Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee.” Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ”vanhurskas on elävä uskosta.” Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: ”Joka ne täyttää, on niistä elävä.” (Gal. 3: 10-12)
Minkälainen suhde meillä kristityillä on Jumalan lakiin?
Miksi meillä kristityillä pitää (tai ei pidä) olla syntilistoja (älä ryyppää, älä tanssi jne.)?
Mitä eroa on synnin harjoittamisen ja syntiin lankeamisen välillä?
Mitkä ovat Taivaaseen pääsyn kriteerit; miksi on (tai ei ole) oikein sanoa, että uskomme edellä ei ole mikään teko vaan ainoastaan syntiä?
Miksi meidän pitää kuitenkin kuolettaa lihan mukaiset teot ja elää jumalisesti (vert. Room. 6: 1-13)?
Mitä tarkoittaa, että emme ole lain vaan armon alla (vert. Room. 6:14)?
Kaikki julkaistut blogini:
Out of topic eli poistokamaa.
Kun ajattelee että olisi syntynyt uskon(lahkoon) ja toiminut kaikkien sen ”määräysten” mukaan ja yht äkkiä tajuaisi että jokin on pielessä ja toisi sen ilmi, no tämä lahko uhkaisi kuolemalla jos ei peru puheitaan, siis kysynkin onko tämä huonoa hedelmää eli se mistä voi ”nähdä” väärän opin ja sitä tulee kavahtaa Jeesuksen Sanojen mukaan eikä etsiä sieltä mitään hyvää????
Voihan tätä yrittää viäntää lain allekkin, en vain tiedä miten??
Ari, ihan en ymmärrä sinun ajatusmaailmaa. Toivon, että olisit lahkoosi tyytyväinen ja että elämäsi olisi Jumalan tahdon mukainen. Tämä pitäisi välittyä sinun kommenteista, mutta olen huomannut, että sinun todistuksesi mitä tällä palstalla olet kirjoittanut, huokuu vihaa ja kaunaa.
” Sanat armo ja rauha sisältävät koko kristinopin. Armo antaa anteeksi synnin, rauha antaa turvallisen ja iloisen omantunnon.
Synti ja paha omatunto ovat ne kaksi pahaa henkeä, jotka kiusaavat meitä. Kristus on kuitenkin voittanut nämä hirveät vihollisen ja murskannut ne tässä ja tulevassa elämässä. Omantunnon rauhaa ei voi olla, elleivät synnit ole anteeksiannetut. Syntiä taas ei anneta anteeksi ollenkaan meidän laintäyttämisemme perusteella. Eihän kukaan lakia täytä. Pikemminkin laki tuo julki synnin, kauhistaa omantunnon, julistaa Jumalan vihan ja ahdistaa epäitoivoon.
Sitäkin vähemmän syntiä voidaan poistaa ihmisten keksimillä ponnistuksilla ja teoilla. Niistä synti pikemmminkin lisääntyy. Kuta enemmän tekopyhät näet uurastavat ottaakseen pois synnin, sitä huonommin heille käy. Synnin poistaa vain armo eikä mikään muu. Tämä on tarkoin muistettava. Sanat tosin ymmärretään helposti, mutta kiusauksen hetkenä on vaikea pysyä siinä, että meillä on syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalassa sulasta armosta, ilman mitään muita keinoja taivaassa ja maassa.”
Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille, s. 96
Kiitos Marteille. Epäilemättä monet ovat sokeita, jos luulevat olevansa synnittömiä ja täyttävän Jumalan lain. Onko vaikeaa meidän tunnustaa tosiasiat itsessämme?
Kuten useimmat lutherfanit täällä tietävätkin, eli Wittenbergin ja Saksin hengellinen tilanne v. 1517 ollut sellainen, että hurskas kansa olisi ponnistellut raskaan ja väärän tekojen opin alla, kunnes sitten tuli Luther, joka kevensi heidän taakkansa opettamalla heille sen mitä on ”uskon vanhurskaus”.
Todellinen tilanne oli pikemminkin sellainen, ettei kansa pennin vertaa välittänyt uskosta ja Jumalasta tiettyjä riittejä lukuunottamatta. Kävi ostamassa korkeintaan aneen, teki pakosta rippiä jne. Muuten kansa eli ilman tietoa Jumalasta ja vailla uskoa. Tilanne oli siis samanlainen kuin tänään. Siksi Lutherin ensimmäinen teesi puhuu siitä, että kristityn koko elämän tulee olla parannusta. Joka päivä.
Kiitos Jorma. Lisään vielä, että siellä kansa oli paavin lain alla ja kansalle piti opettaa Jumalan sanaa ja julistaa puhtaasti evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Luther käänsi Raamatun saksaksi, jolloin papit pystyivät omalla kielellä lukemaan Jumalan sanaa ja saarnaamaan, eikä tarvinnut ”paavin” Raamatusta sitä lukea.
Niin, minusta on alkanut tuntua siltä, ettei Paavin ies ollut kovin raskas tuolle ns. yhteiselle kansalle. Se oli helppo, koska mitään todellista sydämen muutosta ei tarvittu. Toisaalta oli lain tekojen ja määräysten paino, mutta mitäs siitä kun sen saattoi kätevästi hoitaa. Meidän ei kannattaisi kovin nopeasti hylätä tätä analogiaa nykypäivän tilanteeseen.
Onhan vaellus helppoa, jos sen pystyy kätevästi ripillä, ehtoollisella ja aneella hoitelemaan. Sehän mahdollistaa elämisen ”luonnollisen minän” ehdoilla. Sehän on mukavaa elämää.
Vasta Luther, jonka omatunto oli herännyt, alkoi tajuta tämän tien petollisuuden.
Hän näet tahtoi olla tunnollinen ja huomasi pian, ettei hän löydäkään rauhaa ja uskon varmuutta. Hän teki rippiä ja parannusta jatkuvasti ja joutui lopulta päättymätömään itseparannuksen oravanpyörään. Vasta tämä, omantunnon heräämisen, kilvoittelun ja ahdistuksen tilanne johti hänet tornikokemukseen ja löytämään lahjavanhurskauden.
Ei tavallisella kansalla ollut tällaisia ongelmia. Se hoiti asiansa entiseen tapaan, teki rippiä, kävi ehtoollisella ja palasi niiltä sijoiltaan entiseen syntielämään. Mitään Kristuksen seuraamista ja todellista uskoa ei ollut.
___
Olen joskus antanut kertoa itselleni, että Luther olisi sanonut, ettei Wittenbergissä ole todellisia uskovia seitsemääkymmentäkään.
Sen ainakin muistan, että 2-3 kertaa Luther tahtoi jättää koko kaupungin sen paheellisen elämän takia. Kerran oli hänen kyllästymisensä syynä se, että ylioppilaat olivat Ranskasta hankkineet kaupunkiin maksullisia naisia, eikä Luther halunut elää samassa kaupungissa tällaisen elämän kanssa, vaan pakeni maatilalleen.
Jorma, mistä kirjoista voisin tarkistaa kommenttisi asiat eli mitä Luther on sanonut ja milloin. Osa tuntuu vieraalta. Lutherista kerrotaan monia juttuja, joten on hyvä tarkistaa asiat Lutherin kirjoista.
—
O F F – T O P I C
—
En tiedä, mitä Juha tarkoittaa?
Tuntuu, että sanomani ei oikein sovi.
Wittenbergin ja Saksin tilanteeseen pääsee tutustumaan kun lukee elämäkertoja. Kun asiaa lukee huomaa, ettei kansa niinkään voihkinut lain alla, vaan eli ihan mukavasti elämästä täysillä nautiskellen. Sillähän oli helppo tie hoitaa asiansa Jumalan kanssa – ilman mitään suurempaa mielenmuutosta.
Lutheria itseään se oli haitannut, se lain paino meinaan.
On minulla tuossa Die Reformation iim Augenzeugenberichten, mutta en ehdi sitä nyt referoimaan.