Hakaristilippujen heiluttaminen uusnatsien kulkueessa itsenäisyyspäivänä herätti keskustelua ja paheksuntaa. Hitlerin Saksan rotuvihaan viittaaminen koettiin aiheellisesti vastenmielisenä. Poliisi takavarikoi liput.
Hakaristin kriminalisoimiseen ei Suomessa ole kuitenkaan menty, toisin kuin Saksassa, missä hakaristin kieltäminen on maan historian vuoksi perusteltua. Ilmaisunvapauden rajoitukset vaativat varsin vahvat perustelut. Emme halua päätyä sananvapauden rajoittamisen ja sensuurin yhteiskunnaksi.
_ _ _
Päivän Hesarissa (9.1.) julkaistu mielipidekirjoitus yrittää nostattaa suomalaista havutunnusta – varmaankin hakaristikeskustelun jälkimainingeissa – paheksuttavien ja poistettavien tunnusten listalle. Varatuomari Simo Ellilän kirjoitus oli otsikoitu Voittaneen osapuolen tunnuksista on luovuttava.
Hän viittaa valkoisen armeijan sotilaiden lakissaan kantamaan kuusenhavuun, jolla oli tarkoitus erottautua punaisista Tampereen valtauksessa huhtikuussa 1918. Ellilän mukaan jääkärijoukot ampuivat taistelun lopettamisen jälkeen 4000 antautunutta punaista.
Sen jälkeen havutunnusta on käytetty laajasti Puolustusvoimien heraldiikassa ja arvomerkeissä. Ellilän mielestä havutunnus liittyy – hakaristin tavoin – sotarikoksiin ja pitäisi poistaa Puolustusvoimien käytöstä.
Ellilän kirjoitus on minusta vastenmielisen tarkoitushakuinen aikana, jolloin historian vääristelyä ja vastakkainasettelua tulisi välttää.
_ _ _
Sotahistoriaan erikoistunut lehtimies Seppo Simola kirjoitti Puolustusvoimien 100 v juhlavuoteen liittyen kiinnostavan artikkelin Suomen sotaväen kuusenhavutunnuksen alkuperästä ja myöhemmästä käytöstä. Artikkeli ilmestyi ensin Sotainvalidi-lehdessä ja sen jälkeen laajemmassa muodossa Kadettikunnan Kylkirauta-lehdessä. Lyhyin versio artikkelista ilmestyi Reserviläisessä. Luulen, että Ellilä ammentaa täältä idean kuusenhavuntunnusta vastustavaan kirjoitukseensa.
Kaikissa artikkeleissa Simola kuvaa Valkoisen armeijan käyttämää kuusenhavua tunnistuksen välineenä, kun varsinaista univormua ei jääkäreitä lukuun ottamatta ollut. Valkoiset tunnistivat oman puolen sotilaat päähineeseen pistetystä havusta. Jos se oli pudonnut, oli taskussa varalla toinen havu. Punaiset saattoivat heittää punaisen käsivarsinauhan pois, jolloin heitä ei ollut mahdollista erottaa valkoisista. Punaisilta puuttuva havu oli yksi tunnistamisen keino, kun taistelun lopuksi koottiin vankeja.
_ _ _
Tampereen taistelu ei ole varmaankaan ainoa juurisyy kuusenhavun käytölle heraldiikassa. Ikivihreästä kuusesta taiteltu kranssi on pohjolan laakeriseppele: voiton, sankaruuden ja ikuisen elämän tunnus. Samasta syystä umpeen luodut haudat peitellään kuusenhavuilla ja haudalle lasketaan havuseppele. Veteraanin arkun päähän nostetaan havuista tehty risti. Kuusenhavua on käytetty kansallisromanttisessa ornamentiikassa.
Vihreä oksa elämän tunnuksena, mutta myös valtion tai kuningassuvun jatkuvuuden tunnuksena esiintyy esimerkiksi Hesekielin kirjassa (17:3).
Senaatin tukeman valkoisen armeijan, kuten myös Jääkärien lipun tunnuksena oli vaakunaleijona. Sittemmin leijona esiintyy esimerkiksi Pääesikunnan tunnuksena ja kenraalien arvomerkeissä. Alun perin leijona Suomen herttuakunnan tunnuksena palautuu Kustaa Vaasan hautamuistomerkkiin Uppsalan tuomikirkossa. Siihen se lienee tullut Danielin kirjasta (7:4). Tulisiko vaakunaleijonan käyttö lopettaa siksi, että valkoinen armeija käytti leijonalippua?
_ _ _
Ellilä toteaa Tampereen taistelun loppuselvittelystä, jossa kuusenhavua kantaneet valkoiset ampuivat yli 4000 taistelun lopettanutta ja aseensa luovuttanutta punaista. ”Puolustusvoimien käyttämien tunnusten tulisi nauttia yleistä arvostusta ja kunnioitusta. Kuusenhavusta tulisi jo luopua.”
Ellilä viittaa Heikki Ylikankaan tutkimuksiin. Ei Ylikangas tietääkseni kuitenkaan kerro 4000 antautuneen punaisen teloituksista? Ylikankaan Tie Tampereelle -kirjan mukaan Valkoiset ampuivat 150-200 venäläistä sotilasta ja useita satoja punaisia suomalaisia, erityisesti punakaartilaisjohtajia ja päälliköitä Rautatieaseman makasiineilla ja Kalevankankaan sorakuopalla. Punaisten tappiot taistelussa olivat 1000-1500 kaatunutta, sekä 11 000 vankia. Valkoisia kaatui noin 700-900.
__ _
Tampereella teloitetuista huomattava osa, 150-200 oli venäläisiä sotilaita ja upseereita, jotka olivat asettuneet vallankumouksen puolelle. Kaikkaan punaisten puolella oli noin 1500-2000 venäläistä sotilasta. Upseerit toimivat punaisten armeijan kouluttajina, asiantuntijoina ja johtajina. Heidän määränsä vastasi jotakuinkin jääkäreitä.
Erityisesti on mainittava punaisten armeijan komentajana käytännössä toiminut eversti Svetšnikov, joka oli ollut aiemmin Venäjän Tampereelle sijoitetun divisioonan komentaja. Punakaartin pohjoisrintaman yleisesikunnan sotilasneuvonantaja Georgi Bulatsel oli yksi Tampereella teloitetuista
_ _ _
Ellillä ei tyydy ainoastaan esittämään kuusenhavujen poistamista, vaan menee vielä pidemmälle ja haluaa poistaa Puolustusvoimien joukko-osastojen nimistä – kuten Jääkäriprikaati tai Kaartin jääkärirykmentti – viittaukset jääkäreihin, joita hän näyttää pitävän sotarikollisina. Tämäkin kuin jälkimaininkina Hesarissa velloneeseen keskusteluun suomalaisesta SS-pataljoonasta ja arvailuista sen osallisuudesta sotarikoksiin.
Tosiasiassa Suomi saavutti ja säilytti itsenäisyytensä paljolti Saksassa sotilaskoulutettujen jääkärien ansiosta. He muodostivat keväällä 1918 Senaatin asevelvollisuusarmeijan päällystön. Jääkärit toimivat 1939-1945 keskeisissä komentajatehtävissä kun Suomi onnistui torjumaan Puna-armeijan valtausyritykset. Jääkäreistä 49 yleni kenraaleiksi. Monet heistä toimivat rykmenttien, divisioonien tai armeijan komentajina.
_ _ _
Lopuksi vielä kommentti Simo Ellilän kirjoituksen historialliseen kehykseen vuoden 1918 sodasta, jonka hän tiivistää: ”Sisällissota oli luokkasota, jossa kaksi eri osapuolta taistelivat lopulta ainoastaan siitä, kuka käyttää valtaa Suomessa. Molemmat osapuolet taistelivat mielestään myös Suomen itsenäisyyden puolesta.”
Kirjassaan ”1918 – Miten vallankumous tuli Suomeen?” Lasse Lehtinen ja Risto Volanen nostavat esiin sen, kuinka punainen vallankumous Suomessa alkoi Pietarin bolshevikkien, Leninin ja Stalinin yllytyksestä laillista hallitusta vastaan tilanteessa, jossa sosiaaliset uudistukset olivat juuri etenemässä.
Taustalla oli loka-marraskuussa 1917 puhjennut Venäjän suuri vallankumous, johon suomalaista työväkeä agitoitiin liittymään. Syksyllä 1917 Stalin kävi kahdesti Suomessa kannustamassa sosiaalidemokraatteja ryhtymään aseelliseen kapinaan Senaattia vastaan. Stalin ja Lenin olivat piileskelleet Suomessa eri aikoina 1900-luvun alusta asti ja synnyttäneet samalla vallankumouksellisia soluja, joiden oli määrä liittyä Pietarista käynnistyvään vallankumoukseen.
Väinö Tannerin maltillinen, oikeusvaltioon ja parlamentarismiin sitoutunut linja jäi sosiaalidemokraateissa tappiolle. Leninin johtama bolshevikkien lokakuun vallankumous Pietarissa oli sytyke myös Suomen vallankumoukselliselle vasemmistolle.
_ _ _
Vallankumouksessa kiehuva Pietari oli lähituntumassa. Suomen sosiaaliset epäkohdat eivät olisi yksin riittäneet sytyttämään vallankumousta. Järjestysvalta Suomessa oli romahtanut ja anarkia puhkesi syntyneeseen tyhjiöön. Tosin sille on myöhemmin haluttu antaa jalompia tarkoitusperiä, kuten paremman elämän, oikeudenmukaisuuden tai itsenäisyyden tavoittelu.
Etelä-Suomessa oli syntymässä työväen tasavalta. Tarkoitus oli, että valta on työläisten ja sotilaiden neuvostoilla. Hallintomalli diktaattorin (Kullervo Manner) johtamassa työväen tasavallassa olisi ollut samankaltainen kuin Neuvosto-Venäjällä. Tämänkaltaista itsenäisyyttä siis punaisten johtajat tavoittelivat.
_ _ _
Jos kuusenhavut pistävät jotain nyt silmään, voisi suoda pienen ajatuksen sille, kuinka Kuusisen havut olisivat pistelleet, jos 1918 olisi mennyt toisin.
Asiallinen ja samalla myös rohkea kirjoitus ja analyysi kenttäpiispalta!
Pekka Särkiö on mielestäni erinomaisella tavalla käsitellyt kuusenhavun erilaista käyttöä heraldiikassa.
Omasta kirjoituksestani HS 9.1.2019 on toisaalta myös tehty virheellisiä johtopäätöksiä. Olen itse halunnut ainoastaan kiinnittää huomiosta siihen, että puolustusvoimat on julkisyhteisö ja että sen käyttämien tunnusten tulisi nauttia yleistä arvostusta. En ole mielestäni myöskään millään tavalla halunnut vähätellä jääkärien henkilökohtaisia uhrauksia ja heidän panostaan Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi.
Mikä näitä keskenään taistelevia porukoita yhdisti, luterilaisuus.
Olen samaa mieltä kirjoituksen karkeasta lukuvirheestä ja havusta.
Alussa kirjoitat ”Ilmaisunvapauden rajoitukset vaativat varsin vahvat perustelut.” Mitä mieltä olet jumalanpilkkalaista, siis RL uskonrauhapykälän 1. tekotavasta?
Kiitos Jori kysymyksestä. Eduskunta sääti uskonrauhasta 1999, jolloin painotus oli yhteiskuntarauhassa ja arvioinnin perusteena teon tarkoituksellisuus. Lain tarkoitus ei siis ole niinkään suojata Jumalaa pilkalta kuin ihmisiä joutumasta uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi pilkan kohteeksi.
Kiitos taustatiedosta, mutta vastaus kysymykseen tuo ei ollut. Jos olisit kansanedustaja, kannattaisitko tuon pykälän pitämistä voimassa?
Pekka Särkiö :”Jos kuusenhavut pistävät jotain nyt silmään, voisi suoda pienen ajatuksen sille, kuinka Kuusisen havut olisivat pistelleet, jos 1918 olisi mennyt toisin.”
Kuusisen ”kuusenhavut” kyllä jättivät Suomen kulttuuriperimään kipeät jäljet, jotka vaivasivat sodan kokeneita ja kotinsa menettäneitä lapsia koko heidän maanpäällisen elämänsä loppuun asti . Yksi heistä oli lapsena puna-arvoksi jääneen ortodoksi.isoäitini evakkopoika, joka talvisodan alkupäivinä oli kotikylässään 10-vuotiaana lapsiryhmässä, joka joutui neuvostokoneen tulituksen kohteeksi ja kun sen seurauksena liittyi Suomen Suojeluskunnan sotilaspoikiin, ei pienyrittäjänä koskaan päässyt irti valtion ”hiljaisesti hyväksymästä” natsi-luokittelusta.
Siitä tulee tänä vuonna 80 vuotta, kun ”Molotov 4.12.1939 torjui Kansainliiton esittämän rauhanvälitystarjouksen ilmoittamalla mm., että Neuvostoliitto ei ollut sotatilassa Suomen kanssa eikä uhannut Suomen kansaa, vaan oli rauhansuhteissa Suomen demokraattiseen tasavaltaan, jonka hallituksen [=Terijoen hallitus] kanssa oli 2.12.1939 solmittu keskinäinen ystävyys- ja avunantosopimus.”
Kiitos Tuula, hyvä muistutus Terijoen nukkehallituksesta, jonka Neuvostoliittokin aika pian syrjäytti ja neuvotteli myöhemmin Suomen hallituksen kanssa.
Pekka Särkiö,
Välirauhansopimuksen jälkeen SKP laillistettiin ja hallituksen neuvottelukumppanina toimi Liittoutuneiden (Neuvostoliiton) valvontakomissio, jota johti kenraalieversti Andrei Zdanov. Olle Leinon muistelmien mukaan Suomeen oli palannut myös kolmisenkymmentä Nl:ssa toiminutta kommunistivaikuttajaa, joiden joukossa oli myös entisiä Terijoen hallituksen ministereitä.
Ministeri Yrjö Leinon poika Olle muistelee kirjassa ”Kuka oli Yrjö Leino” lapsuuttaan, jolloin hän oli joutunut oppimaan moraalikäsityksen, joka oli toisenlainen kuin muiden lasten. ”Minä mittasin arvon kysymällä itseltäni, oliko hän köyhän kansan vai yhteiskunnan omistavien ihmisten puolella. Se kenties korvasi uskonnon, jolle ei koskaan annettu tilaisuutta versoa minun nuoressa mielessäni. Isä oli ateisti. Se tuli minustakin jo ennen kuin olin täyttänyt kuusi vuotta, ja siitä pitäen olen ollut vaihtelevin muodoin ”epäuskonnollinen”.
Kysymyksen ollessa kristinuskosta hän oli hämmästyttävän jyrkkä. Olinhan minä koulutalossa sentään seuraillut monia oppitunteja ja saanut vaikutteita raamatunkertomuksista. Sen sijaan että olisi selittänyt Jeesuksen epätavalliseksi, mutta normaalisti eläneeksi ihmiseksi, isä kuittasi hänet pelkäksi satuolennoksi. Se käsitys minulla sitten olikin monta vuotta, siihen asti kun olin riittävän iso käyttämään hyväksi todellisia historian dokumentteja. Ongelmahan oli oikeastaan jo ratkaistu, kun kysyin kenen puolella Kirkkonummen rovasti Julius Lindberg oli. – Rikkaiden, selvä se!”
Muihin näkemyksiin en ota kantaa, mutta pari kohtaa vaatii oikaisua. Ensinnäkin, Stalinin ja Leninin piileskellessa Suomessa heidän avustajinaan olivat myös Suomen porvarilliset itsenäisyysaktivistit. Heillähän oli sama tavoite bolshevikkien kanssa eli tsaarinvallan kukistaminen.
Toisekseen, vieraillessaan Suomessa syksyllä 1917 Stalin oli pelkkä rivibolshevikki. Myöskään hänen ”kiihotuksestaan” ei ole luotettavia todisteita, koska marraskuussa 1917 pidetyn SDP:n puoluekokouksen pöytäkirja katosi sodan melskeissä.
Kolmas ja räikein virhe on väite proletariaatin diktatuurista. Punaisen Suomen perustuslaki löytyy osoitteesta https://histdoc.net/historia/1917-18/pun_vs.html. Siinä ei mainita sosialismia tai yksipuoluejärjestelmää. Itse asiassa punaisten perustuslaki on kansalaisaloitteineen jopa demokraattisempi kuin valkoisten. Manner toki nimettiin diktaattoriksi vaiheessa jolloin tappio näytti jo varmalta, ja kansanvaltuuskunta siirtyi Saksan maihinnousun tieltä Helsingistä Viipuriin. Tapaus siis liittyy sotatilanteeseen, eikä punaisten tavoitteisiin.
Myöskään väite Neuvosto-Venäjään liitämisestä ei pohjaudu mihinkään faktoihin, vaan pelkästään sodan voittaneen osapuolen tulkintoihin. Kukaan ei ollut liittämässä Suomea takaisin Venäjän yhteyteen, vaan työväenliikkeen tavoitteena oli itsenäinen Suomi. Lehtisen ja Volasen sensaatiohakuisten tulkintojen sijaan kannattaa lukea akateemisten tutkijoiden näkemyksiä.
Juha Petteri Jokilaakso”Kolmas ja räikein virhe on väite proletariaatin diktatuurista.”
”Maanpaossaan Neuvostoliitossa suomalaisten kommunistinen johto piti yhteyttä Suomen vasemmistovoimiin sekä kehitteli selkeää taktiikkaa niiden toimille poliittisessa taistelussa.
Päätavoitteena oli entiseen tapaan kansan vastaisen – niin kuin siihen aikaan sanottiin – ”lahtarihallituksen” kukistaminen ”proletariaatin vallankumouksella”. Eräässä viestissään Suomen työtätekeville kuusi vuotta ennen talvisodan alkamista kommunistinen puolue esitti varsin selkeän kehotuksen: ”Suomesta on luotava työväen ja talonpoikain tasavalta! Näin tulee vuoden 1918 vallankumouksen tappiosta se voiton porras, jolta Suomen työväenluokka SKP:n johdolla nousee valtaan”.
Tuo kaikki osoitti selvästi Suomen Kommunistisen Puolueen linjan suunnan. Suomen valtiollis-poliittinen johto oli luonnollisestikin hyvin selvillä kommunistipuolueen näkemyksistä ja kulloisistakin vetoomuksista. Siksi puolue oli perustamisestaan saakka laiton, ja sen jäseniä aktiivisesti vainottiin.” (Nikolai Baryšnikov: Terijoen hallitus, Helsinki-Pietari 2001)
Kansanvaltuuskunta lupasi vapaita vaaleja, mutta samalla myös lakkauttaa omistavan sortajaluokan vallan. Miten nämä kaksi asiaa olivat yhdistettävissä? Myöhemmissä kansandemokratioissa tämä toteutui niin, että vain kommunistista poluetta sai äänestää – ja niin että omistavaa luokkaa ei enää ollut pakkokollektivisoinnin jälkeen.
Kansanvaltuuskunnan lakiluonnoksen johdannossa todetaan: “Suomen miehet ja naiset! Teissä on nyt vielä niitäkin, jotka epätietoisina tahi valheellisten tietojen eksyttäminä vierotte työväenluokan vaatimaa kansanvaltaa. Punnitkaa nyt ajoissa, tokko tahdotte tähän maahan suurten yhtiöherrain, pankkikapitalistien ja rusthollarien ahnetta mielivaltaa, tokko tahdotte virkavallan herruutta, puolimuukalaisten aatelisherrain sortovaltaa. Vapaan Suomen vapaa työmies ei sellaista iestä hartioillaan siedä, vaan taistelee loppuun asti oikean vapautuksensa ja kansanvallan puolesta.”
Edellinen herättää kysymyksen, ketkä kuuluvat siihen kansaan, joka käyttäisi valtaa? Nähtävästi eivät yrittäjät, maata omistavat maanviljelijät eivätkä virkamiehet?
Juha: Minulle ei tuota mitään vaikeutta uskoa, että vallankumoajat ajattelivat tekevänsä hyvää.
Mutta mikä arviosi mukaan olisi ollut tulos jos he olisivat onnistuneet? Minun arvioni mukaan esimerkiksi Helsingin kansannousu 1956 tai vaikkapa panssarein murskattu Tampereen kevät 1968 olisivat olleet aivan mahdollisia seurauksia.
Jori Mäntysalo :”Mutta mikä arviosi mukaan olisi ollut tulos jos he olisivat onnistuneet?”
Kenenkään ei tarvitse arvioida. ”Iso Veli” auttoi siinäkin asiassa. Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kaupassa otettiin käyttöön bilateraalinen kauppa K-takuujärjestelmineen ja luotiin poliittisten virkanimitysten avulla hallinto, joka tuki järjestelmää. Syntyi ”itsesensuuri”, jonka seurauksena julkisessa keskustelussa jotkut käyttävät vieläkin nimimerkkejä, kun pelkäävät ”establishmentin kostoa”.
”20 vuotta kommunismin sortumisen jälkeen on vieläkin olemassa määrättyjä rajoja. Nyt olisi ensimmäinen kerta, jolloin voitaisiin näitä asioita käsitellä, kun suomettuminen on vielä elävässä historiassa. Valitettavasti historioitsijoita, jotka tekevät suomettumisesta absoluuttisen ehdottoman menestystarinan, on paljon. Kun kumarrettiin itään päin, ei otettu lainkaan huomioon, että siellä oli vallalla erittäin raaka imperialistinen diktatuuri, joka pyrki maailmanvallankumoukseen. Valtion uskontona oli ns. ”Marxismi-senilismi”, toisin sanoen luotettiin ajattelijoihin, joiden mielestä kaiken pitää olla valtiojohtoista.”(Emeritusprofessori Tauno Tiusanen, Kurkijokelainen-lehti 20.11.2009)
”Mutta mikä arviosi mukaan olisi ollut tulos jos he olisivat onnistuneet?”
Suomesta olisi kehittynyt pohjoismainen hyvinvointivaltio jo 1930-luvulla ja ainakin talvisodalta olisi vältytty. Tämä tulkinta on aivan yhtä pätevä kuin väitteet Neuvostoliiton osaksi joutumisesta.
Te teette koko ajan virheen vertaamalla 1900-luvun alkuvuosien suomalaista työväenliikettä siihen, mitä Venäjällä ja muualla Itä-Euroopassa tapahtui vuosikymmeniä myöhemmin. Kenttäpiispa esitti edellä hyvän kysymyksen, mutta siihenkään ei löydy vastausta 30 vuoden kuluttua perustetuista kansandemokratioista. Suomen punaisissa bolshevikkejä oli vain kourallinen pietarinsuomalaisia, eikä heillä ollut juurikaan vaikutusvaltaa.
Juha Petteri Jokilaakso :”Te teette koko ajan virheen vertaamalla 1900-luvun alkuvuosien suomalaista työväenliikettä siihen, mitä Venäjällä ja muualla Itä-Euroopassa tapahtui vuosikymmeniä myöhemmin.”
Jos oheinen tieto on virheellinen, niin mikään ei estä korjaamasta sitä faktatiedoilla:
”Mutta kun maahamme syntyi työväen itsenäinen valtiollinen puolue, se pyrki saamaan johdon myös ammatillisessa liikkeessä ja siirtämään sen luokkataistelun kannalle. Tämä erimielisyys tuli esiin, kun yritettiin perustaa koko maata käsittävää yleistä ammattijärjestöä, ja johti siihen, että vv. 1899 ja 1900 niitä perustettiin kaksi. Lopputulos kuitenkin oli, että työväen valtiollinen puolue sai johdon ammattiliikkeessä, ja sen toimesta perustettiin v. 1907 Suomen ammattijärjestö, johon tulivat kuulumaan kaikki maamme työväen ammatilliset liittymät. – – Sekasortoisen ajan johdosta Ammattijärjestökin kuitenkin joutui vedetyksi mukaan vallankumouksen pyörteisiin ja vuosien 1917-1918 tapauksessa hävisi näyttämöltä.
Vapaussodan jälkeen perustetussa uudessa ammattijärjestössä alkoi pian kiivas kamppailu vallasta sosialistien ja kommunistien kesken. Viimeksi mainitut saivat vähitellen yliotteen, josta oli seurauksena, että sosialistit ja eräät järjestöön kuuluneet liitot erosivat siitä. Lopulta ammattijärjestö lakkautettiin.”
Uusi ammatillinen keskusjärjestö perustettiin v. 1930. [Isänmaan kirja, WSOY Porvoo 1950]
Juha, on täysin mahdollista ettei Suomesta olisi tullut osa Neuvostoliittoa. Eihän myöhemminkään tullut Puolasta, Unkarista jne. (Baltian maista toisaalta tuli.) Talvisotaa kahden sosialistisen valtion välillä ei olisi käyty.
Mutta. Sosialismi näyttää johtaneen kuitenkin diktatuuriin monissa eri valtioissa. Miksi kehitys juuri Suomessa olisi ollut toisenlainen?
Suomi Neuvostoliiton liittolaisena tai satelliittina olisi voinut välttää Talvisodan, mutta ei enää myöhempää sotaa kesästä 1941 alkaen. Pahimmillaan se olisi voinut merkitä Suomen joutumista Neuvostoliiton ja Saksan sotanäyttämöksi.
Nyt en ymmärrä Pekan logiikkaa jatkosodasta.
Jos Suomessa punaiset olisivat voittaneet 1918, olisi maa ollut jo melko lailla sosialistinen vuonna 1938. Kaiketi suomalaiset olisivat taistelleet joko Neuvostoliiton osana tai sen rinnalla muodollisesti itsenäisenä maana Saksaa vastaan. Tämä olisi tietysti kääntänyt sodan kulkua jonkun verran laajemminkin. En osaa arvioida miten suuri osa nykyisen tai silloisen Suomen alueesta olisi päätynyt taistelukentäksi. Voihan myös olla, että NL olisi silloin hyökännyt Suomen kautta Ruotsiin ja Norjaan.
Suomi oli ollut ennen vallankumousta osa Venäjää ja olisi mitä ilmeisemmin myös liietty vallankumouksellisten täällä voittaessa osaksi sosialistista Venäjää, sen armeijaaki olisi ollut täällä tunsaasti. Näinasian arvio Mannerheim kirjeessään :
Pariisi, hotelli Regina 28. 10. 1919
”Olin 15. päivä Lontoossa ja nyt olen ollut täällä jo 3 viikkoa. On ollut virkistävää nähdä muuta maailmaa kuin oma maani ja katsella asioita toisesta näkökulmasta. Lontoossa koin rautatielakon. Sain lisää luottamusta maailman kohtaloihin, kun näin yhteiskunnan joka on vankkumattoman yhtenäinen ja kun totesin yleisen mielipiteen voiman. Me olemme
kyllä, kuten Te sanotte, käännekohdassa, mutta uskon että pahin taival on jo takanamme. Yhdysvalloissa tunnutaan olevan päättäväisiä, eivätkä amerikkalaiset anna pelotella itseään.
Täällä eivät sosialistit enää ole yksimielisiä ja Venäjällä menettävät bolsevikit joka päivä alueita. Valitettavasti ei tiedä kumpi on parempi, bolsevikkien Venäjä vai uusi Venäjä; molemmat tulevat aina olemaan yhtä epämukavia naapureilleen, etenkin pienille. Venäläiset eivät ole mitään oppineet eivätkä mitään unohtaneet kaikesta kokemastaan huolimatta. Aavistan että me vielä joudumme tekemisiin sellaisen Venäjän kanssa, joka on entistäi imperialistisempi ja kansalliskiihkoisempi, joka tahtoo kerätä kokoon massat ja heittää unohduksen verhon sisäisen sekasortonsa ylle toteuttamalla suuren ajatuksensa: vanhan Venäjän uudelleen luomisen. Valitettavasti on
mahdotonta välttää yhteenottoja tämän Venäjän kanssa; ne
tulevat ennemmin tai myöhemmin. Venäjää ei voi
pyyhkäistä pois niin, että sen kohtaan jäisi kartalle suuri
valkoinen läiskä ”
MANNEHERIM
Mannerheimin profeetallisuus oli osuvaa, eikä maantieteellisessä realismissa ole ollut moittimista, ja voinee hyvin sanoa, että Mannerheim näyttää olleen Suomen sittemmin niin tunnetulla ja tunnustetulla ulkopoliittisella linjalla jo kauan ennen Paasikiven ja Kekkosen, joiden nimiin linja on sittemmin yhdistetty.
Kirjassaan S uomen presdidentit siteeraa kirjoitaja Sakari Virkkunen heti alussaMannerheimia ,joka toteaa että koko Pohjola olisi tod. näk. välttynuyt II Maailmasodalta,jos Molotov, Saksa ja Ruotsi eivät olisi estäneet Mannerheiuminja Ryrtin kaunan ajaman Pohjoismaisen Puolustusliiton syntymistä. Tähänajatukseen on h elppo ymhtyä.
Huh! Kylmiä väreitä meni selässä kun luki Mannerheimin tekstiä sadan vuoden takaa.
Kyllä tämän tänäänkin relevantin autentisen kirjeen jäljennöksen lukeminen teki aikanaan valtavan vaikutuksen minuunkin:
”
Aavistan että me vielä joudumme tekemisiin sellaisen Venäjän kanssa, joka on entistäi imperialistisempi ja kansalliskiihkoisempi, joka tahtoo kerätä kokoon massat ja heittää unohduksen verhon sisäisen sekasortonsa ylle toteuttamalla suuren ajatuksensa: vanhan Venäjän uudelleen luomisen. Valitettavasti on mahdotonta välttää yhteenottoja tämän Venäjän kanssa; ne tulevat ennemmin tai myöhemmin. Venäjää ei voi pyyhkäistä pois niin, että sen kohtaan jäisi kartalle suuri valkoinen läiskä .”
Yhä tänään näkyy sama rajalinja; puolesta ja vastaan. Asenteet eivät ole muuttuneet, eikä mihinkään poistuneet. Ne voi helposti havaita, kun joku vain mielipiteitään tuo aidosti esiin. Ainekset uusintaotteluun olisi olemassa, jos olosuhteet olisi yhtä sekavat.
Erinomainen kirjoitus Pekka Särkiöltä. Ellilän näkemykset sen sijaan saivat aamukahvin menemään väärään kurkkuun. Ensinnäkin arvon varatuomari ei omaa minkäänlaista historiatajua, hänen mielestään jääkäri jo pelkkänä sanana viittaa sotarikoksiin. Reserviupseerin luulisi jotenkin käsittävän, että jääkäreitä on ollut ennen jääkäriliikettä ja Saksaan koulutukseen hakeutuneita suomalaisia niin meillä kuin muuallakin. Eikä se perustelu, että osa jääkäreistä epäilemättä syyllistyi nykytermein selkeisiin sotarikoksiin voi olla perustelu poistaa kaikki jääkäreihin liittyvä perintö, nimet ja historia. Tai jos voi, niin silloin me toimisimme kuten entisessä Neuvostoliitossa jossa nimiä muuteltiin sopiviksi poliittis-idelogiselta kannalta.
En myöskään usko, etteikö Ellilä koulutettuna henkilönä tietäisi, että hänen väittämämänsä 4000 Tampereen taistelun jälkeen teloitettua punaista onko silkkaa valhetta. Epäilen, että Ellilä kirjoitti tämän luvun täysin provokatiivisessa hengessä, tarkoituksena lietsoa tunteenpurkauksia ja vihaa kansalaisten keskuuteen. Mikä on Ellilän agenda, mihin hän pyrkii?
On poikkeuksellista, että sodasta on vain sata vuotta ja elämme nyt maailman onnellisemmassa hyvinvointivaltiossa. Jossa mitään näkyviä raja-aitoja ei sodan vaikutuksesta enää ole. Jotain on mennyt kohdalleen.
Asenneilmasto ei kuitenkaan ole muuttunut. Hyväksytään se, että teloitetut jätettiin joukkohautoihin. Samaan aikaan lähetämme lääkäreitä tutkimaan muiden maiden vastaavia kauheuksia. Miksi siellä pitää haudat avata, mutta ei täällä kotinurkissa?
Pekka Pesonen, olettaisin, että mainitsemissasi muissa maissa eivät suomalaiset lääkärit tutki sadan vuoden tai liki sadan vuoden takaisia joukkohautoja. Punaisten puolella tavalla tai toisella henkensä menettäneiden jäänteet ovat siinä kunnossa, että ylöskaivaminen ja tutkiminen olisi lähinnä irvokasta. Ja ketä se palvelisi? Punaisia uhreja voidaan muistaa ja pitää muistaa, mutta hautojen kaivaminen ei liene tarpeen.
Yhtä vähän on tarpeen provosoida Simo Ellilän Hesarin mielipidekirjoituksen tavoin ja vielä vähemmän tarpeellista on valehdella, kuten aikaisemmassa kommentissani kirjoitin. Ellilän kirjoituksella ei sovinnollisuutta rakenneta, päinvastoin, mutta se lienee kirjoittajan tarkoituskin,
Onko sekin irvokasta Juha, että kannakselta haetaan kaatuneitamme yhä ja pyritään jokainen tuomaan oman pitäjän multiin? Ei heistäkään ole sen enempää jäljellä.
Jatkosodan vainajien etsintä on hieman toisentyyppistä kuin avata sisällissodan joukkohautoja, nimittäin vainajan tunnistamisen mahdollisuus on oleellisesti parempi vaikkapa Kannaksella kuolleen sotilaan kohdalla kuin joukkohaudassa maanneiden tuntemattomien.
Jos nyt lähdettäisiin availemaan vaikkapa punaisten teloitettujen joukkohautaa ilman mitään varsinaista tietoa haudassa olevien henkilöllisyydestä, niin miten sitten pitäisi edetä? Siirtää vainajien jäänteet toiseen hautaan ilman tarkempaa tietoa henkilöllisyydestä? Käynnistää laajat tutkimukset vainajien henkilöllisyyden selvittämiseksi ilman mitään tarkempia tietoja?
En ole missään nimessä asiantuntija tässä asiassa, mutta noin talonpoikaisjärjellä päätellen punaisten joukkohautojen avaaminen ja laajat tutkimukset eivät olisi enää tässä vaiheessa mitenkään perusteltuja. Muistettakoon vakaumuksensa puolesta kuolleita siinä missä voittaneitakin.
Sisällissotaan pitää viimeinkin pystyä suhtautumaan neutraalisti, sillä ei pidä tehdä politiikkaa tai provosoida tieten tahtoen esittämällä vääriä lukuja kuten Helsingin Sanomien mielipidekirjoittaja Ellillä teki.
Juha Hytönen :”Jatkosodan vainajien etsintä on hieman toisentyyppistä kuin avata sisällissodan joukkohautoja…”
Henk.koht. olen asiasta samaa mieltä.
Teheranin konferenssi ei tehnyt päätöstä Suomen sotasyyllisyydestä, koska länsivallat katsoivat Suomen olevan vapaa demokraattinen maa, joka teki yhteistyötä Saksan kanssa Neuvostoliiton väkivaltaisen aggression jälkeen, ei ollut liittynyt Kolmen vallan sopimukseen eikä julistanut sotaa yhdellekään liittoutuneista maista.
Johtopäätös tästä oli, että Suomelta ei voi vaatia Saksan ja Japanin kaltaista ”ehdotonta antautumista”, vaan päätös asiasta jäi Neuvostoliiton ja Suomen väliseksi.
SKP:n tärkeimpiä tavoitteita sodan jälkeen oli syrjäyttää Tanner. Tavoitteensa toteuttamiseksi se alkoi ensimmäisenä maailmassa vaatia oikeudenkäyntiä omaa valtiojohtoaan vastaan Zdanovin kanssa käymissään neuvotteluissa, ja tämän prosessin lopputuloksena Suomen valtiojohto oli ensimmäinen sodan vuoksi maailmassa syytteeseen asetettu valtiojohto. Se syyllistettiin Pariisin rauhansopimukseen pääsota- eli natsirikoksista, joihin se ei koskaan syyllistynyt. SKP oli ottanut oikeudenkäynnin esille Zdanovin kanssa käydyissä neuvotteluissa kevään ja kesän -45 aikana. Näistä neuvotteluista Zdanovin muistikirjasta on löytynyt merkintä: Jos Tanner syrjäytetään, sosiaalidemokraattinen puolue luhistuu.
Kommunistien ajettua Zdanovin uhkailujen avulla tahtonsa läpi ja Suomen eduskunnan hyväksyttyä Suomen perustuslakia vastaan sotineen lain sotasyyllisyysoikeudenkäynnin järjestämisestä, Englannin ulkoministeriön sotarikosjaosto julkaisi lausunnon, jonka mukaan Britannian hallitus ei olisi halunnut rangaista Suomen poliittista johtoa.
Kun kansainvälisen sotarikoslain 1945 luomat rikosnimikkeet l. sotarikokset ja rikokset rauhaa ja ihmiskuntaa vastaan otettiin käyttöön ja ulotettiin koskemaan kaikkia vuoden 1939 alun jälkeen tapahtuneita rikoksia, eikö sellainen olisi pitänyt olla myös suomalaisten neuvosto-kommunistien Neuvostoliiton kanssa 2.12.1939 tekemä sopimus, joka 1939 mahdollisti Neuvostoliiton aloittaman hyökkäyssodan jatkumisen Suomen maaperällä Kansainliiton voimatta puuttua asiaan? Minkälainen suomalainen yhteiskunta olisi ollut ilman perusteettomia sotasyyllisyysartikloja, jotka syyllistivät kollektiivisesti sodan todelliset uhrit ja sankarit ml. heidän joukoissaan olleet lapset?