Temppelin puhdistuksesta poistumista tai siitä seuranneita tapahtumia ei evankeliumeissa kuvailla. Synoptikkojen mukaan Jeesus opettaa kyllä paljon tärkeitä asioita, mm. Luukkaan kertomuksessa luukasmaiseen tyyliin lesken rovosta, mutta tapahtumat alkavat edetä vasta Jeesuksen järjestämästä viimeisestä illanvietosta ystävilleen.
UT:n tutkija Matti Myllykoski esittää, että ateriointi ja siellä tapahtunut ehtoollisen asettaminen olisi todellisuudessa tapahtunut paljon aikaisemmin, ja sen sijoittaminen tähän tapahtumien taitekohtaan olisi ollut teologisen koherenssin kannalta suunniteltu ratkaisu. Ehtoollisen asettaminen juuri ennen kuolemantuomiota toisi ehtoolliskäytännölle arvovaltaa. Perusteeksi Myllykoski esittää ihmettelynsä siitä, miksi Jeesus ja opetuslapset lähtivät yläsalista Getsemaneen, jos heillä kerran olisi ollut mahdollista jäädä yläsaliin yöksi eikä olisi tarvinnut lähteä ulos palelemaan. En oikein ainakaan vielä ole valmis tuota perustetta hyväksymään. Olihan mahdollista, että he todella olivat rahanpuutteen vuoksi saaneet salin varattua – varsinkin sesonkiaikana – vain ilta-ajaksi. Olihan heille juuri selvinnyt sekin, että seurueen taloudenhoitaja oli petturi.
Se, että tuollaisen aterian jälkeen opetuslapset nukkuvat ja jättävät Jeesuksen yksin tuskaansa, ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Sitä ei ole edes kukaan tutkija tietääkseni osannut kyseenalaistaa.
Varsinainen kysymykseni ja ihmettelyni liittyy niihin seuraaviin tapahtumiin. Aamullahan roomalaiset sotilaat tulevat hakemaan Jeesusta Juudaksen avustuksella. Näen tässä dramatisoituja kohtauksia, joita on vaikea selittää todella tapahtuneiksi. En puhu siitä, miten Pietari vetäisee korvattomaksi yhden sotilaan ja Jeesus sen parantaa. Ihmeparantamiset jääkööt ihmeparantamisiksi. Mietin sitä, monien sanontojen ja tulevien kertomusten dramatisointeihin lainattua suudelmaa. Miksi Juudaksen piti suudella Jeesusta ja tulla hänen luokseen ystävää teeskennellen? Olihan jo yläsalissa käynyt kaikille läsnäolijoille selväksi se, että Juudas oli takkia kääntänyt ja seuraa vaihtanut. Eikö puutarhasta olisi ollut aika helppoa löytää yksinään rukoillut, kuoleman pelossa yönsä valvonut mies? Eikö Juudas olisi voinut vaikkapa näyttää sotilaille kauempaa ”tuolla se on”? Onko Juudaksen suudelma vain draamallinen tehokeino, jolla halutaan osoittaa Juudaksen julkeus ja paatuneisuus? Vai oliko Juudas peluri, yhden kortin varaan laittava elämysmetsästäjä, joka halusi tehdä petturuutensa näkyvästi, julkisesti ja mahdollisimman näyttävästi?
Väkisinkin tulee mieleen muutama julkisesti synneistään ripittäytynyt hengenmies, mutta tällä kertaa kaipaan keskustelua tuosta itse tapahtumasta, Juudaksen suudelmasta, ja sen merkityksestä. Miksei tuosta yläsaliaterian ajankohdastakin, mutta yhdellä varauksella. Jätetään tällä kertaa se asiaan kuuluva eksegetiikan paheksunta ja ”kyä on turmelus syvä ja loppu armoto” – tyylinen, oman uskonsa paremmuutta toisten epäilyjä kritisoimalla tapahtuva kommentointi. Eri mieltä saa olla, mutta perusteluksi ei kelpaa erään yliopistollisen tieteenalan väitetty kristinuskon vastaisuus.
Ei lapsen tarvitse kääntyä lapsen kaltaiseksi, koska hän on lapsi.
Mietin lapsikasteeseensa pettyneen asennetta tuhlaajapoikavertauksen pohjalta. Katuva poika ei syyttänyt isäänsä onnettomuudestaan, vaan sanoi: ”Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.” Kun lapsena kasteessa Jumalan lapseksi otettu lankeaa, hän on samassa tilassa perintönsä hukanneen sikopaimenen kanssa. Kasteen valheellisuutta syyttävä väistelee minusta omaa syntisyyttänsä.
Martti Pentti, en vastusta lapsikastetta enkä aborttiakaan, siis en tuomitse ihmisiä niistä, vaan haluan sanoa että luottamus lapsikasteen valheeseen on Raamatun Sanan vastaista eli lapsikaste ei ole Jumalasta.
Tuhlaajapoika vertaus on revitty täysin irti asia yhteydestään ja liitetty täydellisen väärin uudestisyntyneisiin eli ettäkö uudestisyntynyt voisi ”maistaa” Jumalan hyvyyttä ja mennä maailmaan ja palata, ei mielestäni voi sillä kuka ”uudestaan” ristiinnaulitsee Jeesuksen ei voi palata, eli kuka on pesty ja uudestaan rypee niin ei ole uutta pesua.
Siis jos lapsikaste antaisi sen mitä ”tunnustuskirjat” lupaavat niin silloin lapsi kuullessaan Raamatun Sanaa uskoisi sen ja eläisi sen mukaan PYHÄN HENGEN voimassa, onko näin????????
Hepr.6:1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
3 Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.
Ari Pasanen :”haluan sanoa että luottamus lapsikasteen valheeseen on Raamatun Sanan vastaista eli lapsikaste ei ole Jumalasta.”
Mielenkiintoista kuin vanha kiinalainen kirous, jossa toivotaan, että ”Olkoon kaikki päivänne mielenkiintoisia”.
Entä mitä mieltä olet tästä vain lapsikasteen saaneen pöytälaatikosta löytyneestä kyhäelmastä:
”Te olette ystäviäni,
jos pidätte minun käskyni,
sanoi Jumalan poika
ja meni isänsä kotiin,
valmistamaan asuinsijaa,
uutta taivasta, uutta maata,
enkelin mittaista kaupunkia.
En voi tulla sinun uuteen kaupunkiisi Jumala,
en astua helmiporteista lasikaduille,
kun sisälläni itkevät sodan syömät lapset
kuin vedettömät tuulten ajeltavat pilvet
tai paljaat syksyiset puut
hedelmättömät
kahdesti kuolleet
juurineen maasta reväistyt.”
Tuhlaajapojan tarina on minulle Jeesuksen kuvaus Jumalasta lapsiaan rakastavana armollisena isänä. Omille teilleen lähtevä poika on kuin onkin laillinen perillinen, siis verrattavissa uudestisyntyneeseen Jumalan lapseen. Kuitenkin hän lähti isän estämättä harharetkilleen, josta käytetään niinkin kolkkoa ilmaisua kuin kuolema. Tällainenkin hunsvotti sai palata isän kotiin hänen täysivaltaisena poikanaan, palata jälleen eloon.
Martti Pentti, mietippä tätä nuorta eli hän oli kuollut syntiensä tähden ja nöyrtyi tunnustamaan syntinsä ja pääsi sisälle, entä toinen veli joka olevinaan luuli olevansa oikeassa, hän ei nöyrtynyt ja eikä päässyt sisälle?????
Toinen veli oli koko ajan kotona isän kanssa. Ei pidä tulkita sellaista, mitä ei Raamatun tekstistä löydä. ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.”
Olen ennekin tämä sanonut, mutta liiton merkiksi tehty ympärileikkaus ei pelastanut ketään, mutta se vahvisti Jumalan tekemän liiton lihaan tehtävällä merkillä, ja tehtiin siis hyvin pienelle lapselle.
Kun Jumala on tehnyt liiton ihmisen kanssa, sen merkitys on uskona varassa, sillä me voimme palata Jumalan vannomaan valaan. Jossa JUMALA on tehnyt liiton syntisen ihmisen kanssa, eikä toisinpäin, jossa ihminen tekee liiton Jumalan kanssa. (joka on omaa vanhurskautta)
Näin on myös kasteessa Jumala tehnyt liiton ihmisen kanssa, ei enää vanhaa liittoa, jonka merkkinä oli ympärileikkaus, vaan nyt myös kaikki pakanat voidaan liittää kasteessa Jumalan tekemään liittoon Kristuksen kautta.
Kasteen tekee aina ihmisen ulkopuolinen taho ja sen tekijänä on aina uskon lapsi, joka liittää toisen ihmisen lupauksen liittoon. Tässä on kuva Jumalan toiminnasta, aina ylhäältä alaspäin.
Ei Jumala säästänyt kaikkia, jotka oli ympäri leikattuja ja samoin on nyt, sillä ainoataan uskon siemenen hän on säästävä.
Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen. Jos joku on kastettu eikä usko, niin hänen kasteensa menee hukkaan, samoin on esikoisen laita, jos hän ei pidä isänsä perintöä arvossa vaan luovuttaa sen maallisen hyvän edessä, niin kuin Eesaun kävi, myytyään esikoisuutensa.
”Ja Jaakob antoi Eesaulle leipää ja hernekeittoa. Ja hän söi ja joi, nousi ja meni matkoihinsa. Niin halpana Eesau piti esikoisuutensa.”
Kaikessa on tämä sama sääntö, Jumala toimii ihmisen hyväksi kaiken aikaa, pelastaen lapsiaan kaiken päivää, mutta pelastuksen voi omistaa vain uskolla, joka ei sekään ole meistä, ilman Jumalaa kukaan ei pelastuisi, Kuitenkin on säästetty jäännös Armon mukaan. Kuka voi pelastua, jollei Jumala Pelasta? Kuka voi saada kasteen, jollei toinen kasta?, kuka voi uskoa ja tehdä uskon mukaan, jolle Jumala anna?
Ihmisen osa on saada sadetta, sitä ei voida ottaa, samoin on kasteen laita, sitä ei oteta, vaan se saadaan. Usko toimii kaikessa, tältä pohjalta, sen tähden kukaan ei voi sanoa: ”Minä olen” Jumala yksin voi. Olemme luodut Hänen Sanallaan.
Uudelleen kastamiselle ei löydy raamatusta mitään perustetta. Yksi kaste riittää.
Ei Juutalaisetkaan vahvista Jumalan tekemää liittoa leikkaamalla esinahkaa moneen kertaan.
Jokainen joka on kastettu Kristuksen nimeen on kastettu siinä uskossa, että Jumala pitää huolen lapsistaan. Mitä usko on muuta kuin Luottamusta Jumalan lupauksiin? Siitä me elämme ja siinä myös tulee hedelmämme esiin. Uskomme sillä mihin me menisimme, jollemme uskoisi?
Olisimme kuolleita sieluja kadotukseen valmiita, mutta nyt me uskomme ja sen tähden me myös elämme Hänen Voimastaan, me myös puhumme Hänen tahdostaan ja kastamme lapsemme Hänen tahdostaan. Jos joku kastaa vain tavan vuoksi, niin kastakoon, pääasia, että Herran tekoja julistetaan tavalla jos toisella.
Me jotka kuitenkin uskomme, toimimme sen mukaan, että Jumala voi kaiken vaikka me emme voisikaan mitään. Usko on Jumalan lahja. Autuaat ovat ne, jotka saavat omistaa Herran Lupaukset.
Ilman Jumalan Rakkautta kaikki on ilman arvoa, kasteet, ja kaikki teot, ilman Rakkautta me olemme turhaan nähneet vaivaa, sillä ainoastaan Rakkaus voi kaiken, ja enemmänkin kuin ymmärrämme, sillä kerran saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hänet nähdä voidaan, sillä vasta kuolemassa, meidät lunastetaan pois tästä kuoleman ruumiista. Kasteessa me näemme vain kuvan siitä uudesta, mikä nousee kuoleman haudasta ylös, nyt me elämme uskossa, mutta kerran näemme Hänet, joka on meidät ylen ihmeellisesti Pelastunut.
Henkensä Hän on painanut meihin sinetiksi lunastuksen päivään asti. Varmana pysyy se lupaus, että Hän tuntee omansa. Tämä on Tosi.
Ismo Malinen, missä kohden Raamatusta löytää seuraavan:
”Ihmisen osa on saada sadetta, sitä ei voida ottaa, samoin on kasteen laita, sitä ei oteta, vaan se saadaan”
Siis ainakin Pietari ensimmäisenä helluntaina selkeästi sanoo:
Ap.t.2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja OTTAKOON kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Evankeliumeissa EI YHTÄÄN LASTA KASTETTU, aikuisia vain, MIKSI??????
Ari, olet aivan pihalla kastekysymyksessä. Sinä olet aiemmin kertonut, että sinut on kastettu parannuksen (Johanneksen) kasteella. Johanneksen kaste ei ole kristillinen kaste.
Jeesus Kristus asetti kasteen sakramentin, jossa kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan.” Ja hän sanoi: ”Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ”Johanneksen kasteella.” Niin Paavali sanoi: ”Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen.” Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. (Apt. 19:1-7)
Etkö lukenut kirjoitusta, jonka lainasit? ”…teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu…”
Ari jo alussa kastettiin perhekuntia, ja se on myös muun raamatun ilmoituksen mukaista, sillä käsite uskovien kasteesta on vastoin sitä miten raamatussa asiat hengen mukaan ilmoitetaan, Jumala antaa sateensa kaikille, pahan ja hyvän hän antaa kasvaa samassa pellossa.
Ei ole Kristillisen Hengen mukaista, että ihmiset erotellaan täällä ihmisten tahdosta, seurakunta on Pyhä, mutta meidän tulee julistaa sanaa kaikille, kuka voi lopulta sanoa, kuinka riittävästi ihminen uskoo, että kaste on riittävä??? Eihän Usko ole ihmisestä! Eikä sitä anneta mitalla.
Uskossa on kyse on kokonaan toisesta asiasta. Epäilen, että sotket ihmisen tahdon ja Jumalan tahdon jotenkin keskenään? Etkö tiedä, että kaikki eivät usko vaikka kuolleet nousisivat ylös.
”Henki käski minun mennä arvelematta heidän kanssansa; ja myös nämä kuusi veljeä lähtivät minun kanssani. Me menimme sen miehen taloon, ja hän kertoi meille, kuinka hän oli nähnyt enkelin seisovan hänen huoneessaan ja sanovan:
’Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä pelastut, ja koko sinun perhekuntasi’.
Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme.
Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: ’Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä’.
Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?”
Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi”. Apost.teot
Jo alusta Jumala lähetti Henkensä Sanansa mukana kaikkeen maailmaan. Olen ymmärtänyt puheistasi, että uskovat ovat vain ne, jotka ovat ottaneet kasteen uskottuaan Evankeliumin? Kuinka voit selittää, silloin ne uskovat, jotka ovat kastettuja, ja Uskovat Evankeliumin kuultuaan sen kasteensa jälkeen? Etkö ole kuullut, että kaikki mikä tapahtui Israelille, on esimerkkinä meille, jotka olemme saaneet liiton vasta heidän kauttaan.
”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”.
Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?”
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Room.10:9-17
Väitätkö Ari, että tuo kaikki voi tapahtua vain kastamattomalle? Eikö voine tapahtua myös Kristukseen kastetulle? Näemme siis, että kasteessa merkityksellistä on usko, joka syntyy Sanasta, ei kasteen ajankohta tuo siihen mitään lisää, eikä ota mitään pois.
Yksi usko, Yksi kaste, miksi tämä on niin vaikeaa käsittää, ellet pidä ihmisen kasteelle menoa, niin merkityksellisenä, että on sinulle jopa pelastus kysymys? Saat minut epäilemään jopa, että olet tehnyt siitä ehdon, Uskon, Armon ja Pelastuksen saamiselle? Ihminenkö valitsee Uskoon tulonsa? Ja kasteelle menossa ratkaisee oman kohtalonsa? Toivottavasti et ajattele noin? Omavanhurskaat ajattelevat juuri noin.
Armoa on, että saamme kastaa lapsemme jo heti syntymänsä jälkeen ja opettaa heille jo lapsesta Evankeliumia, kun sitten ymmärtävät ja oppivat itse rukoilemaan Isää, Jeesuksen nimessä, niin sekö ei ole uskoa? Kastettuina ovat elämän perillisiä, kuten kaikki, jotka uskovat, sinäkö ota heidän kasteensa pois ja sanot, ei ole oikeaa uskoa tuo, koska on kastettu lapsena ja vanhemmat ovat uskoneet lapsensa Pyhän Jumalan suomaan Armoon.
Pelkään, että pidät uskoa ihmisen ojentautumisena ja nöyrtymisenä, mutta unohdat, että kaiken alkaja on Jumala eikä ihminen. Miten usko vaikuttaa, siten sen kanssa myös elää.
Jotka Armon kautta elävät, saavat niittää sitä mitä kylvävät, samoin myös, jotka lain kautta elävät, saavat myös niittää mitä kylvävät.
Hedelmistään puu tunnetaan.
”Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”
Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: ”Kuka sitten voi pelastua?”
Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista”.
Ei Jeesus puhu tuossa omaisuudesta, vaan siitä mihin ihminen Luottaa. Usko on Luottamusta siihen, että Jumala voi synnyttää uskon lapsia, missä vain sanaansa julistetaan. Eikö siis ole epäuskoa Jumalaa kohtaan, ettei muka voisi antaa kasteessa kaikkea, minkä on luvannut, kyllä voi, mutta jos ei kaikille anna, niin onko silloin kyse siitä, että ihminen on väärin kastettu? Ylpeät ajattelevat niin.
Jumala tekee mitä tahtoo, kysymättä meiltä lupaa, jos me kastamme Kristukseen, lapsemme, tahtonsa mukaan, niin uskomme, että Hän kyllä antaa kaiken tarvittavan viisauden, että ymmärtää ajallaan, jos se on Jumalan tahto.
Omia lapsiaan hän hoivaa kaiken päivää, ettei yksikään jalkaansa kiveen loukkaisi, Hänestä ja Häneen on kaikki. Tapahtukoon Herran tahto.
Martti Pentti, mikä on se LUPAUS???
Eikö se ole seuraava:
“Tehkää parannus ja OTTAKOON kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Siis KUN TEKEE PARANNUKSEN JA OTTAA KASTEEN niin……
Selkeä lupaus eikö vain??????
Ari, sinulle on Kristuksen opin perusasiat aivan vieraita. Et osaa erottaa lakia evankeliumista.
Lupaus on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:16-17)
Juha Heinilä, jätät huomioimatta seuraavat jakeet eli
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
Siis pahan tekijät VIHAAVAT valkeutta eivätkä TULE valkeuteen ETTEI heidän TEKOJAAN nuhdeltaisi.
Ari, kuten sanoin, sinulla on laki ja evankeliumi sekaisin.
Juha Heinilä, kenenkä tarvitsee tulla valkeuteen, eikö jokaisen vai onko täällä joku ihminen jonka ei tarvitse tulla, onko siis synnitöntä???
Siis JOS ei TULE valkeuteen niin mihin silloin jää, PIMEYTEEN ja siellä pimeydessä voi olla niitä jotka ovat uskoneet toisen tien Jeesuksen sijaan ja kuvittelevat olevansa valkeudessa vaikka ovat vielä pimeydessä ja sen näkee heidän teoistaan, ne ovat pahat eikä heitä saa niistä nuhdella.
Ari, tuntuuko sinusta, että ainoastaan sinä olet valkeudessa ja me muut olemme pimeydessä?
Taitaa vain olla niin pimeää sinun valkeudessa, ettet näe mitään.
Juha Heinilä, minä tiedän missä olen, ne teot jotka tein pimeydessä ovat tiedossa, niitä oli paljon ja nyt kun olen päässyt valkeuteen niin en enää niissä teoissa ryve, kiitos Jumalan voiman joka ensinnäkin päästi irti pimeyden voimista ja antoi voiman, henkensä.
Ari, et vastannut kysymykseen.
Tuntuuko sinusta, että ainoastaan sinä olet valkeudessa ja me muut olemme pimeydessä?
Pimeyden teot eivät kuitenkaan johtuneet lapsikasteesta tai luterilaisuudesta, vaan ryvit niissä luterilaisesta lapsikasteesta riippumatta. Se taas, että tiesit synnin synniksi ja tunsit katumusta, saattoi hyvinkin johtua siitä, että sinut oli kasteessa liitetty Jumalan lasten joukkoon.
Juha Heinilä, puheesi on ainakin pimeydestä, teoistasi en tiedä.
Ari, ymmärrän.
Tuntuuko sinusta, että ainoastaan sinä olet valkeudessa ja me muut olemme pimeydessä?