Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. (Luuk. 8: 11,13)
Miksi Jumalan sanan siementä kylvetään tuhlaillen, eikä siemeniä säästellen; minkä tähden kylvetään myös huonoon maaperää, jopa kalliolle?
Mitenkä silloin kävisi, kun Jumala sanan siementä kylvettäisiin säästellen ja etsien hyvää ja sopivaa kasvualustaa; olisimmeko me sellaista hyvää kasvualustaa vai jäisimmekö ulkopuolelle?
Mikä merkitys on maaperän muokkaamisella ja miten se tapahtuu?
Miten suhtaudumme Jumalan sanaa, siihen oikeaan ja hyvään siemeneeseen?
Minkä tähden Jeesuksen vertaukset ovat kaksiteräisiä: ne sulkevat ja avaavat, jättävät pimeyteen tai vievät valoon?
Kaikki julkaistut blogini:
Sakramentti
Sakramentit (lat. sacramentum, kr. mysterion) ovat kirkon pyhiä toimituksia, jotka Jeesus Kristus on asettanut. Kristus itse on niissä läsnä ja jakaa armoaan näkyvien aineiden välityksellä. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi, kaste ja ehtoollinen.
Sakramentit ovat Jumalan armon ja rakkauden näkyviä merkkejä, joiden kautta hän pelastaa kadotuksesta, tekee ihmisen hengellisesti eläväksi, puhdistaa hänet synnistä ja ravitsee häntä taivaan lahjoilla. Kirkko toimittaa sakramentteja Jumalan tahdosta.
Pyhä Henki tekee pelastavaa työtään seurakunnassa sanan ja sakramenttien välityksellä. Sen vuoksi Jumalan sanaa ja sakramentteja sanotaan armonvälineiksi.
Kirkollisia siunaamis- ja esirukoustoimituksia sanotaan sakramentaaleiksi. Esimerkiksi kasuaalitoimitukset, kuten kaste, avioliittoon vihkiminen, konfirmaatio ja hautaan siunaaminen ovat sakramentaaleja.
Roomalaiskatolisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä vahvistettiin keskiajalla seitsemäksi. Kaste ja ehtoollinen ovat sikäli erityisasemassa, että muilla sakramenteilla on yhteys niihin.
( Lainaus Ev.lut. kirkon viralliselta sivulta: Aamenesta öylättiin )
”Pyhä Henki puhuu Jumalan sanaa ja poikkeaa siinä saatanan hengestä.” Mitä tarkoitat ’saatanan hengellä’? Tunteeko Raamattu sellaisen? Vanhassa testamentissa kerrotaan kyllä valheen hengistä, jotka ovat Jumalan lähettämiä: ”Silloin Herra sanoi: ’Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.’ Ja niin on käynyt, Herra on lähettänyt valheen hengen kaikkien näiden profeettojesi suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!”
Jorma, kiitos erinomaisista kommenteista, jotka ovat luterilaisen tunnustuksen ja Jumalan sanan mukaisia.
Tuula, mikään sakramentti ei ole Perkeleestä.
Martti Pylkkänen, kiitos hienosta sakramenttiin liittyvästä kommentista. Näin on.
Martti Pentti, saatanan henki on lähtöisin Saatanasta ja se eksyttää. Raamatussa useassa paikassa puhutaan saatanan hengestä. Jeesus kohtasi usein riivattuja ja ajoi heistä saatanan henget ulos. Meidän ei saa uskoa jokaista henkeä vaan henget on koeteltava Jumalan sanalla.
Juha Heinilä :”Tuula, mikään sakramentti ei ole Perkeleestä.”
Kiitos vastauksesta, Juha. Ymmärrän tuon mielipiteen niin, että Jumalan Sana löytyy myös katolisesta ja ortodoksiraamatusta eikä esim. luterilaisesta Raamatusta puuttuvan Viisauden kirjan siteeraaminen ole ”Jumalan Sanan väärentämistä”, kuten joku evl.kirkon pappi taannoin huomautti.
”Pyhä Henki puhuu Jumalan sanaa ja poikkeaa siinä saatanan hengestä.” On jokseenkin erikoista näin verrata Kolminaisuuden yhtä persoonaa Pyhää Henkeä pahoihin henkiin, joita evankeliumin mukaan saattoi olla yhtä ihmistä vaivaamassa jopa legioonan verran.
Tuula, kiitos hyvästä kommentissa. Vanhassa kunnon Bibliassa (1776) on myös apokryfikirjat. Tämä käännös on myös kirkon virallinen käännös, jota voidaan käyttää Jumalanpalveluksessa. Itse tykkään tästä käännöksestä. Tosin sitä vanhempi 1642-käännös on lähes yhtä hyvä, vaikka siinä kieli on vähän vanhahtava.
Martti Pentti, ei Raamatussa turhaa kehoteta koettelemaan henkiä.