Kysymykseni Teemu Laajasalolle

Johanna Korhosen tarkoitus nähdäkseni oli, että Teemu Laajasalo selvittäisi ’keissinsä’ itse vastaamalla näihin kysymyksiin. Miten paljon aikaa siihen olisi mennyt, jos hän olisi ryhtynyt toimeen?

Minulle herää heti epäilys todellisista motiiveista kun joku väittä hänen motiivinsa olevan pelkästään totuus, oikeus ja demokratia.
Kuten jo näistä loppumattomista keskusteluista asiaan liittyen voi havaita Korhonen onnistui menettelytavallaan kylvämään ihmisten sydämiin luottamuksen sijaan epäilyksen siemenen.
Olen saanut tarpeekseni aiheesta.

Kyllä näiden keskustelujen käynnistäjänä ja ylläpitäjänä on myös Teemu Laajasalo. Mikä on hänen motiivinsa?

Mitähän motiivia Martti Pentti Laajasalon osalta tarkoitat? Entä Korhosen? Jos Korhonen olisi aloittanut asian käsittelyn keskustelemalla hiippakuntavaltuuston kanssa, josko homma pitäisi viedä Helsingin seurakuntayhtymän käsittelyyn olisi asiat voitu myös varsin hyvin selvittää ilman tällaista melskettä. Kyllä keskustelujen käynnistäjä on Korhonen.

Toisaalta, tuleehan nyt sitten muidenkin seurakuntapappien kuitit tarkistettua poliisin ja ulkopuolisten tilintarkastajien toimesta. Voihan seurakuntayhtymä tilintarkastajineen ynnä taloushallintoineen nyt sitten myös tehostaa toimintatapojaan, jottei vastaavaa jatkossa pääse tapahtumaan.

Tarja Aarnio, olet käsittänyt väärin. Ei poliisi selvittele Helsingin hiippakunnan keissejä vaan Laajasalon yritystoiminnassaan mahdollisesti ja varsin ilmeisesti tekemiä rikkomuksia. Se ei ole kirkon vaan yhteiskunnan asia, ja jos syytä on, yhteiskunta rankaisee. Anteeksipyyntö ei siinä riitä. Mutta toistetaan jälleen: epäilty on syytön kunnes toisin osoitetaan.

Tarja Aarnio’ seurakuntavaltuusto olisi tyrmännyt enemmistöpäätöksellä Johannan vaatimuksen Laajasalon taloussotkujen selvittelystä. Tämähä tuli mitattua heti sen jälkeen, kun Johanna oli yksityishenkilönä (se ei miuta asiaa, että hän oli myös ko. valtuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja, jne…) nostanut asian julkisuuteen. Todennäköisesti hän tiesi, että valtuuston enemmistö pyrkii pimittämään koko jutun, kuten kirkon piirissä yleensä tapahtuu. Ja pikeassa oli valinnassaan.

Uskon, että tietysti selvittelyyn olisi ryhdytty ja melskekin olisi vältetty. Jos näin ei olisi käynyt vastoin kaikkia olettamuksia, olisi Korhonen tietysti voinut omalla nimellään kääntyä vaikka poliisin puoleen. Virallista tietä kuitenkin tällaiset keissit hoidetaan eikä oikopäätä lähdetä hosumaan miten sattuu.

No eiköhän kaikki kirkon työntekijät siinä missä muutkin kansalaiset ole samassa asemassa mitä mahdollisiin epäilyksiin jostain rikkeestä tms ilmenee. En ole koskaan kuullut mistään koskemattomuudesta. Diplomaatteja kai tietyissä tilanteissa koskee jotkut omat määräyksensä vaan eivätpä hekään näköjään aivan koskemattomia ole, jos toimessa rikkeitä havaitaan.

Olisi ehkä pitänyt laittaa ’koskemattomuus’ lainausmerkkeihin. Tarkoitan vaikkapa kirkkoherran perinteestä asemaa seurakunnan johtohahmona.

Tarja Aarnio, ilman julkisuutta asia olisi epäilemättä yritetty painaa villaisella. Sitähän yritetään nytkin, vaikka ”melskettäkin” on. Mitä poliisiin tulee, niin se ei tutki seurakuntien tilejä, vaan kahden henkilön tekemän rikosilmoituksen perusteella Laajasalon yritystoiminnan sekavuuksia. Niihin palataan aikanaan.

Tarja Aarnio, katolisessa kirkossa pappeus ja piispuus on sakramentti, heidän toimiaan ei saa arvostella saati väärinkäytöksiä paljastaa. Tätä henkeä on myös omassa kirkossamme, onhan se vanhaa katolista juurta ja siitä erilleen kasvanut.

Edelleen kirkossamme on vanha ”feodaalinen” rakenne, jossa kirkkoherra on alaistensa pää ja piispa sitäkin suurempi päällikkö. Tilintarkastajat ja alemmat toimihenkilöt tottelevat kiltisti esimiestää, jos työpaikka tai uralla eteneminen on heille kallis. Kirkolliset luottamuselimet, joiden pitäisi ajaa seurakuntalaisten tavoitteita, ovat enemmänkin myötäsukaisia nyökyttelijoitä ja kirkooherran toimien tukijoita kuin heidän valvojiaan. Luottamuselimen tehtävä on muutakin kuin luottaa.

Veijo Riistama, nolaat vain itsesi puuttumalla epämääräisin argumentein keskusteluun, josta olet pihalla kuin lumiukko.

Martti Pentti. Muistanet että Johanna jätti listansa kirjaamoon aivan oiken jatkotoimia varten.
ähänhän kaikilla on oikeus ja avoin demokratia sen sallii.

Mutta sitten hän ryhtyi vaatimaan selvitystä julkisesti.
Se taas on vastoin hallintoperiaatteita.

Asialla on laajempaa merkitystä joka on syy jonka takia otaksun että menettelytapaa arvioidaan vielä juridisesti.

Onko esimerkiksi hyväksyttävää että joku vaatii pääministerin matkalaskut itselleen, arvioi ne omalta kantiltaan ja esittää julkisesti syytöksen (sellaisia Johannan listalla on) ja nipun kysymyksiä. Onko lain kirjaimen mukaista avata julkisuuteen lista jonka käsittely kuitenkin pitäisi tehdä hallintojärjestyksessä? Voiko jokainen meistä tehdä tämän ja mistä tahansa motiivista lähtien: esimerkiksi vaikka vaalien jälkeen häviötä nieleskellessä.

Ja edelleen kun tämä tehdään luottamushenkilön paikalta ohittaen hallintomenettelyt. Miten menettely suhtautuu lakiin ja siihen mitä on todettu luottamushenkilön asemasta.

Jaakko Toivola, arvostan kyllä sitkeyttäsi mutta erityisesti kiitän sinua niistä hauskoista hetkistä, joita kommenttisi ovat minulle tuottaneet. Minulle tämä keskustelu jo riittäisi, minulla kun on muutakin elämää. Mutta jos näitä hauskoja kommentteja vielä sikiää, en voi luvata etten niihin vastaisi.

Ja onhan näitä hauskoja kommentteja piisannut, muutamia olen itsekin taas kirjoitellut. Tuo Jaakko Toivojan persoona on alkanut kiinnostaa, kun hän tuntuu niin tietävältä ja lakia ja oikeuskäytäntöjä tuntevalta ja viittailee jatkuvasti edessä oleviin oikeustoimiin Korhosta vastaan.Olisiko tuo Jaakko oikein herastuomari? Epäilem kyllä, että ainakaan lainopillista tutkintoa hänellä ei ole. Voisitko Jaakko tätä kommentoida, niin ei tarvitsisi arvailla? Että tietäisi, miten vakavasti Jaakon vihjailut tulevista käräjistä on otettava.

Olipa kysymysluettelon Teemu Laajasalolle lyhyessä ajassa. Erityisesti yritysepäselvyyksiin vastaaminen ei ole mahdollista tällaisella aikatautulla, etenkään jos se olisi tehtävää virka-ajan ulkopuolella.
Mutta epäselvyyksiä on niin valtava määrä, että ne antavat väkisinkin tahallisen epärehellisyyden leiman. Asiat on selvitettävä perusteellisesti ja katsottava sitten, miten vakaviin seuraamuksiin ne johtavat.
2.Tess.2 ilmaisee, miten tärkeää on ”rakkaus totuuteen” kaikessa evankeliumin työssä.
Toinen asia on, oliko Johanna Korhosella valtuuksia lähteä yksin tekemään tutkintapyyntöä ”vain” luottamushenkilönä. Hänhän ei ole virkasuhteessa Teemu Laajasaloon, eikä yksin auktoriteetti hänelle.
En tunne seurakunnallista lainsäädäntöä niin, että voisin sanoa, miten olisi oikeammin pitänyt lähteä purkamaan vyyhtiä…

Huomaa, Juha Venäläinen, ettei kysymyksiin pyydetty vastauksia vain parin viikon määräajassa. Tuossa määräajassa pyydettiin vastausta siihen, milloin Laajasalo aikoo antaa vastauksensa. Vähän tarkkuutta, Juha! – Ja kuten itsekin toteat, et tunne menettelytapoja ja luottamushenkilöiden tehtäviä ja valtuuksia niin hyvin että voisit niitä kommentoida.

Niin, enpä jaksanut tarkastaa vastausten aikatauluvaatimusta enää kommentin kirjoitusvaiheessa, kun Johanna Korhosen vaatimusluettelo oli niin tavattoman perusteellisen pitkä. Eka lukemalla oli jäänyt mielikuva tiukasta aikataulusta. Hyvä, kun tarkensit, Pentti.
Mutta entisten yritystä koskevien kysymysten selvittely on tosi vaativa homma. Yrittäjänä minua kiinnostaisi kovasti, miten on mahdollista, että samasta tilikaudesta voidaan tehdä useita erilaisia tuloksia. En todellakaan ymmärrä. Ja toimiessaan kirkkoherran virassa nauttien siitä palkkaa, hänen firmansa on laskuttanut samanaikaisesti samasta työstä huomattavia summia. Haluaisin tietää, miten tämä on selitettävissä.

Oikeassa olet, Juha. Kyllä tämän herran toimissa ihmetystä riittää.

Olen silloin tällöin törmännyt käsitykseen, että kysyminen olisi syytös. Mistä tämä mahtaa johtua? Olemmeko katsoneet liikaa rikossarjoja, jossa ”Missä olit kello kymmenestä kello kolmeentoista?” saa vastaukseksi: ”En minä häntä murhannut.”

”Olen silloin tällöin törmännyt käsitykseen, että kysyminen olisi syytös. ”

-Tuo ”käsitys” on ilmiselvä tosiasia. Syytös voidaan esittää kysymyksen muodossa, asenteella, että vastaaja on syyllinen, ja kun tämä vielä halutaan tehdä julkisesti, se tuo ilmi tuota asennetta entistä selvemmin.

Tällä asenteella toteutettavia kuulusteluja tapahtuu koko ajan, oikeusistuimessa, työpaikoilla ja perheissä.

Miksi kysymyksiin pitäisi suhtautua syytöksinä? Kysyjä saattaa toki asennoitua ihan miten haluaa. Kysymys on kuitenkin kysymys, johon toivotaan vastausta – retorisiin kysyjä vastaa kai itse. Muuttuuko kysymys kuitenkin syytökseksi, kun siihen jätetään vastaamatta. Silloin syntyy vaikutelma, että vastaukset eivät kestäisi päivänvaloa.

”Nyt kannattaa rauhoittua ja odottaa tyynesti, mitä eri tahot saavat näistä tapahtuneista tosiseikoista selville.”

-Tuon olisit ehkä voinut sanoa itsellesi tutkimustyösi ja projektisi alkuvaiheessa.

Esitin sinulle aiemmin kysymyksiä, jotka ovat enemmän moraalisia kuin todennettaviin faktoihin perustuvia. Kuten, että toivotko, että piispa Laajasalo voi ja haluaa kaiken tämän jälkeen ja kaikesta tästä huolimatta jatkaa piispana? Ja että tämä asia voitaisiin aikanaan jättää taakse, unohtaa, antaa anteeksi mitä on anteeksiannettavaa, ja se siitä.

Kysyn, koska kuten sanoin, minusta tämä olisi erittäin tärkeää sanoa selkeästi, kun on kyse ikävien asioiden käsittelemisestä, jossa jonkun maine voi ehkä turhaan tahraantua. Tuo kun sanot, että ”kannattaa rauhoittua ja odottaa…” antaa ymmärtää, että voi olla ettei mitään kovin raskauttavaa olekaan tapahtunut.

Jos taas et pidä tätä mahdollisena, silloin vastaaja on jo julistettu syylliseksi ja tuotu julkisuuteen syyllisenä, tuomittavaksi ja rangaistavaksi.

Juuri näin. Annat ensisijaisesti itsellesi ohjeita, joita olisi tullut noudattaa alusta alkaen, eikä tulla julkisuuteen syytöksenomaisilla kysymyksillä. Miksi asioiden selvittämiseen ei vätSimullekelvanneet asianomaiset tarkastus- ja vlvontaelimet? Piispa Teemun yhtiön asiat taas eivät kuulu Sinulle pätkän vertaa.

Veijo Riistama, piispa Teemun asiat kuuluvat jokaiselle seurakunnan jäsenelle. On ensiarvoisen tärkeää tietää, millainen tämä korkea paimen on lammaslaumalleen, millainen ihmisenä kaikkine vikoineen ja puutteineen. Ei näytä hyvältä, ja aina vain pahemmalta teidän hyväätarkoittavien salailutoimien takia.

Mitä Laajasalon liiketoimiin tulee, niin niidenkin selvittäminen ja lainmukaisuus on selvittämisen arvoista, juuri niistä syistä joista edellä kerroin. Yleensäkin on tapana selvittää korkeisiin virkoihin pyrkivien taustat, mutta tässä tapauksessa ne jätettiin selvittämättä ennen piispanvaalia. Tosiasioiden tunteminen olisi voinut valottaa piispaehdokkaan persoonaa monipuolisemmin. Hänen persoonansa ympärillä oli hurmaannuttavaa hypetystä, eikä tosiasioista välitetty ottaa selvää, mukava mies ja kaikkien kaveri kun oli.

Voinko siis asettaa pääministerille vaatimuksen vastaamisesta johonkin päivään mennessä?

Voinko syyttää häntä julkisesti laittomuuksista ilman seuraamuksia, etenkin siinä tilanteessa että yksikin väiteeni on väärä? ”pidän ilmeisenä, että toimintasi on ollut ohjeiden vastaista”

Uskoakseni tämä tullaan arvioimaan vielä laajemmin tämän casen pohjalta. Raja lainmukaisen toiminnan ja mustamaalaamisen välillä on joskus häilyvä ja vaikea arvioida etukäteen.

Se on tietysti tyylitöntä että vuotaa listansa julkisuuteen heti kun on sen kirjaamoon saanut toimitettua. Mutta tyylittömyys ei ole rikos.

Jaakko Toivola, suosittelen tutustumista lainsäädäntöön asiakirjojen julkisuudesta, ns. julkisuuslainsäädäntöön. Nykyisin virkamiehet joutuvat tarkoin harkitsemaan ettei tule virkavirhettä torjuessaan julkisiin asiakirjoihin kohdistuvia tietopyyntöjä.

Tuo Johannan allekirjoituksen titteli muuttaa asiakirjan yksittäisen seurakuntalaisen tekemästä nimenomaan luottmushenkilön roolissa tekemäksi. Silloiin asiaa tarkastellaan myös eri kantilta. Kun hiippakuntavaltuusto ei ole ollut kysymyksiä tekemässä herää tietysti kysymys millä valtuuksilla asia esitetään.

Mutta listassa on selkeitä virheitä ja epätarkkuuksia ja niistä on olemassa oikeuden ennakkotapauksia.
HS tuomittiin 2008 korvauksiin virkamiehen kunnian loukkaamisesta virheelliisen tiedon julkaisun takia.
Tämä kuvio on tietysti laadittu varsin ovelasti koska listan vuotajaa koskee lähdesuoja.

Listan virheiden ja toimivaltakysymyksen takia tästä on tulossa varsin mielenkiintoinen tapaus.

Olen selittänyt tämän jo aika monta kertaa, mutta selitänpä vielä: jokainen luottamushenkilö voi aivan vapaasti missä tahansa yhteydessä kertoa tittelinsä eli sen, mille luottamuspaikalle hänet on valittu. Tämä ei koskaan edellytä ”lupaa” kyseiseltä toimielimeltä eikä myöskään tarkoita, että luottamushenkilö esiintyisi po. elimen ”nimissä”. Esimerkiksi Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Lindtman voi täysin vapaasti käyttää näitä titteleitään missä tahansa yhteydessä, eikä kukaan kuvittele, että hänen puheensa sisältö olisi valtuuston tai eduskunnan hyväksymä.

Tässä Laajasalo-tapauksessa en ole missään törmännyt henkiköön, jona olisi luullut listaani hiippakuntavaltuuston tekemäksi, joten tämäkin huoli on aiheeton. Olen laatinut kysymykset, esittänyt ne omissa nimissäni ja samalla tuonut ilmi, missä luottamushenkilöroolissa suhteessa piispaan nyt työskentelen. Hpk-valtuuston puheenjohtajan tehtäviin kuuluu mm. osallistuminen joka kolmas viikko tuomiokapitulin kokouksiin.

Ja sitten Salmen kysymys, miksi Laajasalon pitäisi vastata hiippakunnalle eikä Hgin seurakuntayhtymälle. Yhtymä ja esim. Kallion seurakunta voivat pyytää häneltä onat selvityksensä, mikäli sellaisia tarvitsevat. Hiippakunnan vastuualueelle Laajasalo siirtyi, kun hänet valittiin piispaksi, ja saatekirjeessäni perustelen, miksi olisi tärkeää, että piispaan voisi luottaa. Tämä taas edellyttää selkoa siihen, miten hän on noudattanut lakia, luottokorttiohjeistusta ja muuta säännöstöä. Asioiden selvittäminen on merkityksellistä sekä kirkon että piispan omalta kannalta.

Toki luottamustoimensa saa mainita.

Nyt kuitenkin tässä vaadit selitystä nimenomaan hiippakunnalle, et itsellesi.

Asiahan ei ole olleenkana kuten kuvasit.

>Pyydän sinua toimittamaan kohtuullisessa ajassa eli 16. tammikuuta 2018 mennessä tiedon siitä, >milloin vastaat hiippakunnalle alla oleviin kysymyksiin

>Johanna Korhonen
>Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja

Antti Lindtman toki voi myös mainita luottamustoimiaan haluamissaan yhteyksissä.
Hän ei kuitenkaan voi vaatia vastauksia sellaisen toimielimen nimissä joka ei ole tehnyt asiasta päätöstä.

Tämähän on selvä jos hiippakunta on päättänyt selvittää asian ja kokouksesta on muistio.
Muuten en olisi kovin luottavainen.

Kun asiakirja allekirjoitetaan jollain tittelillä, niin silloin allekirjoittaja edustaa sitä tahoa. Kun Johanna Korhonen allekirjoitti kysymyksensä Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana, niin silloin häntä myös pidetään virkamiehenä eikä yksityishenkilönä. Onko Korhonen ylittänyt valtuutensa virkamiehenä, kun asiasta ei oltu etukäteen puhutta saati päätetty hiippakuntavaltuustossa? Ainakin hiippakuntavaltuuston enemmistö on julkilausumassaan sitä mieltä, että toiminta on ollut asiatonta. Siihenkin saadaan ”laillinen” vastaus, koska yksityinen henkilö on 26.2 jättänyt tästä tutkintapyynnön poliiisille.

Ja arvetenkin eduskunnan oikeusasiamies aikoinaan ottaa kantaa asiaan.
Tällaiset epämääräiset toimivalta-asiat tapaavat päätyä sille tiskille kun kanteluoikeus on yleinen.

Kirsi Rostamo, hämmästytät minua jälleen. Mistä alkaen luottamushenkilö, hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, on ollut virkamies? Taidat taas sekoittaa puurot ja vellit.

Kirsi ja Jaakko, kutsukaa avuksi äiti tai eduskunnan oikeusasiamies, saisi hänkin aineistoa hauskutukseksi firman pikkujoulussa. 😉