltapäivään kallistuvalle ihanaa kuultavaa.
Luonnollisessa elämässä varmaan rauha sodan jälkeen oli tervetullut levon ja hiljaisuuden hetki. Ei enää kauheita tilanteita, ei enää tykkien jyskettä, ei perheen hajaannusta. Nyt oli rauha ja uuden ajan alku. Kun kristikunnassa on rauha, niin silloin on syytä epäillä ollaanko jokainen nukkumassa? Mieleeni tuli uni vuosien takaa, jonka hyvin muistan. Kävelin tietä pitkin iltamyöhällä eikä kortteerista ollut tietoa. Kun tulin erään ison talon kohdalle sieltä kuului suomenkielistä puhetta. Menin ja avasin oven. Iso talo oli täynnä väkeä, talo oli pimeä ja kaikki makasivat makuupusseissa puhuen keskenään kovahkolla äänellä. Olen kuullut monista eri lähteistä profetioita, että Suomeen tulee suuri herätys! Se on aina mieluinen porukalla kuulla, että jonain päivänä se meille annetaan, mutta kukaan ei taida tietää miten.
Jos sallimme katsella vähän miten aiemmat herätykset ovat alkaneet, niin saatamme hämmästyä. Jos ihan ensiksi katsomme Jeesuksen elämää, milloin , miten ja miksi syntyi yksi herätys Hänen aikanaan. Hän ruokki nälkäisiä, no sehän on uskovien päätehtävää siis diakonia, mutta ei herätystä. Hän paransi jossain kylässä kaikki sairaat, eli perusti klinikan ja hoiti kaikki paikkakunnan sairaat terveiksi, mutta ei herätystä! Hän piti vuorelta massatapahtumassa vaikuttavan saarnan, jossa käytiin läpi Jumalan valtakunnan perusperiaatteet, mutta ei herätystä!
Hän istahtaa väsyneenä kaivon reunalle ja kohtaa ihmisen, samarialaisen naisen. Janoinen ja väsynyt Jeesus ei varmaan pauhannut suureen ääneen vaan puhui ihan tavallisesti, mutta hän kohtasi ihmisen. Ihminen sai ihmisarvon, kun häntä puhuteltiin tasa-arvoisena ihmisenä. Keskustelussa nainen tuli kosketetuksi ja vakuuttuneeksi, että kohtasi profeetan. Mistä puhuttiin? Puhuttiin siitä mikä tapa harjoittaa rukouselämää eli hartautta olisi se oikea. Oliko se paikkaan sidottu tai ihmisryhmään? Ei ollut Jeesuksen mielestä, vaan sisäinen asenne on ratkaiseva. Mistä siis puhuttiin? Ihmisen syntisyydestä ja siitä alkoi herätys.
Toki Jumala ottaa omakseen ja pelastaa yksittäin kuin karpaloita suolta, mutta leikkuupuimurin tarvetta ei ole näköpiirissä.
Lauri, kiitos hyvästä blogista. Uskovaisen muistotilaisuus on erilainen kuin uskosta osattoman. Kerran meidän jokaisen elämä päättyy täällä maanpäällä.