Onko seksuaalinen moneus Jumalan luomisessa tarkoittamaa vai lankeemuksen seurausta? Useimmista suomalaisista tällaisen kysymyksen pohtiminen on loukkaavaa ja toisten ihmisarvoa polkevaa. Kirkossamme on kuitenkin myös niitä, joille juuri tämä kysymyksenasettelu on keskeinen Jumalan tahdon kyselemisessä.
Vastausta kysymykseen ei saada niistä raamatunkohdista, joissa suhtaudutaan torjuvasti miesten väliseen seksiin. Niistä voidaan lukea se, että siinä maailmassa, jossa ne kirjoitettiin, miesten välinen seksi koettiin iljettäväksi. Vastausta ei myöskään saada siitä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, koska homo on mies ja lesbo on nainen. Kysymys on aina tulkinnasta.
Teoriassa voimme kuvitella kaksi kehityskulkua: Jumala tarkoitti kaikki ihmiset heteroiksi, mutta lankeemuksen seurauksena kaikki eivät tässä(kään) suhteessa täytä Jumalan suunnitelmaa; Jumala tarkoitti seksuaalisen moneuden, mutta lankeemuksen seurauksena ihmiset käyttävät, sekä heterot että homot, Jumalan lahjaa väärin. Homofobisissa kulttuureissa moni on valinnut ensimmäisen vaihtoehdon sen enempää pohtimatta asiaa.
Yhtä mahdollinen tulkinta on, että langenneessa maailmassa ihmisten kyky käsitellä Jumalan tarkoittamaa seksuaalista moneutta on vajavainen. Tässä tilanteessa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta toteuttivat selvät ja yksinkertaiset säännöt. Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa tätä asiaa on arvioitava uudelleen.
Mutta tällä pohdinnalla ei loppupeleissä ole merkitystä. Jumalan oma toiminta tekee eron alkuperäisen luomistarkoituksen ja langenneisuudessa elämisen välillä. Alkuperäinen luomistarkoitus oli: Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää (1 Moos 2:25). Kun Aadam ja Eeva pilasivat jutun, Jumala tarjosi ensimmäisen ratkaisun langenneena elämiseen: Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin (1 Moos 3:21). Jumala ei vaatinut langennutta elämään kuin paratiisissa.
Langenneessa maailmassa eläminen ei olekaan yritystä elää kuin paratiisissa vaan langenneen maailman ehdot hyväksyen. Luonnollinen seuraus tästä on, että ketään ei tule vaatia elämään kuin paratiisissa Jumalan – todellisen tai kuvitellun – luomistarkoituksen mukaan, vaan kaikkien tulee pyrkiä kykynsä mukaan toteuttamaan rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Homo- ja lesboparien kohdalla sitoutunut parisuhde – jota myös avioliitoksi kutsutaan – edustaa vastuullista elämää tässä langenneessa maailmassa.
P.S. Sallin vain teologisen keskustelun (ja toisten kommenttien maltillisen kehumisen).
Todella upeasti sanottu! Noin minäkin asian ymmärrän.
Hetkinen, eikös luomiskertomuksesta ole suoraan luettavissa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen? Vielä siinä täsmennetään, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Samoin tehtäväksi kertomuksen perusteella nousi luomakunnan viljely ja varjelu.
Vaikka ihminen on langennut niin se ei ole lopullinen olotila. Mikäli Paavalia on uskominen niin se mitä palvelemme on isäntämme (Room. 6:15-16). Näin ollen ei ole ollenkaan itsestään selvää, että pitäisi tyytyä siihen tilanteeseen missä kukin on vaan ennemminkin etsiä sitä mikä on vanhurskasta ja hyvää.
Tämä koskee mielestäni myös Lepän mainitsemaa seksuaalista moneutta ja sitä millaisen ymmärrämme Jumalan olevan. Jos Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen niin mitä siitä pitäisi seurata? Jos se kutsuu muutokseen niin eikö se ole tärkeämpää kuin vallitseva ilmapiiri?
…etsiä sitä mikä on vanhurskasta ja hyvää.
Kaikkien meidän pitäisi etsiä todellakin vanhurskasta ja hyvää. Nyt vain näyttää siltä, että yksi joukko ihmisiä on otettu silmätikuiksi ja ulkopuoliset tulevat kertomaan heille, mitä tämän pyrkimyksen pitäisi tarkoittaa. Hakemattakin tulee mieleen Jeesuksen vertaus roskasta ja hirrestä Mt 7:3-5.
En viitsi luetella kaikkia avioliiton variaatioita, jotka löytyvät Raamatusta (totta, joukossa ei ole kahta miestä eikä kahta naista). Toiseksi määrittelet aviorikokseksi ja haureudeksi asioita, jotka eivät aina ja kaikkialla ole olleet sitä.
Pelkästään omassa galaksissamme voi olla satoja miljardeja planettoja. Ehkä Luoja on luonut monille niistä elämää ja jotkut elämän muodot omaksi kuvakseen. Ehkä Hän on luonut johonkin Linnunradan kolkkaan älykkään olennon, joka lisäntyy aseksuaalisesti ja meidän seksiämme muistuttavalla aktilla on jokin aivan erillinen funktio. Toisen planeetalla kuvakseen tekemillä olennoilla on viisi sukupuolta, joista vain tietyt kombinaatiot voivat lisääntyä keskenään. Jos jotain tämänkaltaista on, niin ne ovat pyhiä Luojan luomistöitä. Seksuaalikäyttäytymisen biologinen tausta ei kai tässä ole mikään ongelma. Moraali on, mutta oli lupa keskustella vain teologiasta.
Suurempi ongelma on kirkon olemus ja missio. Vaikka luotuisuus ilman langenneisuutta sisältäisi vaikka minkälaisen spektrin seksuaalista moneutta, niin monituhatvuotinen juutalais-kristillinen traditio on ymmärtänyt avioliiton miehen ja naisen väliseksi, Jumalan asettamaksi ja ilmoittamaksi. Näin riippumatta siitä, onko avioliittoa pidetty sakramenttina tai minkälainen suhde sillä on ollut maalliseen avioliittoinstituutioon.
Lienet Heikki oikeassa siinä, että asia ei ratkea yksittäisten homokielteisten raamatunkohtien tutkimisella – yhtä vähän tukea kristillisen avioliiton raajaamiseksi yhden miehen ja yhden naisen väliseksi antavat VT:n moniavioisuuskertomukset. Mutta kuitenkin: Vaikka vastuullisuutta pidettäisiinkin johtoprinsiippinä, niin etkö halua nähdä ja tunnustaa, että perinteisellä avioliitolla on positiivinen raamatullinen perustus? Jos jäljelle jää vain vastuullisuus, niin se ei ole mitään muuta kuin etiikkaa, ja kirkko on kadottanut olemuksensa ja missionsa.
Kristinusko ei elä jatkuvasta paremmintietämisestä vaan siitä, että Jumala hyväksyy yhteyteensä vajavaisia syntisiä ihmisiä. Siksi myöskään eettistä kysymystä ei tule dogmatisoida.
Keskiajalla katolisessa kirkossa tuotiin Raamatun rinnalle, (sitä käytännössä syrjäyttämään), monia muita teoksia (filosofisia ym). Uskonpuhdistuksen aikana Luther ja muut uskonpuhdistajat suuntasivat katseensa keskeisesti Raamattuun.
Tänä aikana Raamatun rinnalle (sitä käytännössä syrjäyttämään) on luterilaisessa kirkossa tullut taas monta ”tärkeämpää” opusta. Raamatusta on tullut entistä enemmän oheislukemisto, eikä siksi ole ihme, että mm. kysymyksessä homoseksuaalisuudesta ollaan kirkossamme siinä, missä ollaan. Raamatun profeetallisuus ollaan menettämässä.
”Jos jäljelle jää vain vastuullisuus, niin se ei ole mitään muuta kuin etiikkaa, ja kirkko on kadottanut olemuksensa ja missionsa.”
Tiililäkin tästä puhui. Kirjasessaan ”Morosus” hän viittasi liberaaliteologiaan lainatessaan jonkun toisen konservatiiviteologin lausumaa ajatusta: ”He väittävät evankeliumia etiikaksi”.
Avioliitto on vahvasti eettinen kysymys, mutta ei pelkästään sitä. Miksi nihiloida avioliiton raamatullinen asema miehen ja naisen välisenä liittona? Hieman kuin julistaisi lepopäivän vieton vain eettiseksi asiaksi. Sehän on toki myös sitä: Ihmisellä on oikeus lepoon ja hänen tulee suoda se toisellekin. Voidaan olla erimielisiä siitä, onko lepopäivää vietettävä juuri sunnuntaina tai onko kaupassa käynti tai puutarhatyöt salliituja. Mutta vaikka hyväksyttäisiinkin ajatus, että jokaisella on oikeus sellaiseen lepoon kuin itse kokee hyväksi, kunhan tämä tapahtuu vastuullisesti, niin onko kirkon luovuttava dogmista, että lepopäivän pyhittämiskäsky on Jumalan antama?
Tämä lepopäivä on oikein hyvä esimerkki: Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”
Muutettavat muuttaen: Avioliitto on ihmistä varten, eikä ihminen avioliittoa varten. Ja tästä seuraa, että ihmisen tarve on asian ydin. Avioliitossa kahden ihmisen tarve sitoutua ja …