Temppelin puhdistuksesta poistumista tai siitä seuranneita tapahtumia ei evankeliumeissa kuvailla. Synoptikkojen mukaan Jeesus opettaa kyllä paljon tärkeitä asioita, mm. Luukkaan kertomuksessa luukasmaiseen tyyliin lesken rovosta, mutta tapahtumat alkavat edetä vasta Jeesuksen järjestämästä viimeisestä illanvietosta ystävilleen.
UT:n tutkija Matti Myllykoski esittää, että ateriointi ja siellä tapahtunut ehtoollisen asettaminen olisi todellisuudessa tapahtunut paljon aikaisemmin, ja sen sijoittaminen tähän tapahtumien taitekohtaan olisi ollut teologisen koherenssin kannalta suunniteltu ratkaisu. Ehtoollisen asettaminen juuri ennen kuolemantuomiota toisi ehtoolliskäytännölle arvovaltaa. Perusteeksi Myllykoski esittää ihmettelynsä siitä, miksi Jeesus ja opetuslapset lähtivät yläsalista Getsemaneen, jos heillä kerran olisi ollut mahdollista jäädä yläsaliin yöksi eikä olisi tarvinnut lähteä ulos palelemaan. En oikein ainakaan vielä ole valmis tuota perustetta hyväksymään. Olihan mahdollista, että he todella olivat rahanpuutteen vuoksi saaneet salin varattua – varsinkin sesonkiaikana – vain ilta-ajaksi. Olihan heille juuri selvinnyt sekin, että seurueen taloudenhoitaja oli petturi.
Se, että tuollaisen aterian jälkeen opetuslapset nukkuvat ja jättävät Jeesuksen yksin tuskaansa, ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Sitä ei ole edes kukaan tutkija tietääkseni osannut kyseenalaistaa.
Varsinainen kysymykseni ja ihmettelyni liittyy niihin seuraaviin tapahtumiin. Aamullahan roomalaiset sotilaat tulevat hakemaan Jeesusta Juudaksen avustuksella. Näen tässä dramatisoituja kohtauksia, joita on vaikea selittää todella tapahtuneiksi. En puhu siitä, miten Pietari vetäisee korvattomaksi yhden sotilaan ja Jeesus sen parantaa. Ihmeparantamiset jääkööt ihmeparantamisiksi. Mietin sitä, monien sanontojen ja tulevien kertomusten dramatisointeihin lainattua suudelmaa. Miksi Juudaksen piti suudella Jeesusta ja tulla hänen luokseen ystävää teeskennellen? Olihan jo yläsalissa käynyt kaikille läsnäolijoille selväksi se, että Juudas oli takkia kääntänyt ja seuraa vaihtanut. Eikö puutarhasta olisi ollut aika helppoa löytää yksinään rukoillut, kuoleman pelossa yönsä valvonut mies? Eikö Juudas olisi voinut vaikkapa näyttää sotilaille kauempaa ”tuolla se on”? Onko Juudaksen suudelma vain draamallinen tehokeino, jolla halutaan osoittaa Juudaksen julkeus ja paatuneisuus? Vai oliko Juudas peluri, yhden kortin varaan laittava elämysmetsästäjä, joka halusi tehdä petturuutensa näkyvästi, julkisesti ja mahdollisimman näyttävästi?
Väkisinkin tulee mieleen muutama julkisesti synneistään ripittäytynyt hengenmies, mutta tällä kertaa kaipaan keskustelua tuosta itse tapahtumasta, Juudaksen suudelmasta, ja sen merkityksestä. Miksei tuosta yläsaliaterian ajankohdastakin, mutta yhdellä varauksella. Jätetään tällä kertaa se asiaan kuuluva eksegetiikan paheksunta ja ”kyä on turmelus syvä ja loppu armoto” – tyylinen, oman uskonsa paremmuutta toisten epäilyjä kritisoimalla tapahtuva kommentointi. Eri mieltä saa olla, mutta perusteluksi ei kelpaa erään yliopistollisen tieteenalan väitetty kristinuskon vastaisuus.
Onko Martti Luther julistettu pyhimykseksi? (häntä tituleerataan tässä blogissa ”pyhäksi” ja ”autuaaksi”)
Sari, kiitos kommentista. Jokainen Kristuksen kirkkoon kuuluva on pyhä ja autuas.
Olisiko siinä tapauksessa oikein ja kohtuullista puhutella Kristuksen palvelijaksi, pyhäksi, IT-suunnittelijaksi, autuaaksi Juha Heiniläksi?
Martti Pentti, kiitos kommentista. Pelkkä Juha riittää. Toki olen pyhä ja autuas.
Lutheristakin puhuttaessa riittää pelkkä nimi. Ilman titteliä ja etunimeäkin tietänemme, ketä tarkoitetaan.
Martti Pentti, olen samaa mieltä. Tällä hetkellä minulle on luontevaa kirjoittaa pyhä Pietari tai autuas Paavali tai vaikka jumaluusopin tohtori Martti Luther.
Tässä yhteydessö on selvää, ketä tarkoitetaan. Jossakin toisessa yhteydessä nimellä Luther voidaan viitata esim. Hans Lutheriin (1915-1982), joka toimi kasvitieteen professorina Helsingin ylioppistossa. Tälläkin hetkellä Suomen väestörekisterissä on 56 henkilöä, jonka sukunimi on Luther.
Miksi menestysteologia ei ole Jumalasta?
Jeesus Kristus ei ole luvannut meille helppoa elämää.
Jeesus Kristus sanoo: ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:26-27)
Kristillisessä seurakunnassa ja yksityisten kristittyjen elämässä on Raamattuun laitettu rajoja, joidenka sisällä on turvallista elää kuten Jaakob kirjoittaa: ” Me kaikki hairahdumme monin tavoin” ( Jaak.3:2 ) — Täydellisten seurakuntaa ei ole, eikä tule maan päälle. Jos joku luulee sellaisen löytyvän, tulee pettymään pahasti etsinnässään.
Sillä kaikki ihmiset ovat syntisiä luonnostaan. Mutta uskoessamme Kristuksen lunastustyöhön, niin meille ei lueta syntiä. Tässä vanhurskaudessa vanha luontomme peittyy kokonaan Jeesuksen lahjavanhurskauteen. Vaikka tässä maailmanajassa, ei löydy täydellisten seurakuntaa, ei se suinkaan merkitse, eikä tarkoita sitä että todellinen elävä Jumalan seurakunta, tai yksityinen kristitty voisi hyväksyä mitä tahansa syntiä ( 1.Kor.5: 6-13 ) Eikö tämä merkitse sitä, että kristittyjen oppi ja elämä täytyy olla sopusoinnussa, sen opin ja opetuksen johon sanomme uskovamme,ja sen varaan haluamme elämämme perustaa, ettemme ole pahennukseksi eikä esteeksi heikoille lähimmäisillemme.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Vaikka seurakuntamme ei ole täydellinen, niin silti se on pyhien seurakunta. Armahdettu syntinen on pyhä ja autuas.
Kiinnostavia kysymyksiä. Minusta tuossa lainaamassasi katkeamassa näkyy hyvin se, mitä vastaan Luther taisteli: ulkoista hengellisyyttä, joka ei kosketa ihmisen sisintä.
Monesti tuntuu, että Lutherin oli pakko teroittaa tuo keihäänsä noin teräväksi siksi, että saisi viestinsä perille oman aikansa kirkkopoliittisissa kahinoissa. Tänä päivänä voisi teroittaa sitäkin, että oikeasti silläkin on merkitystä kuinka käytännössä elämää elämme. Ettei pelkkä puhe uskosta riitä, vaan sen on jalostuttava myös mainitsemaksesi lähimmäisenrakkaudeksi.
Luulen, että tuossa yhteydessä Luther viittaa opin tärkeydellä ja muuttumattomuudella nimenomaan vanhurskauttamisoppiin. Ei siis niihin nippelinappeliopinkohtiin, joilla ihmisten eloa yritetään raskauttaa.
Helena, kiitos erinomaisesta kommentista. Vanhurskauttamisoppi ja rakkauden kaksoiskäsky ovat tärkeitä. Kumpaankaan niistä ei koskaan kiinnitä liikaa huomiota.
Off the record, minusta Pietari ja Paavali ei ole samassa kategoriassa Lutherin kanssa. Jälkimmäinen ei ole apostoli 🙂
Helena, näin on. Luterilaisten suuresti kunnioittama Martti Luther ei ole apostoli, vaikka onkin pyhä.
Tohtori Martti Lutheriakin paljon enemmän minä kunnioitan ja arvostan autuasta vaimoani pyhää Päivi Heinilää; sisar hento valkoinen. Jeesus Kristus menee kaikkien ihmisten edelle, jolle yksin kuuluu kiitos, ylistys ja kunnia.
Mukiinmenevät tittelit vaimolle! Kelpaa olla 😀
Mitä hyötyä on opista jos elämä ei ole Sanan mukaista, pelastaako pelkkä ”oikea” oppi???
Kun ajatellaan rippikoululaista joka saa ”janon” Raamatun Sanaan ja opettelee ulkoa kaikki keskeiset oppikohdat. Onko tässä ”varmasti” pelastuva ihminen???
Entä kotona rippikoulun jälkeen, isä yrittää varoitta lastaan menemästä porukoihin joissa selvästi näkyy päihteiden käyttö, nuori ei kuuntele isää vaan alkaa hengailla näissä porukoissa ja pikkuhiljaa ajautuu huumeiden ja alkoholin käyttäjäksi ja alkaa rötöstellä, yhtenä aamuna hänet löydetään kuolleena.
Pelastiko ”oikea” oppi nuoren elämän, tätäkö on oikean opin seuraukset???
Miksi ei nuori kuullut isäänsä vaikka rippikoulussa hän ”OPPI” käskyn ”KUNNIOITA ISÄÄ JA ÄITIÄSI”??
Kuinka olisi käynyt JOS hän olisi kunnioittanut isäänsä ja ollut kuuliainen hänelle??
Oliko nuori ”oikeasta” opista seurauksena ”hyvää maata” josta kylvetty SANA kasvaa hyvää hedelmää???? Miksi EI kasvanut hyvää hedelmää????
Ari, kiitos kommentista. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin pelastut. Tämä on oikea oppi.
Tarinan avainsana taitaa olla ’opettelee ulkoa’. Oppimisessa on sisäistäminen tärkeää. Opinkappaleiden virheetön toistaminen ei merkitse mitään, jos niillä ei ole mitään yhteyttä muuhun ajatteluun tai toimintaan. Sisäistäminen tapahtuu usein epäilemisen ja testaamisen kautta.
Juha Heinilä, tuliko Jeesus liittämään ihmisiä kasteen kautta itseensä vai KUTSUMAAN syntisiä parannukseen????
Ari, kiitos kysymyksestä.
Vapahtajamme Herra Jeesus Kristus sanoo:
“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen”. (Joh. 3:16-18)
Johanneksen evankeliumin 15. luku viinipuun oksista käsittelee ymmärtääkseni tätä. Siinä puhutaan käskyistä ja niiden pitämisestä. Jeesuksen antamaksi käskyksi nimetään rakkaus. Vastakohtana puhutaan Jumalan vihaamisesta. Elämän perustana oleva asennoituminen on siis ratkaisevaa.
Kasteesta ei suoraan sanota mitään, ellei puhdistaminen viittaa siihen: ”Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.” Kasteen merkityshän perustuu veteen liitettyyn sanaan, kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Tulkinnan varaa näyttää olevan. Kysymykseen vastaisin, että Jeesus tuli sekä kutsumaan syntisiä parannukseen että liittämään heitä kasteen kautta itseensä. En näe syytä asettaa näitä mihinkään jäykkään aikajärjestykseen.
” Raamattu on tärkein lähde, välitön sekä välttämätön ja ainoa syy uskolle. Ainoastaan Jumala itse voi avata Raamatun tekstin lukijalle, että teksti on Jumalan ilmoitusta. Koska sen alkuunpanija on Pyhä Henki, totuuden Henki”. ( Gehard )
Sanan lukeminen ja kuuleminen riippuu ihmisen valmiudesta kuulla Jumalan ääntä, siitä tulee myöskin todellinen koetinkivi, joka koettelee jokaisen ihmisen. Tässä asiassa kaikkein oppinein ja älykkäin ihminen ei ole muita paremmassa asemassa, kuin kuka tahansa meistä. Kysymys on siitä haluammeko kuulla Jumalan puheen. Jumalan sana koettelee ihmisen sydämmen. Hän tuntee meidät läpikotaisin. Mutta Jumalan todistus on tämän maailman hälyn ja kiireen keskellä usein hyvin hiljainen, ettei se pakota ketään kuulemaan.
VT:n Job sanoi lopulta kaiken kärsimystensä kottelustensa jälkeen: ”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt” ( Job.42:5 ). Eikö se tarkoita sitä, että ei riitä yksin riitä ulkonainen tieto, vaan sen sijaan sisällinen usko ja luottamus Jumalaan, joka pitää meistäkin huolen.
Lukemattomat ihmiset ovat saaneet uskon lukematta sanaakaan Raamatusta. Tähän on voinut olla yksinkertaisesti syynä lukutaidottomuus tai se, ettei omalla kielellä ole ollut Raamatun käännöstä. En siis osaa pitää Raamattua uskon välittömänä lähteenä. Välineenä se on tärkeä.
Kiitos Marteille hyvistä kommenteista. Jumalan kirjoitettu sana pyhä Raamattu on ehdottoman tärkeä uskon alullepanija. Sinänsä on sama, lukeeko itse Jumalan sanaa vai kuuleeko sen.
Kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?” Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: ”Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin.” (Room. 10:14-18)
“Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” Jumalan sana on uskottu Kristuksen seurakunnan haltuun. Sen jäsenet ovat kulkeneet maailman eri puolille kertomassa hyvää sanomaa ihmisiä rakastavasta Jumalasta. Raamattu on ollut heidän tarpeellisena työkalunaan, mutta ilman heidän suloisia jalkojaan, selkeää ääntään ja auttavia käsiään se ei olisi saanut mitään aikaan vaan jäänyt kirjahyllyyn pölyttymään.
Juha Heinilä :”Sinänsä on sama, lukeeko itse Jumalan sanaa vai kuuleeko sen.”
Jos ”kerettiläisen” näkökulma sallitaan, niin oma kokemus on se, että kuulin 1918 punaorvoksi jääneen isoäitini kertomana Sanan ensin ja vasta sitten 10-vuotiaana aloin lukea Raamattua itse.
Kaipa tässä on nyt syytä kertoa sekin, että olen verkossakin keskustellut ja omistan mm. Viron presidenttiä Viron johtavaksi fasistiksi kutsuneen Johan Bäckmanin Pronssisoturi-kirjan. Hallussani olevan kirjan kansilehdellä on kirjoitus Tuulalle 25.10.2008 Johanilta.
Tuula, kiitos kommentista. Omalla poliittisella ”värillä” ei ole vaikutusta Jumalan sanan ymmärtämiseen.
Sallikaa taas vähän pitempi, kun on tuo Pääsiäinenkin tulossa 🙂
”Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. ” Job 33:14
Ihmisen elämä alkaa jo sillä, että ihminen syntyy kuoleman ruumiiseen, synti on meissä jo alkutekijöissä. Tämän tiedon raamattu opettaa yksiselitteisesti, mutta tämän tiedon voi ottaa vastaan vain Uskolla jonka Jumala antaa.
Ihmistä ei voi pelastaa tästä ajallisesta kuolemasta mikään. Kaikki siis kuolevat synnin seurauksesta uskoo tai ei.
Jumala joka on Luonut ihmisen, oli Armostaan luvannut Adamille lankeemuksen yhteydessä, että Hän laittaa vainon perkeleen siemenen ja ihmisen siemenen välille, ja kerran on tuleva Ihminen, joka tekee turhaksi, tuon perkeleen teon, joka siis viekkaudellaan petti ihmisen.
Kun Adamille ja Evalle syntyi ensimmäinen poika Kain, niin Adam luuli, että tämä oli se Jumalan lupaama ”luvattu siemen”, joka poistaa synnin kirouksen (Kain= Luvattu) mutta kuinka kävikään, jo heti ensimmäisessä perheessä tapahtui perhesurma, kun Kain tappoi veljensä. Kain lähti kulkemaan omaa tietään, josta on kaikki Kainin jälkeläiset. Adam sai kuitenkin uuden jälkeläisen Abelin tilalle.
”Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet, sanoen: ”Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi”.
Tuohon aikaan ruvettiin huutamaan avuksi Herran Nimeä. Seetistä on kaikki Israelin jälkeläiset, josta syntyy myös tuo lupauksen lapsi, joka on nyt kaikille tunnettu. Hänestä on lähtöisin kaikki Uskon lapset maailmassa, sillä Hänen Sanansa on meidät synnyttänyt. Alussa oli Sana, eikä ilman Sanaa ole mitään.
Joka on Jumalasta syntynyt, on Jumalan lapsi.
Niitä me olemme kun uskomme Häneen.
Kun Jeesus aikanaan tuli oman kansansa luo, lupauksen mukaan, sillä ei syntynyt lihan mukaan, vaan Hengestä ja oli siksi synnitön, mutta kansa oli jo paatunut, eikä osannut odottaa, sitä, minkä Jumala oli luvannut, vaan odottivat lihallista kuningasta, eikä ollut kuulevinaan Jeesuksen ilmoitusta, eikä tiennyt, että Tämä oli se Jumalan katsoma synti Uhri, joka tuli lupauksen mukaan poistamaan kirouksen ja tekemään tyhjäksi perkeleen teot. Yksi oli kuitenkin joka odotti:
”Ja katso, Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies, joka odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä.
Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun.
Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle, niinkuin tapa oli lain mukaan, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:
”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan;
sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”.
Kun tutkimme Israelin kansan historiaa ja sen suhdetta Jumalaan, joka oli antanut sille Mooseksen laki taulut, joissa oli säädetty koko elämän laki, (Toora) siellä oli säädetty myös oppi syntien sovituksesta, jossa uhrikaritsa otti pois tehdyt synnit. Juutalaiset noudattavat tätä uhraamista edelleen mm. Pääsiäisenä.
Tuo oppi uhrin toimivuudesta poisti siis teko synnit, mutta kokosyntiä se ei voinut pois pestä, vaan uhri tarvittiin aina määräajoin. Tämä oppi tunnetaan meillä raamatussa lakioppina, eli siis kuinka synnit sovitetaan oikein ja missä järjestyksessä. Paljon muutakin on laissa säädettynä.
Nyt kun puhumme Kristuksen opista, niin se on kokonaan toinen, kuin tuo Juutalaisten syntien sovitus oppi ja lakioppi, joka sekin kyllä toimi, jos ihminen uskoi tuon uhrin riittävän.
Niin on siis nytkin oleva oppi syntien sovituksesta, mutta se on kertakaikkinen sovitus, jossa Jumala, on itse tullut maanpäälle ja ottanut ihmisen muodon, sillä Uhratessaan Poikansa, Hän teki rauhan ihmisen kanssa, ja päästi ihmisen pois tuosta kuoleman kirouksesta, joka kerran langetettiin.
Jeesus Kristus on ottanut pois maailman synnin. Se on tapahtunut Tosiasia.
Sitä ei ole suljettu mihinkään liitonarkkuun, joka oli kaikkein Pyhimmässä odottamassa esiripun takana, ylimmän papin uhraamista, vaan temppelin esirippu revittiin alas, Kristuksessa, että kaikki voivat päästä kaikkein pyhimpään, johon lain mukaan oli vain ylipapilla pääsy.
Tuo kaikki oli vain kuvaa, siitä uudesta liitosta Jonka Jumala on tehnyt Kristuksen kautta.
Oppi Jeesuksesta meillä siis on, mutta kuka uskoo Evankeliumin? Entä elämä ja oppi?
Jos joku uskoo evankeliumin, niin sen ihmisen elämä ojentautuu tuon uskon mukana, siitä ei ole epäselvää. Sillä Jumalan Rakkaus on vuodatettu tuossa uskossa ihmisen sydämeen. Jumala on sen itse tehnyt, kuinka se ei siis vaikuttaisi, sitä minkä sen on tarkoitus vaikuttaa? Iloa ja Rauhaa ja Rakkautta lähimmäistä ja itseä kohtaan, sula laupeus ja Armo on Hänen Sanansa niille, joita Jumala Rakastaa.
Kysymys on siis lopulta Jeesuksen Uskosta, Uskommeko me sen ilmoituksen minkä Jumala on Pojassaan Todistanut?
Tämä on se oppi minkä varassa ihmisen elämä on. Oppi Jeesuksen olemuksesta.
Kristityn elämä, on tämän opin varassa, mutta vain Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Ilman uskoa kukaan ei voi olla otsollinen tälle opille, teki mitä hyvänsä, noudattaa lakia tai ei noudata, ilman Kristusta ei ole mitään oppia, sillä Jeesus naulasi ristille Mooseksen lain säädöksineen. Vanhaa liittoa ei ole enää.
Uudessa ei ole enää mitään säädöksiä, mitä Kristityn tulee noudattaa, koko uusi testamentti HUUTAA samaa: ”Rakkaus on lain täyttymys.” Laki säädöksineen on siis poistettu käytöstä!, sillä on vain kasvattajan rooli, mutta ei Elämän virkaa, sillä se ei voi antaa elämää, vain kuoleman.
Joka siis joku on Kristitty, se Rakastaa veljeänsä ja siskoansa, ei ole mitään poikkeusta. Joka on anteeksi saanut, se antaa myös anteeksi lähimmäisilleen, niin kuin Jumala on meille antanut anteeksi, niin antakaa tekin.
Jos joku sortuu, niin auttakaa ylös ja rukoilkaa, sillä sen on meille antanut, että me kaikessa pyydämme apumme Häneltä, joka voi kaikessa kiusattuja auttaa. Olkaa pitkämieliset, toisianne kohtaan, niin on Jumalakin meitä jokaista kohtaan.
Ei kiitos enää riitoja kasteista ja kätten päälle panemisista, ei ole mitään syytä riidellä, sillä Jumala tietää kaiken ja antaa myös ymmärrystä kaikille, jotka sitä rukoillen pyytää. Ei ole mitään ainoaa oikeaa järjestystä, vaan henki kulkee missä haluaa ja tekee mitä haluaa, sen äänen voi kuulla ja missä on saanut vaikuttaa, siellä tekee oudon työnsä, mutta itse Henkeä, ei voi kukaan ohjailla.
Jumala on Henki.
Jumala on suurempi, kuin meidän syntinen elämä. Joka uskoo, sen sisimmästä on virtaava elämän veden virrat.
Kuka siis on sellainen Kristitty, joka vihaa veljeänsä? Ei sellaista ole, on vain syntisiä ihmisiä, jotka eivät ole vielä oppineet tuntemaan, kuten tuntea tulee, sitä Jumalan Voimaa, joka voi kaiken synnin peittää, sillä Jumalamme on Kaikkivaltias.
Meitä ei siis ole pelastettu vain tätä elämää varten, vaan tulevaa elämää varten, nyt olemme vielä synnin alla lihan puolelta, mutta hengen puolelta olemme toivon mukaan pelastettuja, että saisimme kerran kirkkaudessa, täysin puhtaan ja synnittömän olemuksen, niin kuin me olemme nyt Kristuksessa, niin me olemme kerran oleva taivaallisessa, jossa on kotimme, johon olemme matkalla.
Rakkaus peittää synnin paljouden.
Kiitos hyvästä kommentista, Ismo. Jumala lahjoittanut meille uskon ja voimme luottaa Jumalan armoon. Ihmisopit tikapuineen ei pelasta ketään, mutta jotkut luulevat ansaitsevan niillä taivaspaikan, kun eivät voi luotaa Jumalan armoon.
Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef. 2:1-10)