Temppelin puhdistuksesta poistumista tai siitä seuranneita tapahtumia ei evankeliumeissa kuvailla. Synoptikkojen mukaan Jeesus opettaa kyllä paljon tärkeitä asioita, mm. Luukkaan kertomuksessa luukasmaiseen tyyliin lesken rovosta, mutta tapahtumat alkavat edetä vasta Jeesuksen järjestämästä viimeisestä illanvietosta ystävilleen.
UT:n tutkija Matti Myllykoski esittää, että ateriointi ja siellä tapahtunut ehtoollisen asettaminen olisi todellisuudessa tapahtunut paljon aikaisemmin, ja sen sijoittaminen tähän tapahtumien taitekohtaan olisi ollut teologisen koherenssin kannalta suunniteltu ratkaisu. Ehtoollisen asettaminen juuri ennen kuolemantuomiota toisi ehtoolliskäytännölle arvovaltaa. Perusteeksi Myllykoski esittää ihmettelynsä siitä, miksi Jeesus ja opetuslapset lähtivät yläsalista Getsemaneen, jos heillä kerran olisi ollut mahdollista jäädä yläsaliin yöksi eikä olisi tarvinnut lähteä ulos palelemaan. En oikein ainakaan vielä ole valmis tuota perustetta hyväksymään. Olihan mahdollista, että he todella olivat rahanpuutteen vuoksi saaneet salin varattua – varsinkin sesonkiaikana – vain ilta-ajaksi. Olihan heille juuri selvinnyt sekin, että seurueen taloudenhoitaja oli petturi.
Se, että tuollaisen aterian jälkeen opetuslapset nukkuvat ja jättävät Jeesuksen yksin tuskaansa, ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Sitä ei ole edes kukaan tutkija tietääkseni osannut kyseenalaistaa.
Varsinainen kysymykseni ja ihmettelyni liittyy niihin seuraaviin tapahtumiin. Aamullahan roomalaiset sotilaat tulevat hakemaan Jeesusta Juudaksen avustuksella. Näen tässä dramatisoituja kohtauksia, joita on vaikea selittää todella tapahtuneiksi. En puhu siitä, miten Pietari vetäisee korvattomaksi yhden sotilaan ja Jeesus sen parantaa. Ihmeparantamiset jääkööt ihmeparantamisiksi. Mietin sitä, monien sanontojen ja tulevien kertomusten dramatisointeihin lainattua suudelmaa. Miksi Juudaksen piti suudella Jeesusta ja tulla hänen luokseen ystävää teeskennellen? Olihan jo yläsalissa käynyt kaikille läsnäolijoille selväksi se, että Juudas oli takkia kääntänyt ja seuraa vaihtanut. Eikö puutarhasta olisi ollut aika helppoa löytää yksinään rukoillut, kuoleman pelossa yönsä valvonut mies? Eikö Juudas olisi voinut vaikkapa näyttää sotilaille kauempaa ”tuolla se on”? Onko Juudaksen suudelma vain draamallinen tehokeino, jolla halutaan osoittaa Juudaksen julkeus ja paatuneisuus? Vai oliko Juudas peluri, yhden kortin varaan laittava elämysmetsästäjä, joka halusi tehdä petturuutensa näkyvästi, julkisesti ja mahdollisimman näyttävästi?
Väkisinkin tulee mieleen muutama julkisesti synneistään ripittäytynyt hengenmies, mutta tällä kertaa kaipaan keskustelua tuosta itse tapahtumasta, Juudaksen suudelmasta, ja sen merkityksestä. Miksei tuosta yläsaliaterian ajankohdastakin, mutta yhdellä varauksella. Jätetään tällä kertaa se asiaan kuuluva eksegetiikan paheksunta ja ”kyä on turmelus syvä ja loppu armoto” – tyylinen, oman uskonsa paremmuutta toisten epäilyjä kritisoimalla tapahtuva kommentointi. Eri mieltä saa olla, mutta perusteluksi ei kelpaa erään yliopistollisen tieteenalan väitetty kristinuskon vastaisuus.
”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Kol.2
Tuossa Paavalin teologia vertaa kasteen ja ympärileikkauksen tehdyksi Kristuksessa uskon kautta ja kuten olen aikaisemmin sanonut, ympäri leikkaus tehtiin kahdeksantena päivänä syntymästä, joka kuvaa Jumalan tekemän lupauksen täyttymystä.
Aabraham usko mahdottomaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, mutta se minkä uskoi tapahtuvaksi, jäi kuitenkin häneltä itseltään näkemättä, sillä vaikka näki Iisakin syntymän ja kasvavan, oli lupaus kuitenkin annettu kaikelle siemenelle, jotka siis olemme ne, jotka olemme saman uskon perillisiä, sillä kastaessamme lapsemme, uskomme Jumalan lupauksensa mukaan antavan uskon niille, jotka kuulevat sanansa ja häntä avukseen huutavat, ja kuinka eivät tulisi Kristuksen luo, jos ovat Isältä saaneet oppia uskon ja luottamuksen Jumalaan. Profeetoissa on kirjoitettuna: ”Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.” Joh.6:45
En näe mitään niin suurta Jumalan siunausta, kuin pienet lapset, jotka rukoilevat Jumalan puoleen. Ne, jotka olen nähnyt ovat olleet kastettuja heti syntymänsä jälkeen. Toivon ja rukoilen, että Suomalaiset kaikki veisivät vielä lapsensa kasteelle ja opettaisivat lapsillensa evankeliumia ja että rukouksessa oppisivat turvaamaan Jumalaan. Missä tässä syntyy mielestäsi huonoa hedelmää, jos lapset oppivat tuntemaan Kristusta jo heti varhain? Eikös lapset ole Jumalan silmäterä? Ihmiset heitä kaltoin kohtelee, jos joku, ei Jumala.
Kun Paavali sanoo:
”yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;” Ef.4:5
Tuossa on sana ”hen baptisma” joka tarkoittaa yksiselitteisesti ja numeraalisesti yhtä kastetta. Yhden kasteen oppi on selkeä ja raamatullinen.
On selvää, että Pietarin eläessä, lukuisat uskoon tulleet olivat aikuisia, mutta kuten historia on todistanut jo hyvin varhain tunnetaan lasten kastaminen yleisesti. Kuka voi varmasti sanoa, uskoivatko nuo lapset ja tunnustivat Jeesuksen Herrakseen ja minkä ikäisiä olivat jne. varmaa vain on, että perhekunnat olivat tuolloin isoja ja lapsia oli paljon. Olisiko joku isä tai äiti kastanut muut, mutta jättänyt sylilapset ilman kastetta?
Onhan myös Aabraham meidän uskomme esikuva, vaikka emme ole ympärileikattuja, sillä sai ympärileikkauksen uskon sinetiksi ja sen lupauksen liitoksi omille jälkeläisilleen, että hänen siemenestään on tuleva monet kansat. Lupauksen tähden Aabrahamille annettiin ympärileikkauksen lupaus jo ennen ympärileikkausta, että voisi olla sen uskon esikuva, joka tulee uskosta.
”-niinkuin kirjoitettu on: ”Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut” -sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: ”Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva”,
eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.” Room.4
Niin mekin nyt kastamme lapsen saman uskon mukaan, että Jumala voi tehdä kasteessa sen vanhurskauden, jonka on luvannut kaikille, jotka ovat Kristukseen kastettuja, näin on siis meille annettu Käsky kastaa ja opettaa.
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Matt.28:19-20
Jos haluaa saivarella, niin tuossa on myös selvä järjestys. Kasteen ymmärtää jos ymmärtää synnin olemuksen, joka siis on meissä jo heti syntyessä.
Tarvitsemme Kristusta jo heti ensi hetkillä, tämän ymmärtävät ne vanhemmat jotka kastavat lapsensa ja opettavat heille heti mistä ovat osallisia. Lapselle merkitsee jo paljon se, että vanhemmat tunnustavat selvästi ääneen, että olemme Kristitty perhe.
Kaikki eivät silti saa kotonaa kristillistä opetusta ja joutuvat monen mutkan kautta hapuillen saavuttamaan sen minkä Jumala on luvannut jo kaste hetkellä, nimittäin Jumalan Suojan.
Uudelleensyntymä voidaan katsoa alkutilaksi, kuten luonnollinen syntymäkin. Kristittynä voi kasvaa, kuten luonnollisestikin. Pyhä Henki on kuitenkin varmasti asuva Jumalan Sanssa ja sen kautta se tulee ja vaikuttaa ihmisessä Uskoa, Iloa ja Rauhaa, kuka meistä on niin viisas, että tietää koska se kussakin kuulijassa vaikuttaa?
Sanotaanhan: Joka ei synny ”vedestä ja hengestä…” Tuossa on sama sana muoto kuin ”Uskoo ja kastetaan”, joka on alkukielellä ilman Suomen kielen järjestystä kuvaavaa ”ja” sanaa. Tuo voidaan käsittää tarkoittavan ”vesi ja henki” yhdessä tai ”Usko ja kaste” yhdessä tai ”kaste ja usko” yhdessä, tuossa ei ole ajallista määritelmää, joka osoittaisi järjestystä.
Yksi asia on varmaa, uudelleenkastajien historia kertoo, että he ovat tulleet Suomeen aikanaan lähinnä Amerikasta ja menevät pääsääntöisesti edelleen sinne, missä sanaa on jo julistettu ja ovat siksi aiheuttaneet monet murheet ja hajaannukset jo Kristuksessa olevien seurakunnassa, he vetoavat järkeen ja ovat lähestyneet ihmisiä usein saadakseen heidät liittymään omaan yhteisöönsä.
Tätä en nyt sano kaikista, vaan totean että kaikkialla on Kristuksen lapsia, ja suomikin alkaa olemaan kohta todellinen lähetys kenttä. Soisin kuitenkin, että kaikki seurakunnat kastaisivat ja julistaisivat siellä missä ei vielä Kristusta tunneta.
Niin teki myös Paavali:
”Olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle, vaan niinkuin kirjoitettu on: ”Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät”. Room.15:20-21
Jumaluusopin tohtori Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa meille kaikille:
Laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. (Joh. 10:4)
Kristillinen elämä tämän paimenen hoidossa merkitsee sitä, että hän jatkuvasti hallitsee, johdattaa ja taluttaa omiaan, että he pysyisivät hänen ominaan uskon vapaudessa. Uskossa he myös lähtevät häntä seuraamaan kuuliaisina ja tehden hyvää. Kristuksen valtakunnassa me emme näet saa noudattaa lihallisia himojamme. Meidät päästetään lain vankilasta, jossa emme voineet sydämestämme tehdä mitään hyvää. Nyt sen sijaan seuraamme häntä iloiten ja hyvällä omallatunnolla sen mukaisesti kuin Kristus itse kutakin kutsuu ja tahtoo käyttää palveluksessaan. Kristuksen seuraaminenhan on koko elämämme ja työmme edistymistä uskossa häneen. Se on alituista uskon kilvoitusta.
Tiedämme toisin sanoen olevamme uskon kautta Jumalalle otollisia tämän rakkaan paimenen tähden. Heikko elämämme ja heikot tekomme eivät ole kuuliaisuuden mukaisia niin kuin pitäisi. Ne ovat kuitenkin suojassa emokanan siipien alla. Jumala tyytyy Kristuksen tähden. Hänen turvissaan alamme olla kuuliaisia, huutaa häntä avuksi kaikessa kiusauksessa ja hädässä, tunnustaa hänen sanaansa ja palvella lähimmäistämme. Näin me sekä sisäisessä että ulkonaisessa elämässämme löydämme laitumen, siis lohdutuksen, voiman ja avun. Uskomme ja kaikki hyvä lisääntyy.
Martti Luther; Mannaa Jumalan lapsille
Ismo Malinen, se mitä todistat eli kerrotlasten rukoilemisesta ym on ISILTÄ opittua eli kyllähän jokainen lapsi oppii omalta isältään sen perustan mille ”uskoo”, eikö juutalaiset, muslimit hindut jne… tee samoin???
Tässä onkin se mikä erottaa todellisen uudestisyntyneen näistä ”isiltä” perittyihin, että jokainen uudestisyntynyt on nöyrtynyt Jumalan kutsuessa parannukseen ja uskomaan evankeliumin, ottanut kasteen ja saanut Pyhän Hengen ja näin ollen alkanut kaiken alusta eli alkanut lapsenkaltaisesti janoamaan Jumalan Sanaa eli oppimaan ISÄLTÄÄN.
Olen pahoillani Ari, mutta en näe Jumalan Rakkautta ja Armoa samoin kuten sinä, Jumala kirkastakoon meille, kuinka asia on.
En voi vedota järkeen vaan Uskon, että Jumala, joka tuntee omansa antaa kaiken ymmärryksen kaikille jotka sitä pyytävät.
Usko jonka olen Jumalalta varmasti saanut, ei pidä mitään mahdottomana, järkeni ei kaikkea ymmärrä, mutta juuri sen tähden on minulle uskon antanut, että voisin tarttua, siihen mikä on itseni ulkopuolella. Johonkin joka ei ole minusta. En puhu omaani.
Sanon kuten aikaisemminkin olen sanonut, Jumala lukee lapsensa, uskon mukaan, sillä on itse uskon alkaja, kaste on uskonkautta, eikä ilman Sanaa ole mitään.
Jos et hyväksy että kristityt kastavat lapsiaan Kristukseen, uskonsa mukaan, niin en voi sille mitään, minulle on kuitenkin selvää, että Jumala nimenomaan toivoo, että Kristityt kastavat, lapsensa ja opettavat lapsilleen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen koskevan heitä, sillä ovat kastettu ja otettu sen kautta yhteyteensä.
Näin ovat toimineet menneet sukupolvet ja myös sen uskon perilliset aina Aabrahamista asti, jotka uskovat Jumalan lupauksiin, sillä ympärileikkasivat kaikki lapsensa, jopa palvelijansa lapset, niidenkin jotka eivät olleet omaa lihaansa, sillä lupaus oli annettu kaikille, jotka ympärileikattiin.
Samoin on meille annettu kaste, että me, jotka uskomme omistamme siinä kaikki ne Lupaukset, jotka Jumala on Luvannut, se on meille ja meidän lapsillemme luvattu, aina maailman loppuun.
Et siis usko, että Jumala voi tehdä kaiken minkä on luvannut heille, jotka uskovat?
Uskosta tässä on kysymys kaiken aikaa. Uskon että Jumala voi Pelastaa jokaisen joka on kastettu Kristuksen nimeen, uskon mukaan, sillä Jumala on se joka lahjoittaa Uskon.
Miten se silloin on vastaan sitä, kun sanotaan: ”kuinka he voivat uskoa, jolleivat ole kuulleet” Enkö ole juuri todistanut, että isät ja äidit ja muut Kristityt läheiset ovat julistaneet jo heti kaste hetkellä Evankeliumia, saati, että he ovat opettaneet Evankeliumia Kristuksen mukaan, joka on opettanut meitä kaikkia rukoilemaan ”Isä meidän”
Hindut ja muslimit eivät rukoile ”Isä meidän”, Kristuksen opetuksen mukaan, vaan heille Jumala on jotain muuta, kuin mitä Kristus on sanonut.
Kaikilla ihmisillä voi olla käsitys jumalasta, mutta Luojan luokse ei ole kuin yksi tie, sillä sanoo: ”Kukaan ei voi tulla Isän luo kuin minun kauttani.”
”Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.”
Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.” Joh.17
” Eikö uskoontulo ole juuri sitä, että syntinen lakkaa vastustamasta Jumalaa ja on hiljaa Hänen edessään, jotta Jumala voi suorittaa pelastavan työnsä. Näin aikuinen tulee lapsen kaltaiseksi. Pitäisikö Jumalan odottaa, että lapsi pystyy tietoisesti vastustamaan Häntä, jotta Hän voisi antaa tälle pelastavan uskon? Lapset ottavat Jumalan valtakunnan vastaan uskolla, lapsenuskolla. ”Se, joka sanoo uskovansa, mutta ei sittenkään usko, että Jumala voi tehdä pienestä lapsesta Kristuksen jäsenen, koettakoon selittää, miten parhaiten taitaa, kuinka sitten pieni lapsi voi päästä pelastuksen osallisuuteen. Sillä yksi asia on varma: Ilman osallisuutta itse Kristukseen on jokainen, niin lapsi kuin aikuinen, ulkopuolella pelastuksen valtakunnan.”
Usko tulee kuulemisesta. Aikuisille kyllä, mutta ei sylilapsille, sanotaan. Missä raamatunkohdassa määritellään ihmisen uskoontuloikä? Ellei sellaista voida osoittaa, on lapsen uskon kieltäminen mitä vakavin asia. Kastetilaisuudessa luetaan Raamattua, rukoillaan, saarnataan jne., jolloin Jumala itse puhuu. Taas on muistettava, että kysymys on uskosta, jonka Jumala hyväksyy, ei ihminen. Seurakunnan kokoontuessa me aina rakennumme yhteisestä uskostamme (Room. 1:12). Uskolla on näin myös kollektiivinen luonne seurakunnan yhteisenä uskona, jolloin sen jäsenet tahtovat auttaa toinen toistaan uskon tiellä. Kastetilaisuudessa koolla oleva seurakunta rukoilee Jumalaa lahjoittamaan lapselle pelastavan uskon, Jeesuksen Kristuksen uskon.”
( Lainaus Olavi Lähteenmäen kirjasta: ”Sleville vesille” keskustelua kastekysymyksestä )
Minulle on yksi kauneimmista lapsenuskon kuvauksista vanha pyhäkoululaulu: ”Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa. Vaikka olen heikkokin, hän mua hoitaa hellimmin.” Tämän lapsi pystyy oppimaan ja ymmärtämään, kun jotain kielestä ymmärtää.
Ismo Malinen, nyt vertaat todella väärin VT.n puolelta israelin kansan Jumalan liittoa ja pakanoiden mahdollisuutta uskon kautta pääsyä Jumalan valtakuntaan.
Ymmärrän että Jumala näyttää israelin kautta kuinka ihmisen on mahdotonta palvella Jumalaa omassa voimassa, siis vaikka oli kansaan liittäminen ympärileikkauksen kautta ja vaikka Jumala päästi egyptin orjuudesta ettei MIKÄÄN ulkopuolinen voinut saada israelilaisia lankeamaan niin silti he lankesivat, mutta he olivat lupauksen mukaan Jumalan oma kansa.
Onko meillä pakanoilla tätä lupausta, EI OLE, vaan niinkuin juutalaiset niin meilläkin on VAIN JA AINOASTAAN mahdollista päästä Jumalan valtakuntaan kuulemalla Jeesuksen Sanat: ”TEHKÄÄ PARANNUS JA USKOKAA EVANKELIUMI”. Evankeliumissa on kaikki mitä tarvitaan, eikä ole mitään muuta tietä KUIN JEESUS ja HÄNEN SANANSA.
Paavalikin sanoo että kun edes toine vanhemmista on uskossa niin se jo riittää pyhittämään lapset, ei hän puhu kasteesta yhtään mitään, miksi?????
Ari, ainoastaan sinulla on kaste ongelmana, ei muilla. Sinä olet mennyt kristillisen kasteen jälkeen vielä omassa voimassa parannuksen (Johanneksen) kasteelle. Ei voi kuin ihmetellä! Lähes jokainen sinun kommentti on kasteesta.
Juha Heinilä, kyllä kaiketi olen hedelmästäkin ja Jumalan voimasta puhunut??
Mielenkiintoista kyllä vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa joilla on pokkaa sanoa etteivät he tarvitse kuulla Jeesuksen kutsua ja Sanoja ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” vaan he sanovat että meidät on kastettu ja olemme saaneet kaiken eli ei puutu mitään joten ei tarvii tehdä parannusta ja usko meillä on ollu jo kasteesta lähtien, varmaan koko elämä on teillä ollu synnitöntä ja niin puhdasta ettei parannusta tarvii, voi olla ylpeä.
Ari, olet täysin pihalla Kristuksen opista. Sinä nautit omia hedelmiäsi ja se ei ole kristillistä. Hengen hedelmät ovat lähimmäisiä varten, ei meitä itseämme. Jeesus Kristus opetti Isä meidän rukouksen, joka on päivittäistä käyttöä varten. Päivittäin saamme tunnustaa syntimme, kun rukoilemme Jeesuksen Kristuksen opettamaa rukousta. Viikoittain messussa saamme tunnustaa syntimme ja voimme luottaa anteeksiantamukseen. Tiedätkö, että sinunkin pitää vielä loppuelämän aikana tehdä monesti parannus eli pyytää syntejä anteeksi, kun olet taas kerran langennut ja tehnyt syntiä?
Luetun ymmärtäminen on vaikea laji. Kukaan ei ole tässä keskustelussa väittänyt olevansa synnitön. Kaikki me tarvitsemme päivittäin parannusta ja anteeksiantoa. Se mistä olemme nähtävästi eri mieltä, on kasteen merkitys. Onko se Jumalan teko, jossa meidät otetaan Hänen yhteyteensä vai onko se ihmisen teko, jossa tunnustaudutaan kristityksi.
Juha Heinilä, Jeesus tuli kutsumaan SYNTISIÄ parannukseen ja se että kutsuu on että kutsuttu voi päättää ottaako kutsun vastaan vai ei, siis voiko KUKAAN ohittaa tätä KUTSUA ja tulla Jumalan valtakuntaan, ONKO toista TIETÄ???????
USKO TULEE KUULEMISESTA, siis minkä KUULEMISESTA, JEESUKSEN KUTSUN, siinä kaikki, näin ymmärrän ja näin Raamattu sen ilmoittaa, kukaan ei voi tulla ellei Jumala vedä, ei toinen ihminen mitään voi tehdä toisen puolesta vaan jokaisen on ITSE vastattava Jeesuksen kutsuun.
Ari, missä ja miten sinä kuulit Jeesuksen sinua kutsuvan ja mitä sitä ennen tapahtui?
”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” Näin luvattiin Filippin vanginvartijalle. Perheenisän ratkaisu pelasti siis tämän mukaan koko perhekunnan.
Martti Pentti, näin on. Tähän voimme luottaa. Yksin armosta!
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef. 2:8-9)
Kun ihan selvät ohjeet annetaan, seurataan siis nöyrästi niitä:
Ajan tuulissa jalointa uskoa on se, että epäilee kaikkea, ennen muuta evankelistojen kertomaa ja muuta Jumalan sanomaa…
Sitten asiaan.
Kun on säkkipimeä, ja kun soihdut valaisevat korkeintaan
1-2 metrin päähän, on mahdotonta huutaa: ”tuolla se on!”.
Kun pimeässä saapuu mäkeä ylös odotettu joukko ja odotettu¨
kavaltaja, nousee pelkokas kivensä luota pystyyn miettien:
”nyt se siis alkaa…”.
Samassa myös opetuslasten pelokas joukko on koolla ainoan turvansa ympärillä.
Tarvitaan siis lähikontakti, suudelma, kertomaan ”kuka se niistä on..”.
Eikö uskon tarkoitus ollutkaan johdattaa valtakunnan lapsia varmuuteen ja rauhaan pelon sijasta?
Kuulostaa hyvältä selitykseltä. Siis tuo valon puute. Mietin vain, että Jeesushan vietiin siitä kuulusteluun, olisivatko ne tapahtuneet pimeän aikaan? Toisaalta, eihän tarina kerro sitä, kauanko tuo kuulusteluun vienti kesti…
Enkä tiedä uskon jaloudesta, mutta sen tiedän että ainoani se on.