Jatkosodan päättänyt välirauhansopimus 19. syyskuuta 1944 edellytti Suomessa olevien saksalaisten joukkojen karkottamista. Tästä alkoi Lapinsota ja saksalaisten joukkojen vetäytyminen pohjoisen kautta Norjaan. Sota päättyi 27. huhtikuuta 1945 kun suomalaiset pystyttivät Suomen lipun Kolmen valtakunnan rajapyykille.
Entisten aseveljien asettuminen vastakkain sai katkeria piirteitä ja saksalaiset omaksuivat poltetun maan taktiikan. Kylät poltettiin ja siltoja tuhottiin. Käydyissä taisteluissa Suomi menetti 774 miestä kaatuneina ja 262 kadonneina (näistä jäi 164 vangeiksi) sekä 2 904 haavoittui. Kolmasosa suomalaisista kaatuneista kuoli jalkaväkimiinoihin. Saksalaisten tappiot olivat lähes 1 000 kaatunutta, yli 2 000 haavoittunutta sekä 1 300 vangiksi joutunutta.
_ _ _
Ruotsin puolelle paenneet Tornionjoen varren asukkaat seurasivat joen yli kuinka heidän kylänsä ja kotitalonsa paloivat. Rovaniemen kauppala paloi muutamaan rakennusta lukuun ottamatta maan tasalle ja pohjoiseen vievän Jäämerentien terässilta räjäytettiin.
Kemijärven kirkko, joka tuhoutui sodassa. Tapuli säästyi.
Entä kirkot? Osa kirkoista poltettiin, osa säilyi. Lännessä Tornionjokivarressa kirkot säilyivät: Ala-Tornio (1500-l/1797), Tornio (1686), Karunki (1817), Yli-Tornio (1939-40). Muonion kirkko (1822) säilyi, samoin Kolarin vanha kirkko (1819) saarellaan. Myös Kittilän kirkko (1831) säilyi. Sen sijaan Pellon kirkko Turtolan kirkokylässä ja Enontekiön kirkko Hetan kirkonkylässä (1865) poltettiin.
Itäisessä Lapissa Kemijärven kirkko (1830-luku) tuhoutui, mutta erillinen tapuli säästyi. Pelkosenniemen kirkko (1929) säilyi. Myös Inarin vanha kirkko (1760) Pielpajärvellä keskellä erämaata säilyi samoin kuin Utsjoen kirkko (1853). Inarin kirkonkylän kirkko (1895) ja Sallan vanha kirkko (1838) Kuolajärvellä tuhoutuivat Talvisodassa.
Rovaniemen kirkko sekä äsken valmistunut sairaalan uudisrakennus Kemijoen varressa 1938.
Keski-Lapissa Rovaniemen kirkko (1817) tuhoutui 16. lokakuuta 1944. Sen sijaan Sodankylän vanha (1689) ja uusi kirkko (1859) säilyivät. Uuden ovi oli miinoitettu, mutta sisään tulleet suomalaiset sotilaat olivat valppaina. Lapin kirkoista ne ovat minulle tutuimpia, kun asuin Sodankylässä kouluaikoina ja suoritin siellä osan varusmiespalvelusta sekä teologiharjoittelua. Sodankylän Vanha kirkko on erityisen koskettava yksinkertaisuudessaan.
Sodankylän vanha ja uusi kirkko (postikortti leimattu 1915).
Suurin osa Lapin kirkoista oli rakennettu autonomian ajan alussa 1810–1830 -luvuilla. Kirkoista myös suurin osa säilyi viime sotien yli. Ilmeisesti vetäytyneet saksalaiset eivät olleet täysin välinpitämättömiä kirkkojen kulttuurisille ja uskonnollisille arvoille, vaikka he muuten tuhosivat pääosan rakennuksista. Lapin sodassa tuhoutuivat kirkoista lähinnä Rovaniemen, Kemijärven, Pellon ja Enontekiön kirkot. USA:n luterilaiset kristityt avustivat seurakuntia jälleenrakennuksessa, kun myös pappiloita rakennettiin uudelleen, esimerkiksi Sodankylässä.
_ _ _
Vielä lopuksi pieni kuriositeetti: sauna, joka säästyi Rovaniemellä polttamiselta syksyllä 1944. Saksalaisen 20. vuoristoarmeijan komentaja kenraalieversti Eduard Dietl (1890–23. kesäkuuta 1944) piti esikuntaansa Rovaniemellä. Hän oli natsi, mutta oli Lapissa pidetty ja ystävystyi mm. yhteysesikunta Roin päällikön eversti Oiva Willamon kanssa.
Suomalaiset aseveljet lahjoittivat Dietlille saunan. Rajavartioston toimesta tämä ns. kenraalisauna siirrettiin 1948 Kilpisjärvelle Siilastuvan vartioasemalle. Siilastupa oli valtion omistama matkalaisten majapaikka, joka valmistui 1916, vuosi sen jälkeen kun ensimmäiset vakituiset asukkaat saapuivat Kilpisjärvelle. Porosaamelaiset olivat sitä ennen jutaneet siellä jo ainakin vuosisatoja.
Saksalaiset polttivat Siilastuvan lähtiessään Kilpisjärveltä keväällä 1945. Dietl oli menehtynyt edellisenä kesänä lentokoneen maahansyöksyssä Itävallassa. Lapista vetäytymisen ja rakennusten polttamisen sai tehtäväkseen hänen seuraajansa. Vaikuttaisi siltä, että kenraali Dietlin sauna siirrettiin 1948 Rovaniemeltä korvaamaan saksalaisten polttamaa Siilastupaa.
Siilastupa sivuaa myös Lapin suomalaisjoukkojen komentajan, Hjalmar Siilasvuon vaiheita. – Jääkärikenraaliluutnantti ja Mannerheimristin ritari Hjalmar Siilasvuo (1892–1947) toimi mm. Suomalaisen Lapin ryhmän komentajana 1944 ja Lapin sodassa 1. Divisioonan komentajana. Kun Siilasvuo kävi jatkosodan aikana Kilpisjärvellä, hän majaili siellä sijainneessa hirsisessä Siilastuvassa.
Kyseinen Rovaniemeltä siirretty sauna toimi rantasaunana 1970-luvulle asti ja sen jälkeen varastona. Lapin rajavartiosto luovutti saunan vuonna 1987 Enontekiön kunnalle Järämän alueelle täydentämään Sturmbock-asemaa matkailunähtävyytenä. En tunne rakennuksen tämän hetkistä kohtaloa.
Sekaannusta saattaa aiheuttaa, että Siilastupa niminen autiotupa – joka liitetään kenraali Siilasvuohon – sijaitsee Kitkajoen rannalla Karhunkierros-reitillä muutaman kilometrin päässä Juuman kylästä.
_ _ _
Tuhottu Lappi oli jälleenrakennettava sodan jälkeen. Se oli suuri haaste tarvikepulan, suurten etäisyyksien sekä muuta maata matalamman elintason maakunnassa. Jälleenrakennus on rohkaiseva muistutus siitä, kuinka sinnikkyydellä ja tarmolla noustaan yhteisin ponnistuksin menetysten jälkeen uuteen elämään.
Kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta muistamme kiitollisina Lapin sodan ja samalla sotien ajan päättymistä 76 vuotta sitten.
Kukapas nyt olisi profeetta omalla maallaan,etenkin kun sitä nyt erityisesti tarvittaisiin!
Toki jossain muualla tarve voi olla vielä huutavampi…
Tarinaa Kenraali Siilasvuolle rakennetusta kämpästä:
”Karhun sylin kokoisista hirsistä veistetty kämppä on harvinaisuus kelomökkien pohjoisessakin. Mutta Haukiputaan Kellosta sellainen rakennus löytyy. Eikä mikä tahansa maja, vaan kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuolle (1892-1947) Kiestingin Kananaisiin 1941 rakennettu komentokämppä. Siilasvuo osti rakennuksen itselleen 1942 ja siirrätti sen Kelloon 1945.” Kaleva 28.10.2009
Kiitos Leo, tämä on kiinnostava tieto. Monille rintamakomentajille ja muille kenraaleille rakennettiin Jatkosodan asemasotavaiheessa kämppiä tai majoja. Kuuluisin lienee Mannerheimille rakennettu metsästysmaja, joka siirrettiin Lopelle.
Pekalle kiitokset kirjoituksesta! Lapin sota, väestön evakkotaipaleet, paluu kotiin ja jälleenrakennus ovat mielenkiintoisia mutta yleisesti liian vähälle huomiolle jääneitä asioita. Jälleenrakennus tuhotussa, miinoitetussa ja sodan jälkeisestä pulasta kärsivässä Lapissa on ollut käsittämätön saavutus.
Taannoin lehdessä haastateltiin ulkomaalaista arkkitehtia, jonka nimeä ja kansallisuutta en onneksi muista. Hän kritisoi sitä, että Rovaniemen kaupunkikuvassa ei näy historia.
Kannanotto oli käsittämätön, sillä kaupungin historia näkyy juuri siinä, että muutamaa taloa lukuun ottamatta kaikki on rakennettu sodan jälkeen. Huonoista tarpeista tehtiin aluksi mitä voitiin, ja sitä sitten aikaa myöten paranneltiin. Osa lienee jälleenrakennettu jo kolmeen kertaan.
Rovaniemen kirkko valmistui 1950. Käykää katsomassa Lennart Segerstråhlen freskoa, kun kuljette täällä päin. Bertel Liljequistin suunnittelema kirkko Rovaniemen lisäksi Kemijärvellä ja Kuusamossa.
Kiitos Pirjo, Lapin asiat jäävät muutenkin etelän vinkkelistä vähän syrjään. Lapin hävitys ja jälleenrakennus olisi kyllä hyvä muistaa nyt, kun Lapin matkailun merkityskin on noussut ja historia kiinnostaa monia matkailijoita. Segerstråhlen fresko Rovaniemen kirkossa on todellakin upea.
”Käykää katsomassa Lennart Segerstråhlen freskoa, kun kuljette täällä päin.”
Pysähdyin katseleman tuota vapaamuurarillisen symboliikan täyttämä taulua usein ja erä toimittajaystäväni teki minusta haastattelun Uuteen Rovaniemeen, jossa analysoin tuota hienoa ihailemaani teosta. Jutun ilmestyttyä isoine kuvineen kuulin eräässä seurakunnallisessa tilaisuudessa selkäni takaa kuiskauksen: ’Tuossa näyttelijässä on …’ no jääköön sanomatta.
Taulu on hienoja ja sen aurinkosymboliikka ilmeinen.
Kiitos blogista. Joka kerta, kun käyn lapsuuteni kotikirkossa, katseeni kiinnittyy alttarifreskossa elämän lähteen varjopuolella värjötteleviin lapsiin. Freskon vapaamuurarisymboliikasta en ollut kuullutkaan. Kuuluiko taiteilja tuohon salaseuraan?
Lennart Segerstråle oli korkea-asteinen vapaamuurari, jonka rakentamiseen liittyviä
tauluja on mm Tampereella ja merkittävästi vapaamuurariveli Serlachiuksen museossa Joenniemen kartanon kirjastossa Mänttä-Vilppulassa.
Vapaamuurarit eivät ole salaseura vaan seura, jolla on joitain lähinnä rituaalejaan ja symboliensa sisältöjä koskevia salaisuuksia.