Laittomuuden ihminen

Fariseukset ja kirjanoppineet ja Laittomuuden ihminen

Mistä Jeesus ankarin sanoin nuhtelee kirjanoppineita ja fariseuksia? Siitäkö että he yrittivät noudattaa lakia? Ei! Ei todellakaan siitä! Tutkitaanpa asiaa tarkemmin. Jeesushan käski mm. lainopettajaa, joka kiusasi Jeesusta kysymyksellään mitä pitää tehdä, että perisi iankaikkisen elämän, lukemaan mitä laissa on kirjoitettuna. Lainopettaja vastasi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin saat elää”. (Luuk 10:27-37, KR -38). Sitten lainopettaja kysyy tahtoen näyttää Jeesukselle olevansa vanhurskas, kuka on hänen lähimmäisensä. (29). Ja Jeesus kertoo tarinan laupiaasta samarialaisesta ja lopuksi sanoo miehelle ”Mene ja tee sinä samoin”. (37)

Nimittelyt ”Fariseus” ja ”kirjanoppinut” eivät siis osu lainkaan kohteeseensa kristityille, jotka ottavat Jumalan sanan eli Raamatun Jumalan sanana ja totuutena, joka ilmoittaa Jumalan tahdon ja jota tulee elämässä noudattaa. Tässä on kyse itse asiassa Jumalan yläpuolelle nousemisesta, tuomariksi asettumisesta, Jumalan lain herraksi nousemisesta, joka on tyypillistä antinomisteille ja legalisteille.

”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.” Matt. 23:27-28. (KR -38)

Mitä ihmettä! Miksi Jeesus sanoo, että kirjanoppineet ja fariseukset ovat laittomia, vaikka he juuri nimenomaan yrittivät noudattaa lakia mahdollisimman tarkasti? Vastaus: Siksi että heillä ei ollut laki sydämessä, vaan he harjoittavat uskonnollisia muotomenoja ihmisten edessä. He halusivat ihmisten silmissä näyttää hurskailta ja hyviltä.

”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” (1 Joh 2:15-17, KR -38).

Kyse on siitä, että laki ei ollut saanut tuomita fariseusten ja kirjanoppineiden sydäntä, sisäistä ihmistä ja olemusta syntiseksi ja tehdä heidät Jumalan armoa tarvitseviksi. Laki ei koskaan päässyt tekemään sitä tehtävää, mikä sille on annettu eli osoittamaan synti ja ”tukkimaan suu”. He eivät tulleet todelliseen katumukseen ja kääntymykseen, vaan harjoittivat uskonnollisuutta ja muotojumalisuutta ihmisten nähden. He eivät sydämestään katuneet ja alistuneet Jumalan lain alle. Paavali: ”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha: sen tähden, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” (Room. 8:6-8, KR-38).

Jeesus sanoikin heille, että hän tuntee heidät, ettei heillä ole Jumalan rakkautta itsessään. ”Mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.” (Joh. 5:42). He olivat siis Jumalan vihollisia, sydämeltään laittomia. He vihasivat Jeesusta ja tavoittelivat koko ajan hänen murhaamistaan ja lopulta sen tekivätkin huutamalla kansan kanssa Barabbaan vapaaksi ja panemalla roomalaiset ristiinnaulitsemaan Jeesuksen.

Siinä ihmisessä, joka ei suostu sydämestään myöntymään Jumalan lakiin eikä sydämestään suostu myöntymään evankeliumiin Kristuksesta, ei asu Jumalan Henki, vaan hän on ns. ”lihan” vallassa eli turmeltuneen luontonsa vallassa. Hän on luonnollinen ihminen kaikilla itsekkyyden ja laittomuuden synnin mausteilla. Hän haluaa itse laatia itselleen omat lakinsa. Hän nousee Jumalan lain yläpuolelle ja sen herraksi, toisin sanoen kuvittelee olevansa itse jumala. Hän moralisoi toisia. Hän jumaloi itseään, on itse itsensä epäjumala. Hän vihaa niitä, jotka ovat Hengestä syntyneitä ja tahtovat sydämestään noudattaa Jumalan lakia. Hän on laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi. ”…Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala”. (2. Tess. 2:3-4).

Se, joka elää maan päällä Jeesuksen omana ja vaeltaa Kristuksen Hengessä, Pyhässä Hengessä, on Jumalan armolapsi. Hän joutuu pilkattavaksi, vainottavaksi ja tapettavaksi ”lihallisten”, luonnollisten ihmisten taholta. Hänelle käy niin kuin hänen Mestarilleen. Näinhän Jeesus sanoi opetuslapsille. ”Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.” (Joh. 15:18-19, KR -38). ”Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 15:21, KR -38). ”Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni.” Joh. 15:23, KR -38). ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä, ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” (1. Joh. 5:3.4, KR -38)

Jumalan lapsi, joka on henkilökohtaisesti kokenut ja vakuuttunut siitä, että Jumala rakastaa häntä ja että Jeesus Kristus Jumalan Poika on sovittanut hänen syntinsä ristillä kärsimällä tuskallisen ja häpeällisen kuoleman hänen sijaisenaan, haluaa noudattaa syvältä sydämestään asti Jumalan lakia, hän varoo syntiä ja rientää tunnustamaan Jumalalle ne. Hän tahtoo olla Jumalalle kuuliainen ja seurata Jeesusta, Herraansa ja Vapahtajaansa. Hän on siihen myös kykenevä, koska Pyhä Henki asuu hänessä ja antaa voimaa taistella syntiä vastaan ja kilvoitella uskossa Kristukseen.

Pyhä Henki synnyttää myös Hengen hedelmää hänen elämässään. Itsessään hän ei ole täydellinen ja pyhä, vaan tarvitsee koko ajan syntien anteeksiantamusta ja vanhurskauttamista. Hän elää evankeliumista, yksin uskosta Kristuksen ansaitsemaan lahjavanhurskauteen turvautuen Jumalan armosta. Hänen syntinsä on peitetty Kristuksen sijaissovituksen valkealla vanhurskauden vaatteella. Valkea vaate on pyhien vanhurskautus (Ilm. 19:8), joka on vierasta vanhurskautta, Kristuksen tähden luettua vanhurskautta Kristukseen uskovalle. Hänessä itsessään on vielä syntiä turmeltuneen luontonsa takia, joka asuu hänessä hautaan asti, mutta synnit hän uskoo anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä: Hän ei mukaudu tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttuu mielensä uudistuksen kautta tutkimalla Jumalan sanaa ja tahtoa. (Room. 12:2). Sisäinen ihminen uudistuu, vaikka ulkonainen menehtyykin, kirjoittaa Paavali. (2 Kor. 4:16).

Fariseusten ja kirjanoppineiden ongelma oli sydämen pahuus ja katumattomuus, koska laki ei ollut sydämessä. Paavali puhuu sydämen ympärileikkauksesta Hengessä, ei kirjaimessa. Tällöin ei saada kylläkään kiitosta ihmisiltä, vaan itse Jumalalta. (Room. 2:29, KR -38). Kyse on laista ja sen noudattamisesta, ei siitä, että Jumalan lain noudattaminen olisi jotenkin farisealaista! Miten älytön ajatus! Jeesus kehotti tekemään niin kuin fariseukset ja kirjanoppineet sanovat. ”Sen tähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.” (Matt. 23:3-4, KR -38). Tulee siis tarkata ihmisten tekoja, puheita, saarnoja ja kirjoituksia! Ovatko ne Jumalan lain ja Raamatun sanan mukaisia, vai päinvastaisia ja kehottavatko ne suorastaan laittomuuteen, rikkomaan Jumalan lakia! ”Mutta te rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostoli ovat edeltäpäin puhuneet sanoen teille: ’Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan’. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.” (Juud . 17-19, KR -38).

Väärästä, pahasta, laittomasta sydämestä pulppuaa esiin pahuutta

 Jeesus: ”Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.” (Matt. 15:18-19). ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen: kuka taitaa sen tuntea? Minä Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.” (Jer. 17:9-10).

Väärä profeetta (väärä opettaja) tunnistetaan hänen hedelmistään

Jeesus: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään”. (Matt. 7:15-20, KR -38).

Antinomismi ja legalismi, ihminen lain herrana

”Ihminen on aina riippuvainen laista ja evankeliumista positiivisesti tai negatiivisesti ja siten myös niiden vääristymistä eli legalismista ja antinomismista, ottaapa hän näitä vakavasti tai ei. Ne vaikuttavat häneen, ja hän välittää sitten niitä muihin. Jokainen ihminen on lain ja evankeliumin oikean suhteen tai sen vääristymien, legalismin tai antinomismin, vallassa. Tämä vaikuttaa ensin hänen sisäiseen maailmaansa: ajatteluun, arvoihin, tunteisiin, tahtoon, ratkaisuihin, toimintaan. Sitten myös toiset kokevat hänet sellaisena.” (Teesejä laista ja evankeliumista, Raimo Mäkelä).

139 KOMMENTIT

  1. Kiitos blogista, Riitta!

    Jeesus sanoi: ”Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin! ” (Luuk.11:46 / FB38)

    ‭Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. (Jaak. 3:1 /FB38)

    • Juha, en ymmärrä mihin tähtäät? Jokainen Kristukseen uskova kristitty on kutsuttu viemään evankeliumia eteenpäin. Hän mielestäni suorastaan velvoitettu siihen.

      Kiitos kuitenkin varoituksistasi!

    • Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi”. Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: ”Olemmeko mekin sokeat?” Jeesus sanoi heille: ”Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”.
      (Joh. 9: 39-41 / FB38)

    • Juha, mutta sitten kun sokeat näkevät, kuurot kuulevat ja rammat hyppivät. Silloin he ovat vastaanottaneet evankeliumin! Siunausta sinulle!

  2. Laki on rikkomusten tähden jälkeenpäin lisätty, koska ihmiset eivät enää tienneet mikä on oikein ja väärin. Ihminen on niin sokea omalle synnille, että hänelle tulee se kertoa lain kautta.

    Laista on siis tullut kuoleman sanansaattaja, ja sillä on ”kuoleman virka”, kuten paavali kirjoittaa. Lain on tarkoitus tehdä ihminen tietoiseksi omasta raadollisuudestaan.
    Omahyväinen ihminen ei juurikaan välitä Kristuksesta, vaikka olisi kuinka uskovainen. Hänen voimansa on oma uskonnollisuutensa, hän on lain orja ja lain tuomari, ei lain noudattaja, hän kyllä tietää, kuinka tulee elää ja olla, mutta omaa kelvotonta mieltään hän ei näe. Näin on jokaisen, joka ei elä Kristuksessa, vaan omassa hurskaudessaan. Kristitty taas on vapaa laista, sillä Rakkaus on lain täyttymys. Tämä Vapaus on omavoimaiselle kristitylle myrkkyä ja vaikeaa nieltävää, kunnes häneltä otetaan lain peite pois sydämen päältä…

    ”Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista, kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
    Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.
    Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta. Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
    Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.

    Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
    Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki
    2.Kor.3:7-18

    • Kiitos Ismo! Tarvitsemme lakia kuitenkin vielä turmeltuneen luontomme vuoksi synnin ruumiin kukistamiseksi ja sen kuolettamiseen ristin alaisuudessa. Näin sen käsitän. (Room. 6)

      ”Mutta ellet tee täyskäännöstä, niin että karkotat Mooseksen lakeineen suruttomien ja paatuneiden kimppuun ja tartut noissa peloissa ja kauhuissa Kristukseen, joka on syntiesi tähden kärsinyt, ristiinnaulittu ja kuollut, ei sinulla ole pelastumisen toivoa.

      Tästä johtuu, että kun laki saa hoitaa omaa virkaansa, siitä onkin vanhurskauttamisen asiassa hyötyä. Ei niin, että se tekisi kenestäkään vanhurskasta, mutta se pakottaa turvautumaan luvattuun armoon ja tekee armosta suloisen ja haluttavan. Siksi me emme poista lakia käytöstä vaan me ilmoitamme, mikä on sen oikea virka ja käyttö. Sen palvelutyöstä on suurta hyötyä, kun se ajaa ihmisiä Kristuksen luo. Sen jälkeen kun laki on sinut nöyryyttänyt, pelästyttänyt ja suorastaan musertanut, niin että olet epätoivon partaalla, pidäpä huoli siitä, että opit käyttämään sitä oikein. Synnin ja Jumalan vihan näyttäminen ei ole sen ainoa virka, vaan sen kuuluu myös hätyyttää meidät Kristuksen luokse. Mutta tähän työhön lakia käyttää yksin Pyhä Henki. Evankeliumi tätä opettaa, sillä vain evankeliumi sanoo, että Jumala on niiden lähellä, joilla on särjetty sydän. Jos siis olet moukarin musertama, älä tee musertumisestasi sitä nurinkuristusta johtopäätöstä, että otat taakaksesi aina vain uusi lakeja. Kuuntele nyt Kristusta, joka sanoo: ’Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon’ (Matt. 11:28). Kun siis laki sinua painostaa heittämään toivon kaikesta muusta ja etsimään apua ja lohtua Kristukselta, silloin se on oikeassa käytössään ja niin se evankeliumiin tähdäten palvelee vanhurskauttamista. Se on lain paras ja täydellinen käyttö.” (Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, SLEY-kirjat)

  3. Lain eräs tehtävä on paljastaa synti, lailla on toki paljon muitakin tehtäviä, tämä tulee jo ilmi luterilaisesta tunnustuksesta. Kristitty ei ole vapaa laista tämä tulee Paavalilla hyvin esille. Kristitty täyttää lakia ja haluaa elää lain mukaan. Tekojen kautta saavutamme vanhurskauden tämä on ollut kirkon opetus aina. Kristitty ei ole toimeton vaan ahkeroitsee hyvissä teoissa pelastuakseen. Hänellä on Pyhä Henki joka kehoittaa elämään Jumalan tahdon mukaan. Kysymys ei ole ansiosta, omavanhurskaudesta vaan Jumalan tahdon täyttämisestä. Teoista saamme taivaassa kerran palkan, kokoamme aarteita taivaaseen.

    • Laki, ei pelkästään aja Kristuksen luokse, lailla itsessään on arvo ja se on meidän ystävämme, koska se on Jumalan sana. Lain täyttäminen on meidän tehtävämme, täällä ajassa, se joka täyttää lakia siitä tulee toinen luontomme.

    • Sami, kommentissasi ei ole sanaakaan Jeesuksesta, Lunastajastamme!

      ”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” Kol. 1:14-17

      Vain hänessä on pelastus. Ei ole muuta nimeä meille annettu, jossa meidän on pelastuminen. Jeesus riittää, koska Jumalan armo riittää!

      ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” Joh. 3:16

      Evankeliumi on ihmiselle loukkaava ja vieras ja outo. Paavali julisti evankeliumia Kristuksesta – ”ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi” ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1 Kor. 1:17-18. Ihminen etsii ja kolkuttaa. Siunausta sinulle evankeliumin etsintään!

  4. Lakia ja vanhurskauttamista koskevan kiistan ydin liittyy kysymykseen; onko ihminen täysin langennut ja kokonaan turmeltunut? En ole varma, lieneekö edes evlut-kirkossa yksimielisyyttä tässä asiassa. Vaikuttaa myös siltä, että tämä aika on kadottanut ylipäätään sanan – synti peroonallisesta pahasta puhumattakaan. Kysymys myös ajautuu väistämättä koskemaan vapaata tahtoa ja Jumalan kuvan menettämistä kokonaan. Kun kysymys ajatuu tähän, siitä on tullut loputtomien kiistojen aihe eikä yksimielisyyttä tuskin saavuteta ennen parusiaa. Ratkaisu siihen kuitenkin löytyy mielestäni Kristuksen kärsimisessä ja kuolemassa, jossa meidän orjuutemme paljastetaan ja uskossa häneen meidät vanhurskautetaan, kun laki ei siihen kykene. Kristuksen tehtävä on siten palauttaa meihin tuo menetetty Jumalan kuva. Lutherin sanoin; ”tapahtuu autuas vaihtokauppa.”

    Kansanomaisesti edellinen sanottuna, joka on hieman vieras tälle ajalle. Ellei sydän ole Jumalan puoleen kääntynyt, on hän, niin totta kuin Herra elää, Jumalan silmissä ruma ja kauhea kuin itse perkele! Tätä on tietysti vaikea tunnustaa; olen itsessäni ruma ja kauhea ajatuksin, sanoin, töin ja teoin. Kuitenkin tunnustan, että laki on hyvä ja Pyhä, kun se julistaa minut kuolleeksi ja orjan asemaan, että synti synniksi nähtäisiin, osoittaen näin Jumalan vihan saaden aikaan katumuksen. Kuten Paavali, kun tuli tietäneeksi, että hän vainosi itse Herraa Jeesusta Kristusta. Siten pääsemme tähän, joka avasi myös Paavalin silmät. ”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo” (Ro10:4). Katumus ei ole kuitenkaan vanhurskauttamisen vaikuttava syy vaan – armo.

  5. Kosti, monet luterilaisetkin kauhistuvat tunnustuskirjojen oppia ihmisen periturmeluksesta. Mielestäni ihan terve reaktio. Ihminen on edelleen Jumalan kuva, vaikkakin särkynyt, kuten peilissäkin voi olla säröjä. Kristus uutena Aadamina avasi tien ihmisen uudistukseen, tosi ihmisyyteen, kirkastumiseen, Kristuksessa ihmisen luonto ja tahto uudistetaan, Jumalan kuvan kaltaisuuteen.

    Luterilaisuudessa vanhurskauttamisen syy ei ole armo, vaan predestinaatio, vain tietyt ihmiset on määrätty pelastumaan ja he vain pelastuvat. Tätä voi tietysti nimittää ”armoksi”, joka koskee vain iankaikkisuudessa valittuja, tiettyä joukkoa.

    • Sami P. Kommenttisi ei päde, ainakaan luterilaisen ortodoksian aristoteelista argumentaatiotapaa tarkasteltaessa. Ihmettelen sitä, että intät jatkuvasti predestinaatiosta.

  6. Sami, kuten totesin tämä oppi laista, vanhurskauttamisesta ja ihmisen vapaudesta jne. tulee olemaan kiistelty asia parusiaan asti, kuten myös ihmisen syntiinlankeemuksen syvyys, vaikka sen ei pitäisi olla mitenkään epäselvää, kun Paavali kirjoittaa (Ro3:10-12) ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” Miten loogista on ajatella, että sentään poikkeuksiakin on? Lisäksi miten on käsitettävissä saatanan lankeemus? Oliko se totaalinen vai osittainen? Entä miten tämä saatanan myrkky vaikutti Aadamiin ja Eevaan? Kokonaan vai osittain? Väkisinkin tälläisiä kysymyksiä nousee esille, mikäli halutaan katsoa totuutta silmiin.

    En malta olla lainaamatta Martin Chemnitzin tekstiä tässä yhteydessä, kun hän kirjoittaa koko ihmisen luonnon ja olemuksen, (menschlich Natur und Wesen) olevan täysin turmeltunut Aadamin lankeemuksen jälkeen. Hän viittaa juuri tuohon mainitsemaani Paavalin kohtaan. Merkillistä on myös, kun Jeesus sanoi niille juutalaisille (Joh8), jotka – häneen nimenomaan uskoivat -, mikäli he pysyisivät hänen sanaassaan totuus tekisi heidät vapaiksi. Sitä he ihmettelivät, kun he eivät olleet kenenkään orjia. Jeesushan totesi siihen; ”joka tekee syntiä, on synnin orja.” Me tiedämme mitä siitä seurasi. Totta on, että Jumala ei paljasta meidän raadollisuuttamme saatanan alaisuudessa sen karmeuden koko loistossa. Kristuksessa Jumala sen meille paljastaa, kuten myös Lazarus Spengler virressä (1524); ”On turmeltunut ihminen / jo Aadamista asti. / On meissä myrkky pahuuden / parantumattomasti… /.”

  7. Joka osaa oikein erottaa Lain ja Evankeliumin ja pitää ne erillään, toisiinsa sekoittamatta, on oikea teologi, kirjoitti Luther ja oli oikeassa.

    On myös hyvä pohtia mitä tarkoittaa käsite; että Kristittyä ei ohjaa ENÄÄ Laki, vaan Kristuksesta meihin tullut rakkaus. Rakkaudessa ei ole pelkoa, sillä rakkaus karkottaa pelon, joka taas pelkää, sillä on vielä rangaistuksen uhka (lain kautta tuleva) kasvattajana. Hän ei ole vielä päässyt Kristuksen Armon kasvatettavaksi, sillä armo kasvattaa Kristittyä, ei laki. (Kirje Titukselle .2:12-13)

    ”Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.

    Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
    Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

    Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.1.Joh.4:11-19

    • Luther puhuu tietysti vain omasta kokemuksestaan, siitä ei voi tehdä yleistä käytäntöä. Ilman lain ja evankeliumin oppia/jaoettelua kirkko on pärjännyt ihan hyvin. 1500 luvulla syntynyttä jaottelusta ei nyt ole merkittävää apua.

      Kristittyä ohjaa rakkaus joka sisältää lain, rakkaudessa on aina laki ja rajat. Rakkaus on lain täyttymys kirjoittaa paavali, joka ei ollut ilman lakia.

Riitta Sistonen
Riitta Sistonen
Luterilainen kristitty