Panu Kosonen kirjoitti Itä-Savossa (IS 17.7.2013) kristillisen vakaumuksen ja lain noudattamisen suhteesta lehden pääkirjoitukseen liittyen. Hän viittasi Raamatussa Apostolien teoissa olevaan jakeeseen: ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Ap.t. 5:29). Lause on Pietarin vastaus juutalaisten neuvoston edessä, kun apostoleita kuulusteltiin Kristuksesta saarnaamisesta annetusta kiellosta huolimatta.
Panu Kososen kirjoitus liittyi osaltaan keskusteluun, jota eri tahoilla on käyty sisäministeri Päivi Räsäsen puheen johdosta. Panu Kosonen kirjoitti, että em. lause on itsestään selvä ohje luterilaisille kristityille ja kirkon opin mukainen. Hän antoi kirjoituksensa lopuksi melko tiukan kaneetin siitä, että kirkon jäsenen tulisi erota kirkosta mikäli ei pysty ”allekirjoittamaan” kyseistä lausetta.
Kirjoituksessaan Panu Kosonen osuu sekä oikeaan että vetää mutkat reippaasti suoriksi, kun hän kirjoittaa uskovan pitävän kaikkivaltiasta Jumalaa ”arvovaltaisempana kuin erehtyväisten ihmisten sormeilemaa lakia”. Jumala on tosiaan kristillisen uskomme mukaan kaiken yläpuolella, siis myös lain ja kaiken elämän yläpuolella. Ongelmallista kuitenkin on, jos moni tai jokainen kristitty alkaa Jumalaan ja uskoonsa vedoten ilmaista voivansa ohittaa ”erehtyväisten ihmisten sormeileman lain”.
Luterilainen käsityksemme yksi osa on esivallan kunnioittaminen. Luther opetti tätä periaatetta Paavalin opetuksiin vedoten ja teologiseen kokonaisnäkemykseensä liittyen. Luther opetti, että Jumala toteuttaa tahtoaan kahden regimentin (hallintavalta) kautta. Maallisen regimentin kautta Jumala käyttää lakia ja järjestystä ja hengellisen regimentin alueella Jumala toimii evankeliumin ja armon kautta. Yhteiskunta on maallisen regimentin aluetta ja kirkko hengellisen regimentin aluetta. Näin asia voidaan yksinkertaistaen ilmaista.
Luther opetti regimenttioppiin liittyen, että myös esivalta eli hallitsijat ja maallinen hallinto ovat Jumalan asettamat. Siksi esivaltaa pitää kunnioittaa ja lakeja noudattaa. Tämä periaate on ollut ja on edelleen ohjaamassa yhteiskuntiamme Euroopassa ja muuallakin. Luther kärjisti asiaa sanomalla, että viisas ja jumalaton hallitsija on parempi kuin hurskas ja tyhmä. Luther opetti edelleen, että regimenttejä ei pidä sekoittaa keskenään. Tästä nousee osaltaan meilläkin kirkon ja valtion ero eli se, että kirkko toimii evankeliumin asialla ja yhteiskunta omassa tehtävässään.
Edellä olevaan Raamatun jakeeseen ja käytyyn keskusteluun liittyen kova kysymys on, milloin yksilö, vaikkapa kristitty voisi toimia yhteiskunnan järjestystä, esivaltaa ja lakeja vastaan. Pääperiaate on yhteisön eli oman yhteiskunnan tai valtion lakien ja säädösten noudattaminen. Muussa tapauksessa yksilöt voisivat perustella kukin oman toimintansa vakaumuksellaan tai Jumalan antamalla käskyllä ja seurauksena voisi olla anarkia. Tätä ei Päivi Räsänen eikä Panu Kosonenkaan varmasti tarkoita ja tavoittele, mutta tämä osoittaa, etteivät asiaan liittyvät kysymykset ole yksinkertaisia.
Lakeja ja yhteiskunnan järjestystä vastaan toimiminen liittyy aina tai useimmiten ääritilanteisiin tai se voi liittyä yhteiskunnan tilaan. Tähän liittyviä kysymyksiä on pohdittu mm. Latinalaisen Amerikan maissa vapautuksen teologian piirissä: Voivatko kristityt ja kirkko nousta epädemokraattista ja ihmisiä sortavaa hallitusta vastaan? Tähän liittyen tiedämme, että regimenttioppia tulkittiin tavallaan väärin natsi-Saksassa.
Meillä yksilötasolla voi nousta joitakin tähän liittyviä esimerkkejä tai tilanteita. Niissäkin on useimmiten kysymys siitä, että oma vakaumus antaa perusteen olla eri mieltä, mutta ei välttämättä oikeutta tai selvää perustetta toimia vastoin lakia. Kirkko voi puolestaan käyttää profeetallista ääntä yhteiskunnan epäkohdista ja puhua vaikkapa köyhien ja syrjäytyneiden puolesta. Kovin pitkälle politiikkaan kirkon ei pidä sekaantua, koska se ei ole kirkon tehtävä.
Kristittyinä muistamme myös sen, että lainsäädäntömme pohjautuu perusasioissa kymmenen käskyn lakiin ja siihen, että sillä pyritään yhteiseen hyvään ja heikoimpien suojelemiseen. Oman kirkkomme ja kaikkien kristittyjen piirissä tiedostamme, että kristitty voi toimia yhteiskuntaa rakentaen omassa elinpiirissään ja myös eri puolueiden tai ryhmien kautta. Kristillisdemokraatit on yksi puolueistamme ja sen jäsenet edustavat yhtä pientä osaa yhteiskunnastamme ja kristittyjen joukosta.
Summa summarum: Raamattuun vetoaminen auktoriteettina kuuluu kristilliseen uskoon ja siitä nousevaan elämään. Raamattu ja sen yksittäiset lauseet eivät anna kuitenkaan oikeutta ihmisille tulkita lakeja oman mielensä mukaisesti. Vakaumus voi joskus tai hyvin harvoin olla erityistilanteissa peruste yhteiskuntaa tai lakeja vastaan asettumiseen. Kirkon piirissä ajattelemme, että uskonyhteisön yhteinen tulkinta ja ymmärrys ovat enemmän kuin yksittäisten kristittyjen yksittäiset tulkinnat. Uskollamme on evankeliumista nouseva ja elämää muuttava voima erilaisten yhteiskuntien sisällä koko maailmassa. Se on mullistavaa jo sinällään!
Toivo Loikkanen
Kirjoitus on lähetetty Itä-Savo-lehteen Puheenvuoro-kirjoituksena
Erinomainen kirjoitus, jolla on nyt vain vaara hukkua kohinaan!
Vähemmälle huomiolle on jäänyt yksityiskohta, jonka Toivo Loikkanen toi esiin: Lainatussa Apt 5:29 -kohdassa ei ollut kyse eettisiä kysymyksiä koskevista yhteiskunnan normeista, vaan oikeudesta julistaa evankeliumia ylösnousseesta Kristuksesta.
Käsittääkseni luterilainen regimenttioppi nojaa osaltaan uskoon siitä, että etiikan saralla Raamattu – aina ”silmä silmästä” etiikkasta vuorisaarnaan – vahvistaa jo luomisessa ihmiselle annettua moraalitajua, kun taas usko ihmiseksi tulleeseen persoonalliseen Jumalaan syntien sovittajana edellyttää erityistä ilmoitusta, Pyhän Hengen toimintaa – asioita, joita ei voi rationaalisesti perustella.
Jos näin, niin samalla kuin uskonnonvapauden on taattava oikeus puheeseen Jumalasta, synnistä ja armosta, niin ihmisyhteisössä eettisiä päätöksiä ei voi, ei pidä eikä tarvitse tehdä ’jumala’- tai ’raamattu’-argumenteilla.
Kiitos, Jussi Tuusa, erinomaisesta kommentista. Ajattelen regimenttiopista samoin kuin kirjoitat. Jumala on antanut luomisessa jokaiselle yleisen moraalitajun sisimpään. Tämä voi kuitenkin hämärtyä ja siksi on mm. rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö sekä käskyt.
Lainsäädännöstä ja yhteiskunnan toiminnasta pitää muistaa vielä se, että lakien tulee palvella kaikkia kansalaisia moniarvoisessa maailmassa ja yhteiskunnassa. Kirkon jäseninä voimme suhtautua kriittisesti joihinkin kehityssuuntiin, mutta meidän on hyväksyttävä, että yhteiskunnassa on monin eri tavoin ajattelevia.
Itse en ole vakuuttunut siitä, että virkaihmisen puhe uskovana luterilaisena uskonnollisessa kontekstissa välttämättä sekoittaisi regimenttejä (saati että edustaisi ”teokratiaa”). Luulen, että monia jäytää tässä se perusteluja kaipaamaton moderni käsitys, että uskonto on yksityisasia. Siksi kai joissakin saa aikaan väristyksiä sekin, jos presidentti toivottaa Jumalan siunausta.
Augsburgin tunnustuksen artiklassa XVI oleva maininta
on muistuma ajalta, jolloin lait ja asetukset olivat ruhtinaiden ja kuninkaiden antamia, eivät demokraattisten päätöksentekojärjestelmän tuottamia. Parlamentaarisessa järjestelmässä sen mahdollisuus pienenee entisestään.
Keisareilla on yleensä suurempi kiusaus asettua Jumalan sijaan ja vaatia itselleen sellaista kunnioitusta, joka kuuluu yksin Jumalalle. Esivallan tottelemisesta poikkeaminen onkin ajateltu tarkoittavan valtavaatimusta eikä yksittäisiä lakeja. Ynnä oikeutta julistaa evankeliumia, kuten Jussi Tuusa muistutti.
Aborttikysymys on kai sellainen aihe, joka ei haasta rikkomaan lakia, vaan korjaamaan sitä. Ja se taas on oikeus, joka pohjautuu hyvään ja lailliseen yhteiskuntajärjestykseen.
Ihmeellinennyhteys vallitsee luonnon piirissä , vielä korkeampi on yhteys hengen alalla. Sen tähden kirja ” Pyhä uskomme ” ,tällä kirjalla on monenlaisia , toiveita ja toivomuksia . Kirjoittaja Savonlinnan hiippakunnan piispa Gustaf Johansson , vuonna 1896 . Hän toimi myös koti-ja kiertokoulu lehden suojelijana. Savonlinnan hiippakunta kuuluu nykyisin Mikkelin hiippakuntaan.
Lakienkunnioittamisesta , kun oikeutta käytertään yleisen yhteiskuntapolitiikan välineenä ja siten liitetään valtiopoliittisiin tekijöihin.
Eurooppalaisessa demokraatisissa valtioissa poliittiseen ja yhteiskunnalliseen sanavapauteen , ihmisoikeussopimuksen 10 artikla sääntelee , sanavapauden aatteellista , poliittista , yhteiskunnallista ja taiteellista työtä. Lisäksi perusoikeuskirjan 47 mukaan jokaisella , jonka unionin oikeudessa taattuja on loukattu , on oltava tehokkat oikeussuojakeinot. Euroopan kansalaisen kannalta , on lainalaisuuden periaate, johon sisälttyy , yhdenvertaisuus ja huomioonottavaisuus. Perusoikeuskirjan 41 artiklan neljännen kohdan mukaan , jokainen voi ottaa yhteyttä unionin toimielimiin jollakin perussopimusten kielistä ja saada vastaus samalla kielellä. Tällä viitataan perussopimuksen 314 artiklaan , jossa säännellään todistusvoimaisia sopimuksia.
ITÄ- SUOMEN kulttuurikomitean johdosta.
Nuorisoseurajuhla. v. 1915 . Mottona ”, valo kansan kasvattaa.”
Puheenjohtaja aloitti puheen vuorot, nyt tarvitaan uutta nuorta voimaa , jotta voisimme turvata tämän maan tasaisen kehityksen. Lopuksi hän kiitti kaikkia jotka olivat juhlan järjestäneet , kovalla työllä. Mikä on meille rakkain ja kallein , se on isänmaa. Toivotan teille hyvää elämää.
Opiskelijat käyttivät seuraavat puheenvuorot : Nuorimies ensimmäisenä , olen pappi . Ihmisiltä puuttuu mahdollisuuksia valita monipuolinen , tyydyttävä , arvokas ja arvostettu elämäntapa. Parahin toivo ja hartaampi puheenaihe on , että saisimme tänne seminarin , jotta saisimme seutumme äänen kauemmaksi kuulumaan. Mitä nyt ihmis -viisaus ja järki tähän sanoo. Jumalan tahdosta vallitsee kehityksen sääntö , kaikkialla määnpäällä, mikä ei kehity , se kuihtuu ja kuolee. Hedelmiksi käy kaikki maailmassa , siemen itää, orastaa , kukkii ja tekee hedelmän , rohkeasti ja sisukkaasti eteenpäin , se on sisimmissämme toistuva tunnus. Emme saa pysähtyä , meidän on suunnattava katseemme eteenpäin ja edettävä kaikkien esteiden läpi. Sinne missä rauha , yhteys ja hyvyys ovat. Ihmisten henkisestä elämästä ja sen kasvusta , ansaitsee tulla tunnetuksi laajoissa piireissä ,se helpottaa huomattavasti omaa kansamme elintärkeissä kysymyksissä . ” Lukekaa kirjallisuutta ” . PASTORI.
Opiskelijat hyvästelivä opiskelutovereitaan , toivoen tapaamisia seminaarien merkeissä. Savon – suloisissa maisemissa.
Kaikki nämä keskustelut perustuvat siihen että uskotaan että jumala on mies, kaiken luoja. Ne jotka eroavat kirkosta eivät usko jumalaan. Miksi heidän pitäisi olla kirkossa silloin ? Tukhoman piispa Henrik Hammar (aikana jolloin Tuulikki Bylund oli Uppsalan piispa) kadotti uskon siihen että jumala on olemassa ja siirtyi (vasemmisto) politiikkaan, on se kaikkein räikein esimerkki mitä kirkossa, vieläpä kaikkein uskottavimmille henkilöille voi tapahtua. Vaara on suuri jos kirkko ja Räsänen ei voi todistaa että jotain om olemassa… tulee uudet uskonnot kuten ” Tiedeuskonto” . Nobelinkomitea on jo löytänyt 2006 yhtä suuria voimanlähteitä Mikrokosmoksessa kuin Jumala ja rakaus makro:ssa ! ”Budbärare”=viestinviejä RNA:ssa. Ilman viestinviejää ei edes DNA:ta olisi olemassa. Peter Higgs (Svd-lehdessä 16/7) yrittää selittää ihmettä jonka Aristoteles jo tiesi = Kaksisuuntainen informaatio” eri partikkeliden välillä ! Mitä tapahtuu ?
Onni Aikiolle: Kirkossa ja kristittyinä emme ajattele ja usko, että Jumala on mies. Uskomme kyllä, että hän on kaiken Luoja. Jumalan olemassaolon todistuksia on aikoinaan kehitelty ja esitetty. Niiden keskeisimpiä asioita ovat, että Jumala on kaiken alkusyy ja liikkumaton kaiken Liikuttaja. Jumalan olemassaoloa ei voi – eikä myös tarvitse – todistaa, vaan kirkon tulee todistaa kolmiyhteisestä Jumalasta, julistaa evankeliumia Kristuksesta, Luojasta ja Pyhästä Hengestä. Tiede katsoo maailmaa omilla silmälaseillaan ja tieteen ei tarvitse olla kirkolle ja uskolle uhka vaan se voi olla kumppani ja vuoropuhelija.
Kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta…..Juhani Ahon tuotannossa kuvastaa hänen taisteleva , rakstavana, pyrkivänä ja kärsivänä , elämän ongelmat selvittäneenä ihmisenä. Kirjalliset taistelut kotimaassa , niiden ilot ja kärsimykset, kansan sisällinen rikkinäisyyden kipeä tajunta. Virkistyksen etsiminen mieliaskartelussa ja kalakaskut. Hänen nuoruuden novelleista , jonka juuret pysyvät kotoisessa maaperässä ja tarkastelee maalaisympäristöään ja kertoo rahvaan luonteesta ja elämästä.
Sama teos on luettava useampaan kertaan , ihmiset monesti luulevat , että kun kertaalleen kirjan on lukenut , sillä ei ole enää mitään annettavaa. Esim.
” Kirjojen , kirja ” , raamattu , ei kukaan raamatun lukija tyydy lukemaan sitä yhteen kertaan. Lukija kokoaa pyhän kirjan viisaudesta itselleen voimalähteen . Tämä ominaisuus ei rajoitu ainoastaan raamattuun . Se kuuluu jokaiselle kirjalle, jonka takana elää tai on elänyt jalo, korkeita ihanteita tavoitellut ihminen.
Rovasti Toivo Loikkanen. Oikeudesta.
Käsittelyajan kohtuullisuus kuuluu oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Perusedellytyksiin , avoimuuden ja yleisenvalvonnan toteuttamiseksi . Käsittelyajat kuuluvat välittömästi tiedotettaviin asioihin.
Tiedottamisella pyritään tekemään tuomioistuimen toiminnasta mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää. Sekä mahdollistamaan yhteiskunnallista keskustelua.
Vaikka tuomioistuimen toiminnasta syntyy aineistoa yhteiskunnalliseen keskustelun pohjaksi , se ei kuitenkaan tarkoita sitä , että tuomioistuin tai sen yksittäiset jäsenet tuomarin roolissa osallistuisivat tuohon keskusteluun .
Tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista syntynyt oikeusriita , jonka jälkeen tuon riidan pitäisi olla loppuun käsitelty.
Tuomioistuimen tulee kirjoittaa päätöksensä niin , että asiaan vaikuttavat tosiseikat ja oikeudellinen argumentointi ilmenevät päätöksessä riittävällä tavalla. Silloin keskustelukin voi ohjaantua oikealle uralle . Tuomioistuimen asiana ei ole jälkikäteen puolustella päätöksiään, eikä estää niiden kommentointia ja kritisointia.
Tiedottaminen ja tuomioistuimen perustyö – päätösten tekeminen ja niiden vakuuttava perusteleminen kietoutuvat yhteen , kun perustelut ovat informatiiviset , niistä tiedottamalla voidaan merkittävästi lisätä tietoa oikeusjärjestyksestä.