Kaikki väkivallan muodot ovat käytössä tällä hetkellä Lähi-idässä. Suurvaltojen tehokkaimmat sotakoneet jauhavat tomuksi tavallisten ihmisten asumuksia. Panssariajoneuvot ja erilaiset tykistöaseet surmaavat niin terroristeja, sotilaita kuin väkivaltaa pakenevia siviilejä – naisia, lapsia ja vanhuksia. Jerusalemissa, Länsirannalla ja Gazassa käytetään veitsiä ja kivääreitä.
Vaikka näihin tapahtumiin on maantieteellistä matkaa meiltä Suomesta, tapahtumat ovat silti lähellä meitä. Keskuudessamme on kasvava määrä pakolaisia, joiden elämälle yritetään löytää ratkaisuja. Lähi-idässä on myös paljon ystäviämme, ihmisiä, joita tunnemme, joiden kanssa olemme toimineet pyrkien luomaan ratkaisuja paremmalle elämälle ja rauhalle. Osa heistä on uskonsisariamme ja -veljiämme. Heistä monet ovat pakolaisina joutuneet jättämään perinteiset asuinalueensa. Kristillisen kirkon läsnäolo Lähi-idässä uhkaa ensimmäisen kerran kirkon historian aikana kadota kokonaan.
Poliittisten ratkaisujen on annettu odottaa. On ajateltu, että ne ratkeavat itsestään. Niin ei ole koskaan ollut maailmanhistoriassa. Tilanteessa, jossa ei tunnusteta kaikkien ihmisten perusoikeuksia, alkaa ihmisten hyväksikäyttö ja sortaminen. Ne, jotka eivät tahdo alistua, turvautuvat äärimmäisiin keinoihin, jotka nekään eivät ole toisten ihmisarvoa kunnioittavia.
YK:n turvaneuvosto yrittää jälleen löytää ratkaisua Itä-Jerusalemista alkaneeseen väkivaltaan. Harvat uskaltavat odottaa ratkaisevaa käännettä. Alueiden ihmiset eivät koe oikeuksiaan kunnioitettavan. Väkivalta ei lopu pakkokeinoin eikä väkivallalla. Jokaisen on sitouduttava kunnioittamaan toisen ihmisen oikeuksia, joista oikeus rauhaan on lähtökohta.
Lähi-idässä uskonnollisilla perinteillä on vahvempi sija ihmisten elämässä kuin missään muualla maailmassa. Alueen ihmiset kokevat myös, että heillä on velvollisuus varjella tuohon uskonnolliseen perintöön kuuluvia pyhiä paikkoja muiden puolesta. Tämä uskonnollisten paikkojen status quon kunnioittaminen on 1800-luvulta saakka myös suurvaltojen tunnustama periaate ja se on turvannut jonkinlaisen perustason yhteiselämän sujumiselle. Tämäkin on nyt vaarassa niin Jerusalemissa kuin muualla Lähi-idässä. Tilanteessa ei ole yhtä syyllistä.
Kristilliset kirkot ovat toistuvasti yhteisissä kannanotoissaan vedonneet niin rauhan ja väkivallattomuuden puolesta kuin myös uskonnollisten pyhien paikkojen kunnioittamisen puolesta. Niihin kuuluu vapaan pääsyn turvaaminen kaikille Jerusalemin vanhaan kaupunkiin. Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppani Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilainen kirkko tekee tätä tärkeää työtä rauhan, väkivallattomuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.
Kenelläkään ei voi olla toisia suurempi oikeus rauhaan.
Seppo Rissanen
Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja
”Kristilliset kirkot ovat toistuvasti yhteisissä kannanotoissaan vedonneet niin rauhan ja väkivallattomuuden puolesta kuin myös uskonnollisten pyhien paikkojen kunnioittamisen puolesta. Niihin kuuluu vapaan pääsyn turvaaminen kaikille Jerusalemin vanhaan kaupunkiin.”
Erittäin ilahduttava lausunto! Nythän Abbas taannoin piti puheen, jossa hän sanoi, ettei salli juutalaisten jalkojen saastuttaa Temppelivuorta, ja UNESCO tyypilliseen YK-tyyliin on meinaa usean sellaisen valtion, joka ei edes tunnusta Israelin valtiota, voimin äänestää, että Länsimuuri ei ole historiallinen Herodeksen toisen temppelin osa vaan osa al-Aqsaa. Lisäksi tänään tuli uutinen, että palestiinalaiset polttivat Joosefin haudan. Joten siinä on paljon aiheita vetoomuksiin, joista Rissanen tuossa hienosti muotoilee.
Yhä useampi kristitty kokee marttyyrikuoleman. Heihin sopii Raamatun sana: ”Ja he ovat voittaneet hänet (saatanan) Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti” Ilm. 12:11
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/isis-mestasi-ja-ristiinnaulitsi-11-kristittya-avustustyontekijaa-syyriassa/
Lähi-Itä on liekeissä. Mitens tässä blogissa jotenkin Israelin ja Palestiinan ongelma lähinnä nousee esiin? Pahempaa näyttäisi olevan ympäröivissä maissa, joissa sota ja levottomuudet riehuvat. ko. alueen jatkuvaa katastrofia tippaakaan vähättelemättä.
”Kristillisen kirkon läsnäolo Lähi-idässä uhkaa ensimmäisen kerran kirkon historian aikana kadota kokonaan.” No näin todella näyttää olevan.
”YK:n turvaneuvosto yrittää jälleen löytää ratkaisua Itä-Jerusalemista alkaneeseen väkivaltaan.” YK näyttää jokseenkin voimattomalta koko alueen kriisin keskellä oli kyseessä maa mikä tahansa.