Lähetystyö on radikaalia hommaa. Sain siitä jälleen hyvän muistutuksen, kun luin Suomen Lähetysseuran Elämään ja oikeudenmukaisuuteen –asiakirjaa. Asiakirja määrittää miksi me teemme lähetystyötä ja miten me pyrimme sitä tekemään.
Asiakirja sanoo muun muassa näin: ”Kristuksen kirkko puolustaa niitä, jotka sitä tarvitsevat ja siksi kirkon missio myös pyrkii muuttamaan yhteiskunnallisia ja sosiaalisia rakenteita, jotka alistavat ja vääristävät jokaiseen ihmiseen painettua Jumalan kuvaa”. Barrikadeille siis!
Asiakirja puhuu myös profeetallisesta lähetystyöstä. Ensimmäisenä tulee mieleen Vanhan testamentin profeetat, jotka väsymättä kurmoottavat rikkaita sekä päättäjiä, jotka polkevat köyhien ja vähempiosaisten elämää. Lähetysseuran asiakirja ei kuitenkaan suoranaisesti kurmoota ketään, mutta muistuttaa meitä tällä termillä, että profeetallinen lähetystyö on vahvasti kantaaottavaa; profeetallinen vuoropuhelu kuulee ja kuuntelee, mutta ei anna mahdollisuutta olla hiljaa vääryyksien edessä.
Lähetystyö on aina kontekstuaalista, eli ympärillä oleva maailma vaikuttaa sanoihin, ehkä tulkintoihinkin, mutta onneksi Jumala kuitenkin pysyy samana nyt ja aina. Meidän työalueellamme Israelissa ja miehitetyllä Palestiinalaisalueella evankeliumin eläminen värittyy konfliktilla; väkivaltaisia yhteenottoja on lähes päivittäin ja monet päätökset sortavat heikompaa. Kärsimystä on molemmin puolin muuria.
Rabbi Arik W. Ascherman Rabbis for Human Rights järjestöstä sekä Naseem Muallem Palestinian Center for Peace and Democracy
Uskontodialogiasta asiakirja mainitsee, että kaikki olemme veljiä ja sisaria keskenämme, riippumatta uskonnollisesta tai etnisestä taustasta. Ja toteaapa asiakirja myös sen mahdollisuuden, että muissa uskonnoissa saattaa olla ripaus Jumalan viisautta, mutta Jeesus Kristus on kirkkain Jumalan ilmoitus ja pelastus.
Jeesus oli järkyttävän radikaali opettaja. Ja hänen opetuksiinsa Suomen Lähetysseuran asiakirjakin pohjaa; on annettava viittakin jos joku kysyy paitaa, anteeksi pitää antaa seitsemänkymmentä seitsemän kertaa, ensimmäisenä rynnivät joutuvatkin jonon hännille, lesken ropo on arvokkaampi kuin rikkaan talentti jne. Tiukkaa tekstiä Herramme julistaa: Te viette leskiltä talot ja latelette pitkiä rukouksianne näön vuoksi, te maksatte kymmenykset jopa mintusta, mutta unohdatte oikeudenmukaisuuden ja laupeuden. Voi teitä!
Niinpä, voi meitä! Ihmisyys on välillä hyvin raadollista. Mutta asiakirjan lukeminen oli jälleen hyvää herättelyä. Ja tokihan me jotakin yritämme tehdä. Meidän kontekstuaalinen ja profeetallinen lähetystyömme tällä työalueella on muun muassa musiikkihetkiä molemmin puolin muuria, pakolaislasten auttamista matkalla sydänoperaatioihin sairaalaan, keskusteluryhmiä juutalaisten ja muslimien kanssa sekä tietysti perinteistä sanaa ja sakramentteja.
Lähetystyö on radikaalia hommaa ja sitä tehdään arjen tasolla. Sitä tehdään joka ikinen päivä, joka ikisessä kohtaamisessa. Meillä on Missio ja se missio on tekemistä sekä olemista. Se on Jumalan hyvän sanoman kertomista kipujen ja tuskan keskelläkin. Se on luottamista siihen, että vielä koittaa rauha ja sovinto.
Mari Parkkinen
Jerusalemin Shalhevetjah-keskuksen pastori
Mari,
Miten helppoa siellä on kertoa Jeesuksesta, Jumalan Poikana ja syntien sovittajana, kun sekä juutalaiset että muslimit pitävät Jeesusta lähinnä profeettana? Kysyn ihan vilpittömästi.
Vaikuttaa, että Mari ei nyt enneätä vastata kysymykseeni. Olisiko jollakulla muulla noilla seuduilla työssä olleella kokemusta kysymykseeni liittyen?
Hei Salme,
Pahoitteluni, että viestini on viipynyt; minulla ei ollut ajantasainen henk koht tunnus voimassa… Mutta kysymykseesi; tilanteet täällä vaihtelevat, joskus keskustelu avautuu hyvin helposti ja voin kertoa Jeesuksesta avoimesti, toisinaan taas pelkkä papinkaulus saa agressiot ilmaan. Sanoisin, että täällä täytyy olla herkemmät tuntosarvet, mutta kyllä evankelioiminen on edelleen osa työtämme.
Kiitos Mari vastauksesta.
Noinhan se usein on, tilanteen mukaan, ei väellä eikä voimalla.
Luin useampia SLS bolgeja täällä ja huomasin, että niissä käsitellään vain yhteiskunnallisia tai eettisiä asioita.
Kysymykseni koski teologista aluetta, mutta SLS ei taida enää tehdä varsinaista lähetystyötä ollenkaan vaan keskittyy lähinnä kehitysapua muistuttavaan toimintaan? Olenko oikeassa?
SLS: ”Kristuksen kirkko puolustaa niitä, jotka sitä tarvitsevat ja siksi kirkon missio myös pyrkii muuttamaan yhteiskunnallisia ja sosiaalisia rakenteita, jotka alistavat ja vääristävät jokaiseen ihmiseen painettua Jumalan kuvaa”.
Mari Parkkiselta hyvä muistutus siitä, kuinka tämän soveltaminen poliittisesti jännitteisessä tilanteessa ei ole helppoa. Uhriutumista on konfliktin molemmilla puolilla.
Salmen kysymykseen toivon SLS:n vastausta. Asiat ovat usein sellaisia, miltä ne näyttävät.
Jos valitaan poliittinen linja – kuten SLS:n tapauksessa vahvasti siltä näyttää – mielenkiintoiseksi kysymykseksi nousee, kuinka seisoa Israelissa / palestiinalaisalueilla kaksilla barrikadeilla konfliktin molempien osapuolten kanssa?
Kuinka puolustaa uskottavasti juutalaisten oikeuksia palestiinalaisten puolella ja vastaavasti palestiinalaisten oikeuksia juutalaisten puolella? Poliittisella agendalla (=oikeudenmukaisuuden eli lain vaatimuksilla) se ei taida onnistua. Kokeiltu on.
Jospa SLS palaisi Aapeli Saarisalon, Aili Havaksen ja Rauha Moision sekä Risto Santalan viitoittamalle tielle ja jatkaisi yksinkertaista Jumalan armon evankeliumin julistamista sekä juutalaisille että palestiinalaisille..?
Silloin ei tarvitsisi yrittää ratkaista Lähi-idän syvällä poliittisessa ja kulttuurisessa maaperässä olevaa konfliktia, vaan voisi luottaa siihen, että Jeesuksen Messiaanaan löytäneet eivät voisi vihata veljiään..
Vai onko tämä liian yksinkertaista ja vähemmän houkuttelevaa maailmassa, jossa oikeudenmukaisuudesta puhuminen on helpompaa ja hyväksytympää sekä rahallisesti tuottavampaa kuin pelkistetyn evankeliumin julistaminen, joka ei erottele ihmisiä sortajiin ja sorrettuihin, vaan jonka mukaan kaikki ovat vain syntisiä ja Jumalan kirkkautta vaille..?
Hei Jouni,
Tämä tietysti on aihe, josta voisimme keskustella pitkän tovin, mutta totean vain, että kehoitukseni barrikadeille ei koskenut Israel/Palestiina konfliktia vaan yleensä sitä, että meidän tulee kristittyinä puolustaa heikkoja ja sorrettuja Jeesuksen esikuvan mukaisesti. Täkäläisestä konfliktista totean, että kipua on molemmilla puolilla muuria. Ehkä esimerkki toiselta puolelta palloa avaa ajatustani paremmin; teemme työtä esimerkiksi kastijärjestelmän poistamiseksi, joka on sekä uskonnollinen että poliittinen sortoa aiheuttava järjestelmä. Dalit lapsia ajatellessa, olen iloinen, että SLS:n lähetystyö on myös kantaaottavaa, Jeesuksen esimerkin mukaan. Olen täysin samaa mieltä, että Jeesuksen Messiaana löytäneet eivät voi vihata toisiaan ja vastakkain asettelu on turhaa. Ja kyllä me edelleen täällä myös evankeliumia julistamme. Ehkä en osannut tarpeeksi alleviivata sitä, koska se on niin luonnollinen osa lähetystyötä. Yritän muistaa ensi kerralla 🙂