Kun minä kävin rippikoulussa, yksi kymmenestä ulkoläksystä oli kaste- ja lähetyskäsky. Muutama vuosi sitten näin eräässä televisiosarjassa sketsin, jossa kaksi nuorta pappia on sakastissa ja toinen huomaa kaste- ja lähetyskäskyn ilmoitustaululla.
Hän hymähtää ja sanoo kollegalleen: ”Kuuntelehan tätä: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. – Siis kuvittele!”
Toinen toteaa: ”Siis mitenkähän ne on ajatelleet tän toteuttaa – ja millä resursseilla?!” Ja toinen: ”No kannattais ehkä vähän miettiä ennen kuin menee tollasia suunnitelmia tekemään. Siinä on kyllä olleet varsinaiset valopäät asialla.”
Tämä siis vapaasti kuvailtuna, muistini saattaa tehdä kepposia mutta periaate oli tuo.
Minusta se oli nerokas sketsi. Monet Jeesuksen sanomiset ovat sellaisia, että jos unohdetaan ajatuksen lausuja ja tarkastellaan sanomaa vain inhimillisestä näkökulmasta, tekee mieli kysyä ”oletko ihan tosissasi?” Otetaan nyt vaikka vuorisaarnan alkupuolen eräänlainen yhteenveto ”olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt. 5:48) Siis mitä?
En ole kuitenkaan löytänyt mitään viitteitä siihen, että Jeesus ei olisi tarkoittanut mitä sanoo. Päinvastoin. Hyvin usein Jeesus kehottaa miettimään tarkkaan sanomisiaan. Kannattaa siis ottaa kaste- ja lähetyskäsky todesta ja alkaa miettiä, millä resursseilla sitä nyt sitten toteutetaan. Enkä tässä kohtaa tarkoita lähetysjärjestöjä. Tuo käsky annettiin opetuslapsille – tai siis tarkkaan ottaen kaikille, jotka Jeesuksen taivaaseen nousemista olivat todistamassa. Emme tiedä, kuinka paljon väkeä oli paikalla – ilmeisesti kuitenkin enemmän kuin vain Jeesuksen 11 lähintä opetuslasta. Matteus kirjoittaa, että kaikki paikalla olijat kumarsivat Jeesusta, joskin muutamat epäilivät. (Matt. 28:17) Ja näille kaikille – myös heille, jotka epäilivät – annettiin tehtävä.
Se on mahtava juttu. Se tarkoittaa, että Jeesuksen opetuslasten joukon kasvattaminen on ihan jokaisen Jeesusta seuraavan tehtävä. Sillä laillahan nuo ihmiset olivat käskyä kuulemaan sattuneet – seuraamalla Jeesusta. Mikä oli siitä eteenpäin heidän vastuutehtävänsä? Tuntea Jumala, jonka he olivat Kristuksessa tunnistaneet ja tehdä Häntä tutuksi myös muille. Miten he sen tekivät? Alkuseurakunnasta tiedämme, että he kokoontuivat säännöllisesti, heillä oli yhteys keskenään. He mursivat leipää yhdessä, pitivät huolta toisistaan (ja myös muista, jotka apua tarvitsivat), rukoilivat yhdessä, kiittivät Jumalaa ja käyttivät lahjojaan (myös armolahjoja) seurakunnan hyväksi.
Resurssit olivat siis olemassa. Ja ne ovat olemassa meilläkin, kun vain olemme valmiit tekemään kahta asiaa: vastaanottamaan ja antamaan. Ei uusien opetuslasten ”tekeminen” ole käännyttämistä, vaan sitä, että elämme elämäämme Jumalan lapsina, annamme Jumalan antaman toivon ja rauhan näkyä elämässämme sanoina ja tekoina niin, että se tuo ihmisiä lähemmäs Jumalaa. Se ei ole käännyttäjänä olemista, vaan lähimmäisenä elämistä.
Elämää suuremmat tehtävät tuntuvat yksin suoritettavina mahdottomilta. Kun tehtävää saa jakaa, se alkaa tuntua mahdolliselta. Realistiseksi todellisuudeksi se muuttuu, kun uskallamme ottaa todesta todellisen resurssien antajan lupauksen: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Titta Hämäläinen
kirjoittaja työskentelee Viron evankelisluterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyössä Suomen Lähetysseuran lähettämänä
Virolaiset nuoret osallistuivat Iisalmen rovastikunnan lähetyspyhään. Lahjaksi saamansa ruusut he jakoivat kadulla vastaan tuleville naisille. Anna hyvän kiertää!
Kiitos Titta.
Sanasi ruokkivat janoani. Hauskaa on havaita miten kummallisesti Jumalan maailmassa asiat vääntyy.
Miten enemmän on saanut, niin sitä suurempana näkee ne mahdollisuudet, mitä Jumalalla vielä on jaettavana. Omat mahdollisuudet jää aina vähäisiksi. Sen rinnalla mitä Iskällä on vielä tarjolla. Hän yllättää aina iloisesti. Niin kuin nyt sinun tekstilläsi.