Moni kirkossa kannattaa näkyä sateenvarjokirkosta, joka pitää sisällään erilaisia hengen virtauksia jotka elävät rinnakkain. Itsekin kannatan. Se lienee ainoa realistinen malli pitää kirkko kasassa.
MUTTA: sateenvarjokirkko ei toimi ellei samalla tietoisesti rakenneta hengellisiä yhteisöjä. Nimittäin se, että vain laiskasti hyväksytään erilaisuus ei vielä merkitse yhtään mitään. Todellinen sateenvarjokirkko muodostuu sadoista erilaisista hengellisistä yhteisöistä, joissa ihmiset oikeasti kohtaavat, palvelevat ja tavoittavat ihmisiä evankeliumilla / palvelemalla.
Vasta yhteisöissä monimuotoisuus voi tulla todeksi, sillä niillä kaikilla voi olla erilaisia teologisia ja toiminnallisia profiileja. Kuvittele nyt satojen tällaisten monimuotoisten yhteisöjen verkosto – oikea runsauden sarvi ja luovuuden kavalkadi!
Tästä Sley näyttää nyt yhdenlaista mallia. Sateenkaarimessut taas näyttävät toisenlaista mallia. Muitakin malleja on – kymmenittäin kaikkialla Suomessa. Ja lisää tarvitaan!
Suurin piirtein typerintä, mitä kirkon johto voi juuri nyt tehdä on alkaa ampua heitä, jotka luovat kirkon tulevaisuutta perustamalla yhteisöjä. Ilman yhteisöjä kirkko on näet vain näkynsä kadottanut hiipuva instituutio vailla toivoa, uskoa ja ennen kaikkea rakkautta.
Minulle nämä ei kovasti kuulu, mutta saanen soperrella. Jos on kaksi vastakkaista virtausta samassa kirkossa, niin yhtenäisyys saavutetan vain sitä tietä, että toinen niistä kuihdutetaan pois. En tiedä onko se tietoinen päämäärä, mutta aika jälkeen Rimpiläisen on johtanut sille uralle. Toisaalta keskinäinen nahistelu helposti unehuttaa sen päätehtävän, jonka Jeesus Pietarille selkeäsanaisesti ilmoitti. Ruokkiminen ,holhoaminen ja paimentaminen. Koskee erityisesti karitsoita.
Avioliitoissa on usein perustavalaatuisia erimielisyksiä. Pitäisikö avioiiton yhtenäisyyden nimessä toien puoliso häivyttää pois?
Tässä kirkko-oppi on hyvin erikoinen. Luodaan jotakin uutta kirkkoa, innostuksessa. Jotenkin paistaa pettymys nykyiseen kirkkoon. Onneksi ei ole itselläni tarvetta vastaavaan. Luterilainen oppi kirkosta antaa tosin hyvät mahdollisuudet luoda erilaisia yhdistysten omia kirkkoja, joilla on nimi messuyhteisö joka mielletään kirkoksi kirkon sisällä. Näitä voi perustaa, kun perustaa ensin yhdistyksen sitten hakee vihkimyksen Inkeristä ja rupeaa toimittamaan säännöllisesti messuja Suomessa.
Tämä ei ole uusi vaan se vanha ja alkuperäinen kirkko-oppi:
”Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset.”
”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: »Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen», se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: »Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen», se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi.
Ei silmä voi sanoa kädelle: »Minä en tarvitse sinua», eikä liioin pää jaloille: »Minä en tarvitse teitä.» Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä.”
”Tästä Sley näyttää nyt yhdenlaista mallia. Sateenkaarimessut taas näyttävät toisenlaista mallia. Muitakin malleja on – kymmenittäin kaikkialla Suomessa. Ja lisää tarvitaan!” ( Timo Pöyhönen)
Saa olla aika jonglööri, että tunnuskirjojen kohta toteutuu kyseisessä esimerkissä.
”Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.”
Tuossahan juuri sanotaan, että todelliseen ykseyteen riittää…niin, mikä?
Timo, kerro ihmeessä mikä? Se ei ole evankeliumin minimi vaan maximi. Evankeliumilla ei voi verhota dogmin erilaisuutta ja ymmärämistä esimerkissäsi. Luuletko, että sateekaari papit saisivat saarnata Sleyn messussa, tai päinvastoin. Se siitä evankeliumin yksimielisyydestä.
Olen samaa mieltä Samin kanssa. Pitäisi määritellä se, mitä nämä ”yksimielisyys evankeliumin opista” ja ”sakramenttien oikeasta toimittamisesta” oikeastaan pitävät sisällään. Ainakin muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen pääosan artiklat kokonaisuudessaan.
Luterilaisessa kirkossa ei tietysti koskaan ole vallinnut täysi yhdenmukaisuus opin painotuksista, mutta opista kyllä joskus 1600-1721. Käytännössä viimeistään pietismin ja herrnhutilaisuuden rantautumisesta alkaen ei sitäkään. Evankelinen liike pyrki kyllä 1800-luvulla palauttamaan tunnustuksen kunniaan ja jotkut jopa avoimesti rajoittamaan opintulkintojen kirjoa. Nyt pakka on hajonnut niin, että saman kirkon sisällä on kaikkea joogasta ja sateenkaarimessuista yhteiskristillisyyteen ja raamattufundamentalismiin asti. Tiukimmat lutherilaiset ovat jo kai kirkon jättäneet.
Heinolalle: Eiköpä niissä asioissa useasti niin käy tilastojen mukaan. On muuten erikoista, että meillä on valinnanvapaus kaikissa muissa asioissa, mutta hengellisyydessä sitä rajataan. Talossa on elettävä talon tavalla, mutta poiskaan ei mielellään päästettäisi, koska ne rahat ovat kuitenkin käypää rahaa mitä jäsenet maksavat. Miksi te annatte rahanne siinä missä ei leipää ole sanoi profeetta.
Timon hyvän ehdotuksen voisi ymmärtää niin, että seurakuntauudistus menisi teologia edellä, ei rakenne…
Timon esimerkissä teologia tulee perävaunussa, kuten edellä esitin.
Huomaan Sami, että sulla on hiukan asenneongelmaa mukana. Jos katsoisit avoimin silmin niin näkisit enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.
Timo, ei mitään asenneongelmaa ole, teologiamme on vain erilaista, siitä on pohjimmiltaan kyse. Kysymys on syvällinen koska on kysymys siitä mikä on Jeesuksen perustama kirkko.
Samin mielestä se lienee ortodoksinen kirkko.
Kosti, sehän on nyt itsestään selvyys, jos tuntee vähänkään kirkkohistoriaa.🙂
No joo. 🙂
Hannu, komppaan Samia sikäli, että on tosiaan tarpeen mennä oppi edellä. Augsburgin tunnustuksessa toistuu useamman kerran lause ”seurakuntamme opettavat SUUREN YKSIMIELISYYDEN vallitessa…” (Korostus minun). Yksimielisyyden Ohje toteaa uskomme – opetamme – tunnustamme – hylkäämme. Itse ajattelenkin, että Herramme haluaa meidän olevan yhtä, ei vain yhdessä. Tietenkin on huomioitava realismi. Joka tapauksessa Jumalanpalvelusten ja kirkollisten tapojen kuten musiikin ei tarvitse olla kaikkialla samanlaisia. Mutta jos esimerkiksi yhdessä messussa lauletaan jatkuvasti ”Unto Jesus I surrender, dear Jesus take me now. I surrender, Lord, I surrender Lord…” kun toisessa lauletaan ”On turmeltunut ihminen ain Aadamista asti” on aika vaikea puhua yhteisestä evankeliumin opista. Pikemminkin on tosiaan kyse organisatorisesta sateenvarjosta. Tällainen yhdessä oleminen ei välttämättä täytä ykseyden vaatimusta.
Timo Pöyhönen voiko Jumalan henki antaa erilaisia ajatuksia ja käskyjä?
Mietippä nyt ihan omalle kohdalle, siis rakastavana isänä antaisit lapsillesi erilaisia käskyjä ja näin saisit heidät tappelemaan keskenään, kuulostaako hyvältä?
Kohtelen kyllä lapsiani yksilöinä.
Etkö ymmärrä mitä haen, siis antaako Pyhä Henki erilaisia käskyjä ja näin saa ns ”uskovat” riitelemään ja jopa sotimaan keskenään?
Timo Pöyhönen tuot yllä esille vertauksen Jeesus ruumiista, mietippä kuinka se toimii, voiko jokainen jäsen toimia omalla tavallaan ja tehdä mitä haluaa, sitten vielä riidellä keskenään ja jopa sotia keskenään (sota esim ukrainassa)?
Kuka ohjaa Jeesus ruumista, Jeesus ja Hän antaa käskyt joita jokainen Hänen ruumiinsa jäsen noudattaa rakkaudesta ja näin pysyy rauha ja keskinäinen rakkaus ruumiissa.
Ari palaa lempiaiheeseen. Ari Pasanen tukee puolustusvoimia ja rahoittaa niitä. Näin Ari osaltaan ylläpitää sotalaitosta ja sidassa tappamista.Suomen asevoimat kiittää Ari Pasasta. 🙂
Sami Paajanen sama kaiku on askelten, siis pääsit sinäkin lempiaiheeseesi, minun panetteluun.
Ari, sinä kuitenkin rahoitat ja näin tuet sotalaitosta. Se on fakta. Et pääse tästä yli. 😀🙂
”Sateenvarjokirkko” kuulostaa hyvältä.
Hyvää ei kuitenkaan ole se jos tämän kauniin sanan varjolla pyritään tekemään sellaiset yhteisöt tai järjestöt hyväksyttäviksi osiksi kirkkoa, joiden omassa toiminnassa ja opetuksessa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ei toteudu.
Viittaan nyt esim.SLEYn ja monien muiden kirkollisten järjestöjen (Kansanlähetys, Kylväjä, Suomen Raamattuopisto, Suomen teologinen instituutti, OPKO jne) opetukseen siitä, että sekä seurakunnassa että perheessä johtajuus/ paimenuus kuuluu miehelle ja että kaikki muu seksuaalisuus paitsi heteroavioliitossa tapahtuva on Jumalan tahdon vastaista.
Edellä mainitut järjestöt myös rohkaisevat seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia nuoria hakeutumaan sielunhoitoon jossa seksuaalinen suuntautuminen voi muuttua. Psykiatri – ja psykologijärjestöt pitävät tämäntyyppisiä hoitoja erittäin vahingollisina.
Monet homoseksuaalit pitävät taipumusta vääränä ja taistelevat himojansa vastaan. Heitä tulee tukea, kun he sitä pyytävät. Sarille tiedoksi, että maailmassa on monenlausta ajatusta aiheesta, toisille homoseksuaalinen taipumus on ok, toisille homoille ei. Maailma ei ole yks napainen järjestelmä tämän asian suhteen.
Sami, homoseksuaalisuus ei ole ”taipumus”, kuten ei ole heteroseksuaalisuuskaan. Sekä heterous että homous ovat ihmisen olemuksellisia ominaisuuksia, syvällä ihmisen minuudessa.
”Monet homoseksuaalit pitävät taipumusta vääränä ja taistelevat himojansa vastaan.”
Sen paremmin heteron kuin homon seksuaalinen tarve ja sen tyydytys ei ole sinänsä mikään ’himo’. Se on Jumalan ihmiseen luoma tai sallima ominaisuus. Kun tyydytät syömällä nälkääsi et sammuta siten mitään ruuan himoa.
Jorma, olen samaa mieltä, että seksuaalisuus on syvällä ihmisessä. Homoseksuaalisuudesta olen erimieltä. Se on nimenomaan seksuaalisuuden tahdon väärin suuntautuminen. Ihminen pystyy seksuaalisia tarpeita hallitsemaan tahdollaan.
Sepolle, seksuaalinen väärin suuntautuminen on aina himo. Tämä tulee hyvin esille tooran käskyissä. Seksuaalinen mielihyvä, ei ole himoa, kuten taas ylensyönti on ruuan himoa. Rahan himo, ei tee rahasta pahaa, vaikka himo on paha. Kristitty taistelee himoja vastaan, kirkon kilvoitusperinteessä käytetään himoja vastaan vastapareja, jotka on muistaakseni muokattu platonilta.
Sami, en kiistä oikeuttasi olla homoudesta sitä mieltä, mitä olet. Mutta olet – jos sen kauniisti sanon – uskomuksinesi joron jäljillä.
Sepolle, seksuaalinen väärin suuntautuminen on aina himo.
No ei tietenkään ole, sait lyhyen lauseeseen kaksi virhettä. Homous ei ole mitään ’väärin’ suuntautumista eikä siinä ole lähtökohtaisesti tietenkään kyse himosta.
Siinä ei ihmine omalla tahdolaan ’suuntaudu’ mihinkään. Hän on saanut tämän ominaisuuden tekijät itseensä jo sikiönä kohdussa , minkä tiede on jo moneen kertaan osoittanut. mm: ”Aivojen kuvausten perusteella tiedetään, että homomiesten ja heteronaisten aivojen rakenteet muistuttavat toisiaan; vastaavasti lesbojen ja heteromiesten aivojen rakenteet muistuttavat toisiaan.Homomiesten ja heteronaisten kumpikin aivopuolisko on samankokoinen ja heillä on vasemmassa mantelitumakkeessa enemmän hermoyhteyksiä kuin oikeassa. Lesbojen ja heteromiesten oikea aivopuolisko on vasempaa suurempi, ja hermoyhteyksiä on enemmän oikeassa mantelitumakkeessa.”
Vihreäsilmäisellä naisella,joka aikoinaan poltettiin silmiensä takia roviolla,ei ollut mitään ’himoa’ nauttia kauniista maisemasta ’väärän’ värisillä silmillä…
Jorma, edes homoseksuaaliset ystäväni eivät puhuttele minua kuten sinä. Tiede on alati kehittyvä laji. Tämän päivän tulos voi olla huomisen valhe. Tässä asiassa, tietyssä mielessä, tieteellä ei ole minulle mitään.
Seppo, sano minulle kuka oli se vihreä silmäinen nainen. Laita myös dokumentaatio jista asian voi todentaa. Kirjoitat niin paljon mielikuvitus juttuja ja ylitulkintoja, että haluan dokumentaation tästä naisesta. 🙂🙂🙂
”Suomessa noitamerkkejä etsittiin ja löydettiin vain joissakin noitaoikeudenkäynneissä pääasiassa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Ahvenmaalla. Näitä merkkejä olivat siis luomet ja erikoiset syntymämerkit sekä muut pigmenttivirheet, karvaa kasvavat luomet, ihottumat, arvet, epämuodostumat, liian pitkät varpaat, punaiset hiukset, vihreät silmät, luonnonkiharat hiukset, poikkeuksellinen kauneus tai rumuus, isot hampaat olivat merkki voimallisemmasta noituudesta kuin pienihampaisen noituus jne. eli kun katsomme itsemme peiliin, niin uskoisin joka ikisellä meistä löytyvän jokin, joka tuolloin oltaisiin tulkittu paholaisen merkiksi.” https://mjolnir.fi/noidan-merkki/
Ihmisen olemuksellinen ominaisuus on (kr. epithymia, lat. concupiscentia), joka ei tarkoita Raamatussa ainoastaan seksuaalista halua tai vahvaa kaipausta saada jokin haluttu asia. Synnin koko olemus tiivistyy sanaan himo ja kiteytyy sanassa epäusko Jumalaan ja hänen sanaansa. On turha väittää, että jokin meissä, jonka Jumala sanassaan kieltää olisi meissä jotenkin olemuksellisesti Jumalan tahtomaa.
Sanaa ’epithymia’ käytetään Uudessa testamentissa myös muussa kuin syntiin viittaavassa merkityksessä: ”Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta (Fil. 1:23).” Sanalla ei siis ole pelkästään kielteistä sävyä.
Sitä voi tietysti miettiä, miksi Paavalilla tuo halu oli?
Sami: ”Tässä asiassa, tietyssä mielessä, tieteellä ei ole minulle mitään.”
Toteamukseai on denialistinen. Kiistät – jo ennalta – tieteellisen tutkimuksen tulokset, koska arvelet niiden kyseenalaistavan näkemyksesi.
”Sitä voi tietysti miettiä, miksi Paavalilla tuo halu oli?” Olennaista on, että kiihkeä halu ei sinänsä ole synti. Halun kohde ratkaisee.
Martti, ajattelen niin, että ei yksin halun kohde ratkaise, vaikka niinkin, kuitenkin enemmän ihmisen sisäinen asenne. Puhumme ehkä samasta asiasta, en tiedä.
Jorma, jotenkin noin kuten kuvaat, tieteellä ei ole minulle monessa muussakaan asiassa merkitystä. Pidän kuitenkin tutkimusta ja tieteen tekemistä tärkeänä ja hyödyllisenä.
Jaha Martti Pentti. Oletko kääntynyt katoliseen uskoon? Hehän väittävät, että himo, kiihkeä halu (concupiscentia) ei ole synti, vaikka pitävätkin sitä jumalanvastaisuutena. Ei edes taivaan enkeli pystyy selittämään sellaista mielettömyyttä, että jumalanvastaisia voitaisiin olla ilman syntiä. En minäkään syntinä pidä sitä, mikäli meillä on kiihkeä halu tutkia Jumalan sanaa ja myös sitä noudattaa. Vaan sovittakoon sen kukin itseensä, huomaa itsessään päinvastaisen taipumuksen. Toisin sanoen himon, joka on Jumalaa vastaan kaikessa.
”Ajattelen niin, että ei yksin halun kohde ratkaise, vaikka niinkin, kuitenkin enemmän ihmisen sisäinen asenne.” Ajattelen niinkin, että jos kohde syrjäyttää Jumalan, sen haluaminen on syntiä. Jos kohde näyttäytyy hyvän Jumalan lahjana, sen haluaminen on kiitollisuutta Jumalalle.
”Homoseksuaalisuus on annettu ominisuus.”
Tällainen Keskisuomalaisen jutun otsikon pätkä (23.8.2008) tuli vastaan paperiarkiston aarreaitasta.
Alma Median Helsingin toimitus oli haastatellut arkkipiispa Jukka Paarmaa. Muuan muassa Aamulehti julkisi haastattelun. Keskisuomalainen puolestaan julkaisi STT:n tekemän jutun ko. haastattelusta. Siteeraan uutista:
– Minulla on se käsitys, että useimmilla homoseksuaalisuus on annettu ominaisuus. Ihmiset eivät siten ole vastuussa seksuaalisesta suuntautumisesta, Paarma sanoo haastattelussa. [….] Arkkipiispa myöntää, että homoseksuaalisuus tuomitaan Raamatussa yksiselitteisesti. Tieto homoseksuaalisuudesta on kuitenkin lisääntynyt Raamatun kirjoittamisen ajoista. (sitaatti päättyy)
Keskisuomalaisen jutun koko otsikko on: ”Arkkipiispa Paarma: Homoseksuaalisuus on annettu ominaisuus”
Saapa nähdä, tuleeko koko haastattelu vastaan, kun tutkin aarreaittaa.
Kyse on siis siitä. ettei ihmisen olemuksellinen ominaisuus (kr. epithymia, lat. concupiscentia) ole Jumalan tahtomaa, vaan concupiscentia, himo alkutilassa oli (ja on yhä) se lähde, josta kumpusi alkulankeemus. Syntiturmelus, joka läpäisee koko ihmiskunnan. Joten kaikki olemme poikenneet pois ja kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Meidän kaikkien olemuksellinen ominaisuus on himo elää synnissä kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Sen perinnön me olemme saaneet Aadamilta. Se on sitten eri asia, minkä perinnön olemme saaneet Kristukselta, että eläisimme Hengen uudessa tilassa.
Sarilta tuli selkeät sävelet. Kirkon yhtenäisyyteen ei ole realistista uskoa.
Kannattaa alkaa varautumaan kirkon hajoamiseen.
Kirkkoa ei uhkaa mikään ulkoinen tekijä. Kirkko omine rakenteineen hoitaa hajottamisen
Kirkkoa eivät hajota rakenteet vaan ihmiset, jotka täyttävät nuo rakenteet ja toimivat niiden puitteissa. Sekä tietysti erilleen heittäjä, dia-bolos.
Mitä sitten, jos raamatussa on ennettu ymmärtää, että ei ole suotavaa miesten maata miesten kanssa, ja naisten naisten kanssa.
Jo Platonis/ Soraattinen ihannevaltio oppi, avioliitto kysymyksessä lähti siitä ajatuksesta, että pitää tehdä lapsia, ja nimenomaan vielä ainostaan heidän, jotka katsottiin paremmiksi ihmisiksi, jotka tekevät vielä parempia jälkeläisiä maalle. Taso ei saanut laskea.
Virkamiehet valitsivat ne jotka saivat avioitua, ja nimenomaan virkamiehet liittivät heidät yhteen. Avioliiton tehtävä oli tehda lapsia.
Kelvottomat heterotkaan eivät saaneet lisääntymis lupia. Heitä ei vihitty lisääntymiskulttiin. Jos joskus sattui niin sanotusti vahinko ja lapsi syntyi virkamiesten hyväksynnän ulkopuolella, ( avioton) maahan oli syntynyt laiton, ja epäpyhä äpärä, jolle ei kuulunut elatus.
Ehkä aikanaan on ollut tällainen asioiden järjetys, mutta mistään synnistä ei ole puhuttu homojen tai lespojen osalle. Poikarakkaus oli jopa suositeltavaa, kreikkalaisessa ajattelussa, se sanotaan suoraan Platonin kirjassa. ” Jokaisen pitäisi kokea poikarakkaus. ”
Keisari Hadrianuksen poikarakkaus tosin meni kaiken ymmärryksen yläpuolle ja jopa suuren paheksunnan puolelle. Hänen nuori rakkaansa Antinoos, kaiken miehisen kauneuden ilmentymä nimittäin hukkui Niiliin, eräällä matkalla. Hän oli aina Keisarin mukana.
Kaisari suri häntä niin suuresti, että rakennutti hänelle kaupungin nimeltään Antinopolis, ja sinne temppelin, jossa pojan patsasta palvottiin. Antinoosin patsaita levitettiin pitkin Välimeren rantoja.
Mutta Hadrianusta ei julistettu jumalaksi, kuten monia muita keisareita.
Samainen Hadrianus hävittäessään Lähi-Itää, antoi Jerusalemille nimen Aelia Capitolina ja koko alueelle nimen Palestiina. Hän halusi hävittää juutalaisten historian alueelta, joka tekee ymmärrettäväksi esim, juutalaisten nuivan suntautumisen koko hänen persoonaansa kohtaa, johon siis kuului myös se homous, eli poikarakkaus, kuten kreikkalaiset sanovat.
Oli myös ihailijoita, ja muutama paavi onkin varhaisessa historiassa ottanut nimekseen Hadrianus. Jonka ymmärrän hyvin monisyisesti olleen paaveille mieluinen mies.
Usein tulee mieleen, varsinkin miesten suuresta Jeesus rakkaudesta, että eikö se ole juuri poikarakkautta, onhan suuri toivo päästä hänen luokseen. Ja jopa häitä odotetaan.
Ymmärrän asian jotenkin esim nunnien kohdalla, heillä on vain toivo kokea nuoren miehen rakkaus tuonpuoleisessa, täällä se on kielletty, täällä tuonpuoleinen pitää ansaita palkattomalla lähimmäisen palvelemisella ja kärsivällisellä kuoleman odotuksella ja halujen kuolettamisella.
Toinen ryhmä on ovat vanhat piiat, jotka joko eivät saa sulhasta, tai vapaaehtoisesti uhraavat itsensä ikuisen Jeesus rakkauden toivossa. Jeesus rakastaa sitten kuoleman jälkeen. Jeesus on haaveiden kohde ja lohtu murheessa ja rakkauden puutteessa.
Mutta miehet, ja varsinkin vanhemmat, jotka rakastavat ikinuorta poikaa, ja Jeesuksen kuvia, mutta tuomitsevat poikarakkauden, eivätkö se silloin tuomitse myös itsensä?
Jos minulla olisi mies, joka rakastaisi vain Jeesusta ja puhuisi hänestä kaiken aikaa, kysyisin kyllä, että mitä sinä sitten minulla teet?
Tai kiusottelisin, että kumman luulet Jeesuksen valitsevan siellä tuonpuoleisessa, olen sentään nainen, ankä antisemitisti ollenkaan.
Tarja, taas suollat vihaa, halveksuntaa, kieroa mieltä. Koska ajattelit lopettaa?
Ei Tarja mitään vihaa suolla. Hän on toki ironinen, jopa sarkastinen ja tyyli perustuu laajaan lukeneisuuteen ja selkeään logiikkaan.
Seppo, vähän niin kuin sinun numerot, marsplaneetan kiertoajelu, radioaktiivinen häirintä, numerosalaisuudet, gnostilainen ihailu – tätä tasoa ne on.
Mistä Paajanenluulet johtuvan,ettäJeuksen nimen f aktyine numeroarvo 888 on tul Mars-.planeetan tunnit 24 x minuutit 37. Eli 24 x 37=888?
Mistä johtuu että Lähes kaikki Ut.n Jeesus epiteetit ovat jaolliset luvulla 37, joka luetun 73 merkitse ’viisaus*
Lisää: ”
37 on : Abelin nimen numeerinen arvo hepreaksi.
”Jumalan Sanassa” kreikan kielessä sana ”Sana” on kirjoitettu rhma, numero 37 käyttämällä gematriaa ”n”:ssä: 17+7+12+1=37. Sama koskee sanaa hiljaisuus, huokaus, 18+9+3+7=37.
Heprean sanan ALEA, joka tarkoittaa ”Jumalan nimeä”, GDL tarkoittaa kasvaa, LBE tarkoittaa liekkejä ja ZL, jotka tarkoittavat ammattia, numeeriset arvot antavat jokaiselle 37.
Neljässä evankeliumissa on käytetty kokonaisuudessaan 37 erilaista numeroa, jotka ovat numerot 1-12, 14, 15, 18, 25, 30, 38, 40, 46, 50, 60, 72, 77, 80, 84, 99, 100, 153, 200, 300, 500, 2000, 4000, 5000, 10 000 ja 20 000. VT:n Mooseksen kirjassa käytetään myös kokonaisuudessaan 37 eri numeroa, joista suurempi on 603550 (Ex 38,26).
Sanaa vuosisata käytetään VT:ssä 37 kertaa ja sanaa usko, 37 kertaa evankeliumeissa. Kardinaalimuodossaan kirjoitettuna numeroa 8 käytetään NRSV:ssä 37 kertaa. Verbiä ”hedelmöittää” käytetään NRSV:ssä 37 kertaa.
Uudessa testamentissa neljässä luvussa on yhteensä 37 jaetta: Markuksen luvut 7 ja 13, Luukkaan luvut 17 ja Apostolien teot 4.
Raamatussa 37 kirjassa käytetään numeroa 10.
Seppo, tavalliselle kristitylle riittää, Jeesus syntien sovittajana. Rajatiedossa löytyy kaikkea mahdollista, se on rajaton ranta, jossa Jeesus Jumalana ja syntien sovittajana puuttuu. Siinä ei paljon numerot auta.
Katso Jumalan karitsa joka pois ottaa maailman synnit.
En minä ollut Paajanen rajatiedon rajattomalla rannalla van Raamatun tarkasti rajatussa tekstissä. Et siis yrittänytkään vastata tuhon runsaaseen 37 clusteriin,josta näytin vain pienen osan. Muuten kuuluisa ns. ’pedon’ lukukin 666 on sillä jaollinen, sillä 37×18 = 666. Luku 666 esiintyy 18. jakeessa ja 18 vastaa sanaa elämä hepr. chaj ,joka juuri J e e s u s sanoi olevansa…
Seppo Heinola on se hyvä että pysyt blogin aiheessa?
Pasanen, blogi alka näi.n:
”Moni kirkossa kannattaa näkyä sateenvarjokirkosta, joka pitää sisällään erilaisia hengen virtauksia jotka elävät rinnakkain.”
Raamatun gematria ja sen tutkiminen on yksi ko hengen virtaus, josta itse Jeesus antoi esimerkkejä.
Seppo Heinola voi kuinka olenkaan väärässä tässä(kin) asiassa, minä kun luulin että blogissa käsiteltiin eri hengen virtauksien välisiä asioita eikä eri hengen virtauksia itsessään?
Onneksi täällä kirjoittaa niin moni ”viisas ja ymmärtäväinen” jotka eivät ole koskaan väärässä, vai ovatko sittenkin?
Seppo, ihan oikeasti minua ei kiinnosta, eikä tee mitään vaikutusta gematria. Kiitos.
Sami. Ehdotan: Älä ruoki trolleja. Ei kannata kommentoida niiden lempiajatuksia, jotka aina pääsevät propagoimaan oppejaan oli blogin aihe mikä tahansa.
Monia kiinnostaa, ei tämä palsta vain sinun kiinnostuksiasi varten ole olemassa.
Ja ”Happamia ovat” sanoi kettu pihlajanmarjoista…
Etkös sinä Sjöblom koskaan tuo palstalla esiin omia ajatuksiasi ja kirjoita blogeja mieleisistäsi teemoista?
Marko olet tuossa oikeassa. Seppo ja kaverit ovat ottaneet tämän uushenkisyyden temmellyskentäksi. 🙂
Nyt näyttää siltä että tähän on pakko kommentoida. Timon blogi on selkeydessään ja ytimekkyydessään ansiokas. On vain niin että sokeankin on pakko nähdä, että ei sellainen ”näky” sateevarjokirkosta todellistu ainakaan tällä foorumilla josta Timo puhuu.
”Todellinen sateenvarjokirkko muodostuu sadoista erilaisista hengellisistä yhteisöistä, joissa ihmiset oikeasti kohtaavat, palvelevat ja tavoittavat ihmisiä evankeliumilla / palvelemalla… Vasta yhteisöissä monimuotoisuus voi tulla todeksi, sillä niillä kaikilla voi olla erilaisia teologisia ja toiminnallisia profiileja.” (TP).
Timo siis tarkoittanee sitä että sen sijaan että aletaan yksilöinä ampumaan toisiamme ja erilaisia teologisia virtauksia edustavia lajitovereita, kunkin meistä tulisi katsoa siihen aivan lähiympäristöömme tai samanmielisiimme, ja alkaa rakentaa tai vahvistaa omaa yhteisöämme, jossa kaiken lisäksi ”ihmiset oikeasti kohtaavat, palvelevat ja tavoittavat ihmisiä evankeliumilla / palvelemalla.”
Blogin ydin ei ole näky ”sateenvarjokirkosta” vaan näky yhteisöistä. Näky siitä että kohtaavissa, palvelevissa ja evankeliumilla tavoittavissa yhteisöissä tapahtuu se että oikeaoppisuuden sijasta kilvotellaan vain toisten (yhteisöjen) kunnioittamisessa ja uusien ihmisten tavoittamisessa.
Kukin voi pohtia sitä miten tällainen kehitys olisi mahdollista. Tai ehkä ei pohtia koviin paljon mitään vaan panna toimeksi ja alkaa toteuttamaan näkyä yhteisöistä.
Tarkoitatko Timo Pöyhönen tätä?
Hannu Paavola eikö ajatelmiesi mukaan jokainen yksilö kuitenkin itse valitse sen mihin yhteisöön liittyy eli kyllä ajatusmallisi on yksilö keskeinen vai mitä tuumit?
Kun miettii hiukan ajassa taaksepäin niin kaikkien tuli olla samaa mieltä eli kirkko ohjasi ihmisten uskoa (uskontopakko), pois poikenneita jopa rangaistiin.
Nyt kun tuolle perustalle eli kaikki kastetut ovat kirkon äänivaltaisia jäseniä eli kun kirkko on kuohittu vallastaan niin nyt ei enää kukaan ylhäältä pysty ohjaamaan vaan jokainen ihminen (kastettu) onki oikeassa ja näin nämä samaa mieltä olevat (oikeassa olevat) ryhmittyvät kaskenään, onko tämä evankeliumin mukaista?
Minä ymmärrän että kaikilla Jeesuksen seuraajilla on sama mieli, Jeesuksen, siis Jeesus ruumista ohjaa pää, Jeesus itse.
Ari Pasanen, en kirjoittanut varsinaisesti omia ajatelmiani, vaan yritin selventää TP:n blogin ”ajatelmia”, ja sillä tavalla saada tätä keskustelua eteenpäin. Voihan tässä kukin jatkaa haluamallaan tavallakin, mutta minulle on välttämätöntä kuulla blogistilta se olenko oikeilla jäljillä.
Hannu Paavola otetaampa nyt räikeät esimerkin saman kirkon sisällä olevista yhteisöistä ja mietippä nyt kuinka ratkaisisit tilanteen?
Ensinnäkin nyt käytävä sota ukrainassa, saman kirkon jäsenet tappavat toisiaan?
Entäpä sitten suomen sisällissota, siinäkin sman kirkon jäsenet tappoivat toisiaan?
Kertooko nämä esimerkit jotain ja jos niin mitä?
Kiitos Hannu, aloin jo epäillä ihmiskunnan kykyä luetun ymmärtämiseen, kun lueskelin näin kommentteja… 🙂
Sateenvarjokirkon ytimessä on oltava näky yhteisöistä, koska muuten mikään ei muutu. Vain monimuotoisten yhteisöjen kautta kirkon armolahjojen rikkaus voi päästä esiin. Sateenvarjo ei siis tarkoita vain sitä, että sallimme kaiken olla kuten se on, vaan että teemme aktiivisesti työtä vision toteutumiseksi. Se ei ole luovutustaktiikka vaan valloitusstrategia!
Mutta kuten täällä on paljon puhuttu, niin myös ykseys evankeliumin opista ja sakramenteista pitää löytää. Siihen on nykytilasta pitkä matka mutta jotenkin uskon, että kuilu olisi vielä kurottavissa umpeen. Se ei kuitenkaan tapahdu itsestään vaan tarviaan ehkä parin vuoden mittaiset ”ekumeeniset” oppineuvottelut kirkon sisällä. Uskon tähän, koska riittäävää yksimielisyyttä on onnistuttu edistämään jopa toisten kirkkojen kanssa, niin miksei myös oman kirkkomme sisällä.
Moninaisuus edellyttää siis vahvistuvaa yhteistä identiteettiä, sillä muuten kirkko hajoaa.