Ihmisen on hyvä saada lepoa. Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka Jumalakin lepäsi luomistyönsä jälkeen. Ajatus sapatin pitämisestä, jopa sapattivuosista, on tärkeä Vanhan testamentin teksteissä. Ihmisten, karjaeläinten ja vieläpä viljelysmaankin oli saatava oma leponsa. Kymmenessä käskyssä opettelemme muistamaan tämän viisauden: ”Muista pyhittää lepopäivä.” Siksi sunnuntain lepo ja kirkossakäynti on hyvä liittää viikkorytmiin.
Kesäloma tuntuu hyvältä. Monien muiden tapaan aloitan työt elokuussa, jolloin kesän sato kypsyy ja syksy tekee tuloaan. Koululaiset palaavat pulpettien ääreen ja pian myös vanhemmat opiskelijat luentosaleihin. Ehkäpä paluu lomalta voisi olla tilaisuus uuteen alkuun. Onko uusi alku kuitenkaan mahdollinen kaiken eletyn ja tehdyn jälkeen? Onko meillä oikeus aloittaa puhtaalta pöydältä?
Kristillinen usko pitää jatkuvasti esillä uuden alun mahdollisuutta. Tänään on todellakin jäljellä olevan elämäsi ensimmäinen päivä. Raamatun mukaan Jumala puhuttelee meitä erityisesti ajankohtina, joita kutsutaan etsikkoajoiksi. Silloin Taivaan Isä etsii meitä ja kutsuu meitä yhteyteensä. ”Kirjoituksissa siis sanotaan: — Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.” (Hepr. 3:15) On tärkeää ottaa uusi elämä vastaan.
Evankeliumissa (Mark. 9:2–8) kerrotaan, kuinka Jeesus vie lähimmät opetuslapsensa seitsemänneksi päiväksi eli lepopäiväksi kirkastusvuorelle. ”Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota.” Edelleenkin me tarvitsemme ajoittain myös vetäytymistä erityiseen rukoushiljaisuuteen. Tällaisina hetkinä Jumala hoitaa meitä. Luterilaisissa kirkoissa myös kirkonpenkissä on mahdollisuus jäädä joksikin aikaa hiljaisuuteen, varsinkin jos saapuu vähän ennen messun alkua hiljaa paikalleen.
Se uusi alku, jota evankeliumi meille tarjoaa, ei ole uuvuttavaa suorittamista, vaan armon vastaanottamista ja sen eteenpäin välittämistä. Lepo Jumalan yhteydessä saavutetaan silloin, kun synnit ja kaikki mieltä painava saadaan uskoa anteeksi Jeesuksen ristinuhrin tähden. Sopiminen ja sovitus kuuluvat tämän uuden alun luonteeseen.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
Vatican ei viittaa sanana mihinkään muuhun, kuin kirkkoon tai Vatikaani-valtioon. Klubin nimivalinnalla on tavallaan pilkattu katolista kirkkoa, kun ”pyhästä” on haluttu tehdä ”syntinen”. Mutta on tosiaan niin, että kovin vaikea on saada tällaisesta ketään tuomiolle. Siinä mielessä oikeustoimi oli ehkä ylireagointia ja oikeustoimi antoi ilmaista mainosta klubille.
Veikkaan, että nimivalinnalla on haluttu houkutella asiakkaita ja parantaa kassavirtaa. Varmaan tulkittavissa pilkaksi, mutta tuskin se nyt sentään tarkoitus on.
Mutta silti jotenkin miellän vatican-sanan katolisen kirkon ”tavaramerkiksi”.
Levillä on ravintola Taivas. Siellä sai hyvää ruokaa.
Matkustaessani Latinalaisessa Amerikassa minulle on useammin käynyt siten, että Jeesus on tarjoillut drinkkejä hotellin uima-altaalla.
Jeesus on aika tavallinen miehen nimi nykyäänkin, varsinkin Espanjassa. En usko, että Suomessakaan sen nimen antaminen lapselle olisi lainvastaista. Vai tietääkö joku?
Suomessa lapselle ei saa antaa nimeä Jeesus. Nimilautakunta ei sitä hyväksyisi.
http://www.kysy.fi/kysymys/onko-urbaani-legenda-totta-etta-suomessa-ei-saisi-antaa-etunimea-kuten
Tämä siis tämänhetkinen tilanne. Mutta toisaalta lapselle ei saa myöskään antaa nimeä ”Uskontoneutraali”, joten tasa-arvo on taattu.
Kiitos tiedosta. Pappihan ei nimestä päätä, vaan maistraatti katsoo, onko vanhempien antama nimi sovelias. Papin tulee kuitenkin kehottaa antamaan muu nimi, jos näkee, että nimi ei ole lainmukainen. Minulle ei kukaan ole esittänyt kasteelle tuodulle nimeä Jeesus. Jotenkin vain kummastuttaa, että latinalaisissa maissa nimi on ihan hyväksytty. Nimi oli yleinen juutalaispojan nimi Jeesuksen syntymäaikana. Suomeksi se tarkoittaa ”Jumala pelastaa”. Kaikilla heprealaisilla nimillä oli merkitys. Ehkä suurin osa etunimistä Suomessakin tulee Raamatusta. Tuntuu aika epäjohdonmukaiselta, että nimilautakunta ei sitä hyväksy. Onhan esimerkiksi Muhammed islamilaisissa maissa varsin yleinen nimi. Se on tietysti selvä, että nimi Jumala ei tule kysymykseen.
Suomessa on useita satoja Jeesus-nimisiä naisia. Nimi tosin on sen arabialaisessa muodossa, Isa.
Naisen nimi ”Isa” ei johdu arabian kielen ”Jeesus”-nimestä, vaan se on lyhenne ”Isabella”-nimestä.
Arabian ”Isa” (’ajin, sin, ajin) on vain miehen nimi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Iisa
Sen sijaan Vatican-nimen yhteyksistä ei voine erehtyä.
Siis pojalle ei voi antaa Suomessa nimeä Jeesus, mutta tytölle voi? Yökerholle saa kai antaa minkä nimen tahansa, vai saako?
Asiaa rajoittavat tavaramerkkilaki ja laki sopimattomasta menettelystä liiketoiminnassa. Ilmeisen harhauttava nimi, esimerkiksi naapuriravintolan nimeä selvästi muistuttava, kiellettäisiin.
Minä olen kastanut Messias-nimisen tytön (!) Thaimaassa. Oli siinä nikottelemista, yritin ehdottaa vanhemmille nimen vaihtamista, mutta ei onnistunut kun Thaimaan rekisteriviranomaiset olivat jo hyväksyneet nimen. Oli suorastaan johanneskastajamainen olo.
Eläimille annettavista nimistä ei nimilautakunta liene yhtä tarkka. Kirjailija Reijo Mäki kirjoittaa eräässä dekkarissaan, että yksityisetsivä Vares antoi kissalleen nimeksi Jeesus. Kissa sattui karkaamaan ja ihmiset luulivat, että Vares oli tullut uskoon, kun hän kadulla huuteli Jeesusta.
Nimilautakunta ei puutu lemmikkieläinten nimiin eikä niihin liittyen ole mitään sääntöjä. Jeesus on yhtä hyvä nimi kissalle kuin Saatanakin ja mikään ei kiellä nimeämästä naaraskissaa Väinöksi tai uroskoiraa Pirjoksi.
Lapsuuteni koira oli Moppe. Mutta ei siihen aikaan ajateltu paljonkaan, annetaanko urokselle eri nimi kuin nartulle. Moppe oli sekarotuinen uroskoira. Narttukoiralle annettiin usein myös sellainen nimi.
Mahtaisiko Kekkosen suku tai nimilautakunta tehdä kunnianloukkaussyytteen, jos sialle pantaisiin nimeksi Kekkonen? Tiedän takavuosilta kissan, joka nimettiin Korsimoksi maalaisliiton legendaarisen puoluesihteerin mukaan, koska kissalla oli paksut posket.
Sukulaismies antoi 1956 hevoselleen nimen Urho. Hän ei ollut maalaisliiton kannattajia.
Laillista ehkä, jos niin haluaa tulkita, mutta mautonta.
Ikävää ja loukkaavaa.
Totta. Mutta mauttomuudelle emme mitään mahda. Jokainen meistä varmasti törmää sellaiseen jatkuvasti. Club Vatican on eräs lukuisista esimerkeistä.
Sinä päivänä kun katolisia jäseniä liitetään tähän fasiliteettiin, on oikeuden paikka. Tulos kertoo paljoti siitä, mitä Jeesus sanoi. Aikojen lopussa kristuksen uskovia pilkataan. Toivottavasti pilkkajien joukossa ei ole veljiämme…mutta tietäen siitä kuinka vähän lopullisessa kristuksen kirkossa on jäseniä, on veljissämmekin pilkkajia. Kukin miettiäköön haluako itsensä liitettäväksi itselle epämielyttäviin palveluihin nimen perustella.
Jos klubin nimi olisi ollut Muhammed tai vastaava, päätös olisi ollut päinvastainen. Asiasta olisi tehty myös rikosjuttu, jossa klubin pitäjiä vastaan olisi nostettu syyte uskonrauhan rikkomisesta ja he saisivat sakkotuomion. Tämänkin palstan talebaanit iloitsisivat molemmista.
Kannattanee pitää mielessä, että paikannimet ja ihmisten nimet ovat eri asioita. Sama toisin sanoin ilmaistuna: höpsistä.